Olinko töykeä miniä, kun kohteliaasti kieltäydyin

saan hänelle laittaa sitten kaikkea kivaa kun tietää jo etukäteen, että miniöille ei kelpaa mikään ja lapsenlapsia ei saa sieltä hoitoon. Poikalasten äidelle muutenkin muistutukseksi. Kun teette testamenttia niin huolehtikaa sitten se osio kuntoon, että miniällä ei ole mitään osuutta perintöön kun te kuolette. Kannattaa tämä osio huolehtia ajoissa kuntoon. Muistakaa laittaa sinne varmistus, että lastenne erotessa ei myöskään miniöillä ole osuutta omaisuuteenne.

Kuule. Minä ainakin - vaikka viittäkymppiä ikäni hipookin - ymmärrän oikein hyvin, että minun makuni ei ole universaali. Siksi en ikinä ostelisi kysymättä mitään noin isoa ja tilaa vievää ja tuputtaisi sitä lapsille tai lapsenlapsille.

Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi.

Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

Meillä on anoppini kanssa täysin erilainen maku, hänkään ei arvosta minun Arabian Lumi-kahvikuppeja, niissä kun ei ole mitään koristeita :)

Se, että hän halusi mummolakalustoksi ostaa moisen kaluston (eikä ole kellekään kertonut mitä siitä maksoi), olisi ollut aivan hänen asiansa, mutta minä haluan itse päättää millä kaappini täytän. Ja kun meidän kaappeihin ei mahdu kaikki tarpeellinenkaan, saati sitten tuollainen paljon tilaa vievä kalusto.

Omalla tavallaan se on kaunis, mutta epäkäytännöllinen, ja nyt kun anoppi muutti pienempään asuntoon eikä se mahdu sielläkään muualle kuin varastoon, halusi siitä eroon.

Onneksi ei sentään alkanut tyrkyttää kalustoa, kaivaa kaluston kuulemma varastosta, kun seuraavan kerran mennään sinne jouluna.

Onhan hänellä kaksi muutakin poikaa, heille hän ei joulua järjestä, vaan anopin joulu on meidän perheestä ja ainoista lapsenlapsista kiinni. Jostain syystä hän ei meille halua tulla, vaikka aina on kutsuttu.

Ehkä meillä ei ole tarpeeksi joulutunnelmaa, kun en tykkää tonttutilpehööristä ym. joulukrääsästä, kuusi, joululiinat ja -kukat ja kynttilät riittävät joulutunnelmaan meillä

Meille mahtuisi tuollainen vaikkapa autotalliin ja olisi ihana kattaa joulunpyhinä ruoat joululautasille. Itse en raaskisi tuollaista ostaa, vaan tyydyn tekemään joulutunnelmaan serveteillä. En ikinä loukkaisi isovanhempia kieltäytymällä noin arvokkaasta lahjasta.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

Meille mahtuisi tuollainen vaikkapa autotalliin ja olisi ihana kattaa joulunpyhinä ruoat joululautasille. Itse en raaskisi tuollaista ostaa, vaan tyydyn tekemään joulutunnelmaan serveteillä. En ikinä loukkaisi isovanhempia kieltäytymällä noin arvokkaasta lahjasta.

sä _tykkäät_ siitä astiastosta; ap ei. Mieti jos joku väkisellä ostaisi sulle jonkun (vaikka minimalistisen, jos tuo vastaa kerran makuasi) astiaston?

Meillä on anoppini kanssa täysin erilainen maku, hänkään ei arvosta minun Arabian Lumi-kahvikuppeja, niissä kun ei ole mitään koristeita :) Se, että hän halusi mummolakalustoksi ostaa moisen kaluston (eikä ole kellekään kertonut mitä siitä maksoi), olisi ollut aivan hänen asiansa, mutta minä haluan itse päättää millä kaappini täytän. Ja kun meidän kaappeihin ei mahdu kaikki tarpeellinenkaan, saati sitten tuollainen paljon tilaa vievä kalusto. Omalla tavallaan se on kaunis, mutta epäkäytännöllinen, ja nyt kun anoppi muutti pienempään asuntoon eikä se mahdu sielläkään muualle kuin varastoon, halusi siitä eroon. Onneksi ei sentään alkanut tyrkyttää kalustoa, kaivaa kaluston kuulemma varastosta, kun seuraavan kerran mennään sinne jouluna. Onhan hänellä kaksi muutakin poikaa, heille hän ei joulua järjestä, vaan anopin joulu on meidän perheestä ja ainoista lapsenlapsista kiinni. Jostain syystä hän ei meille halua tulla, vaikka aina on kutsuttu. Ehkä meillä ei ole tarpeeksi joulutunnelmaa, kun en tykkää tonttutilpehööristä ym. joulukrääsästä, kuusi, joululiinat ja -kukat ja kynttilät riittävät joulutunnelmaan meillä

