Lue keskustelun säännöt.
Te jotka sanotte: "Tärkeintä, että vauva syntyy tterveenä ja elossa"
24.10.2011 |
Kyllä, olette oikeassa. Onhan se tietysti tärkeää, että vauva on terve ja elossa, mutta miksi vähättelette äoidin kokemaa?
Tässä oma tarinani, toivottavasti joku ymmmärtää, ettei terve ja elossa oleva vauva ole tae onnellisuudesta.
Synnytyksestäni on jo vuosia aikaa ja koin sen erittäin traumaattiseksi. Synnytys oli pitkä ja kivulias. Pahinta synnytyksessäni kuitenkin oli se, ettei minulle kerrottu mitään synnytyksen kulusta, kätilö teki kaiken omaan päänsä mukaan kysymättä minulta mitään. Mihinkään pyyntöihini ei susotuttu, vaan kätilö tyrmäsi kaikki toiveeni ja käskytti minua. Hän oli niin epaempaattinen kuin kätilö vain olla voi. Tunsin itseni esineeksi, jonka avulla saadaan uusi veronmaksaja.
Lapsen synnyttyä kaikki ei lähtenytkään ihan normaalisti liikkeelle. En kokenut vuoteen synnytykseni jälkeen olevani lapsen äiti. Tuntui, että joku olento on lähtenyt mukaani sairaalasta. Synnytys tuli painajaisina mieleeni ja se rajoitti myös tavallista arkielämää.
Usein kun olimme vauvan kannsa kahdestaan kotona, minä itkin. Vauva tietysti näki tämän kaiken. En osannut myöskään hymyillä vauvalle, tosin joskus muistan hymyilleeni velvollisuuden tunnosta.
Huomasin myös sen, että kun minulla oli paha olo, vauvakin oli toisenlainen. Kun minulla oli pahempi masennuskausi, vauvani nukkui huonommin kuin yleensä. Hän söi myös vähemmän ja jopa laihtui.
Pahimpina aikoina, kun mieheni tuli töistä kotiin, hän otti koko vastuun vavastamme, jotta minä saan levätä. Eipä ollut siis helppoa miehellänikään näinä aikoina. Hän oli erittäin väsynyt ja hänen työnsä myös kärsivät tästä tilanteestamme.
Olin ajatellut, että vauvamme on ehkä astetta totisempi kaveri kuin lapset yleensä. Totisuus johtui kuitenkin minun huonosta olostani. Lpaseni oireili siis käytöksestäni ja masennuksestani!
Lopulta päädyin omaksi, lapseni ja mieheni onneksi terapiaan. Terapia oli raskas kokemus, mutta lopulta kannattava. Pikku hiljaa minulta tippui joku käsittämättömän raskas taakka harteiltani. Pian pystyin jo hengittämään vapaasti ja jopa hymyilemään.
Kun aloin parnatua, huomasin myös vauvassame ihania uusia piirteitä. Hänkin oli alkanut hymyillä entistä enemmän ja pyöristyi ihanaksi taaperoksi. Aloin rakastaa häntä ihan huomaamatta. Hän antoi munlle iloa elämään!
Nyt mietinkin, mitä meille olisi tapahtunu, jos en oilisi koskaan päässyt tuonne terapiaan. Ja kuinka monta samassa tilanteessa olevaa äitiä onkaan olemassa vai sen takia, ettei kätilöt ja lääkärit kunnioita äitejä synnytyksissä ja kohtele heitä ihmisarvon mukaisesti. Suoraan sanottuna olen huolissani siitä, jos ihmisten käsitysten mukaan suomalaisessa synnytyskulttuurissa ei ole mitään parannettavaa.
Valitettavasti olen myös joutunut lukemaan ikävämpiäkin tarinoita äideistä ja lapsista. Paha olo on mennyt niin pitkälle, ettei äiti ole nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin tappaa itsensä ja lapsensa.
