Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa missä vika - miksen herätä kiinnostusta miehissä?
24.11.2011 |
Sinkkuystäväni saa torpata miehiä suurinpiirtein oveltaan, toinen, naimissaoleva ystäväni kertoo, kuinka hän usein saa ehdotuksia ja treffipyyntöjä, tuttavamiehet vonkaa ym. Muitakin kavereita lähestytään, heille flirttaillaan jne.
Mua ei ole ikinä lähestytty, ei pyydetty treffeille, flirttailtu, saati ehdotettu mitään. Olen ollut jopa baarissa töissä, eikä MITÄÄN, lukuunottamatta paria vanhaa vakipatua, jotka juttelevat samat höpinät kaikille. En tajua. Olen ainakin kavereideni mielestä ihan nätti, en ole lihava, meikkaan, pukeudun hyvin.. Olen ystävällinen ja hymyilevä, juttelen ihmisille. Minusta olisi vain niin kiva, jos saisi jotain positiivista huomiota, siis sellaistakin, että voisi kuvitella että olisi vientiä.. Mitä teen väärin??
Kommentit (65)
Mulla on yks ystävä, joka aina puhuu, että häntä eivät miehet lähesty, kun hän on niin vaikeasti lähestyttävä. Hän on kyllä hyvin vakavamielinen, mutta tämä tuo salaperäisyyttä häneen, mikä vetoaa. Hän on hyvännäköinen ja hoikka. Hän ei itse oikein tajua, kun häntä lähestytään, ei usko tai jotain. Mun mielestä hänellä olisi vaikka kuinka vientiä esim baareissa, mutta hän ei lähde edes keskustelemaan kenenkään kanssa. Hän on siis myös naimisissa, mutta aika onneton on avioliitossaan..
Voisiko ap:llä olla tällainen ongelma? Että et jotenkin rekisteröi niitä miesten hienovaraisia vihjeitä, jotka rohkaisun jälkeen nopeasti muuttuvat suoremmaksi flirtiksi? Mun mielestä kuulostaa aika omituiselta, ettei kukaan koskaan kiinnostuisi.. Ainahan miehetkään eivät tarkoita keskustelunavauksia ehdotteluksi, mutta jotkut taas tykkäävät tulkita niin. Ehkä ystävissäsi taas on tätä vikaa..? Luulen kyllä, että se naimisissa oleva kaverisi on vaan tosi hyvännäköinen, nehän on aina huudossa, mutta kyllä miehille kelpaa perusnätti ja kiva nainen myös milloin vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne miehiltä lähestymisyrityksiä saavat kuitenkaan ole sen parempia ihmisiä kuin sinäkään ja yhtä nopeasti ne miehet kyllästyy näihin naisiin tarpeeksi kauan katseltuaan kuin muihinkin.
on mun arvaus. Mutta ei sun kannata itseäsi mitata sillä, sataako treffipyyntöjä. Onhan se imartelevaa, jos sataa, mutta johtaako ne 50 treffipyyntöäkään aina mihinkään vakavaan, ei välttämättä.
Olen varmasti samanlainen kuin sinä, en ole nätti, olen ollut palveluammatissa eikä minulle siellä miehet flirttaa paitsi korkeintaan vanhat denat. Mutta kuten sanonta kuuluu, ei pidä kalastaa katiskasta, en tiedä, onko hyvä, että deittailee asiakkaita. Tietysti jos joku vakavasti otettava mies ottaa yhteyttä tuossa kontekstissa niin mikäs siinä mutta..
Minusta fokuksesi on ihan väärä, sinun ei pitäisi olla kuin kukkanen, joka odottaa, että joku tulee ja poimii vaan jutella itsekin mahdollisille mukaville miehille.
Normiulkonäkö riittää, liian kauniita saatetaan jopa karttaa, kun pelätään pakkeja. Pieni flirtti, se että antaa ymmärtää, yleensä tepsii miehiin. Mutta tyrkky tai huora ei saa olla. Jos on liian viileä eikä ole silmissä pilkettä, niin kukapa sitä viitsii yrittää. Miehet on yleensä niin arkoja, että tarvitsevat jonkun vinkin. Rintojen koolla ei ole mitään merkitystä, vaikka isoista yleensä tykätään. Mutta ei vaikuta flaksiin.
