Ystävien kesken kinaa lasten päivähoidon aamurutiineista

Meidän päiväkodissa tuo 1-tapa ei ole sallittukaan, vanhempien tehtävä on katsoa, että vaatteet on paikallaan ja myöskin saattaa lapsi aamiaiselle. Ei saa jättää siis eteiseen.



Tavat 2 ja 3 riippuu sitten lapsen persoonallisuudesta.

ovatko yleisiä tapoja mutta olettaisin että kakkonen ja kolmonen ovat sopivat tavat jättää tarhaan. Ja ihan siis sen takia, että meidän pk:ssa lapsi pitää viedä ihan osastolle asti, ei saa jättää tyyliin eteiseen.



Itse käytän tapaa kaksi. Kyllä me lapsen kanssa siinä höpötetään mutta ei yleensä päivän kulusta.

luonteeltaan prikulleen samanlaisia, vai miksi yhden tavan pitäisi olla paras heille kaikille eikä uhrattaisi ajatustakaan sille, että eri lapsille sopivat erilaiset käytännöt?

Tapa 3) Äiti auttaa riisumisessa ja samalla juttelee lapselle päivänkulusta ja hakuajoista. Tossut lapsi laittaa itse mutt juttelu jatkuu vielä käsien pesussakin. Äiti ottaa lapsen syliin ja he halaavat hetken. Sitten äiti saattaa lapsen omalle paikalleen päiväkodissa ja lähtee. Tähän menee noin 15 minuuttia.

Melko hidasta, eikä itselläni ainakaan olisi niin paljon aikaa. Ihan ok, jos on aikaa, mutta itse ainakin tekisin tuon kaiken paljon nopeammin.

lapsen oppimista omatoimisuuteen eli kaikki mitä lapsi voi tehdä tehköön itse. Minusta tapa 1 on paras, paitsi että meillä on kyllä päiväkodin ovi lukossa joten huomaavat kyllä tulon huikkaamatta. Hali ja pusu kuuluvat kuvioon vaikka lapsi sitten tekisi kaiken itse.

Tapa 1) Mä koen, että lapsi on vielä vanhempiensa vastuulla siihen asti, että istuu aamupalapöytään. Jos esim. riisumisessa tulee ongelmia, ei hoitajilla ole aamupuuroa laittaessaan/jakaessaan aikaa käydä jokaista lasta auttamassa. Siksi vanhemman pitää olla paikalla.



Tapa 2) Itse teen näin. Toimii.



Tapa 3) Vähän turhaa jaarittelua ja kestää liian kauan. Muuten ok. Itsekin halaan lasta aina lähtiessäni ja sanon, että rakastan.

että ap on itse tuo kolmonen ja tietenkin paaaaaaljon parempi äiti kuin muut.

aamupalapöytään kun eskarissa varmaan jo sitä odotetaan. Miten ihmeessä nämä mussukat parjää ekaluokalla... Sinnekö eteiseen ne sitten jää itsekseen istumaan?

Jos omatoiminen lapsi ja pieni päivähoitopaikka, perhepäivähoitaja tms. niin tuo 1 ok, muutoin kuulostaa vähän oudolta, tai siis lähinnä siltä että lapsi ansaitsisi hieman enemmän vanhemman huomiota siinä kohdin. 2 lienee tavallisin, mutta 3 voi myös olla perusteltua päivittäisenä tiettyjen , ehkä herkempien tms. lasten kohdalla tai vähän hitaampina tai itkuisina tms. aamuina ihan normireippaidenkin lasten kohdalla. Mä vien 3 lasta hoitoon aamuisin, nuorimman riisun ja vien käsienpesulle ja aamupalalle, 2 vanhempaa (4 ja 6v) tekevät riisumiset, käsipesut ym. itse ja minä vain tsekkaan että tulee tehdyksi, välillä/tarvittaessa hoputan tai autan ja käyn vielä moikkaamassa aamupalahuoneessa lähtiessä.