Vai eikö hänellä ole mitään sanomista siihen, mitä teillä on kaapeissa? Aika outoa ajatella, että kaappien sisältö on naisen päätettävissä.

muistuttaa poikalasten äitejä, että muistavat laittaa testamenttinsa kuntoon, ettei miniöillä ole osaa eikä arpaa anoppiensa omaisuuteen. Omalle tytölle voi laitella kaikkea kivaa, koska se on oma lapsi. Miniähän ei ole mitään sukua niin hänellä ei ole, eikä tule olemaan mitään osuutta pojan suvun omaisuuteen.

Ja se on kyllä miniän oma asia jos ei ota lahjoja vastaan. On turha sitten vinkua selän takana, että anoppi tyttärelleen antaa lahjoja ja rahaa enemmän ja lastenhoitoapua.

Kai teillä miniöillä on omakin äiti. Kai oma äitinne antaa teille sen, mitä haluatte. Ei tarvitse olla anopin omaisuutta ja apua itkemässä jälkeen päin.

Ei ap, sun ei tarvitse ottaa vastaan anopilta mitään ja anopin on oikeus olla töissä jouluna, että pienten lasten äidit pääsee vapaalle. Sinun ei tarvitse olla edes anoppisi kanssa missään tekemisissä. Hoidat oman äitisi kanssa nämä asiat ja miehesi hoitaa äitinsä kanssa omat asiansa.

saan hänelle laittaa sitten kaikkea kivaa kun tietää jo etukäteen, että miniöille ei kelpaa mikään ja lapsenlapsia ei saa sieltä hoitoon. Poikalasten äidelle muutenkin muistutukseksi. Kun teette testamenttia niin huolehtikaa sitten se osio kuntoon, että miniällä ei ole mitään osuutta perintöön kun te kuolette. Kannattaa tämä osio huolehtia ajoissa kuntoon. Muistakaa laittaa sinne varmistus, että lastenne erotessa ei myöskään miniöillä ole osuutta omaisuuteenne.

Kuule. Minä ainakin - vaikka viittäkymppiä ikäni hipookin - ymmärrän oikein hyvin, että minun makuni ei ole universaali. Siksi en ikinä ostelisi kysymättä mitään noin isoa ja tilaa vievää ja tuputtaisi sitä lapsille tai lapsenlapsille.

Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi.

Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

mitä tahansa suomalaista astia- tai lasisarjaa. En olisi pistänyt pahakseni. En keksi mitään suomalaista sarjaa mitä olisin yökkinyt täysin absoluuttisesti.

Meille mahtuisi tuollainen vaikkapa autotalliin ja olisi ihana kattaa joulunpyhinä ruoat joululautasille. Itse en raaskisi tuollaista ostaa, vaan tyydyn tekemään joulutunnelmaan serveteillä. En ikinä loukkaisi isovanhempia kieltäytymällä noin arvokkaasta lahjasta.

sä _tykkäät_ siitä astiastosta; ap ei. Mieti jos joku väkisellä ostaisi sulle jonkun (vaikka minimalistisen, jos tuo vastaa kerran makuasi) astiaston?