Se, että äiti kokee hyvän synnytyksen ei ole pelkästään äidin etu. Se on myöskin lapsen, aviomiehen ja lopulta koko yhteiskunnan etu. Yhteiskunnan ei tarvitsisi kustantaa kalliita terapioita, koska niihin ei olisi tarvetta. Ja mikä tärkeintä, kaikki lapset saisivat hyvät lähtökohdat elämään, jos heidän äitinsä olisivat kunnossa.
Sairas ihminen ei voi huolehtia lapsesta, saatika antaa hänelle hellyyttä tai rakkautta.
Kommentit (126)
101/126
|
24.10.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
He nyt mä kyseenalaistan
siis tosi tärkeetä, onko ap nyt vauhko vai ei
siis mä kyseenalaistan
tää on tärkeetä, paljon tärkeempää kuin mitkään traumat
siispä, onko ap vauhko vai ei, mä kyseenalaistan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niistä alkaa tehdä johtopäätöksiä terveydenhoidon tilasta tai sairaaloiden toiminnasta, niin eihän kukaan uskalla ketään hoitaa.
mä luovutan.
Ei tässä oo enää mitään järkee.
Halusin herättää vaan vähän keskustelua, koko tarina oli keksitty. Aika paljon se kuitenkin herätti ihmisissä tunteita.
Mielenkiintoista.
Olen muuten edelleen samaa mieltä kaikessa mitä olen sanonut, vaikka tapahtuma ei ole totta. Vaikka en ole edes synnyttänyt.
Ap
kätilö ei katsonut mua silmiin, kun tulin synnärille. Kyllä tuli paha Trauma ja Posttraumaattinen stressireaktio. En ole kyennyt työhön tai hoitamaan lapsiani 20 vuoteen. Ihan oli sen kätilön syytä kaikki.
Tervekin ihminen voi traumatisoitua, eri asteisista katasrofeista, se on selvä. Katastrofi on henkilökohtainen kokemus eikä sen tarvitse olla maanjäristys.
Kaikki tässä ketjussa lienevät yhtä mieltä siitä, että synnyttäjä (tai potilas) ansaitsee asiallisen ja ystävällisen kohtelun ja on todella ikävää jos sitä ei saa.
Hoitopäätökset ja synnytystoimenpiteet sen sijaan tekee ja suunnittelee siihen koulutuksensa saanut henkilökunta, sekin lienee selvää.
Kukaan ei myöskään kiistäne sitä, että synnytyksen läpikäynti synnyttäjän kanssa on aina paikallaan. Ja erityisen hankalan synnytyksen läpikäynti mielellään hoitaneen lääkärin kanssa.
Joskus voi olla tietysti henkilökunnan taholta vaikea tietää, milloin synnyttäjä on kokenut synnytyksensä hankalaksi, kun suhtautuminen vaihtelee niin paljon. Siksi on todella tärkeää tuoda heti esiin, jos on järkyttynyt tai tyytymätön jostain.
En mielestäni väittänyt, että kätilöt tai lääkärit eivät tee virheitä tai käyttäytyvät aina hyvin. Sanoin, että se lienee onneksi harvinaista, että aivan kamalaa kohtelua saa osakseen.
Itse olen tehnyt virheitä ja haluan niistä oppia ja saada palautetta. Siksi mitä huonommin mennyt synnytys, sitä tärkeämpää puida se läpi synnyttäjän kanssa. En ole tähän mennessä eronnut vihoissa kenenkään synnyttäjän kanssa, asiat on puhuttu läpi hyvässä hengessä ja pari kertaa olen kehoittanut tekemään potilasvahinkolmoituksen korvauksen saamiseksi ja asian saattamiseksi sairaalan johdon tietoon, jotta vastaavaa ei enää sattuisi.
Silti peräänkuulutan myös synnyttäjän ennakkoasennetta, sillä positiivinen suhtautuminen auttaa suunnattomasti. AP:lle tämä ei erityisesti ollut suunnattu.
