Millä luokalla rupeaa näkemään onko lapsella ns. lukupäätä

jossain 2v tienoilla tuli aika selväksi, että lapset tulevat menestymään koulussa aika helposti. Keskittymiskyky oli ehkä selkein merkki, lisäksi uteliaisuus ja pitkäpinnaisuus.

näki esikoisesta jo tosi pienenä, paljon ennen kouluikää, että lapsella on lukupäätä.

Nuoremmasta ei vielä pysty sanomaan. On nyt 7 v.

eri iässä. Monet pikkukoululaiset vaan lukevat mutta eivät sisäistä oppimaansa. Jollain se vaatii kypsymistä että oppii ajattelemaan. Lapsen vanhemmillakin on näihin asioihin vaikutusta.

kokeille.

Oma poika sai ekaluokalla vain "seiskoja ja kaseja" matikankokeesta. Hänellä oli kaveri, joka veti koko ajan täysiä pisteitä. Jäi vain niin mieleen kun kaverin äiti niillä aina leveili ja kehuskeli kun tiesi, että meidän poika ei saa täysiä.

Ovat nyt yläasteella ja mun pojalla menee koulu hyvin ja tällä kaverille on tehty HOJKS ja on mukautetussa opetuksessa ja hädin tuskin pääsee siitä läpi.

Eli pojilla oli erilainen lukupää tms. En tiedä, millä keinolla tämä kaveri ekalla ne matikan täydet pisteet aina sai, mutta nyt yläasteella tosiaan on mukautetussa matikassakin.

Oma poikani ei ole niitä luokan priimuksia mutta siellä kasin luokkaa menee keskiarvo jos vain viitsii lukea. Eli hänellä ei ole sitä ns. lukupäätä, mutta onneksi on ahkera työntekijä. Silläkin pärjää hyvin.

Ap:n ekaluokkalaisella on ollut kolme koetta ja se on saanut niistä kaikista täydet. Ajattelin että ne kokeet on tässä vaiheessa vielä niin helppoja että tollanen onnistuu jos vaan on huolellinen ja jaksaa keskittyä. Eilen lapsi kysäisi että äiti, miksi joillekin on niin vaikea tehdä kokeita. Tuli mieleen että jospa toi muksu oikeasti pärjäisi. Mikä olisi kivaa vaihtelua, koska usein sen kanssa saa niinsanotusti kärsiä ja hävetä :D.

...sitten Einsteinin aikojen. On silti totta, että on harmi, kuinka koulu voi viedä ihmisen uskon omiin kykyihin. Monella säilyy hautaan asti idea siitä, missä he ovat hyviä - koulun perusteella ("en ollut hyvä matematiikassa, en hallitse loogista ajattelua").



Yliopistossa kyllä tarvii mielestäni vaan pitkäjänteisyytttä ja motivaatiota ja tietyn verran älliä. Arvelen, että monella sitä älliä voi olla hetkittäin, mutta on eri asia jaksaa kärsivällisesti pakertaa ja jaksaa melko puuduttavaakin puurtamista ja saattaa se siten älli käyttöön - sellainen akateeminen maailma mielestäni on. Fiksuutta on montaa lajia, esim. akateemisessa maailmassa ei aina loista ihmisten kanssa toiseen tulemisen lahjakkuus, jota joillain on (ja jota voi ja täytyykin kehittää).

mutta haluaako lapsi käyttää päätään, onkin sitten toinen juttu.

Mieheni tajusi vasta armeijassa haluavansa jatkaa opintoja, ja vastoin kaikkia ennakko-oletuksia, pyrki ja pääsi Teknilliseen korkeakouluun ja valmistui DI:ksi.



Ei siis ollut mikään hyvä koulussa, vaan hengaili pilottitakissaan ja syljeskeli röökiringissä.

Jos muksut ei edes yläkoulussa ja lukiossa JAKSA herätä kouluun ja isit ja äidit vaan päivittelee, hohhoijjaa...



Tosiaan, millon oppii lukemaan, ihan sama (kiva nykyilmaus). Ei paljon merkitystä, jos sen jälkeen mennään niin paljon pihalle. Nykykasvatus ja päähänsilittely on kyllä peestä.

Jo ihan lapsesta.

Aina pällisteltiin hänen nerouttaan.



No, häneltä ei myöskään koskaan vaadittu mitään ja koska se koulu oli alaluokilla helppoa, hän ei oppinut yhtään tekemään töitä koulussa.



Koulu alkoi takuta pahemman kerran 8. luokalla, eikä hän ole käynyt edes lukiota tai mitään muutakaan peruskoulun jälkeen.



Omista lapsistani esikoinen herätti vastaavaa lapsinero-ihastelua, joten hänet pantiin vaativampaan kouluun ja tasan on pantu ponnistelemaan koulussa.