Olen ottanut kotiini esimerkiksi ison tehosekoittimen, vaikka en sitä tarvitse, koska en ole halunnut loukata anoppiani. Sitä kutsutaan kohteliaisuudeksi.

anoppi osti kahvinkeittimen. Sain siitä raivarin,koska se ei sopinut sisustukseeni ja anoppi ei kysynyt lupaa. Käskin anopin viedä keittimensä takaisin ja pyyhkiä sillä perseensä. Minulle ei anopin tarvitse tuoda mitä tahansa kysymättä. Riihikuiva raha olisi kelvannut.

muistuttaa poikalasten äitejä, että muistavat laittaa testamenttinsa kuntoon, ettei miniöillä ole osaa eikä arpaa anoppiensa omaisuuteen. Omalle tytölle voi laitella kaikkea kivaa, koska se on oma lapsi. Miniähän ei ole mitään sukua niin hänellä ei ole, eikä tule olemaan mitään osuutta pojan suvun omaisuuteen. Ja se on kyllä miniän oma asia jos ei ota lahjoja vastaan. On turha sitten vinkua selän takana, että anoppi tyttärelleen antaa lahjoja ja rahaa enemmän ja lastenhoitoapua. Kai teillä miniöillä on omakin äiti. Kai oma äitinne antaa teille sen, mitä haluatte. Ei tarvitse olla anopin omaisuutta ja apua itkemässä jälkeen päin. Ei ap, sun ei tarvitse ottaa vastaan anopilta mitään ja anopin on oikeus olla töissä jouluna, että pienten lasten äidit pääsee vapaalle. Sinun ei tarvitse olla edes anoppisi kanssa missään tekemisissä. Hoidat oman äitisi kanssa nämä asiat ja miehesi hoitaa äitinsä kanssa omat asiansa.

saan hänelle laittaa sitten kaikkea kivaa kun tietää jo etukäteen, että miniöille ei kelpaa mikään ja lapsenlapsia ei saa sieltä hoitoon. Poikalasten äidelle muutenkin muistutukseksi. Kun teette testamenttia niin huolehtikaa sitten se osio kuntoon, että miniällä ei ole mitään osuutta perintöön kun te kuolette. Kannattaa tämä osio huolehtia ajoissa kuntoon. Muistakaa laittaa sinne varmistus, että lastenne erotessa ei myöskään miniöillä ole osuutta omaisuuteenne.

Kuule. Minä ainakin - vaikka viittäkymppiä ikäni hipookin - ymmärrän oikein hyvin, että minun makuni ei ole universaali. Siksi en ikinä ostelisi kysymättä mitään noin isoa ja tilaa vievää ja tuputtaisi sitä lapsille tai lapsenlapsille. Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

SINÄ siinä kyynelehdit ja kerjäät myötätuntoa.

Kyllä minä olen aivan omalle äidillenikin suoraan sanonut, jos on aikonut antaa minulle jotain, jota en tarvitse tai joka on ihan vääränlainen minun makuuni. Sen voi sanoa nätistikin: "kiitos, se on kyllä hieno, mutta mulla ei valitettavasti ole sille käyttöä tai tilaa."

On aika ikävä asenne sulla, jos koet, että ap olisi jotenkin vinkumassa anopiltaan tavaraa. Ja että on anopin asia yksin päättää, kysymättä, mitä miniälleen tai tyttärelleen (kuten sinä ostelet) antaa.

Uudestaan: Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

anoppi osti kahvinkeittimen. Sain siitä raivarin,koska se ei sopinut sisustukseeni ja anoppi ei kysynyt lupaa. Käskin anopin viedä keittimensä takaisin ja pyyhkiä sillä perseensä. Minulle ei anopin tarvitse tuoda mitä tahansa kysymättä. Riihikuiva raha olisi kelvannut.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

mitä tahansa suomalaista astia- tai lasisarjaa. En olisi pistänyt pahakseni. En keksi mitään suomalaista sarjaa mitä olisin yökkinyt täysin absoluuttisesti.

Mutta tossahan sa rajaat jo aika tarkasti mita sulle saa antaa; suomalainen design on aika varma valinta koska siina on niin harvoin todellisia ylilyonteja. Mutta annapa olla vaikkapa saksalainen anoppi (kuten mulla) tai viela jostain kauempaa, niin sielta voi tulla ihan minkatyylista tavaraa tahansa, esim. leopardikuvioin somistettua tms.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

mitä tahansa suomalaista astia- tai lasisarjaa. En olisi pistänyt pahakseni. En keksi mitään suomalaista sarjaa mitä olisin yökkinyt täysin absoluuttisesti.

