synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi

...että tässä tarinassa on poikkeuksellista se, että vaimon petos ja koko katastrofi tuli ilmi hetkellä jolloin olisi pitänyt olla ihan toisenlaiset fiilikset koko perheellä, myös ap:llä itsellään. Siksi kaikki on kymmenenteen potenssiin kamalaa.



Sinänsä perheen elämä - kunhan kaikki tästä tasaantuu - tulee tuskin olemaan erilaista siitä kuin jos olisivat eronneet jo silloin 9 kuukautta sitten.



Muista tämä ap.... kyllä sinä olisit selvinnyt jos ero olisi tullut silloin, vaikka olisit sitten huomannut olevasi raskaana. Ja tulet selviämään nytkin. Eikä sinun tarvitse tällä hetkellä tietää, ketä sinä tulet rakastamaan ja kuka sinua vaikkapa kahden vuoden päästä. Joku varmasti joskus!



Nyt vain pikkuhiljaa leuka pystyyn ja kehität tarinan jolla kerrot tapahtuneesta tuttaville ja sukulaisille. Minä varmaan sanoisin jotenkin, että "kuulkaa... olen aika hajalla nyt... meillä oli avioliitossa kriisi 9 kk sitten ja olin silloin toisen kanssa, ja nyt on selvää että tämä lapsi on siitä suhteesta. Ero tästä taitaa tulla, ja vaikeita aikoja edess. Lapsi on ihana, mutten jaksa enkä kaipaa onnitteluja tässä tilanteessa".



Kyllä ihmiset osaavat myös olla tukena ja hienotunteisia, kun tarvitaan. Ainakin minun tuttavapiirini osaisi.



Jännä tuo uni, että sinua tapetaan. Minä näin myös sellaisen "valveunen" esikoiseni synnyttyä. Makasimme sairaalasängyssä, olin imettänyt häntä juuri. Yhtäkkiä näin vauvan puukottamassa minua. Tajusin ettei se ole totta, mutta mielikuva oli vahva.



Odotin ja synnytin yksinhuoltajana, lapsen isä ei ollut kuvioissa mukana. Silloin on heikoilla synnytyksen jälkeen, jos ei ole muita, korvaavia verkostoja jotka pitävät SINUSTA huolta ja hoivaavat SINUA. Onneksi sinulla on äitisi!

ihan pakko kysyä miten tämä teidän yhteinen lapsi .. missä hän on? minkä ikäinen hän on? oletko yhtään ajatellut häntä?



jos tämä kaikki on totta, niin voimia sulle :)

Ei löydy ymmärrystä tai tukea AP:lle.

Jos suhteessa menee huonosti, asiasta pitää keskustella toisen osapuolen kanssa. Varsinkin jos ootte olleet naimissa. Aika typerää lähteä toisen miehen kanssa sänkyyn ennen kun on laittanut edellisen suhteen poikki.



Toinen asia mikä ihmetyttää. AP kehuu olevansa fiksu ammattikorkeakoulun käynyt nainen, muttei silti tajua käyttää ehkäisyä kun käy vieraissa vielä ollessaan naimisissa. Ja missä olivat mies ja lapsi kun paneskelit toista?



Vilpittömästi toivon että tää on provo. Jos ei niin yritä edes olla hakematta täältä säälipisteitä. Olet kuitenkin itse jollain tapaa mokannut ja ehkä pitäisi kestää seuraukset myös?



Sori mutta ei vaan jotenkin löydy sympatioita, kun sulla on jo lapsi ollut ja naimissa etkä oo ton pidemmälle miettiny että ehkä suojaamattomasta yhdynnästä voi jopa tulla raskaaksi....

vuosi sitten jossa todettiin että n. 30% avioliitossa syntyneistä lapsista ei ole aviomiehen. Ihan peruskamaa siis.