Ehkä jo aiemmin. Omasta tytöstä näki jo 2-3 vuotiaana että hänellä on matemaattinen hahmotuskyky erittäin hyvä ja äidinkielessä kehittyi keskivertoa paremmin, vaikka lukemaan oppi vasta 7-vuotiaana. Nyt ensimmäinen koulu-ura eli peruskoulu on takana ja en tiedä onko ollut lukupäätä, kun ennemmin luokittelen tuon liki 10 keskiarvon saavutetun hyvällä muistilla ja hyvällä omaksumiskyvyllä. Perslihaksia lukemiseen ei tosiaan ole kulunut. Liikunnan ja musiikin 9:t hieman pudottaa keskiarvoa. Keskimmäinen lapsi, poika, samoin äidin analyysien mukaan osoitti matemaattista lahjakkuutta jo 4 vanhana, ja on hyvässä putkessa kiitettävillä numeroilla. Nuorimmainen, nyt 5v, ei tule olemaan matemaattisesti muiden edellä, mutta sillä pojalla on taas kielipäätä. 10v vuoden päästä näkee onko arvioni oikea. Vanhempien osalta tein noita omia havaintojani heidän ollessaan 2-5 vuotiaita ja ne on osuneet ihan oikeaan.

vaikka ei itse asiaan ole mitään sanottavaa.

Pitkään ihmettelin otsikkoa" että onko lapsella ns. LUUPÄÄ"

Ajattelin vaan että ei oo todellista :D

Ihmiset ovat eri tasoisia älykkyydeltään, ja toiset ovat ahkerampia, tunnollisempia ja kunnianhimoisempia kuin toiset. Ahkeruudella yms. voi kyllä kompensoida puuttuvaa älykkyyttä. Itse olin "kympin oppilas", joka ei ole koskaan viihtynyt koulukirjojen äärellä. Ja mulla on sellainen kutosen keskiarvon oppilas miehenä - hän on erittäin menestynyt ahkeruutensa yms. ansiosta.

moni on pitänyt ketjuani: onko vauvani supernero pilailuna, mutta se ei ole sitä. Hän on vauvasta asti osoittanut korkeinta älykkyyttä mitä voi vain olla. Nyt kaksivuotiaana osaa tavata aakkosia ja muodostaa tavuja, laskee helposti lukuja yhteen ja on myös liikunnallisesti ällistyttävän motoorinen.



Ehkä nämä kaikki taidot käyvät käsikädessä yhteen.



Suosittelen lukemaan ketjuani:



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1044425/onko_vauvani…



Sielä on paljon pelleja kommentteja, jotka pilkkaavat älykästä lastani ja vetävät huimasti yli. Tosiaan sen näkee jo vauvana, kuka on kuka.

Minä en kyllä tunne ketään tällaista lukiolaista tai yläasteikäistä. Esikoinen on lukiossa ja kaksi muuta yläasteella. Hyvin jaksavat nousta kouluun, kuten kaverinsakin.

Jos muksut ei edes yläkoulussa ja lukiossa JAKSA herätä kouluun ja isit ja äidit vaan päivittelee, hohhoijjaa...

Tosiaan, millon oppii lukemaan, ihan sama (kiva nykyilmaus). Ei paljon merkitystä, jos sen jälkeen mennään niin paljon pihalle. Nykykasvatus ja päähänsilittely on kyllä peestä.

mun lapsi kävi koulukypsyystestit ja on huippulahjakas muutamassa aineessa, keskitasoa monessa aineessa ja parissa ihan onneton. Koulusta se voi tehdä vaikeaa, mutta työelämässä siitä on hyötyä jos valitsee oikean uran.

niin kukaan muukaan ei voi olla.



Itse olen aina ollut tappavan tasaisen hyvä kaikessa, en suoranainen nero missään. Olen aina nimenomaan tuskaillut tätä, koska esimerkiksi uravalinta oli sitten lähinnä sattumaa. Valitsin sitten kieliin liittyvän alan koska isänikin kirjoitti.



Toinen lapseni on ihan samanlainen, toisella on sitten erikoislahjakkuus.

moni on pitänyt ketjuani: onko vauvani supernero pilailuna, mutta se ei ole sitä. Hän on vauvasta asti osoittanut korkeinta älykkyyttä mitä voi vain olla. Nyt kaksivuotiaana osaa tavata aakkosia ja muodostaa tavuja, laskee helposti lukuja yhteen ja on myös liikunnallisesti ällistyttävän motoorinen.

Ehkä nämä kaikki taidot käyvät käsikädessä yhteen.

Suosittelen lukemaan ketjuani:

<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1044425/onko_vauvani…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1044425/onko_vauvani…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1044425/onko_vauvani…;

Sielä on paljon pelleja kommentteja, jotka pilkkaavat älykästä lastani ja vetävät huimasti yli. Tosiaan sen näkee jo vauvana, kuka on kuka.