Mutta tossahan sa rajaat jo aika tarkasti mita sulle saa antaa; suomalainen design on aika varma valinta koska siina on niin harvoin todellisia ylilyonteja. Mutta annapa olla vaikkapa saksalainen anoppi (kuten mulla) tai viela jostain kauempaa, niin sielta voi tulla ihan minkatyylista tavaraa tahansa, esim. leopardikuvioin somistettua tms.

Mulle ei ole kukaan ostanut, antanut tai keräillyt mitään niin kamalaa, etten olisi sitä kehdannut vastaanottaa ilolla. Sitä kuitenkin saa toisilta ihmisiltä materiaalista hyvää niin vähän.

anopin tarjoamasta Apilanlehden Perinnejouluastiastosta? Anoppi osti ko astiaston, kun ensimmäinen lapsenlapsi (meidän esikoinen) syntyi. Kaikkea on 12, ruoka-, soppa-, leipälautasia, kahvikuppeja, tarjoiluastioita... En halua meille sellaista astiastoa, jota voi käyttää vain muutamana päivänä vuodessa eikä sitä voi edes pestä koneessa.

ja kyllä siellä mainittiin, että kestää konepesun mutta ei mikroa.

Miten se on sinulta pois, että et ottanut sitä vastaan?

ja itse en kyllä ymmärräkään, miksi anopin pitäisi miniöille lahjoja antaa. Totta sillä miniällä on äiti, joka antaa lahjoja hänelle. Äiti voi antaa pojalleen ja tytölleen lahjoja, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi antaa vieraille ihmisille.

Ap.n tapauksessahan kävi ilmi, että anoppi oli tarjonnut astiastoa, koska muuttaa pienempään asuntoon ja tilaa ei olisi ollut. Kun se ei kelvannut niin asia oli ollut ok ja anoppi oli aikonut laittaa astiaston talteen.

En ymmärrä, miksi ap on pillastunut jos anoppi on kysynyt asuntoa purkaessaan, että haluaako he tämän astiaston. Jos ei halua niin asia on ok ja sehän oli anopille ollut kai ihan ok.

Mutta yleisesti ottaen en ymmärrä, miksi nimiät odottaa anopeiltaan, jotka ei ole heille mitään sukua perintöjä ja oikeanlaisia lahjoja tai yleensäkään lahjoja. Eihän he ole mitään sukua anopille. Odottakoot äidiltään niitä lahjoja.

Kerro vielä, mitä et ymmärrä. Miksi sinun pitäisi saada perintöä anopiltasi ja lahjoja häneltä?

muistuttaa poikalasten äitejä, että muistavat laittaa testamenttinsa kuntoon, ettei miniöillä ole osaa eikä arpaa anoppiensa omaisuuteen. Omalle tytölle voi laitella kaikkea kivaa, koska se on oma lapsi. Miniähän ei ole mitään sukua niin hänellä ei ole, eikä tule olemaan mitään osuutta pojan suvun omaisuuteen. Ja se on kyllä miniän oma asia jos ei ota lahjoja vastaan. On turha sitten vinkua selän takana, että anoppi tyttärelleen antaa lahjoja ja rahaa enemmän ja lastenhoitoapua. Kai teillä miniöillä on omakin äiti. Kai oma äitinne antaa teille sen, mitä haluatte. Ei tarvitse olla anopin omaisuutta ja apua itkemässä jälkeen päin. Ei ap, sun ei tarvitse ottaa vastaan anopilta mitään ja anopin on oikeus olla töissä jouluna, että pienten lasten äidit pääsee vapaalle. Sinun ei tarvitse olla edes anoppisi kanssa missään tekemisissä. Hoidat oman äitisi kanssa nämä asiat ja miehesi hoitaa äitinsä kanssa omat asiansa.

saan hänelle laittaa sitten kaikkea kivaa kun tietää jo etukäteen, että miniöille ei kelpaa mikään ja lapsenlapsia ei saa sieltä hoitoon. Poikalasten äidelle muutenkin muistutukseksi. Kun teette testamenttia niin huolehtikaa sitten se osio kuntoon, että miniällä ei ole mitään osuutta perintöön kun te kuolette. Kannattaa tämä osio huolehtia ajoissa kuntoon. Muistakaa laittaa sinne varmistus, että lastenne erotessa ei myöskään miniöillä ole osuutta omaisuuteenne.