Vielä, olen todella pahoillani siitä, että ap:lla on ollut noin traumaattinen synnytys!
aiemminkin vastannut synnytyslääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä luovutan. Ei tässä oo enää mitään järkee. Halusin herättää vaan vähän keskustelua, koko tarina oli keksitty. Aika paljon se kuitenkin herätti ihmisissä tunteita. Mielenkiintoista. Olen muuten edelleen samaa mieltä kaikessa mitä olen sanonut, vaikka tapahtuma ei ole totta. Vaikka en ole edes synnyttänyt. Ap
viimeistään siinä vaiheessa, kun edelleen kieltäydyit kertomasta miehen reaktioista. Seuraavalla kerralla otat nekin mukaan, niin menee täydestä.
mä luovutan. Ei tässä oo enää mitään järkee. Halusin herättää vaan vähän keskustelua, koko tarina oli keksitty. Aika paljon se kuitenkin herätti ihmisissä tunteita. Mielenkiintoista. Olen muuten edelleen samaa mieltä kaikessa mitä olen sanonut, vaikka tapahtuma ei ole totta. Vaikka en ole edes synnyttänyt. Ap
viimeistään siinä vaiheessa, kun edelleen kieltäydyit kertomasta miehen reaktioista. Seuraavalla kerralla otat nekin mukaan, niin menee täydestä.
No kyllä mä sain aika hyvin ihmisten tunteet kiehumaan ;) Jos tää olis vähäpätöinen juttu, tuskimpa kukaan olisi edes kommentoinut. Selkeesti tästä asiasta pitäis puhua enenmmän
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä luovutan. Ei tässä oo enää mitään järkee. Halusin herättää vaan vähän keskustelua, koko tarina oli keksitty. Aika paljon se kuitenkin herätti ihmisissä tunteita. Mielenkiintoista. Olen muuten edelleen samaa mieltä kaikessa mitä olen sanonut, vaikka tapahtuma ei ole totta. Vaikka en ole edes synnyttänyt. Ap
viimeistään siinä vaiheessa, kun edelleen kieltäydyit kertomasta miehen reaktioista. Seuraavalla kerralla otat nekin mukaan, niin menee täydestä.
No kyllä mä sain aika hyvin ihmisten tunteet kiehumaan ;) Jos tää olis vähäpätöinen juttu, tuskimpa kukaan olisi edes kommentoinut. Selkeesti tästä asiasta pitäis puhua enenmmän ap
Ei oikeastaan. Tämä on palstan ikuisuusaiheita, ja lämpimikseen kinataan vaikka aidanseipäistä...
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä luovutan. Ei tässä oo enää mitään järkee. Halusin herättää vaan vähän keskustelua, koko tarina oli keksitty. Aika paljon se kuitenkin herätti ihmisissä tunteita. Mielenkiintoista. Olen muuten edelleen samaa mieltä kaikessa mitä olen sanonut, vaikka tapahtuma ei ole totta. Vaikka en ole edes synnyttänyt. Ap
viimeistään siinä vaiheessa, kun edelleen kieltäydyit kertomasta miehen reaktioista. Seuraavalla kerralla otat nekin mukaan, niin menee täydestä.
No kyllä mä sain aika hyvin ihmisten tunteet kiehumaan ;) Jos tää olis vähäpätöinen juttu, tuskimpa kukaan olisi edes kommentoinut. Selkeesti tästä asiasta pitäis puhua enenmmän ap
Ei oikeastaan. Tämä on palstan ikuisuusaiheita, ja lämpimikseen kinataan vaikka aidanseipäistä...
Onks kukaan koskaan sanonu, et oot helvetin kannustava ihminen. Miks et oo kätilö?
