Mikä on karseinta kodinsisustukessa mitä tiedät?

Minusta taas kirjahyllyt kuuluvat kodikkaaseen kotiin. Isovanhemmillani oli isot kirjahyllyt (toisella jopa kirjasto-huone (!), ja lapsuuteni vietin mummoloiden nurkissa lukien lähes kaikki kirjat läpi. Oli mieletöntä voida vaan valita hyllystä uusi kirja. Tulipa luettua 10-vuotiaana Charlotte Brontet, Alexander Dumas't ja mieletön kasa 20- ja 30-luvun "roska"kirjallisuutta. Meillä kotona äiti taas arvosti koko 80-luvun vain pientä hyllykköä, jossa oli valokuva-albumeja ja ne pakolliset tietosanakirjat, pikkuvitriinissä pari kippoa ja siellä suljetussa osassa ne kirjat. Niitä sitten kaivoin esiin ja luin, mutta olipas niitä liian vähän!



Nykyään äitinikin on taipunut ostamaan ison kirjahyllyn, jossa on pelkästään kirjoja! Meidän suvussamme huonekalut eivät ole periytyneet, mutta kirjat ovat. Itselläni on iso kirjahylly täynnä kirjoja, joita olen ostanut, saanut ja perinyt ja joita myös luen uudelleen. Osaa en ole ehtinyt vielä edes lukea. Pienemmät kirjahyllyt löytyvät makuuhuoneesta, lastenhuoneesta ja työhuoneesta, ja sinne säilön kaikki pokkarit ja kirjat, joita en lue välttämättä uudelleen ja joku päivä ehkä ne myynkin pois, jos raaskin. Lastenhuoneessa on tietysti lasten kirjat.



Mieheni taas harrastaa elokuvia, siis ihan oikeasti harrastaa eikä vain katso huvikseen. Näitä dvd-kokoelmia säilömme suljettuihin kaappeihin ja meiltä löytyy iso taulu-tv sekä videotykki. Jos joskus saamme elokuvahuoneen rempattua, tulee sinne varmaan hyllyjä, joissa dvd:t ovat esillä ihan niin kuin minun kirjanikin. MIksi ihmeessä meidän intohimomme eivät saisi näkyä? Siksi kun joku vajakki yhdistää dvd:t ja kirjat läskeihin ja laiskoihin? Tälle vajakille tiedoksi, että ei niitä kuntopyöriä tämänkään ketjun perusteella pidetä kovin tasokkaina sisustuselementteinä, mutta ilman muuta sallin ne, jos jonkun intohimo on vaikkapa kuntopyörällä polkea kaikki illat. Olisi outoa joutua raahaamaan se kuntopyörä joka ilta esiin jostain varastosta tai sijoittaa se jonnekin eteisen kulmaan vaatenaulakoiden taakse...



Minä inhoan

- kaikkea pelkkää valkoisen ja kromin yhdistelmää

- sisustamalla sisustettua, jossa se koristetyyny on ainoa persoonallinen juttu ja ainoa, joka kertoo jotain olkkarin käyttäjistä kun kaikki dvd:t, kirjat ja muut harrasteet on visusti piilotettu pois

- seiniä, jotka on peitetty tauluilla eli vieri vieressä monta taulua sentin välein



Meiltä löytyy melkein kaikki inhokit täältä kuten

- kirjahylly

- mustaa keittiössä

- kirsikan väriset keittiökalusteet

- rosteri kodinkoneet

- beigeä ja sinistä

- merihenkisiä tauluja

- nahkasohvat

- kohta 10 vuotta vanhat makkariverhot (muualla uudet)

- retroverhot lastenhuoneessa (ihan aidosti miehen vanhat hänen lastenhuoneestaan)

- paljon mattoja

- pitkät verhot, jotka ovat ns. ylipitkät (näitä inhosi joku)

- valokuvia kirjahyllyn päällä

- kaksi hyllyä lasten ristiäiskamaa (mihin ne laitan, kun sukulaiset niitä haluavat nähdä ja ovat niitä järkysti tuoneet?