Lähes kaikista lapsineroista kasvaa vanhemmiten tavalla tai toisella kieroonkasvaneita aikuisia - ja vain harva elää yli nelikymppiseksi. Lapsinerojen joukossa itsemurhat ovat yli kymmenen kertaa yleisempiä kuin valtaväestössä. Ja vaikka Michael Jackson oli kaheli kuin käkikello, niin hän oli pikemminkin sieltä tolkullisemmasta päästä lapsineroja.

Miksi näin käy? Kun lapsinerolla on kilometrien älyllinen etumatka ikätovereihinsa nähden, niin miksi he pitkässä juoksussa (tämä kammottava anglismi sallittakoon metaforana tässä tilanteessa) sitten useammin pimahtavat kuin eivät - ja vain harva pääsee mihinkään todella merkittäviin asemiin vanhemmiten?

Tärkein syy on siinä, että viisaus ei ole sama asia kuin älykkyys eikä henkinen kypsyys käy käsi kädessä älykkyyden kanssa. Lukijoiden joukossa olevat roolipeliveteraanit toki ymmärtävät viisauden ja älykkyyden eron; mutta ruukinmatruuna on tavannut elämässään täsmälleen yhden ihmisen, josta hän voi sanoa, että hänen viisautensa on ollut kolmella nopalla heitettynä 18. Hän on Sanankäytön Ammattilainen. Hän on ruukinmatruunan sielunsisarus, mutta onneksi ei lapsinero. Tuo valtava älykkyys, mikä lapsineroilla on, yhdistyneenä epäkypsään psyykeen ja alhaiseen elämänkokemukseen, on omiaan aiheuttamaan valtavia ongelmia - ja pahimmillaan loppuunpalamisen jo teininä. Monet lapsineroista ovat vielä poikkeuksellisen herkkiä, ja herkkyys jo sellaisenaan altistaa psyyken ongelmille ja päihdeväärinkäytölle.

Vanhin on nyt 19v, opiskelee ammattikorkeassa. Hänen ns. lukupäänsä löytyi yläasteella 7 lk:lla. Siihenkin asti pärjäsi ihan ok, oli sellainen keskiverto-oppilas. Sen jälkeen koko yläasteen luokkansa paras, lukion päästötodistus todella hyvä, yo-todistus myös arvosanoin M...L.



Keskimmäinen on 16v, ammattikoulussa, lukeminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Täysin käytännön ihminen.



Nuorimmainen on nyt 10v, 4lk:lla, ja luokkansa paras lähes joka aineessa.



Keskimmäisestä olen tiennyt jo eskarista lähtien että ei ole "lukumiehiä". Esikoisen kohdalla tuo lukupään löytyminen oli yllätys. Yhtäkkiä alkoi kokeista tippua pelkkää 9½-10 numeroa, joka aineessa.



Nuorimmaisen kohdalla pelkään vähän sitä että tulee liian hyviä numeroita liian aikaisin. Kohta esim. 8 ei olekaan hänestä hyvä numero, vaikka musta se on vielä hyvä. Opettaja sanoi vanhempainvartissa että hän voisi joka aineesta antaa joulutodistukseen 10, johon totesin että toivottavasti käytät sitä numeroa todella harkiten.

huomaa.Tyttäreni pärjää kiitettävästi kun lukea jaksaa, mutta yksi koulutovereistansa vetää ysiä ja kymppiä aina ja häntä ei kuulustella kokeisiin ja ei lue mitenkään erityisen paljon läksyjä. Tyttäreni nyt 5:llä luokalla.

Mikä muuten on tuo ns. lukupää? Uskoisin jokaisella olevan sitä.

Yksi tyyppi tuli lukiossa kysymään multa (oli luokan pinko) että kauanko luit historian kokeisiin ja vastasin totuudenmukaisesti. Kaveri oli tosi rasittunut kun kovasta lukemisesta huolimatta ei sannut hyviä numeroita. Ja sitten se jonkun ajan päästä lopetti lukion.

Ihmisillä ei ole tasavertaista kykyä nousta yhteiskunnassa omin voimin samalle tasalle, kuin eräillä. On yksilöitä jotka pärjäävät paremmin yhteiskunnassa. Näiden pärjääjien tehtävänä olisi korvata etuilunsa hitaammille maksamalla veroja ahkerammin tai sitten palkat pitäisi tasaistaa jokaiselle samansuuruisiksi.

Tyhmyydestä ei saisi sakottaa heikommalla toimeentulolla.

Ehdottaisin että korkeastikoulutettujen ammattien palkkoja lasketaan reilusti tai verotusta kiristettäisiin vielä enemmän.

Eikö teillä muuten soimaa omatunto? Kun on niin hyvä lukupää?

niin eihän mikään järjestelmä pysty tasaamaan epätasa-arvoisia lähtökohtia. Näin ollen on aikalailla samantekevää suositaanko ihmisiä syntyperän vai synnynnäisten kykyjen mukaan. Jotkut hyötyy, toiset ei.