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
minakin olen aiti jolla on aidin kokemukset. Sina sensijaan olet mielenterveyspotilas, ehka jopa mies, kun jaksat provota asiasta josta et voi tajuta yhtaan mitaan. Pah vaan itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
minakin olen aiti jolla on aidin kokemukset. Sina sensijaan olet mielenterveyspotilas, ehka jopa mies, kun jaksat provota asiasta josta et voi tajuta yhtaan mitaan. Pah vaan itsellesi.
ja höpönlöpön. sulta puuttuu lukemisen ymmärtäminen
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
minakin olen aiti jolla on aidin kokemukset. Sina sensijaan olet mielenterveyspotilas, ehka jopa mies, kun jaksat provota asiasta josta et voi tajuta yhtaan mitaan. Pah vaan itsellesi.
ja höpönlöpön. sulta puuttuu lukemisen ymmärtäminen
etta tuskin kukaan oikeasti synnytystraumatisoitunutkaan haluaisi sinun kaltaistasi puolestapuhujaa... Minkalainen luonnehairioinen provoaa asioilla jotka ovat oikeasti monelle todella niita elaman monimutkaisimpia kokemuksia, jos ei niista ole edes mitaan henkilokohtaista kokemusta?
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
minakin olen aiti jolla on aidin kokemukset. Sina sensijaan olet mielenterveyspotilas, ehka jopa mies, kun jaksat provota asiasta josta et voi tajuta yhtaan mitaan. Pah vaan itsellesi.
ja höpönlöpön. sulta puuttuu lukemisen ymmärtäminen
etta tuskin kukaan oikeasti synnytystraumatisoitunutkaan haluaisi sinun kaltaistasi puolestapuhujaa... Minkalainen luonnehairioinen provoaa asioilla jotka ovat oikeasti monelle todella niita elaman monimutkaisimpia kokemuksia, jos ei niista ole edes mitaan henkilokohtaista kokemusta?
Oletko kuullut, että ihminen voi sivistää itseään? Kaikkea ei tarvitse itse kokea. Ihminen voi asettua toisen asemaan ja myötäelää tuskat. Teidänkaltaiset ihmiset tajuaa elämän vääryydet vasta oman kokemuksen kautta. Siksi monen on niin vaikea tajuta, että se synnytys voi oikeesti olla traumatisoiva.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Synnytystrauma+voi+est%C3%A4%C3%A4+…
mua niin alko ottaa päähän noi älykääpiöt joitka väitti,e ttei äidin kokemuksella ole mitään väliä, kunhan lpasi on TERVE JA ELOSSA. Tota mantraahan noi mammat tuolla jauhaa. Liekö sitten syynä se, että oma synnytyskokemus on ollut kauhea, muttei sitä uskalleta myöntää. Mene ja tiedä. ap
sulta puuttuu nyt taysin pohja kommentoida yhtaan mitaan, kun et ole kerran edes synnyttanyt... Olen yksi niista jolle oli helevetin tarkeaa etta lapsi oli terve ja elossa, koska oli himpun varassa etta niin ei olisi ollut. Ihan oikeasti, olin monenlaisen erikoissairaanhoidon asiakas koko raskausaikani. Eika synnytyksessa ollut mitaan vikaa, vaan mulla oli kauhea, pelottava _raskaus_ jossa stressi kesti kuukausia. Ja ma olen oikeastaan nyt todella kyllastynyt sinunlaisiisi ihmisiin jotka tulevat mestaroimaan muita ja heidan kokemuksiaan mielikuvituspohjalta.
älä viitti. tiedät ettei mun alotuksen pointti ollu vähätellä kenekään kokemuksia, päinvastoin. sinä sen sijaan vähättelet äitien kokemuksia
minakin olen aiti jolla on aidin kokemukset. Sina sensijaan olet mielenterveyspotilas, ehka jopa mies, kun jaksat provota asiasta josta et voi tajuta yhtaan mitaan. Pah vaan itsellesi.
ja höpönlöpön. sulta puuttuu lukemisen ymmärtäminen
etta tuskin kukaan oikeasti synnytystraumatisoitunutkaan haluaisi sinun kaltaistasi puolestapuhujaa... Minkalainen luonnehairioinen provoaa asioilla jotka ovat oikeasti monelle todella niita elaman monimutkaisimpia kokemuksia, jos ei niista ole edes mitaan henkilokohtaista kokemusta?
