Miksi jonkun (perusterveen ) täytyy olla sairauslomalla lähes koko raskauden ajan?

Itse olen työssäni altistunut ja verikokeet otettu, joiden mukaan en onneksi ollut sanut tartuntaa-enkä myöskään omista vasta-aineita sitä vastaan. Olen nyt rv 25 ja kotona 2-vuotias lapsi-jolla on ollut parikin kertaa jo räkätauti. Täytyy vain toivoa, ettei ole ollut CMV:n aiheuttama. CMV ei kuitenkaan välttämättä tartu sikiöön, vaikka äiti sairastuisikin ensimmäistä kertaa. En kuitenkaan usko, että sairaslomaa saa täällä Suomessa siitä syystä. CMV voi myös olla oireetonkin. Olen ekassa raskaudessa stressannut ja jännittänyt niin paljon, että nyt yritän luottaa kaiken menevän hyvin. Töissä yritän olla loppuun asti ja ainakin vielä jaksan mainiosti kohtuullisen raskaassa työssäni. Kotona oleva uhmaikäinen ja hyvin vilkas lapsi on monesti paljon haastavampi kuin työ..ja pian niitä on 2 ;)

Erittääin harvat joutuvat olemaan saikulla lähes koko raskauden ajan. Paha raskauspahoinvointi, fyysisesti raskas työ, huonot työolosuhteet, kuumuus, kemikaalit, säteily voivat pakottaa saikulle.

Ensisynnyttäjän supistukset ja paikkojen aukeaminen varhaisessa vaiheessa on vakava juttu, ja iskias ja selkäkivut.

Itsellä ongelmat alkaa viimeisellä kolmanneksella, silloin en juuri mitään raskasta voi enää tehdä, ja äippälomalle jäinkin suosiolla jo 2kk ennen la.aa. Mulle lääkäri sanoi että ehdottomasti saikulle, kun menin rv.32 näytille ja kerroin että teen melko raskasta työtä. Mulla oli supsituksia rv.18 lähtien, ei kovin kivuliaita, mutta kuitenkin sellaisia että oli pakko pysähtyä tai mennä istumaan. Vauva oli alhaalla ja lantio avara, joten pää painoi paikkoja...

Yleisimpiä ovat väsymys raskauden aikana, pahoinvointi, selkäkivut, supistukset, verenvuoto.

Aika harva varmasti on ihan vain turhasta sairaslomalla.

Myös henkisesti raskas työ voi olla todella raskasta raskauden aikana ja tehdä erilaisia oireita.

t.neuvolan th

Ihmisillä voi olla myös erilaisia perussairauksia jotka voivat oireilla raskauden aikana. Voi olla myös riskiraskauksia, ei sellaisia työkavereille kerrota tarkkaan.

Niin, olen terve, hoikka ja tykkään työstäni, pyöräilin ja kävelin töihin niinnpitkään kun pystyin... Esikoisen kanssa jouduin saikulle, ja myöhemmin sairaalaan vuodelepoon ja supistuksenestohoitoon. Kuopusta odottaessa osasin varoa ja levätä aina kun supistuksia tuli, joten olokin oli parempi. Itsellä on ainakin hyvä työmoraali, en vois olla turhaan saikulla, mutta toisaalta en kyllä halua omaa tai lapsen terveyttäkään riskeerata, ei ole sen arvoista!

Tosiaan esikoisen kanssa en ensisynnyttäjänä osannut ottaa iisisti, ja mulla taitaa olla melko korkea kipukynnyskin noiden supistusten kanssa.. Sen takia lääkäritkään eivät varmaan ottaa riskejä, vaan määräävät saikkua melko helposti, jos jotain vaivoja tai avautumista on tapahtunut.

olin sairaslomalla JÄR-KYT-TÄ-VÄN pahoinvoinnin takia, jonka vuoksi myös sillointällöin tiputuksessa ja viimeiset 2 kk vuodelevossa sairaalassa ja raskausmyrkytyksenkin kehitin siinä jossain vaiheessa. Ja en maannut iloisena sohvalla telkkua katsoen ja namusia popsien, vaan puolitajuttomana vessan lattialla oksentaen ja itkien, ei ollut hehkeetä, ei.