(jos pk sen sallii)

ja se, onko tapa ko. perheelle hyvä, riippuu lapsesta pääasiassa sekä myös äidistä. On niitä lapsia, jotka vaatimalla vaatii saada toimia kuin tapauksessa a/1 ja sitten niitä, jotka vaatii toista tai kolmatta tai on hyväksi lapselle. Jos esim. kolmas tapa on täysin äidistä lähtöisin ja lapsi jo kärsimättömänä kitisee, että pääsiskö äkkiä eroon äidistä, se on huono, samoin eka, jos lapsi ei uskaltaisi itse tehdä asioita vaan pyytäisi äitiä auttamaan...

1) Ei ole sallittu. Vanhemman vastuulla on tarkastaa, että lapsen vaatteet tulee paikoilleen, sisätossut jalkaan ja kädet hyvin pestyä.



Tavat 2 ja 3 minusta ihan samoja. 15 min. en kyllä käytä päiväkodilla paitsi, jos juttelen niitä näitä henkilökunnan kanssa. Päivänkulut yms. kerkee kyllä juttelemaan jo kotona tai matkalla.

sillä erotuksella että nuo kolmosen lepertelyt ja kotiinlähtöajat jne keskusteltiin jo matkalla. Hali vielä ennen eroa.



Ja samanikäisen tarhakaverin äiti ihmetteli kun lapsi osasi itse riisua ja pukea!

Vaihtoehto 1 Lapsi jää toimimaan yksin eikä aina ole edes ihan varmaa, että hoitaja huomaa lapsen, kun eteinen on täynnä vanhempia. Liiallinen kiire pois lapsen luota saa lapselle ehkä pahan mielen. Eikö tämä kuormita hoitajia melkoisesti?



Vaihtoehto 2 Kun lapi osaa rutiinint, miksi äidin pitää poliisina valvoa päältä. Eikö lapseen luoteta? Toisaalta tämäkin on ripeä tapa ja lapsi ei saa riittävää aikaa sopeutua.



Vaihtoehto 3 Tämä tapa laittaa lapsen miettimään, miten mieluummin jäisikin äidin kanssa, kun asioita vatvotaan. Turhaa hidastelua,ja lapsi ehtii kehittää ikävän siinä sylissä istuessaan. Äiti viestii, että ei itsekään haluaisi jättää lasta, joten päiväkodissa täytyy olla jotain vikaa.



Näin olemme toisiamme kommentoineet.



Ap

aamupalapöytään kun eskarissa varmaan jo sitä odotetaan. Miten ihmeessä nämä mussukat parjää ekaluokalla... Sinnekö eteiseen ne sitten jää itsekseen istumaan?

ole kiinni mutta esim. meidän pk:ssa täytyy lapsi viedä osastolle, eskari-ikäisenäkin. Se on siis pk:n säännöissä.

mä olen käyttänyt noita kaikkia. Lasteni päiväkodeissa olisi vieläpä tapana, että joku tädeistä tuli aina naulakoille vastaan, kun lapsi tuli sisään.



Vain sitä pitäisin epäilyttävänä, että lapsi jätetään päivähoitoon ilman, että tuova vanhempi on jotenkin kertonut hoitajille, että "paikalla ollaan". Siinä on vaaran paikka. Muuten asiat on ihan lapsi- perhe ja päiväkotikohtaista, mikä kullekin sopii.

1 kielletty varmaan kaikissa päiväkodeissa.

Itse käytän 2 ja 3 välimuotoa.

Avustan lasta jo kotona pukiessa ja yhdessä valitaan ulkovaatteet. Lapsen pukeminen on pieni hellittelyhetki ja samalla välitän viestiä niistä ulkovaatteista puhumalla (tyyliin tänään sataa eli otetaan mukaan...) että äiti huolehtii myös työpäivän aikana että lapsella on hoidossa kaikki hyvin.

