Millä luokalla rupeaa näkemään onko lapsella ns. lukupäätä

pystyy jo hyvin päättelemään, mutta todenteolla sanoisin, että kasiluokkalaisesta voi jo päätellä aikas nappiin :) Siihen asti koulussa voi menestyä lukematta oikeastaan yhtään.

Opin lukemaan 4-vuotiaana, jolloin osasin myös mm. kaunokirjoitusta.

Kouluun menin 6-vuotiaana. Koulu aina helppoa, samaten yliopisto-opinnot.

Nykyään tienaan hyvin yrittäjänä.

Omista lapsistani esikoinen on samanlainen varhainen neropatti, kuopus ei. Silti odotan kuopukselta varsinaista koulumenestystä. Hän on vähän sellainen kynttilän kätkijä, piilonero. Päihittää nykyään aina satunnaisesti tämän vanhemman lapseni mennen tullen asioissa, joita ei näennäisesti edes opettele.

Lukemaan opin jo kolmevuotiaana. Sillä erotuksella että väittäisin olevani hieman fiksumpi, kuin sinä. Ei millään pahalla :)

Viimeistään yliopistossa sen yleensä näkee. Tosin jotkut eivät jaksa lukea ja siksi "ei ole lukupäätä". Jos jaksavat alkoittaa lukemise viisikymppisenä, saatetaan siinä vaiheessa huomata, että lukupäätä on. Mikä muuten on tuo ns. lukupää? Uskoisin jokaisella olevan sitä.

jo alakoulun ekaluokalla. Mun kanssa samalla ekaluokalla olleista 3:sta tytöstä huomasi jo silloin että ovat "hikareita". Tuohon aikaan annettiin jo ekalla kokeista numerot, saivat aina 10 tai 10-. Lukiossa ainoa hyväksytty numero heillä oli 10. Yksi noista alkoi itkemään kun kokeesta tuli 9,5 numeroksi. :o



Sitten taas opiskellessani sairaanhoitajaksi, meillä piti eräs lääkäri luentoja. Ei ollut käynyt lukiota vaan ensin mennyt amitsuun, sieltä amk:iin ja lopulta yliopistoon.

Mikä muuten on tuo ns. lukupää? Uskoisin jokaisella olevan sitä.

Yksi tyyppi tuli lukiossa kysymään multa (oli luokan pinko) että kauanko luit historian kokeisiin ja vastasin totuudenmukaisesti. Kaveri oli tosi rasittunut kun kovasta lukemisesta huolimatta ei sannut hyviä numeroita. Ja sitten se jonkun ajan päästä lopetti lukion.

Jotku tippuu kelkasta jo ekalla luokalla ja tarvii tukea. Ja ekalla erottuu usein muutama "nerokin". Mutta suurin osa luokasta on melko tasaista massaa 3.-4. luokalle. Viimeistään nelosella, kun kokeetkin ovat jo isojen koululaisten kokeita, erot alkavat näkyä. Jos silloin vetelee 9-10 koko ajan, voisi sanoa, että lapsella on mahiksia menestyä koulussa. Hankala murrosikä voi lytätä nämä mahikset kokonaan.

sanoisin, että yleisimmin ongelmia kerääntyy 3. ja 6. luokalle. Näillä luokilla myös yleisimmin tapahtuu nopeaa kehittymistä tai vastaavasti taantumaa.

mutta totta tuo 3. luokan esiinnostaminen. Jos räpiköi kolmosen, niin varmasti vaikeuksia edessä nelosella.



Monella esipuberteettia kutosella, ja siitä numeroiden lasku...

selvittää kunnialla, on jo hyvällä mallilla

saman perheenkin sisällä. Meillä eskarilainen osaa tehdä tokaluokkalaisen kirjoista tehtäviä, joita tämä itse ei osaa tai halua. Miten se nyt onkaan. Eli sanoisin, että 6 vuotiaasta voi nähdä innon tehdä koulujuttuja. Toisaalta meidän tokaluokkalaisella on alkanut koulu tosi takkuisesti. Samat kotiolot, vanhemmat, aktiviteetit. Lapset vain ovat yksilöitä.



Meillä vanhempien sisaruksien kohdalla oli juuri samalla tavalla - nyt molemmat ovat lukiossa ja koulu menee yhtähyvin, eli todella hyvin.

meidän perheelle!



Molemmilla pojilla suunnattomat vaikeudet esim. äikän ainekirjoituksissa, kertotauluissa ym. Nyt pelkään käykö tytön samoin. Ihan traumat jääneet.

Ei se koskaan ollut ihan toivottoman huono koulussa, mutta joissakin aineissa sillä kyllä oli pahoja vaikeuksia, ja yleisesti ottaen sen kaikki kiinnostus suuntautui urheiluun. Ei se koskaan varmaan lukenut ensimmäistäkään kirjaa tms. Mutta niin vaan se teini-iän loppupuolella ryhdistäytyi, läpäisi ylioppilaskirjoitukset, pänttäsi (kirjaimellisesti) koko vuoden pääsykokeisiin, pääsi kuin pääsikin yliopistoon ja on nyt 20 v myöhemmin akateemisissa opetustehtävissä.

ei tuo lukupää yhtäkkiä tupsahda esiin. Se joko on tai sitä ei ole. Aika pienestä lapsesta sen voi jo nähdä, mielestäni viimeistään 5-vuotiaasta voi sanoa onko lukupäätä vai ei.