ja mitä annettavaa sullakin oikeesti on? tossa viimisessäkin viestissä vaan nimittelet toisia ihmisiä
Minä ainakin muistan ekasta synnytyksestäni, kun kätilö "käski" välillä eri asentoihin, eikä minulle kyllä tullut mieleenkään kyseenalaistaa asiaa tai loukkaantua tai tehdä siitä numeroa. Ei ne kätilöt sitä vittuillessaan tee, vaan siksi, että vauvan sydänäänet tai hapensaanti on sillä hetkellä parempi juuri siinä asennossa, tai että vauvan pää kiertyy oikeaan asentoon, tai että vauva laskeutuu paremmin kanavaan. Normaalisti synnyttäjät varmaan ymmärtävät tämän ilman muuta.
Muistan senkin, kun kätilö mainitsi jossain vaiheessa, että mitäs jos pitää leikata episiotomia, mitä tuumin asiasta, ja kertoi, että hän tekee sen vain, jos on tosiaan tarvis. Siihen vastasin, että en halua edes tietää hänen tekevän, vaan hän on ammattilainen ja tekee juuri sen mitä tarvitsee, ja parempi kun ei kerro koko toimenpiteestä. Kuten ei kertonutkaan sitten, kun aika tuli, enkä edes huomannut toimenpidettä.
Mielestäni synnyttäessä ollaan tekemässä sitä vauvaa, ja se on se ykkösasia. Aikuinen ihminen kyllä pärjää, tai ainakin pitäisi, mutta se pieni ei välttämättä pärjää. Joten kyllä sen vauvan hyvinvointi ja tarkkailu tuleekin olla se juttu, miksi siellä ollaan.
Väittäisin, että urheilua ohjauksessa harrastavat (voimistelijat, tanssijat tms.) tai kuten minä, joka harrastan klassista laulua, ovat tottuneet ottamaan ohjeita vastaan ja tekemään kuten käsketään, kyseenalaistamatta joka asiaa tai ottamatta itseensä, vaikka saakin kritiikkiä ja ohjeita. Sellaisilla ihmisillä ei varmaan synnytyksessä tule mieleenkään kyseenalaistaa tapahtuman kulkua.
Hyvä, että sinä olet saanut avun ongelmaasi. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että kaiken taustalla ei ollut pelkkä traumaattiseksi kokemasi synnytys.
Itseäni auttoi TODELLA paljon synnytyskipujen keskellä kätilön rauhallinen, empaattinen, huolehtivat ja asiantunteva asenne. Se ilmapiiri, jossa valtavien kipujen keskellä koin, että kukaan ei vähätellyt kipujani, minut otettiin tosissaan, ja vointiani kyseltiin koko ajan. Ja myös se, että kerrottiin koko ajan missä mennään, mitä tutkimuksia nyt tehdään (esim. sisätutkimuksissa, niitä tehtiin minulle paljon synnytyksen kuluessa)
Kätilön asenne ja käytös antoi minulle voimia kestää valtavat kivut, enkä joutunut niiden edessä paniikkiin (vaikka meinasin pahimmissa vaiheissa hätääntyä, kun kivut olivat niin helvetilliset, kyseessä siis luomusynnytys)
Tiedän, että jos minulla olisi ollut tyly, kova, agressiivinen ja vähän informaatiota antava kätilö, olisi synnytyksestä jäänyt luultavasti aivan toinen kokemus.
Minulle synnytys oli äärikokemus. Sellaista kivun ja tuskan määrä on vaikea edes jälkikäteen muistaa, pahimmillaan tuntui, että putosin sellaiseen piemään tuskan kuiluun, ja ajattelin, että nyt kuolen tähän kipuun, ja ponnistusvaiheessa koko lantioni tuintui repeävän.
Kaikki tietenkin meni ihan normaalisti, kipu kuuluu vain synnytykseen! (olin ensisynnyttäjä)
Eli mielestäni kätilön ja hoitohenkilökunnan asenne ja tieto-taito kyllä ratkaisee todella pitkälle, miten synnyttäjä kokee synnytyksen jälkikäteen!