Mikä on karseinta kodinsisustukessa mitä tiedät?

liiallinen valkoisuus ja kliinisyys, lisäksi inhoan funkkis-tyyliä.

"Kirjaton koti.

Kertoo asukkaiden henkisestä tilasta. "



Kertoo enemmän sun henkisestä tilasta tuollainen arvostelu. Katsos, toisilla kirjat on kaapissa oven takana ja toiset lainaa kirjastosta, että ei ole sitä montaa sataa kirjaa viemässä tilaa kaapissa:) Mut joo, sitä mitä ei ole näkyvillä niin ei tietenkään voi olla, kuten jos et näe kirjoja niin ihminen ei lue ja on tyhmä?

Yritä nyt edes päteä vähän uskottavammin;)



Mun mielestä on kiva kun ihmisillä on eri tyylejä, olis aika tylsää kun kaikilla ois samanlainen koti. Jokaiselle varmaan löytyy omalle persoonalle sopivin:)

En pidä pesoonattomasta trendisisutuksesta tyyliin Inno ja sadat muut sisutusohjelmat. Kodissa pitää näkyä elämä ja harrastukset eli jos lukee = kirjahylly lattiasta kattoon, musiikki = musiikkikokoelmat, soittimet, matkustelu = matkamuistot, etnishenkisyys, kirppariharrastus = vintagekrääsä, taideharrastus = tauluja, paljon, eli että koti ilmentää siinä asuvia ihmisiä eikä ole vaan joku äidin sisutusjuttu. Toki jos kodissa asuvat ihmiset harrastaa vaan uusinta elektroniikkaa ja telkkarin katsomista eli sitä persoonaa ei oiekin ole niin ehkä se sisutusjuttu sitte on parempi ku ei mitään.

Siis aivan karseeta. Yleensä pöytä ja jakkarat jotka tehty jostain helvetin pahkasta. En tiedä mitään mihin ne sopisi. Muuten pidän puuta ihan kauniina materiaalina, asun itsekin vanhassa talossa. Mutta pahka, aaaaaaaah!





Sit bonuksena ;) sellainen kirpputorisisustus missä on kaikkea pikkukääsää ja kaikkea yhteensopimatonta, tyylihuonekaluja ja rottinkikorituoleja ja itämaisia mattoja, kaikkea samassa tilassa ja sekaisin. Tykkään selkeistä linjoista vaikken maailman siistein ihminen ole itsekään.

oot vissiin käynyt meillä :P

Mun inhokit: lastulevy ym halpis, kasari- ja ysärityyli, kirsikka tai mäntykalusteet, valkonen kliininen persoonaton tyyli.

Kirkkaita ja synkkiä värejä, kammottavia kuivoita tapeteissa..jotain KAMALAA!! Lpaset luonnollisesti puettu aitoihin 70-luvun retrovaatteisiin. Hyi ja yök!

Suurin häiriötekijä on, kun isot kaiuttimet on jotkut mukahienot muodokkaat, mutta silti yritetty häivyttää sisustukseen. Meillä on, mutta onneksi ne on mustat ja suorakulmaiset. Akustiikka ja hyvä ääni on kuitenkin minulle hyvin tärkeää. Mieluummin valitsisin jonkun muun väriset kaiuttimet, mutta niissä on aina ne puu vaihtoehdot mustalle, jotka ei sovi muuhun... Piano on musta, joten kyllä nuo mustat käy.



Tuli muuten monenlaista kritiikkiä joka osuu kohdalle... Ei kuitenkaan ole alkoholipulloja. Ja itse olen tyytyväinen, makuja on monia.

Mustavalkoinen sisustus.

Lasipöydät,rottinkiset tuolit,tapetit,verhokapat,pitsi,täytetyt eläimet,aseet seinillä...

Mutta en kerro sitä jokaiselle joka meillä vierailee. Eli annan itsestäni vaikutelman, että olen tyhmä ja henkisesti vajaa :-DD

Kertoo asukkaiden henkisestä tilasta.

Ei pianokaan takaa sitä että osaa soitta vaikka olisi olohuoneen keskellä !

Olen miettinyt kirjojen rankkaa karsimista. Olen saanut ihmetteleviä katseita kun olen sanonut että taidan kipata kirjat kirpparille pölyä keräämästä. Joitain on joita luen uudestaan ja uudestaan . ehkä joka neljäs kirjoistani. Keittokirjoista jo myin 15 sellasta joita en käytttänyt. Aika monta vielä jäikin.

Tässä olen Addams familyn äidin linjoilla...