- paljon kynttilöitä, tuikkutelineitä yms. esillä

- pöytäliinoja

- sälekaihtimet

- yksi taulu/seinä tai useampi toisiinsa sopiva vähintään 10 cm välein eikä niin, että koko seinåä peittyy niillä

- toisiinsa sopimattomia ja usein kuolemaa tekeviä viherkasveja

- kasoja kaikkialla, jos ei olla siivottu (lehtipinoja, laskupinoja, vaatepinoja, lelupinoja)

- kuivatettuja kimppuja kirjahyllyn päällä ja aulan kaapin päällä (lasten ristiäiskukkakimppu ja oma hääkimppuni)

- kirsikanvärinen keittiöpöytä ja tuolit

- mahonginväriset huonekalut



Koen vahvasti, että meillä on kodikas koti. Outoa sisustamatonta kotiamme on sanottu jopa kauniiksi, ja moni, joka todella harrastaa sisustusta, on todennut, että kotimme on persoonallinen ja kodikas. Kaikki ei sovi yhteen ja monia epäkohtia on, mutta niin kuin meissä ihmisissäkin, ne epäkohdat ovat niitä kiinnostavimpia juttuja. Täydelliset ihmiset ja täydelliset kodit ovat tylsiä.

ovat mielestäni marketeista ostettavat nimikoidut tilpehöörit, tyyliin mukit, säästöpossut ja seinäköristeet, joissa lukee "Marjakertun keittiö on kodin sydän." Ugh. Lähes kaikki matkamuistot ovat mielestäni myös korneja, ehkä jotkut jääkaappimagneetit vielä menevät.



Tyylisuuntauksista hirvein on tuo monen mainitsema merihenkisyys. Sen sijaan retro ja shabby chic voivat mielestäni näyttää hyvinkin kivoilta. Useimmiten ikävimmän näköisiä koteja ovat ne, joita ei ole edes yritetty sisustaa mitenkään. (Eihän kaikkien tietenkään ole pakko välittää asuntonsa ilmeestä, mutta kuitenkin.)



Itseltäni löytyy jonkun mainitsemia julisteita. Ovat käteviä usein muuttavalle, koska ne voi vain lätkäistä maalattuun seinään teipillä. Suosikki-tyylisiä bändijulisteita en minäkään enää seinälleni laittaisi, mutta esimerkiksi kartat ja nätit maisemakuvat viehättävät.

No kaikki 70-luvun paskanruskeat laatat ja puupinnat. Tai siis ihan kaikki sen ajan sisustusta parketin kalanruodosta lähtien tasakattoon.

Menkää mun anoppilaan ja oksentakaa! Siis ihan oikeasti!

jossa ei ole kirjoja vaan telkkari, koriste-esineitä, tuliaisviinoja ym. krääsää.

seinäköristeet, joissa lukee "Marjakertun keittiö on kodin sydän." Ugh.

Nuo just on sööttejä!

jossa on jotain kristallilaseja tai muuta lasikrääsää pölyttymässä.

Puolipaneelit ...ja wc ja pesuhuoneissa alaosa tummempaa kaakelia ja bordikaakeli välissä ja sitten vaaleempi kaakeli yläosassa....hyi yökötys...

eivät kuulu kirjahyllyyn, mutta kirjat kuuluu, ainakin meillä!

- Puupaneloinnit

- Epä-kirjahyllyt (kirjahyllyt, joissa on etupäässä muuta kuin kirjoja)

- Jättikokoiset TV:t

- Jättikokoiset sohvat



...ja vielä neljä taikakirjainta...



I-K-E-A

Mua ei häiritse muu kuin se, että sisustus on sieluton, persoonaton. Joskus näkee koteja, joista ei yhtään tiedä, millaisia ihmisiä siellä asuu, vai asuuko minkäänlaisia. Eli sisustus on vain niin "sisustuslehtimäinen", että kaikki on paikallaan ja missään ei ole mitään ylimääräistä, eikä ole mitään, mikä rikkoisi sen "täydellisyyden".



Näitä ei kamalan usein näe, mutta joskus ja silloin tulee mietittyä, elääkö ne ihmiset lainkaan siellä kotona vai onko se vain jonkinlainen näyttelytila.

Simpukkasohvat - olivatpahan sitten kankaisia tai nahkaisia - hirveitä silti!

Joo noi HOME kyltit

No jos haluaa varoittaa, että kodissa on hometta? Vaikkapa allergisten vieraiden varalle. Minusta ihan huomaavaista.

"Kirjaton koti. Kertoo asukkaiden henkisestä tilasta. " Kertoo enemmän sun henkisestä tilasta tuollainen arvostelu. Katsos, toisilla kirjat on kaapissa oven takana ja toiset lainaa kirjastosta, että ei ole sitä montaa sataa kirjaa viemässä tilaa kaapissa:) Mut joo, sitä mitä ei ole näkyvillä niin ei tietenkään voi olla, kuten jos et näe kirjoja niin ihminen ei lue ja on tyhmä? Yritä nyt edes päteä vähän uskottavammin;) Mun mielestä on kiva kun ihmisillä on eri tyylejä, olis aika tylsää kun kaikilla ois samanlainen koti. Jokaiselle varmaan löytyy omalle persoonalle sopivin:)

Kun lukiolainen tulee illalla klo 22 kysymään, missä on Gogolin Kuolleet sielut, hänen pitää kirjoittaa eseee siitä, mihin kirjastoon menette? Tai kun haluaa itse tsekata jonkun runon? meillä kirjoja käytetään kuten vaikka työkaluja, on hyvä että ne ovat esillä ja saatavilla.