Mua on miehet aina vikitelleet, jo teininä, suorastaan ällöttävää, enkä ole tehnyt mitään asian eteen. Enää ei yritetä niin paljon, kun olen melkein 40vee perheenäiti. Mutta olen ihmetellyt, että mitä ihmettä ne mussa näkee?? Olen kait ihan nätti, suht hyvä kroppa ja ehkä tärkeintä on ystävällinen, flirttaileva luonne. Mutta kun ne ottaa sen flirtin ihan tosissaan! Perheelliset miehet yrittää iskeä, saatana!
Ei kannata kadehtia, tärkeintä on se, että löytää sen itselleen sopivan, joka on myös uskollinen.
Mua yrittää iskeä myös naiset, koska olen vähän poikamainen. Jospa se vetoaa miehiinkin, että on hyvä jätkä. En kyllä käsitä äijien touhuja, kuten urheiluhulluutta, saunailtoja, teknisiä vimpaimia ym., mutta miesten seurassa on jotenkin rennompaa. Tosin perheellisenä naisena ärsyttää, kun oma mies juoksee miesten riennoissa, joihin yleensä aina liittyy ryyppääminen. Jossain vaiheessa jopa aloin vihata miehiä, kun tajusin, miten epäluotettavia ne on, kun pienten lasten isät yritti vongata parisuhdeongelmien takia. Omalla miehellä oli sama vaihe joskus - enpä silloin kelvannut omalle äijälle, vaikka kaikki muut miehet yritti iskeä.
Ulkonäkö vaikuttaa kyllä sen verran, että jos on läski, monet karttaa. Itse lihosin raskauksien jälkeen ja inhosin jopa itseäni. Onneksi laihduin. Viettelevästi pukeutumalla saa myös miesten huomion, mutta siinä on se vaara, että pitävät huorana tai liian helppona.
sitten kun se joku mies saa tämän "unelmiensa naisen jonka kanssa jutteli lähikaupassa" niin ei se sitten välttämättä enää niin kiinnostava olekaan kuin aluksi luuli. Siis että jos löytää yhden sopivan ihmisen niin sehän on tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et tykkää sääriä esitellä. Muodot paljastava, muttei mikään avonainen tai kireä hutsumakkara. Pistä hauskanpitovaihde päälle ja tanssi paljon. Ja jos sinua haetaan, niin lähde ainakin melkein aina vaikkei tyyppi kiinnostaisikaan. Joku kiva saattaa jossain vaiheessa osua kohdalle.
ei kyllä oikein imartele jos joku yrittää vongata sänkyyn. Tai siis en pidä sitä minään saavutuksena. Miehet nyt panee vaikka lyhtypylvästä. Sen sijaan jos monet olisi kiinnostuneita parisuhteesta kanssani niin se olisikin imartelevaa. Näin ei kyllä ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos miehen torjuu, vaikka vahingossa, tai jos ei ymmärrä pientä vinkkiä (yleensä todella huomaamatonta, pelkkää ystävällisyyttä, joka sitten yhtäkkiä muuttuu todella suoraksi ehdotteluksi, jos vähän rohkaistaan), niin sitten mies alkaa yrittää muita. Ja mun mies sanoi kerran, että ensin yritetään sitä tavallisen näköstä, ja sitten hyvännäköisiä, ja jos yritykset ei tuota tulosta, niin ainakin se tavis on vielä loppuillasta käytettävissä. Vitun pelimies! Saa kyllä maistaa omaa lääkettään, jos yrittää tota varattuna.
Joku epäili että haisen :). No en usko, käyn päivittäin suihkussa ja käytän deodorantteja, hajuvettä, aina on puhtaat vaatteet päällä, pesen hampaat jne.