Sitten on niitä, joille vauva vaan on tärkeämpi kuin työ. Mm. ystäväni, joka jäi sairauslomalle, koska työnantaja ei pystynyt osoittamaan hänelle sopivaa työtä. Lääkäri sanoi, että harkitse itse voitko tehdä sitä työtäsi vai et ja kaveri ei tehnyt. Hänellä tosin taustalla edellisen lapsen kohtukuolema 7. kuulla, josta silloinen lääkäri syyllisti ystävääni sen verran, että ihmettelin kyllä miten hän uskalsi kättään nostaa seuraavan raskautensa aikana, ettei vaan lääkäri moittisi huonoksi äidiksi...



Minullekin raskaus oli niin pitkään yritetty ja toivottu, että jos en olisi saikkua saanut, olisin irtisanoutunut ja maannut siellä vessan lattialla tasan tarkkaan tyytyväisenä siihen, että asetan lapseni etusijalle verrattuna työhön.

En edes tiedä miten sitä voisi vaatia, kun neuvolalääkärinkin tapasin tasan kerran koko raskauden aikana ja sekin oli rv 14, jolloin pahoinvointi juuri alkoi laantua.



Fyysisesti pärjäsin raskauteni kanssa, mutta henkisesti oli raskasta. Työ oli stressaavaa, ja perheessämme sattui kaksi rankkaa kuolemantapausta. Neuvolassa sanoin monta kertaa, että on aika ahdistunut olo, ja aina sain vastaukseksi hymyn kera, että sellaista se on, hormonit vain jylläävät.



Minulle puhkesi rd ja pääsin äitipolille kahdesti. Sielläkin vain hymyiltiin ja kehotettiin jaksamaan ja pysymään positiivisena. Ehkä olisi pitänyt heittäytyä itkien lattialle raivoamaan, että en nyt jaksa, mutta enhän nyt noin voi aikuisena käyttäytyä. Ja niin minä sitten jaksoin. Loppuun asti. Joka kerta neuvolassa hätkähdytti, kun sain kuulla, miten hyvinvoiva odottaja minä taas olinkaan...



Niin, ja oman osuuteni lonkkasäryistä sain totisesti, monet yöt valvoin, kun särki niin kovasti. Silti henkiset paineet olivat pahemmat. Eniten kyllä hämmensi, ettei niihin reagoitu mitenkään neuvolassa.

No ei ollut tarkoitus brassailla

Mutta minusta 1kk yhtämittaista sairaslomaa on jo pitkä aika... enpä ole muulloin ollut noin pitkään sairaslomalla mistään syystä.

En tiiä sun raskaudesta, mutta muillakin on ollut useamman kuukauden mittainen. Ja jos on koko raskausajan pois, niin silloin tosiaan puhutaan useammasta kuukaudesta, jopa yli puolesta vuodesta.

vaikka lääkäri sitä tarjosi omasta aloitteestaan. Jouduin juoksemaan tutkimuksissa ja työterveydessä jatkuvasti. Pyörtymisen jälkeen kyllä pidin kahden tai kolmen päivän määrätyn sairausloman ja kaksi päivää ennen äitiyslomaa edeltäneen kesäloman alkua jäin sairauslomalle, kun mm. huimausta aiheuttanut matala verenpaine teki töissä olon melkein mahdottomaksi. Oma työ siis sellainen, jossa ollaan jatkuvasti jalkojen päällä ja kunnon taukoja tai mahdollisuutta istumiseen välillä ei ole.



Jälkikäteen ajatellen olin ihan tajuttoman tyhmä, kun ajattelin pärjääväni töissä, enkä ymmärtänyt riskejä. Onneksi kaikki kuitenkin sujui loppujen lopuksi hyvin, mitä nyt jäi suunnilleen traumat koko raskaanaolosta. Haluan kuitenkin vielä ainakin toisen lapsen, joten riski uudesta kamalasta raskausajasta on otettava. Minkään muun takia en tuollaista helvettiä läpi kävisikään kuin oman lapsen.



Kertomani pyörtyminen ja matala verenpaine eivät suinkaan olleet ainoita oireita, mutta olivat ainoita mielestäni työnteon estäneitä. Kivut kestin töissä mukisematta. En edes ensimmäistä kertaa raskaana ollessani erottanut supistuksia kaikista muista mahdollisista kivuistani, ennen kuin jälkeenpäin vasta tajusin, että supistuksiahan ne. Kumma, etteivät edes neuvolassa osanneet sitten kuvailustani tunnistaa, kun itse kuitenkin synnytyksen jälkeen (tai no ennemminkin, äitiyslomalla, kun kerkesin pysähtyä) tajusin, että nää kivut olikin niitä supistuksia.