Lapsen lahjakkuuden näkee selkeästi ennen 5-vuoden ikää. Miettikää Mozartia tai muita neroja.

i] Yksi tyyppi tuli lukiossa kysymään multa (oli luokan pinko) että kauanko luit historian kokeisiin ja vastasin totuudenmukaisesti. Kaveri oli tosi rasittunut kun kovasta lukemisesta huolimatta ei sannut hyviä numeroita. Ja sitten se jonkun ajan päästä lopetti lukion.

[/quote]

Itse opin lukemaan 5-vuotiaana, olen aina loistanut matemaattisissa aineissa ja asioissa, joissa vaaditaan päättelykykyä. Lukuaineissa puolestaan olin ihan surkea - vaikka olisin lukenut historian koealueen läpi 10 kertaa, ei siitä jäänyt mitään mieleen! Pärjäsin vain aineissa, joissa pystyin turvautumaan päättelykykyyni, ei muistiini joka on surkea.

ja sanoisin, että 3. luokka "karsii" niitä, joilla perusteet eivät ole oikeasti hallussa. Eli 3. luokan oppimisongelmat ovat paljon monisyisempiä ja vakavampia kuin varhaisemmin ilmenneet. Asiat pinoutuvat ja perustan on oltava kunnossa. Sen vuoksi 1. ja 2. luokan tukitoimet ovat todella tärkeitä.



Toiseksi nostaisin 5. luokan, täällä syntyy hajontaa oppilaiden välille myös runsaasti. Ja tukitoimien oikein kohdistaminen on haasteellista ja äärimmäisen työlästä, koska perusta on hutera.



Ala-asteen menestys ei ennusta tulevaa. Lukupää ei ole oikein edes tämänpäivän ilmaisu, myöhemmissä opinnoissa menestyy jos on kinnostusta ja innostusta ja pitkäjännitteisyyttä. Lapsen lukeminen on avainasemassa, olipa se kirja tai lukulaite tai PC mistä luetaan.

Menestystäkin on tullut, etenkin yo-kirjoituksissa, ja muutenkin. Kaksi vanhinta on jo korkeakouluopiskelijoita ja yksi on nyt abi. Yksi on vasta 3. luokalla, mutta koulussa sujuu erinomaisesti. Läkysyihin hänellä menee aikaa n. 5 minuuttia päivässä. Nämä lapset oppivat lukemaan 3- ja 4-vuotiaana. Sen sijaan yksi oppi lukemaan vasta eskariäikäisenä ja hänellä on meidän lapsista huonoin lukupää. Lapsi on nyt 9. luokalla. Koulu sujuu keskinkertaisesti, jos hän muistaa tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin. Aika usein ei muista eikä kiinnostakaan.

en voi vielä tietää, mutta meilläkin 3. luokalla meno ns. "tökkäsi". Olihan se hämmästys, kun eka ja toka luokka meni hyvin ja opettajalta tuli pelkkää suitsutusta. Sit kolmosella meno tyssäs täysin.



Tuli ensimmäisenä mieleen, että onko ne eka luokat niin löysiä, et sieltä pääsee läpi miten vaan ja sitte tulee ikävä yllätys, jos on tullakseen?



Joka tapauksessa meillä hyvä toikkari 2. luokan keväältä. Tänä syksynä kaikki kokeet menneet aivan katastrofaalisesti. Alkaa jo paniikki iskeä......

Itse opin lukemaan 5-vuotiaana, olen aina loistanut matemaattisissa aineissa ja asioissa, joissa vaaditaan päättelykykyä. Lukuaineissa puolestaan olin ihan surkea - vaikka olisin lukenut historian koealueen läpi 10 kertaa, ei siitä jäänyt mitään mieleen! Pärjäsin vain aineissa, joissa pystyin turvautumaan päättelykykyyni, ei muistiini joka on surkea.

ja oppii asiat helposti. Matikkapää on sitten taas vähän eri asia.

Meilläkin on 5-vuotias, jonka halu tietää ja oppia on valtava. Tiesi 4-vuotiaana enemmän dinosauruksista kuin minä (vaikka ihan itse olin sille kaiken sen tiedon lukenut ;D) Nyt kiinnostavat näiden lisäksi bakteerit, esihistorialliset ötökät, hyönteiset... ja fysiikka sekä mekaniikka. Tunnistaa valtavan määrän ties mitä öttömönkiäisiä ja tietää mitä ne syövät, tietää miten esim. aurinko toimii ja vaikuttaa maapalloon jne... Mutta toisaalta, JOS asia ei poikaa kiinnosta, hän ei sitä opi.



Luulisin, että odotettavissa on melko kirjavaa koulumenestystä... On niin kovin valikoiva tässä tiedonjanossaan, vaikka tietääkin sitten siitä omasta "erikoisalastaan" jotakuinkin kaiken ja haluaa oppia koko ajan lisää. Mitä ihmeellisempää knoppitietoa, sen parempi.

32, kuin-sanan eteen ei tuu pilkkua...

Heitukka muute, mite perustelet nuo kolme pistettä? hä?

Tai ton viivan kuin-sanassa?

Sitähä minäki pidähän pienempää suuta äidikielenmaisterille!

T: punkkari äiti