Kertokaa missä vika - miksen herätä kiinnostusta miehissä?

hiukset pitkät lapaluiden alle, luoononvaaleat, ei meikkiä, hyvä iho, nätti hymy, olen kavereiden mielestä kuulemma ystävällinen ja "barbin näköinen" (vartaloltaan tiimalasi, sitä kai tarkoittavat), ja kasvoista kuulemma suloinen. Minulle ei ikinä flirttailla eikä kysytä numeroa eikä pyydetä treffeille.

kun menet seuraavan kerran ihmisten ilmoille, ajattele, että sinä olet jotain, jolla on annettavaa. Olet esimerkiksi kaadettu täyteen iloisuutta, fiksuutta ja mukavuutta, jota haluat muillekin jakaa. Kun kohtaat ihmisen (miehen tai naisen), ajattelet tilanteen: "minäpä jaan nyt mukavan hetken tämän ihmisen seurassa".

että kun lakkaa yrittämästä ja haluamasta liikaa, niin yhtäkkiä tuleekin kiinnostusta yllättäviltä tahoilta. Silloin varmaan rentoutuu, kun ei yritä, ja on helpommin lähestyttävä. Eikä myöskään tee typeriä mokia, esim. mene suoraan iskemään jotain tyyppiä, jota ei yhtään kiinnosta. En kuitenkaan tarkota sitä, että pitäisi olla välinpitämätön! Rentous on a ja o.

luotaantyöntävä perusilme, vartalon omituinen asento tai ryhtiongelma, kasvot voivat olla normaalit, mutta jollain tapaa epämiellyttävät tai vaikka miehiset, purentavirheet, jotenkin epävarman tai huomionkipeän oloinen luonne, estyneen/uskiksen/nörtin näköisyys, ihan mitä vaan.



Uskoisin ehkä yhdistelmään ei-niin-miellyttävää ulkonäköä, estyneistä ja kolhoa ruumiinkieltä sekä jotain hienoista kummallisuutta ulosannissa.

Naispuolisten kavereiden kehuista nyt ei voi päätellä mitään, sori vaan.

Totta! Näin olen itsekin ajatellut. Pari miespuolista kaveria on sanonut, että mun kanssa pelkää lyövänsä kirveensä kiveen (olen muka liian nätti jne), mutta sekin on varmaan imartelua vaan, luulen :(

Ujolla hymyllä ja vilkuilulla kulmien alta vai? Ja en mä itse uskalla lähestyä miehiä, jotka koen kiinnostavina.. Luovutan pelin heti! Jotenkin ajattelen, että ei niitä kuitenkaan kiinnosta, että olen liian pulska, tai väärin pukeutunut tai.. kaikkea.

Ap

Joku epäili että haisen :). No en usko, käyn päivittäin suihkussa ja käytän deodorantteja, hajuvettä, aina on puhtaat vaatteet päällä, pesen hampaat jne.

En voi sanoa että flirttailisin, ehkä se pilke silmäkulmasta sitten puuttuu oikeassa paikassa? Olen siis periaatteessa ihan positiivinen, iloinen tyyppi, ainakin tutussa seurassa. Ujompi ja varautuneempi vieraassa seurassa ja tilanteessa, ellei sitten ole kyse jostain asiapitoisesta tapaamisesta, missä voi keskittyä vain asioiden hoitumiseen.

Ap

Tuo ujoutesi esiin suloisuutena. Se herättää miehissä yleensä suojelunhalua, ja ihastusta. Pelimiehet jättää edelleen väliin, mikä on vain positiivista!

Hän on ihan ok noin ulkoisesti ja sellainen mukava ja rauhallinen luottoystävä. Hän itse harmittelee, kun ei oikein tiedä mitä tehdä, kun kukaan ei halua toisia treffejä eikä kukaan koskaan lähesty.



Itse näen hänen ulkonäkönsä selkeänä syynä tähän. Tämä ystäväni on tavallaan naisellinen isoine rintoineen ja pitkine hiuksineen, mutta toisaalta vartalo on maskuliininen kaikilta muilta osin kuin rinnoista ja kasvoista hän näyttää lähinnä transnaiselta. Hiusraja on korkeahko ja pulisonkikarvoitusta on keskimääräistä enemmän, kulmat ovat paksuhkot ja kasvot aika leveäleukaiset ja lievä ylipaino tekee vähän nörtähtävän vaikutelman. Iho hänellä on ns. nukkainen. Sitten vielä ei-niin-modernit silmälasit ja värjäämättömänä ja tasapitkänä roikkuva tukka, niin avot.



Toinen vastaavaa valittanut kaverini on puolestaan todella hoikka (ei laaksoa, ei kukkulaa) ja hänen piirteensä todella kirveellä veistetyt, vaikka tyyliltään onkin todella trendikäs ja kiinnittää ulkonäköönsä huomiota.



