Miksi jonkun (perusterveen ) täytyy olla sairauslomalla lähes koko raskauden ajan?
Kommentit (53)
enkä pystynyt sen jälkeen istumaan enkä kävelemään. Siispä makasin kyljelläni käytännössä loppuraskauden.
en ole perusterve, mutta ihan krooniseen sairauteeni liittymättä mulla todettiin rv 12 että kohdunkaula on avautumassa ja pehmentynyt, ja lisäksi istukka reunastaan irti ja vuotaa... Tämän takia vietin makuuasennossa seuraavat 6 kk. Jos en olisi viettänyt, tuskin tuo lapsi olisi elävänä syntynyt. Toinen tapaus joka oli sairaslomalla koko raskauden, oli lapseni tarhan hoitaja, jolla ei vasta-aineita cytomegalovirukseen, joka on yleinen tauti pikkulapsilla mutta hengenvaarallinen sikiölle jos äiti sairastaa sen raskaana. Ei siis saanut olla kontaktissa pikkulasten kanssa.
se sytomegalovirus on ihan yhtä yleinen aikuisilla. Arviolta 70-80% väestöstä on CMV:n kantajia. t: CMV-lapsen CMV-äiti
mutta noin vain raportoi hoitaja itse syyksi, muuta en tiedä. Hänellä ei siis ollut ollut CMV-tä ja pelättiin että häneen tarttuisi se raskausaikana jostain hoitolapsesta esim. vaippoja vaihtaessa tms. Noin ymmärsin. Emme asu Suomessa, en tiedä saisiko Suomessa yhtä herkästi sairaslomaa tuosta syystä.
olin sairaslomalla alkuraskauden aikana muutaman päivän väsymyksen vuoksi, lopullisesti jäin sairaslomalle 1kk ennen äitiysloman alkua. Syy: seisomatyö aiheutti jatkuvia supistuksia ja seisominen kolotti lantiota/jalkoja.
Toisessa raskaudessa olin oikeastaan raihnaisempi kuin ekassa, mutta en ollut päivääkään sairaslomalla, koska tein joustavaa toimistotyötä, jossa pystyin säätelemään tahtia voinnin mukaan. Jos väsytti, pistin oven kiinni ja otin pienet päiväunet ja jatkoin töitä. Flunssassa olin muistaakseni pari päivää kotona lepäämässä omalla ilmoituksella.
olin sairaslomalla alkuraskauden aikana muutaman päivän väsymyksen vuoksi, lopullisesti jäin sairaslomalle 1kk ennen äitiysloman alkua. Syy: seisomatyö aiheutti jatkuvia supistuksia ja seisominen kolotti lantiota/jalkoja. Toisessa raskaudessa olin oikeastaan raihnaisempi kuin ekassa, mutta en ollut päivääkään sairaslomalla, koska tein joustavaa toimistotyötä, jossa pystyin säätelemään tahtia voinnin mukaan. Jos väsytti, pistin oven kiinni ja otin pienet päiväunet ja jatkoin töitä. Flunssassa olin muistaakseni pari päivää kotona lepäämässä omalla ilmoituksella.
kun et kerran ollut suurinta osaa raskaudesta sairaslomalla? Vai halusitko vaan korostaa omaa erinomaisuuttasi suhteessa muihin reppanoihin, jotka ei ole yhtä sissejä kuin sinä?
että täytyy olla aika tampio, jos kuvittelee, että on KIVAA joutua olemaan saikulla melkein koko raskausaikansa. Varsinkin, jos ja kun se tarkoittaa määräystä lepoon, jopa ihan vuodelepoon.
Siinä hajoaa pää. Itse pelkäsin sitten niin saatanasti, ettei lepo auta, vaan lapsi menee kesken. Oltiin käyty tutkimuksissa ja lapsettomuushoidoissa kolme vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, joten asia oli huipputärkeä minulle.
Ja aika, se mataa niin hitaasti ettei ikinä...
Minä perusterve ihminen olin toisen raskauden aikana niin tuskissani viimeiset kuukaudet että eipä ollut paljon vaihtoehtoja. Liitoskivut oli niin kovat, että käveleminen oli yhtä tuskaa ja selkä niin kipeä ettei pystynyt istumaan. Hieman hankalaa IT-alalla...