En voi sanoa että flirttailisin, ehkä se pilke silmäkulmasta sitten puuttuu oikeassa paikassa? Olen siis periaatteessa ihan positiivinen, iloinen tyyppi, ainakin tutussa seurassa. Ujompi ja varautuneempi vieraassa seurassa ja tilanteessa, ellei sitten ole kyse jostain asiapitoisesta tapaamisesta, missä voi keskittyä vain asioiden hoitumiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos miehen torjuu, vaikka vahingossa, tai jos ei ymmärrä pientä vinkkiä (yleensä todella huomaamatonta, pelkkää ystävällisyyttä, joka sitten yhtäkkiä muuttuu todella suoraksi ehdotteluksi, jos vähän rohkaistaan), niin sitten mies alkaa yrittää muita. Ja mun mies sanoi kerran, että ensin yritetään sitä tavallisen näköstä, ja sitten hyvännäköisiä, ja jos yritykset ei tuota tulosta, niin ainakin se tavis on vielä loppuillasta käytettävissä. Vitun pelimies! Saa kyllä maistaa omaa lääkettään, jos yrittää tota varattuna.
kuka nyt on kiinnostunut pääsemään jonkun random-miehen kanssa pukille muutenkaan? Ehkei ap:kaan kaipaa pelkkiä panoja tässä? Jos siis parisuhdetta etsii niin ei ehdoin tahdoin kannata yrittää antaa itsestään sitä vaikutelmaa, että on valmis heti vaikka mihin.
kuka nyt on kiinnostunut pääsemään jonkun random-miehen kanssa pukille muutenkaan? Ehkei ap:kaan kaipaa pelkkiä panoja tässä? Jos siis parisuhdetta etsii niin ei ehdoin tahdoin kannata yrittää antaa itsestään sitä vaikutelmaa, että on valmis heti vaikka mihin.
Ei kai tässä mistään random-miehistä puhutakaan, vaan niistä, jotka vois olla sopivia itselle. Ja mistä sen tietää, kuka on sopiva, ellei deittaile? Ei se deittailu nyt heti sänkyynmenoa tarkota. Jos parisuhdetta etsii, niin sillon on korkeammat voimat pelissä. Ei ole mitään oikeaa kaavaa löytää parisuhde. Se oikea osuu kohdalle sitten, kun planeetat kolahtaa yhteen, vaikka olisi kuinka epätodennäköistä. Eikä sen oikean kanssakaan elo ole aina pelkkää onnea ja auvoa. Parisuhdetta etsiessä täytyy olla rehellinen itselleen, oma itsensä, tai muuten "löytää" väärän ihmisen. Mutta ilman minkäänlaista deittailua on vähän vaikea löytää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa vaan miesten maailmaan. Itse olen kahdenkymmenenviiden ikävuoteni aikana saanut naisilta minkäännäköistä huomiota yhden käsin sormilla laskettavan määrän (ja helposti jää pari sormea ylikin). Ja jos en olis ikinä ollut ite aktiivinen, niin varmaan se käsi olis vieläkin se ainoa kumppani...
se riippuu ihmisestäkin mistä tykkää, en mä ainakaan ole ikinä kiinnostunut niistä miehistä, jotka heittää eniten läppää ja joiden jutuille kaikki nauraa, ne ovat yleensä kahden kesken melko itsekeskeisiä ja hieman yksinkertaisiakin, kun ei ole tarvinnut niin paljon ajatella kun kaikki tykkää muutenkin. Itse kiinnitän huomiota niihin hiljaisempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se riippuu ihmisestäkin mistä tykkää, en mä ainakaan ole ikinä kiinnostunut niistä miehistä, jotka heittää eniten läppää ja joiden jutuille kaikki nauraa, ne ovat yleensä kahden kesken melko itsekeskeisiä ja hieman yksinkertaisiakin, kun ei ole tarvinnut niin paljon ajatella kun kaikki tykkää muutenkin. Itse kiinnitän huomiota niihin hiljaisempiin.
siis itse juttelemaan, koska ei muakaan koskaan tulla iskemään..monesti nuo keitä itse lähestyn ovat kuitenkin olleet edes jossain määrin kiinnostuneita.
Olen keskimittainen, 168 cm. Kaverini on kyllä armoton flirtti ja höpöttäjä, sellainen energinen. Ja ihan hyvännäköinenkin, kroppa on hieno. Eli siinä mielessä kaikki on kohdallaan. Ehkä vika on tosiaan sitten siinä, että en uskalla antaa itsestäni oikein mitään, olen varmaan aika varautunut jo etukäteen pakkien pelossa. Olen ujo enkä usko viehätysvoimaani, vaikkei siinä ehkä mitään vikaa olekaan. Jotenkin odotan liikaa sitä, että eteeni suorastaan langetaan kuin dominopalikat kunhan vain saavun paikalle.. (näin ainakin näen ystävilleni käyvän).