Kuule. Minä ainakin - vaikka viittäkymppiä ikäni hipookin - ymmärrän oikein hyvin, että minun makuni ei ole universaali. Siksi en ikinä ostelisi kysymättä mitään noin isoa ja tilaa vievää ja tuputtaisi sitä lapsille tai lapsenlapsille. Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

SINÄ siinä kyynelehdit ja kerjäät myötätuntoa.

Kyllä minä olen aivan omalle äidillenikin suoraan sanonut, jos on aikonut antaa minulle jotain, jota en tarvitse tai joka on ihan vääränlainen minun makuuni. Sen voi sanoa nätistikin: "kiitos, se on kyllä hieno, mutta mulla ei valitettavasti ole sille käyttöä tai tilaa."

On aika ikävä asenne sulla, jos koet, että ap olisi jotenkin vinkumassa anopiltaan tavaraa. Ja että on anopin asia yksin päättää, kysymättä, mitä miniälleen tai tyttärelleen (kuten sinä ostelet) antaa.

Uudestaan: Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

Mutta turha luulo, että miniät siitä sinua arvostavat. He keksivät jostain muusta asiasta valittaa ja silloin olet ikäloppu idiootti, joka ei ymmärrä mitään. Toivottavasti muistat silloin, millainen olit itse.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

ja itse en kyllä ymmärräkään, miksi anopin pitäisi miniöille lahjoja antaa. Totta sillä miniällä on äiti, joka antaa lahjoja hänelle. Äiti voi antaa pojalleen ja tytölleen lahjoja, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi antaa vieraille ihmisille. Ap.n tapauksessahan kävi ilmi, että anoppi oli tarjonnut astiastoa, koska muuttaa pienempään asuntoon ja tilaa ei olisi ollut. Kun se ei kelvannut niin asia oli ollut ok ja anoppi oli aikonut laittaa astiaston talteen. En ymmärrä, miksi ap on pillastunut jos anoppi on kysynyt asuntoa purkaessaan, että haluaako he tämän astiaston. Jos ei halua niin asia on ok ja sehän oli anopille ollut kai ihan ok. Mutta yleisesti ottaen en ymmärrä, miksi nimiät odottaa anopeiltaan, jotka ei ole heille mitään sukua perintöjä ja oikeanlaisia lahjoja tai yleensäkään lahjoja. Eihän he ole mitään sukua anopille. Odottakoot äidiltään niitä lahjoja. Kerro vielä, mitä et ymmärrä. Miksi sinun pitäisi saada perintöä anopiltasi ja lahjoja häneltä?

muistuttaa poikalasten äitejä, että muistavat laittaa testamenttinsa kuntoon, ettei miniöillä ole osaa eikä arpaa anoppiensa omaisuuteen. Omalle tytölle voi laitella kaikkea kivaa, koska se on oma lapsi. Miniähän ei ole mitään sukua niin hänellä ei ole, eikä tule olemaan mitään osuutta pojan suvun omaisuuteen. Ja se on kyllä miniän oma asia jos ei ota lahjoja vastaan. On turha sitten vinkua selän takana, että anoppi tyttärelleen antaa lahjoja ja rahaa enemmän ja lastenhoitoapua. Kai teillä miniöillä on omakin äiti. Kai oma äitinne antaa teille sen, mitä haluatte. Ei tarvitse olla anopin omaisuutta ja apua itkemässä jälkeen päin. Ei ap, sun ei tarvitse ottaa vastaan anopilta mitään ja anopin on oikeus olla töissä jouluna, että pienten lasten äidit pääsee vapaalle. Sinun ei tarvitse olla edes anoppisi kanssa missään tekemisissä. Hoidat oman äitisi kanssa nämä asiat ja miehesi hoitaa äitinsä kanssa omat asiansa.

saan hänelle laittaa sitten kaikkea kivaa kun tietää jo etukäteen, että miniöille ei kelpaa mikään ja lapsenlapsia ei saa sieltä hoitoon. Poikalasten äidelle muutenkin muistutukseksi. Kun teette testamenttia niin huolehtikaa sitten se osio kuntoon, että miniällä ei ole mitään osuutta perintöön kun te kuolette. Kannattaa tämä osio huolehtia ajoissa kuntoon. Muistakaa laittaa sinne varmistus, että lastenne erotessa ei myöskään miniöillä ole osuutta omaisuuteenne.