Kyseinen "tutkimus" on siis näitä testejä tekevän firman tekemä. Eli 30 % (jos tuo yt oli se tarkka luku) heillä teetettävistä testeistä osoittaa, että isä on joku toinen. Ne ketkä tuollaiseen testiin menevät omaavat melko varmasti suuremman todennäköisyydeen kuin keskimääräinen perhe. Eli todellinen luku on varmaan jotakin 3 % enneminkin.

minunkin mies on muuten arabi ja mä vaalea, meidän lapsista kaksi on ihan tummia niinkuin isänsä ja kaksi vaaleita niinkuin mä, niillä kahdella oli jopa siniset silmät aina yksi vuotiaiksi saakka, kunnes sen jäjkeen muuttuivat vihertävän ruskeiksi. niin monet kerrat oon kuullut muilta ihmisiltä että kukas noiden kahden isä on kun ovat niin vaaleita ja heidän isänsä tosiaan on ihan mustatukkainen ja tumma. mutta niin se vaan on, muita miehiä ei ole tosiaan ollut. siinäpähän sitten ihmettelevät ihan rauhassa...

Mitä ap:lle nyt kuuluu?

Onnittelut vaaleasta vauvasta. Sinulla on sitten toiveita löytää vielä suomalainen mies itsellesi. Älä jää suremaan ulkomaalaisen perään.

Oletko liikkunut arabimaailmassa, ap? Ennen avioeroa teetttäisin kyllä isyystestin.

päästään pois sairaalasta, huomenna täytyy tulla verikoe kontrolliin.

Viime yönä puhuin tunnin puhelimessa miehen kanssa. Vaikka hän kuinka rakastaa eikä haluaisi erota ei hän enää pysty olemaan mieheni. Ero on hänelle ainoa vaihtoehto. Hän haluaa olla kuitenkin ystäväni koska rakastaa minua.

Kaipa minun on vain yritettävä tyytyä tähän, vaikka sisimmässäni toivon että voisimme unohtaa tämän. Taitaa olla vaan liian paljon pyydetty.

Yritän nyt ryhdistäytyä. Nyt täytyy lopettaa tämä itsesääli. Lapset odottavat äitiä.

Toivon että voisin mennä huomenna kotiin.

mies hommasi eropaperit...

Kirjoitin eropaperit itse käsin.

Eipä siihen paljon tekstiä tarvita.

Mies halusi allekirjoittaa paperin. Halusin tehdä niin kuin mies halusi. Aamulla varmistin vielä että hän todella tahtoi erota. Sen jälkeen allekirjoitin myös itse paperin ja pudotin postiin.

Ap mitä kuuluu?

Mies oli muka synnytyksessä mukana ja oli heti tajunnut ettei ole hänen lapsensa ja kotona synnyttyksen jälkeen oli vain itkenyt. Kuitenkin aiemmin kerroit, että mies soitti onnessaan ja oli tulossa teitä "rakkaita" katsomaan.



Sitten ilmoitit, että jouduit lähtemään vauvan kanssa sairaalaan ja nyt lapset kaipaavat äitiä kotiin, vaikka sinulla pitäisi omien sanojesi mukaan vauvan lisäksi olla vain yksi lapsi.



Johdonmukaisuutta kiitos!

ollaan oltu kotona.

Myös mies on ollut täällä. Tosin pääasiassa yläkerrassa omissa oloissaan. Eilen hän kertoi asiasta veljelleen ja parhaalle kaverilleen.

Nyt etsimme asuntoa hänelle.

Tosi ristiriitainen olo. Rakastan edelleen häntä. Ja jostain ihme syystä kuvittelen että hän antaa anteeksi. Vaikka oikeasti ymmärrän järjellä ettei tällaista asiaa voi antaa anteeksi. Välillä itken tuskaani, häpeää ja epätoivoa. Välillä olen rauhallinen.

Imetän vauvaa paljon. Tuntuu että hänkin tietää että jotain vialla. Alan hyväksymään jo vähän lapseni. Tunne ei kuitenkaan ole mikään valtava. Yritän kyllä tykätä vauvasta.

Varasin ajan oikeusaputoimistoon isyysasioissa. Kerroin myös biologiselle isälle vauvasta. Hän ei uskonut minua eikä halunut kuulla. Sanoin että en aijo hänen nimeään kertoa. En halua lisää sotkua

tekemään ne isyystestit, jotta asia on pässinvarma. Se on miehen ja lapsen etu.