Millaista pukeutumista ehdottaisitte, olen viikonloppuna lähdössä ulos? Joku sanoi, että jos pukeudun liian peittävästi. Yleensä minulla on toppi ja farkut, saattaa olla joku olkaimeton toppikin. Hameet ei sovi mun säärille.
Mä olen myös tumma ja 168 cm, eikä koskaan ole kukaan flirttaillut! :D
kaikenlaisen kanssakäymisen miesten kanssa tulleen helpommaksi sen jälkeen, kun lakkasin haluamasta kanssakäymistä miesten kanssa. Ennen siis toivoin aina, että voi kun mulle tultais juttelemaan jne, nyt olen niin kyllästynyt ihmisiin (ja itseenikin) että en jaksa välittää. Tämä vetää ihmisiä puoleensa enemmän kuin entinen needy-asenteeni. Tai sitten vain kuvittelen.
Joku epäili että haisen :). No en usko, käyn päivittäin suihkussa ja käytän deodorantteja, hajuvettä, aina on puhtaat vaatteet päällä, pesen hampaat jne.
En voi sanoa että flirttailisin, ehkä se pilke silmäkulmasta sitten puuttuu oikeassa paikassa? Olen siis periaatteessa ihan positiivinen, iloinen tyyppi, ainakin tutussa seurassa. Ujompi ja varautuneempi vieraassa seurassa ja tilanteessa, ellei sitten ole kyse jostain asiapitoisesta tapaamisesta, missä voi keskittyä vain asioiden hoitumiseen.
Ap
Tuo ujoutesi esiin suloisuutena. Se herättää miehissä yleensä suojelunhalua, ja ihastusta. Pelimiehet jättää edelleen väliin, mikä on vain positiivista!
Ehkä vika on tosiaan sitten siinä, että en uskalla antaa itsestäni oikein mitään, olen varmaan aika varautunut jo etukäteen pakkien pelossa. Olen ujo enkä usko viehätysvoimaani, vaikkei siinä ehkä mitään vikaa olekaan. Jotenkin odotan liikaa sitä, että eteeni suorastaan langetaan kuin dominopalikat kunhan vain saavun paikalle.
Siinähän se ongelma on pähkinänkuoressa, ei missään ulkonäössä tai pukeutumisessa. Sori vaan, mutta tän perusteella tosiaan annat itsestäsi kylmän, varautuneen ja luotaantyöntävän vaikutelman, eli enpä yhtään ihmettele jos miehiä ei oikein kiinnosta.
Tuo ujoutesi esiin suloisuutena. Se herättää miehissä yleensä suojelunhalua, ja ihastusta. Pelimiehet jättää edelleen väliin, mikä on vain positiivista!
Kaikki ei tietty ihastu ujoudesta, mutta monet ujothan yrittävät piilottaa ujoutensa menemällä kuoreensa ja näyttävät siis aivan saavuttamattomilta, rohkeasti ujo taas on helpostilähestyttävämpi. Eli vaikka olisi huono itsetunto, niin sen näyttäminen on kuitenkin parempi kuin ihan toisenlaisen ihmisen esittäminen (vaikka se olisi tiedostamatonta).
Olen keskimittainen, 168 cm. Kaverini on kyllä armoton flirtti ja höpöttäjä, sellainen energinen. Ja ihan hyvännäköinenkin, kroppa on hieno. Eli siinä mielessä kaikki on kohdallaan. Ehkä vika on tosiaan sitten siinä, että en uskalla antaa itsestäni oikein mitään, olen varmaan aika varautunut jo etukäteen pakkien pelossa. Olen ujo enkä usko viehätysvoimaani, vaikkei siinä ehkä mitään vikaa olekaan. Jotenkin odotan liikaa sitä, että eteeni suorastaan langetaan kuin dominopalikat kunhan vain saavun paikalle.. (näin ainakin näen ystävilleni käyvän).
Millaista pukeutumista ehdottaisitte, olen viikonloppuna lähdössä ulos? Joku sanoi, että jos pukeudun liian peittävästi. Yleensä minulla on toppi ja farkut, saattaa olla joku olkaimeton toppikin. Hameet ei sovi mun säärille.