Kuule. Minä ainakin - vaikka viittäkymppiä ikäni hipookin - ymmärrän oikein hyvin, että minun makuni ei ole universaali. Siksi en ikinä ostelisi kysymättä mitään noin isoa ja tilaa vievää ja tuputtaisi sitä lapsille tai lapsenlapsille. Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

SINÄ siinä kyynelehdit ja kerjäät myötätuntoa. Kyllä minä olen aivan omalle äidillenikin suoraan sanonut, jos on aikonut antaa minulle jotain, jota en tarvitse tai joka on ihan vääränlainen minun makuuni. Sen voi sanoa nätistikin: "kiitos, se on kyllä hieno, mutta mulla ei valitettavasti ole sille käyttöä tai tilaa." On aika ikävä asenne sulla, jos koet, että ap olisi jotenkin vinkumassa anopiltaan tavaraa. Ja että on anopin asia yksin päättää, kysymättä, mitä miniälleen tai tyttärelleen (kuten sinä ostelet) antaa. Uudestaan: Lahjan antaminen on jaloa, mutta se jalous kyllä karisee, jos siinä ei tippaakaan mieti lahjan saajan tarpeita ja makua. Silloin se muuttuu tökeröksi tuputtamiseksi. Jolloin on ihan turha itkeä myötätuntoa, kun lahjaa ei otetakaan hymyssä suin vastaan.

MINULLA EI OLLUT SITÄ ANOPPIA.

SE KUOLI JO 23 VUOTTA SITTEN.

Haenko lisää rautalankaa, vai mikä on, kun jatkuvasti puhut ihan levottomia.

Missä ap sanoo, että haluaa lahjoja anopiltaan, missä? Senkin olet keksinyt ihan omasta päästäsi.

Itse sen sijaan tuolla kerjäät myötätuntoa kaikille anopeille, kun he julmien ja ahneiden miniöiden tulta vastaan taistelevat.

Kun tässä kumminkin oli kyse vaan normaalista huomioimisesta: lahjoja ostetaan niin, että mietitään saajan tarpeita ja makua.

Mutta turha luulo, että miniät siitä sinua arvostavat. He keksivät jostain muusta asiasta valittaa ja silloin olet ikäloppu idiootti, joka ei ymmärrä mitään. Toivottavasti muistat silloin, millainen olit itse.

mahdollisesti tulee anoppeja jonain päivänä? Miten haluaistte itseänne kohdeltavan silloin? Se on aika julmaa, kun mikään mitä teette, ei miellytä eikä ole tarpeeksi hyvää. Poikien äitinä oikeasti stressaan jo nyt tulevia miniöitäni :( Jos ovat aina tyytymättömiä joka asiaan..

minusta tulee mitä todennäköisimmin anoppi, lapsia on useita. Ja aion olla anoppina ihan samanlainen kuin olen nytkin, eli en osta ihmisille lahjoja joista en _varmasti_ tiedä heidän pitävän. Ei anoppius oikeuta pakottamaan muita elämään oman makunsa kanssa. Ihan samat säännöt pätevät anoppeihin kuin muihinkin ihmisiin, tuollainen "tonttuilu" on tyhmää keneltä vain.

enka tieda millainen nyt oikein olen "itse" ollut, mista minua selvasti syytat? Mua arsyttaa turhat ja mauttomat lahjat, tuli ne anopilta, tadilta tai aidilta, siina kaikki, enka itse anna niita. Itse asiassa musta aikuisille lahjojen ostaminen on useimmiten parasta jattaa valiin, jos ei tieda ihan tarkasti etta toinen valttamatta haluaa jotain; mieluummin annan silloin itse rahaa.

Mulla on itse asiassa ihan siedettava anoppi, appiukon kanssa on paljon hankalampaa mutta sekin on lahinna persoonakysymys, emme tulisi keskenamme toimeen vaikka emme olisikaan minia ja appi -suhteessa. Mutta en usko etta hankaan perustaa itsetuntoaan minun arvostukseeni.

han oli varmaan miettinyt ja halunnut tuon sarjan ostaa. miksi et ottanut, kiittanyt sydamellisesti ja sitten pistanyt jonnekin jemmaan.