Minkä sille sitten tekee, että miehet eivät kiinnostu? Kai sitä pitäisi olla tyytyväinen, jos löytää sen yhden, joka kiinnostuu ulkonäön vuoksi tai siitä huolimatta.

Ei kai siinä muu auta kuin rohkaistua. Ja tuohon mitä joku kirjoitti, että mulla olisi joku "vamman" tapainen, ryhtivirhe tai ristipurenta.. en oikein usko. Tai mistäs sen tietää, voihan olemukseni jollekin siltäkin näyttää. On kyllä mahdollista, että tyttökavereilta saa vain positiivista, ei-rehellistä palautetta. Se on ihan totta. En minäkään nyt ystävilleni lähtisi sanomaan mitään ikävää. Mutta missäs sen suuren yleisön / miesten mielipiteen sitten voi mittauttaa? En tännekään viitsi kuvaani laittaa.

Ap

kun menet seuraavan kerran ihmisten ilmoille, ajattele, että sinä olet jotain, jolla on annettavaa. Olet esimerkiksi kaadettu täyteen iloisuutta, fiksuutta ja mukavuutta, jota haluat muillekin jakaa. Kun kohtaat ihmisen (miehen tai naisen), ajattelet tilanteen: "minäpä jaan nyt mukavan hetken tämän ihmisen seurassa".

Olen myös 168 cm pitkä ja tummakin olin sinkkuaikaan. Netistä löytyi hyvä mies, muuten sain olla olla "rauhassa" ja kiertää vuosia baareja ja sinkkujuttuja.

sitä,m ikä mulle ekana tuli mieleen, eli että kaverisi valehtelevat tai liioittelevat. En oikein jaksa uskoa, että ketään naista nyt yritettäisiin iskeä kauppareissulla, kirjastossa jne muut kuin elokuvissa. Baarivonkailut nyt asia erikseen, niistä jokainen valitettavasti saa oman osansa.

Kai nyt joku on jotain joskus sanonut? Kehunut tai haukkunut? Vaikeaa kuvitella, ettei joku koskaan kuule mitään kommentteja, jos kuitenkin normaaleissa nuorten aikuisten piireissä on liikkunut.

Sinkkuystäväni saa torpata miehiä suurinpiirtein oveltaan, toinen, naimissaoleva ystäväni kertoo, kuinka hän usein saa ehdotuksia ja treffipyyntöjä, tuttavamiehet vonkaa ym. Muitakin kavereita lähestytään, heille flirttaillaan jne.

Mua ei ole ikinä lähestytty, ei pyydetty treffeille, flirttailtu, saati ehdotettu mitään. Olen ollut jopa baarissa töissä, eikä MITÄÄN, lukuunottamatta paria vanhaa vakipatua, jotka juttelevat samat höpinät kaikille. En tajua. Olen ainakin kavereideni mielestä ihan nätti, en ole lihava, meikkaan, pukeudun hyvin.. Olen ystävällinen ja hymyilevä, juttelen ihmisille. Minusta olisi vain niin kiva, jos saisi jotain positiivista huomiota, siis sellaistakin, että voisi kuvitella että olisi vientiä.. Mitä teen väärin??

Mulla on nimittäin sama ongelma. Ei siis niin, ettei koskaan ikinä kukaan flirttailisi (näinkin on joskus päässyt tapahtumaan), mutta yleensä siis miehet eivät lähesty. Olen kaunis, huumorintajuinen (nimenomaan sitä mustaa osastoa löytyy :D) ja ystävällinen luonteeltani. MUTTA jos itse tiedostan, että tässä olisi nyt "miestilanne" päällä, muutun välittömästi varautuneeksi ja jotenkin töksähteleväksi/kömpelöksi. Tajuan tämän itse ja tajuaminen vain pahentaa tilannetta. Toisin sanoen otan asiasta paineita, menen hienoiseen paniikkiin ja tämän seurauksena olemukseni muuttuu torjuvaksi/jäykäksi. Jos taas en yhtään ajattele miestä flirtin/seksin tms. näkökulmasta olen sen seurassa rento, hauska ja kiva.

Mainitsitko ap alussa että et kovin katso silmiin

ihmisiä? Se nimenomaan olisi tärkeää.

Ja jos joku mies katsoo ja hän on ok, sun pitää vastata katseeseen..

yleensä kehuja on annettu vaikka jostain vaatteesta, tyylistä.. Yleisesti kokonaisuudesta ja luulisin, että kasvot kuitenkin on valttini. Kropasta nyt ei varsinaisesti mitään kukaan ole sanonut, koska siinä ei ole mitään huomiotaherättävää (esim. isoja rintoja). Sitä on ehkä kommentoitu, kun olen laihtunut. Mutta en varsinaisesti muista onko sanoja ollut mies vai nainen.