Aamupalan kotona ja hammaspesun lapsi hoitaa omatoimisemmin.

Päiväkotiin mennään rauhallisesti, annan viestiä että äidillä ei ole kiire ja lapsi saa aikaa sopeutua, mutta selvää on että eroa ei turhaan pitkitetä. Itkuisina aamuina halitaan siihen asti, että itku on ohi, kyyneleet kuivattu ja lapsi jää hyvillä mielin.



Meillä oli taas kesällä hankala ryhmänvaihto 4-vuotiaalla ja muutenkin hitaasti lämpeävä. Itsestäni tuntui alkuun hassulta kun tädit hyökkäsivät ottamaan itkevää lasta äidin sylistä... mutta nyt nekin jo tietävät että minulla ei ole kiire juosta töihin. Eli tulevat eteiseen tervehtimään, kun kuulevat tulomme ja poistuvat sitten omiin puuhinsa, kunnes "luovutan" iloisen lapsen. Nykyisin mulla ei mene päiväkodissa aamulla kuin vajaa 10min, lapsi tietää mitä tapahtuu ja rutiinilla mennään.

Vanhemman pitää valvoa että lapsi todellakin pesee ne kädet ja menee sen jälkeen aamupalajonoon, ei saa jättää yksin eteiseen.

Riippuu varmaan lapsen iästäkin. Eskarilaisen laitoin toisinaan tuohon tapaan kohta 1, koska onhan lapsen osattava koulussakin, siellä ei ole opettaja eikä äiti avustamassa, ja kouluunkin on lähdettävä omatoimisesti.



Tapa 3 on minusta liioiteltua, ja kertoo äidin vaikeudesta jättää lapsi päiväkotiin. Vähemmälläkin "mässytyksellä" selviää.



Laitan lapsen 4 v päiväkotiin tavalla nro 2, osittain 1: lapsi riisuu itse ja minä laitan vaatteet naulakkoon, tarvittaessa autan. Sitten jätän lapsen hoitajan huomaan, mutta tämä lapsi ei halua halauksia eikä suukkoja. Esikoinen taas pitää halata ja pusia yhä vieläkin, joskus jopa kun käyn viemässä roskapussin tms., on tokaluokkalainen.



15 min jäähyväisseremonia on minun aamuaikatauluuni aivan liian pitkä, myöhästyisin töistä enkä sen aikaisemmin pysty viemään, vien lapsen heti kun pk:n ovet avautuvat, 6:15 tai vähän yli. Eli en voisi varata aamun lähtöihin ja jäähyväisrituaaleihin tuollaista aikaa. En myöskään katso aiheelliseksi saattaa lasta aamupalapöytään, vaikka veisin klo 8:ksi. Lapsi osaa itse oman paikkansa, ja osaa mennä sinne. En usko että tädit tykkäisi jos äidit höslää ja paapoo aika isoa lasta ruokapöytään.



Minusta se, höslääkö lapsen kimpussa vai voiko hänet jättää hoitajien huomaan, kertoo myös luottamuksesta päiväkodin henkilökuntaa kohtaan.



Toisaalta; mitä sen on väliä millä systeemillä lapsi jätetään tai haetaan päiväkotiin/kodista? Perheet ovat erilaisia, lapset ja aikuiset yksilöitä. Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle. Ei lapsi mene siitä rikki, että meidän perheen toimintatavat ovat erilaiset kuin kaverin perheessä, kun kerran puhutaan ns. normaalista kodista ja vanhemmuudesta eikä mistään laiminlyönnistä tms. !!

vaan vanhemman täytyy valvoa lasten käsipesu.



Itse tykkään tavasta 3. ja meille onkin kehittynyt ihan omat rituaalit päiväkotiin mennessä. Ja ne ovat selkeästi tärkeitä lapsillekin, lapset ovat 3 ja 6-vuotiaat.