Arabivereenkin on vuosisatojen saatossa sekoittunut eurooppalaista verta, joten tehkää ne testit.



Kyllä lapsi pitäisi saada oikean isänsä kirjoille. Hän on nyt isätön mukelo, ja se on varmasti kivi, joka hiertää vielä hänen kengässään. Teet enemmän sotkua, jos jätät kirjaamisen teettämättä. Älä ajattele nyt asiansa sotkeneita aikuisia, vaan vauvan oikeuksia. Se on vastuullisinta, mitä voit tehdä tässä sopassa.

Surullinen olo.

Olen paljon imettänyt vauvaa ja itkettää koko ajan.

Mies lähti puistoon lasten kanssa ja äitini laittoi sillä aika ruokaa.

Nyt mies on lähtenyt vaikka hoimme rakastavamme toisiamme ikuisesti.

Toivon todella että mies vielä palaa vaikka ajatuskin on järjetön.

ennen muita toimenpiteitä??!



Toki varmasti vaikka lapsi olisikin aviomiehesi, et ihan heti saa anteeksi. Varsinkaan Arabi mieheltä.



Lisäksi tämä juttu alkaa haiskahtamaan koko ajan enemmän provolta... Sori vaan...

viranomaisille todellakin itse käsin laadittu avioerohakemus? No mikä siinä jos menee heille läpi...



Lapsen väristä, mulla on mies joka on mustatukkainen, ruskeasilmäinen ja oliivinvärinen iholtaan. Eli kävisi ulkonäkönsä perusteella vaikkapa turkkilaisesta tai arabistakin. Itse olen ristiverinen ja ruskeasilmäinen. Ja kappas vaan, kuopuksemme on vaaleatukkainen ja sinisilmäinen (!) eikä näytä kummaltakaan vanhemmaltaan. Ja ihan on 100% varmasti minun ja mieheni lapsi. Hän on vain kaapannut geeninsä jostain kauempaa mm. äitini suvusta, näyttää paljon samalta kuin serkkuni pienenä.



Eli tehkää nyt ihmeessä ensin se isyystesti ennen kuin eroatte!

ei epäillä pelkän ulkonäön perusteella, vaan veriryhmät eivät täsmää. Ap selosti sen jo alussa. Miehen ja ap:n veriryhmillä ei saada aikaiseksi kyseisen lapsen veriryhmää, joten isä on joku muu.

saitteko olla kokoperhe yhseeä..?



TIetääkö muuten vauvan isä lapsestaan..? ja miten suhtautuu?

Mies tarvitsee aikaa: hän on vasta juuri kuullut, että vaimo on pettänyt ja lapsi ei olekaan hänen. Ei siitä parissa päivässä toivu! Asukaa erillänne ja katsokaa, että miten homma etenee. Mies saattaa ihan hyvin kiintyä lapseen, vaikka ei oma olekaan. Voihan hän ajatella itseään tämän "adoptioisänä". Elätte nyt päivän kerrallaan. Toivottavasti mies on paljon teidän yhteisen lapsen kanssa ja sillä tavalla auttaa arjessa, vaikka ei vauvan kanssa paljon olisikaan.

outoja fiiliksiä.

Vauva on mahottoman kiltti ja ihan kiva tyyppi. Ulkonäkö edelleen häiritsee koska en kuvitellut saavani tämän näköistä lasta. Kaikki ystävät ja tutut kehuvat vauvaa maasta taivaisiin. Itse ihmettelen että onko se muka noin söpö. Kai se vaan johtuu siitä että mielikuvani vauvasta oli niin erilainen.

Mies on edelleen täällä. On muuttamassa heti kun asunnon saa. Eilen puhui kyl tosi outoa. Sanoi että haluaa oman kodin mutta se olisi yhtä paljon myös meidän koti. Hän sanoi että hän yrittää unohtaa tämän ja katsotaan mitä puolen vuoden aikana tapahtuu kun on tämä avioeron harkinta-aika. Että ollaan vähän niinku tyttö-poikaystävä. Antoi jopa eilen pusun mulle. Se oli outoa mut kivaa. Vaikea kyl kuvitella et suhteemme enää voisi toimia... En tiedä... Pää ihan sekaisin.