Ap

Kai nyt joku on jotain joskus sanonut? Kehunut tai haukkunut? Vaikeaa kuvitella, ettei joku koskaan kuule mitään kommentteja, jos kuitenkin normaaleissa nuorten aikuisten piireissä on liikkunut.

Olen nokkela... Varmaan olet, varmaan olet nopeaälyinenkin jne jne. Oma empiirinen havaintoni "nokkeluudesta" tai muusta vastaavasta älyn esittelystä on se, että se tekee naisesta kyllä vaikeasti lähestyttävän (ei tietysti aina kaikkien miesten kohdalla, mutta pääsääntöisesti).



Tämä nyt on todella vanhanaikaista, mutta miehet kiinnostuu "suloisesta" naisesta, jota saavat ehkä vähän "auttaa" tai "neuvoa". En tarkoita, että täytyisi tyhmää esittää, vaan tarkoitan, että äärimmäinen sujuvasanaisuus ja tarkkanäköisyys on ehkä parempi alkumetreillä pitää vakan alla.



Aika järkky huomio, mutta olen huomannut, että perääni kimpoaa niin sinkut kuin ukkomiehetkin, jos keskustelun avauksissa jotenkin kysyn neuvoa tai näkemystä jostain (mielummin miesten elämään liittyvästä) alueesta. Että osaa kysyä, täytyy kyllä itselläkin jotain pohjatietoa olla.



Jos taas jutustelen aiheista, jotka oikeasti hallitsen ja josta jotain tiedän, ei mielenkiinto riitä avausta pidemmälle.



Ja en ole mikään naureskelija, aika vakava ja hillitty olen.



Nimim. akateeminen, tumma, 168 cm ;oD

Ootkos ajatellu olevas liian kaunis?! harvat miehet uskaltaa lähestyä oikein kaunista naista :) tai no..harvat ja harvat, mutta jos olet kaunis ja vähä viileähkön oloinen...niin.:)

ihan tavallisiin ja käytän vielä matalia korkoja. Mulla on aina miehiä ympärillä, olen vähän touho, kyselen, hymyilen ja katson silmiin, ja esitän hivenen ihastunutta, ja katselen niitä kulmien alta, ja yritän olla nauramatta. Puhun lyhyitä lauseita, ja vastaan lyhyesti, ja tää tehoo aina. Pitää vaan olla sitä mieltä että on lottovoitto miehelle, ja kohdella sitä "vähän höpönä", käyttää kultapieni, ja pikku söpöläinen sanoja, ja sen voi taluttaa ihan mihin vaan, ja varmasti tarjoilee auliisiti sulle koko illan, ihan mitä vaan, ja haluaa vaihtaa numeroita, ja tunkee teille, mitä erehdystä ei pidä tehdä että ottas sen mukaan ekana iltana. Pitää myös lähteä kun on kaikista hauskinta, ja sanoo et on vielä hommia, ja tuli kiire.

En usko, että NIIN kaunis olisin.. En usko että mun ystävät liioittelee. Kyllä niiden suosio on ihan fakta, toisen ainakin.

AP

Ootkos ajatellu olevas liian kaunis?! harvat miehet uskaltaa lähestyä oikein kaunista naista :) tai no..harvat ja harvat, mutta jos olet kaunis ja vähä viileähkön oloinen...niin.:)

Hmmm... tuo voi muuten päteä toiseen ystävääni. Hän on vähän hassu..tunnustaa omia "avuttomuuksiaan". Ja on sen lisäksi tosi avoin, energinen ja lähestyy ihmisiä.

Ap

Olen nokkela... Varmaan olet, varmaan olet nopeaälyinenkin jne jne. Oma empiirinen havaintoni "nokkeluudesta" tai muusta vastaavasta älyn esittelystä on se, että se tekee naisesta kyllä vaikeasti lähestyttävän (ei tietysti aina kaikkien miesten kohdalla, mutta pääsääntöisesti).

Tämä nyt on todella vanhanaikaista, mutta miehet kiinnostuu "suloisesta" naisesta, jota saavat ehkä vähän "auttaa" tai "neuvoa". En tarkoita, että täytyisi tyhmää esittää, vaan tarkoitan, että äärimmäinen sujuvasanaisuus ja tarkkanäköisyys on ehkä parempi alkumetreillä pitää vakan alla.

Aika järkky huomio, mutta olen huomannut, että perääni kimpoaa niin sinkut kuin ukkomiehetkin, jos keskustelun avauksissa jotenkin kysyn neuvoa tai näkemystä jostain (mielummin miesten elämään liittyvästä) alueesta. Että osaa kysyä, täytyy kyllä itselläkin jotain pohjatietoa olla.

Jos taas jutustelen aiheista, jotka oikeasti hallitsen ja josta jotain tiedän, ei mielenkiinto riitä avausta pidemmälle.

Ja en ole mikään naureskelija, aika vakava ja hillitty olen.

Nimim. akateeminen, tumma, 168 cm ;oD

Hoplaa, nosto!