Minä harrastan lukemista ja pidän kirjoista. En ajattele, että ne jotka eivät, ovat minua tyhmempiä tms.



Minusta on mukava lukea katkelma jo aikaisemmin lukemastani kirjasta. Minusta on kivaa, kun hyllyssä on aina lukematonta materiaalia. Jotain tietokirjaa saatan lukea kuukausien ajan, kirjaston laina-aika ei riitä. Koti on muuten minimalistinen, värikäs kirjahylly on MINUN mielestäni mukava sisustuselementti.



Mies ei halua edes lasihyllyjä, jotta voi heti napata mieleisen kirjan hyllystä. Koska tämä on meidän kotimme, hänenkin harrastuksensa saavat näkyä. Hän keräilee tiettyjä kirjallisuudenlajeja ihan keräilyn vuoksi ja kokoelma saa olla esillä.



Pidän kodeista, joissa asukkaiden intohimot, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset näkyvät. En itse keräile matkamuistoja, astiasarjoja tai keittiövälineitä. Mutta meillä käyvät nyt vain joutuvat sietämään sekä kirjakokoelman että ison taulu-tv:n sekä mauttoman jättisohvan. Silloin kun meillä ei viihdytetä vieraita, eli 90% vapaa-ajasta, lepäämme ja rentoudumme kotona, mm. kirjojen ja elokuvien parissa.

"Kirjaton koti. Kertoo asukkaiden henkisestä tilasta. " Kertoo enemmän sun henkisestä tilasta tuollainen arvostelu. Katsos, toisilla kirjat on kaapissa oven takana ja toiset lainaa kirjastosta, että ei ole sitä montaa sataa kirjaa viemässä tilaa kaapissa:) Mut joo, sitä mitä ei ole näkyvillä niin ei tietenkään voi olla, kuten jos et näe kirjoja niin ihminen ei lue ja on tyhmä? Yritä nyt edes päteä vähän uskottavammin;) Mun mielestä on kiva kun ihmisillä on eri tyylejä, olis aika tylsää kun kaikilla ois samanlainen koti. Jokaiselle varmaan löytyy omalle persoonalle sopivin:)

Kun lukiolainen tulee illalla klo 22 kysymään, missä on Gogolin Kuolleet sielut, hänen pitää kirjoittaa eseee siitä, mihin kirjastoon menette? Tai kun haluaa itse tsekata jonkun runon? meillä kirjoja käytetään kuten vaikka työkaluja, on hyvä että ne ovat esillä ja saatavilla.

Ei kaikilla ole lukioikaisia lapsia, ja toisten lapset osaa ennakoida tai oppivat ennakoimaan laksyjen teon. Ei kaikilla ole rahaa ostaa kirjoja vai mita?

Meilla ei ole kirjahyllya :-), kirjat on Suomessa varastossa, ne mitka taalla maailmalla on luettu, menee seuraavassa reissussa Suomeen varastoon.

Lastenkirjoja "rakastan", olosuheiden pakosta ne on engl.kielisia, ja aivan mahtavan ihania, niita ostelen lapsille 5v ja 3v katseltavaksi ja luettavaksi.

Sellaiset lastulevystä tehdyt kirjahyllyhärdellit, joissa keskellä tila telkkarille ja reunoilla valaistut vitriinit. Vitriineihin on tungettu pokaaleja, "hienoja" viinapulloja ja kansallispukuisia nukkeja.



Viuhkat, muut aasialaistyyliset seinäsysteemit ja miekat seinillä.



Tarroilla tai puisilla kirjaimilla tehdyt kirjoitukset seinillä. Esim. vessan seinässä teksti toilet. En tajua.



Matot, joissa "itämainen" koristelu. Ostettu sotkasta.

Nahkasohvat. Alkoholit esillä. Jouluun liittyviä tavaroita ympäri vuoden. Halvat "käytävämatot".

Sellaiset lastulevystä tehdyt kirjahyllyhärdellit, joissa keskellä tila telkkarille ja reunoilla valaistut vitriinit. Vitriineihin on tungettu pokaaleja, "hienoja" viinapulloja

oikeasti, hirveää. Häpeän!

Sille tyypillistä on lisäksi toista tai kumpaakin vitriiniosaa kiertävä vaalentunut kultaköynnös.

Sellaiset lastulevystä tehdyt kirjahyllyhärdellit, joissa keskellä tila telkkarille ja reunoilla valaistut vitriinit. Vitriineihin on tungettu pokaaleja, "hienoja" viinapulloja