Laiska en ole ja olisin mielelläni ollut töissä.
En kyllä yhtään ihmettele, ettei työnantajat halua palkata "siinä iässä" olevia naisia...
Onneks mun työnantaja uskoi, etten aio ikinä hankkiutua raskaaksi.
Heti alusta saakka kaikki mahdolliset kivut. Luki netistä mitä oireita saattaa tulla ja miten pitkiä lomia saa.
Sanoi mulle ihan suoraan, että hakee lomaa taas.
Suurimman ajan raskaudestaan oli kotona.
olin sairaslomalla alkuraskauden aikana muutaman päivän väsymyksen vuoksi, lopullisesti jäin sairaslomalle 1kk ennen äitiysloman alkua. Syy: seisomatyö aiheutti jatkuvia supistuksia ja seisominen kolotti lantiota/jalkoja. Toisessa raskaudessa olin oikeastaan raihnaisempi kuin ekassa, mutta en ollut päivääkään sairaslomalla, koska tein joustavaa toimistotyötä, jossa pystyin säätelemään tahtia voinnin mukaan. Jos väsytti, pistin oven kiinni ja otin pienet päiväunet ja jatkoin töitä. Flunssassa olin muistaakseni pari päivää kotona lepäämässä omalla ilmoituksella.
kun et kerran ollut suurinta osaa raskaudesta sairaslomalla? Vai halusitko vaan korostaa omaa erinomaisuuttasi suhteessa muihin reppanoihin, jotka ei ole yhtä sissejä kuin sinä?
Mutta minusta 1kk yhtämittaista sairaslomaa on jo pitkä aika... enpä ole muulloin ollut noin pitkään sairaslomalla mistään syystä.
Olisin tietenkin viestissäni voinut korostaa, että siis riippuu raskaudesta ja työstä, mitä tekee, kuinka paljon joutuu saikulla olemaan. Eli perustervekin voi joutua olemaan pitkiä aikoja pois työstä jos on esim. ruumiillisesti rasittavaa työtä.
Eivät uskalla tehdä mitään, kun on raskaana.
Yksi ystäväni oli tällainen. Selvitti aina miten raskaus sujuu, ja se sujui hyvin. Ei kuitenkaan voinut mennä uimaan rv 10, kun oli raskaana, ei voinut mennä 4 ruusun konserttiin kun oli raskaana, hiuksia ei tietenkään voinut värjätä, töistä oli poissa joka risauksesta muutaman päivän kerrallaan...
Ja raskaus oli normaali raskaus ainakin omien sanojensa mukaan. Pelkäsi vaan, että vauvalle tapahtuu jotain, jos vaikka menee uimaan tai savuttomaan ravintolaan...
En kyllä yhtään ihmettele, ettei työnantajat halua palkata "siinä iässä" olevia naisia... Onneks mun työnantaja uskoi, etten aio ikinä hankkiutua raskaaksi.
Aika kaamea työnantaja sinulla.
Meilläpä äitiys katsotaan elämänkokemukseksi, josta on hyötyä. Ei ollut vaikeuksia saada työtä ja edetä uralla, äitinäkään ;-)
järkyttävä, yli puoliväliin kestävä pahoinvointi. (TYö raskasta) Sitten alkoi verenvuodot. Välillä istuin vessanpöntöllä puolenyötä, kun mikään side ei imenyt. Lapsi uhkasi tulla ulos ennenaikojaan. Ja yhdesti lähetettiin naapuripaikkakunnalle lääkäriin keskenmenon takia, kun sielä ultrassa huomattiin vauvan elävän sittenkin. Ei varmaan tarvitse sanoa että henkisestikkin aika raskas raskaus (Heh..nyt hoksasin mistä raskaus-sana tulee:))
Useampaan otteeseen olin osastolla tiputuksessa ja kirosin itseäni, kun olimme mieheni kanssa saattaneet minut tuohon tilaan.
Saikkua sai aina viikoksi kerrallaan, joten töihinkään ei saanut sijaista ja podin huonoa omaatuntoa. Mahdollisuuksien mukaan yritin vastata työpuheluihin ja -sähköposteihin sängyn pohjalta.