Eli olis voinut olla haitaksi vauvalle ja mä en vaan sitä tajunnut, vaikka muuten pelkäsinkin koko ajan vauvan hyvinvoinnin puolesta. Töitä vaan tein sisulla, aattelin, ettei sovi valittaa.



Mä vihaan lausetta "raskaus ei ole sairaus". Joo, ei varmaan oo, mutta kyllä siinä vain mulla ainakin oli paljon pahemmat, pitkäkestoisemmat ja monilukuisimmat oireet kuin missään sairaudessa, jonka olen sairastanut. Migreenitkin kestää vain sen päivän kerrallaan, eikä 9 kuukautta. Raskausaikana tosin kestivät 3 päivää kerrallaan ja senkin jälkeen saattoi olla jälkipäänsärkyä, kun ei voinut ottaa sitä migreenin poistavaa lääkettä, ainoastaan sellaista muutamaksi tunniksi helpottavaa.



Toisen raskauden kohdalla todellakin otan sairauslomaa, jos oireet sitä vaativat. En todellakaan työn vuoksi ala pilaamaan elämääni useaksi kuukaudeksi sen enempää kuin on pakko. Mulla muuten loppua kohden oireet helpottivat jonkin verran ja olo parani, kun sain levätä. Vapaapäivistäkin meni aina vähintään ensimmäinen pelkkään lepoon ja palautumisen yritykseen, en pystynyt tekemään edes kymmenen minuutin kauppareissua. Mun jalatkin oli aivan kaameassa kunnossa, vaikka oma paino ei juuri noussut raskauden aikana. Jo alkuraskaudessa tullut selkävaiva ei lähtenyt raskauden jälkeenkään, vaan selkä kipeytyy edelleen pahasti tietynlaisesta rasituksesta. Ehkä tältä olisi vältytty, jos en olisi ollut välittämättä kivusta?

Itse en osannut valittaa tarpeeksi, etten jaksa. Sain saikkua sairaalan kolmivuorotyöstä vasta kun mulle puhkesi raskausmyrkytys kaikkine oireineen. Lapsi syikin sitten keskosena maattuani ensin pari viikkoa sairaalan synnytysosastolla lepohoidossa. Ensin nousi verenpaineet, mutta niitä jäätiin vain seurailemaan.. jos silloin olisi jo kovemmin huomannut valittaa ja vaatia, ettei ne siellä kolmivuorotyössä vuodeosastolla varmaan ainakaan stressaantuneena laske.. olis ollut hyvä.. Voi olla jopa, että lapsi olisi syntynyt myöhemmin eikä alku olisi ollut niin turkasen hankalaa!



Varmasti on niitäkin, jotka valittamalla saavat "turhasta" saikkua, mutta kyllä varmaan suurimmalla osalla on ihan kunnon syy. Jos ei pysty, ei pysty, eikä omaa tai lapsensa henkeä kannata uhrata ja ottaa riskiä. Raskausaika on kuitenkin niin lyhyt koko ihmisen työuralla mitattuna.

mä varmasti joudun jäämään aika aikaseen pois töistä, olen kehitysvammaisten lasten avustaja/hoitaja ja työ on fyysisesti tosi raskasta. Mulla on jo nyt ennen puoltaväliä niin iiiso maha että ei taida onnistua kohta, jään mieluummin vähän aikasemmin kun sitten kun selkä sanoo sopimuksensa irti enkä voi enää hoitaa omiakaan lapsia...

mutta mulla oli etinen istukka ja se vuoteli. Jouduin olemaan osastollakin vuodelevossa. Istukka huomattiin puolivälissä ja se oli sen verran uhkaavasti sijoiltaan, että siltä istumalta tuli saikkua lapsen syntymään asti.

lonkkakivut, supistelu jne...eikö ap tiennyt ettei se perustervyes takaa mitään kun puhutaan raskauksista?

selkä ja etinen istukka.

Mä olen terve kuin pukki, mutta raskaudet on tehneet mut ihan invalidiksi.



