Olinko töykeä miniä, kun kohteliaasti kieltäydyin

olit kylla. pahoitit hanen mielensa varmasti. han oli varmaan miettinyt ja halunnut tuon sarjan ostaa. miksi et ottanut, kiittanyt sydamellisesti ja sitten pistanyt jonnekin jemmaan.

...pojan ja miniän pikkukaksiossa ei ole tilaa noille astioille, kun siellä on miniän äidin myrnat ja miniän paremmalla maulla valittu mariskoolikomppania somistamassa kotialttaria.

Tässä anopissa ei ehkä ole kyse siitä, koska tilannehan oli käytännön sanelema, mutta ON olemassa paljon ihmisiä, jotka saavat tyydytystä siitä, että antavat lahjoja, mutta heidän käsityskykynsä ei riitä siihen, että se harvan vastaanottajan mielessä on "lahja ku lahja", eli mikä tahansa krääsä otetaan hihkuen vastaan.



Minä olen saanut rakkaalta vaariltani _kammottavia_ aterimia, mutta tuolla ne ovat kaapissa. Ja myönnän, että on tosi vaikeaa toisinaan kieltäytyä asioista, joita minulle työnnetään. Vihaan mm. koriste-esineitä, mutta äiti kun rakastaa lahjojen antamista, toi minulle viimeksi syntymäpäivänäni erään sellaisen. Onneksi tajusin, että se kelpaa paperipainoksi.



Millä ei ole tarkoitusta arjessa, harvemmin haluan kotiini. Noin isosta asiastosta ap:n anoppi saattaisi saada Huuto.netissä ihan kivastikin rahaa, kun täältäkin huomaa, miten monen mielestä se on ihana.



Tuosta _ikimuistoisesta_, se täytyy sanoa, että itse (varsinkin alle kouluikäisenä) lapsena rakastin astioita, joissa oli mitä tahansa satumaisia kuvia, hahmoja tai eläimiä. Aikuisten kukallisetkin astiat tuntuivat tylsiltä, koska ne eivät olleet "lasten astioita". Siksi nuokin olisivat minua varmaan miellyttäneet. Että sikäli anopin pointti ikimuistoisesta saattaisi toimia.



Mikä ei taas tarkoita, että ap:n kannattaisi koittaa pieniin tiloihin sulloa jotakin, mitä tosiaan käytetään kerran vuodessa. (Mullakin on vähän tilaa, tämä pointti on siis hyvin ymmärrettävä!!!)

Oikeestiko nää tiuskivat anopit täällä toivois, että miniät ja omat lapset ostelis heille astiastoja sun muita isoja juttuja, joita olis sitten PAKKO käyttää tiettyinä aikoina?

Kyseinen astiaston mielestäni aika kamala. Lisäksi se on tuhottoman iso. Asiasta olisi voinut keskustella ennen ostamista tai ehkä ostaa esim vain lapselle jonkin kivan (ikimuistoisen) lastensetin, jolle varmaan olisi tilakin löytynyt.

isäksi on pieni pelko, jos otan nyt vastaan tämän jouluastiaston esikoiselle, saako kakkonen tuon yhtä hienon pääsiäisastiaston...

Jos ap on kohteliaasti tilanpuutteeseen vedoten kieltäytynyt, ei se mielestäni ole tökeröä. Meille esim ei kertakaikkiaan mahtuisi tuollaista määrää tarpeetonta tavaraa, oli se kenen antamaa hyvänsä.

Minulla on kaksi poikaa, joista nuorempikin on parin vuoden sisällä muuttamassa pois kotoa. Minulle ei ole tullut mieleenikään, että ostaisin lapsilleni astioita tai muuta pitkäikäistä tavaraa ilman heiltä kysymistä. Vanhempi kerää jo astiastoa, mutta sen hän on valinnut itse.



Sen sijaan pyyhkeitä ja lakanoita ostan, tosin kysyn, mitä väriä saisi olla. Vaatteitakaan en ole oman makuni mukaan ostanut heille sitten esi-teinivuosien sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta.



Meilläkin on säilytystilaa niukasti, joten jos saisin kerran vuodessa käytettävän ison astiaston, niin joutuisin säilyttämään sitä parvekkeella. Jostain syystä ajatus ei houkuttele.



Omalle anopille olemme ostaneet lahjaksi jo vuosia kaikkea muuta kuin tavaraa. Mieluisin lahja on ollut iso kassillinen kahvipaketteja ja samaa ideaa olemme käyttäneet vuosia.



Entä jos ap ostaisi jatkossa anopilleen vaikka kodinkoneita? Onhan niitä vaikka mitä elämää helpottavaa: yleiskone, monitoimikone, riisinkeitin, popcorn-kone, voileipägrilli, jäätelökone, sähköwokki ja sähköinen veitsenteroitin näin ekana tulee mieleen. Saako lahjan saaja siinä tapauksessa kieltäytyä lahjoistaan, jos kaikki ei kuitenkaan sovi keittiöön eikä niille tule käyttöä?

että mulla on oma äiti varsinainen "lahjanantaja" eli haluaa tyhjentää omia kaappejaan tai tyydyttää omaa osteluhaluaan ja sitten tunkee sitä kamaa mulle ja kahdelle sisarukselleni. Meistä kukaan EI ota niitä "lahjoja" iloiten vastaan.



Tää ap:n tapaus vähän eri, kun kai kyse yksittäistapauksesta eli ei usein osta isoja lahjoja oman makunsa mukaan. Mutta sellaiset tuputtajat, jotka oikeasti on vaan vallanhaluisia, on paitsi rasittavia myös superahdistavia.



Oikeestiko nää tiuskivat anopit täällä toivois, että miniät ja omat lapset ostelis heille astiastoja sun muita isoja juttuja, joita olis sitten PAKKO käyttää tiettyinä aikoina?

----Anoppi osti astiaston itselleen, että lapsenlapsille olisi mummolassa ikimuistoinen astiasto, kun jouluisin oltaisi siellä.

No, olemme näiden 7 vuoden aikana olleet yhden joulun anoppilassa, vietämme joulut kotona.----

Luin tämän ja minusta tämä oli niin surullinen ja lohduton viesti ja asenne anoppiin ja joulunvieton lataukseen ja toiveeseen, että tuli pala kurkkuun! Niin julmaa.

Vuodet ovat kuluneet ja tuskinpa olette sen enempää ikimuistoisia jouluja lapsellenne anopin luona sallineet. Oma koti, oma joulu. Siellä se anoppi vanhenee ja haurastuu eikä jossain vaiheessa enää jaksa mitään laittaakaan. Sielläpä istuu ihmettelemässä, että mitä tapahtui ja mihin se elämä menikään.

Teitähän se ei kiinnosta eikä kosketa.

Tämä on vaan niin älyttömän surullista. Elämä on lyhyt kuitenkin ja lapset pieniä niin lyhyen aikaa.