Pliisut sävyt

Tässä olen Addams familyn äidin linjoilla... <a href="http://www.youtube.com/watch?v=x-9sqQq7Mtg" alt="http://www.youtube.com/watch?v=x-9sqQq7Mtg">http://www.youtube.com/watch?v=x-9sqQq7Mtg</a&gt;

Pikkusisko kävi, minä olin laiska. Pikkusisko myös luki kaikki klassikot jo ennekuin niitä piti koulussa koluta. Minä vedin enemmän perinteisellä "vasta kun on pakko"-tyylillä. :)

Mut joo. Kyllä meillä arvostettiin lukemista ja myös kulttuuria joka muodossa. Vieläkin vanhemmilla aina eteisessä pino kirjaston kirjoja. Kuka menee vie mennessään. Erikseen ei tarvitse eräpäiviä kytätä. Eli siis siellä käydään usein. Itse olen edelleen vähän laiska..

ihan kiva, että sulla on tällainen lämmin muisto, mutta meilläkin oli kotona kaikki klassikot, ja todellakin kävin säännöllisesti kirjastossa enkä pitänyt sitä mitenkään epämiellyttävänä "juoksemisena". Melkeinpä luulisin, että kulttuurikodin tai kulttuuria harrastavien vanhempien lapset käyvät useammin kirjastossa ja arvostavat sitä, kuin vähemmän kulttuurista kiinnostuneiden lapset.

"Kirjaton koti. Kertoo asukkaiden henkisestä tilasta. " Kertoo enemmän sun henkisestä tilasta tuollainen arvostelu. Katsos, toisilla kirjat on kaapissa oven takana ja toiset lainaa kirjastosta, että ei ole sitä montaa sataa kirjaa viemässä tilaa kaapissa:) Mut joo, sitä mitä ei ole näkyvillä niin ei tietenkään voi olla, kuten jos et näe kirjoja niin ihminen ei lue ja on tyhmä? Yritä nyt edes päteä vähän uskottavammin;) Mun mielestä on kiva kun ihmisillä on eri tyylejä, olis aika tylsää kun kaikilla ois samanlainen koti. Jokaiselle varmaan löytyy omalle persoonalle sopivin:)

Kun lukiolainen tulee illalla klo 22 kysymään, missä on Gogolin Kuolleet sielut, hänen pitää kirjoittaa eseee siitä, mihin kirjastoon menette? Tai kun haluaa itse tsekata jonkun runon? meillä kirjoja käytetään kuten vaikka työkaluja, on hyvä että ne ovat esillä ja saatavilla.

Mä aina kävelin koulun kirjalistan kanssa äitin luo ja pyysin valkkaamaan siitä ne mitä meillä on ja sitte vielä "mistä mä ehkä tykkäisin". Rakastin sitä, että kaikki klassikot oli kotona ja ei tarvinnu juosta kirjastoon hakemaan jotain kirjoja koulutöitä varten. Mutta vanhempien koti oli muutenkin sellainen täällä mainittu "kulttuurikoti", jossa elämän kerrokset näkyvät.

Nykyään vaan sukupolvet elävät niin pitkään ja toisaalta esim. huonekalut eivät enää niin kestä. Tämän takia meilläkin on paljon kaupasta ostettuja tylsiä huonekaluja. Mutta onneksi on jotain perintönä tulleitakin. Ja mielestäni meillä on varsin kodikasta ja harmoonista, vaikka kaikkea ei ole hankittu Vepsäläiseltä kalliilla, niinkuin monessa kodissa jossa olen käynyt.

huhhuh.

Ihan oikeastiko sillä hirvityksen jatko-osalla joku lojuu?

pikku tilpehööriä. En pidä myöskään paneeliverhoista, kromista, ultrakiiltävistä kaapistoista,liian valkoisesta sisustuksesta, tekowanhasta, design-jutuista tyyliin pallotuolit sun muut kammotukset.

Taulut liian korkealla ja näitä näkee paljon. Tai joku yks pikku taulu yksinäisenä isolla seinällä.

Tälle peesi. Miksi ihmeessä ihmiset ripustavat taulunsa niin hemmetin korkealle?

halvat puujäljitelmät lastulevykalusteista laminaattilattioihin saakka.

"Kirsikka-lastulevy-puuhyllyt", sitten ne sellaiset sohvan rypylliset irtopäälliset. Oon aina miettinyt että kuka helkkari niitä tilaa Elloksesta tms...!??? Tekokukat ja liian pieni tilpehööri avonaisessa hyllyssä. KÄÄÄÄÄK!!!!

Ne punaiset Iittala-tarrat. Miksi, oi miksi, ne pitää jättää paikalleen? Ettei kukaan vaan erehdy luulemaan kopioiksi?? :D



En pidä myöskään kokovalkoisesta sisustuksesta, täälläkin mainituista "krääsäkirjahyllyistä", kehystämättömistä kuvista ja kuvattomista kehyksistä, persoonattomuudesta/kliinisyydestä, rottinkikalusteista, ylenpalttisesta antiikista, patsaista, matottomuudesta jne.

Että ne pysyisivät seinällä.

Taulut liian korkealla ja näitä näkee paljon. Tai joku yks pikku taulu yksinäisenä isolla seinällä.

Tälle peesi. Miksi ihmeessä ihmiset ripustavat taulunsa niin hemmetin korkealle?