Pahoinvointia, pahoja selkäkipuja, liitoskipuja, supistuksia, verenpainetta ja lopuksi raskausmyrkytys.



Synnytysten jälkeen olen taas ollut ihan kunnossa. Raskaudet ei sovi mulle.

odotusajasta sairaslomalla aikoinaan. Työpaikalla oli käytössä aineita jotka raskaana olevalle katsottiin liian haitalliseksi eikä hänelle pystytty osoittamaan toista sopivaa työtä.

Hei sinä, joka kerroit olevasi kehitysvammaisten lasten avustaja/hoitaja, pelkäätkö yhtään saavasi sytomegaloviruksen? Itse olen samalla alalla ja pelkään kuollakseni, että kyseinen virus jotenkin aiheuttaisi ongelmia sikiölle. Olen kuullut, että kyseisen viruksen voisi saada helposti erityisesti kehitysvammaiselta lapselta ja se olisi mahdollisesti vaarallinen sikiölle, mikäli en itse olisi sairastanut sitä joskus. Soitin neuvolaan ja minulta tullaan ehkä ottamaan verikoe asian tutkimiseksi. En tiedä yhtään mitä sitten tapahtuisi, jos vasta-aineita veressä ei näkyisi..

Hei sinä, joka kerroit olevasi kehitysvammaisten lasten avustaja/hoitaja, pelkäätkö yhtään saavasi sytomegaloviruksen? Itse olen samalla alalla ja pelkään kuollakseni, että kyseinen virus jotenkin aiheuttaisi ongelmia sikiölle. Olen kuullut, että kyseisen viruksen voisi saada helposti erityisesti kehitysvammaiselta lapselta ja se olisi mahdollisesti vaarallinen sikiölle, mikäli en itse olisi sairastanut sitä joskus. Soitin neuvolaan ja minulta tullaan ehkä ottamaan verikoe asian tutkimiseksi. En tiedä yhtään mitä sitten tapahtuisi, jos vasta-aineita veressä ei näkyisi..

Miksi cytomegaloviruksen saisi helpommin kehitysvammaiselta???

Millä perusteella vammaiselta saa helpommin hengitystieinfektion?? Suurin osa ihmisistä on sairastanut cytomegaloviruksen aiheuttaman infektion ja on viruksen kantajia tietämättään, koska todella monella se oireilee melko lievästi.

eli n. 17-45 vuotiaita naisia ei kannata palkata :D Ketäs sitten? Ainiin, yli 50-vuotiailla alkaa taas olla sairauksiakin enemmän.

Hei sinä, joka kerroit olevasi kehitysvammaisten lasten avustaja/hoitaja, pelkäätkö yhtään saavasi sytomegaloviruksen? Itse olen samalla alalla ja pelkään kuollakseni, että kyseinen virus jotenkin aiheuttaisi ongelmia sikiölle. Olen kuullut, että kyseisen viruksen voisi saada helposti erityisesti kehitysvammaiselta lapselta ja se olisi mahdollisesti vaarallinen sikiölle, mikäli en itse olisi sairastanut sitä joskus. Soitin neuvolaan ja minulta tullaan ehkä ottamaan verikoe asian tutkimiseksi. En tiedä yhtään mitä sitten tapahtuisi, jos vasta-aineita veressä ei näkyisi..

Miksi cytomegaloviruksen saisi helpommin kehitysvammaiselta??? Millä perusteella vammaiselta saa helpommin hengitystieinfektion?? Suurin osa ihmisistä on sairastanut cytomegaloviruksen aiheuttaman infektion ja on viruksen kantajia tietämättään, koska todella monella se oireilee melko lievästi.

tarttuu ruumiin eritteiden valityksella. Eli jos vaihdat jollekin vaippoja, pyyhit heidan kuolaansa tms. niin kyllahan se tartunnan riski on korkeampi kuin jos vain olet samassa huoneessa heidan kanssaan muttet joudu eritteiden kanssa kontaktiin. Eli sikali tartunnan saaminen hoitolapselta tai kehitysvammaiselta, jos on heidan hoitajansa, saattaa olla suurempi riski kuin normaalien aikuisten kantajien kanssa asioidessa. Ei minusta mikaan ihan jarjeton pelko, CMV on ekaa kertaa raskaana sairastettuna kuitenkin sikiolle iso riski.