Millä luokalla rupeaa näkemään onko lapsella ns. lukupäätä

jo ekan keväällä kun aloitti tekemään 3. luokan tehtäviä. Opettaja valitti ettei pysy lapsen perässä ja pyysi ettemme millään tavalla ainakaan yllyttäisi lasta enempää;D Hän hoiti kyllä hienosti tilanteen (luokalla oli 3-4 tosifiksua tyttöä) ja antoi näille lisätehtäviä yms aktiviteettia etteivät turhautuneet missään vaiheessa.



Pojan kohdalla oli erilaista, tasaisen hyvä koulussa lähes lukematta - siinä kai hänen "fiksuutensa". Loistava näkömuisti auttoi selviämään helpolla.



Ja molemmat nyt siis tavisvanhempien akateemisia jälkeläisiä:)

älyllinen uteliaisuus (joka motivoi lukemista) paljastuu lapsessa jo ennen koulua. Suorittajat on erikseen.

on erittäin lahjakas. Ei osannut lukea kouluun mennessä. Tosin oli itse oivaltanut kertotaulun logiikan jo 5 vuotiaana. Että siitä olisi varmaan voinut arvata. Matemaattisesti aina ollut ihme, mutta lukuaineissa tuossa 5. luokasta lähtien alkoi loisto.

jossain 2v tienoilla tuli aika selväksi, että lapset tulevat menestymään koulussa aika helposti. Keskittymiskyky oli ehkä selkein merkki, lisäksi uteliaisuus ja pitkäpinnaisuus.

Aika monet varmaan pitävät tosi nuoria lapsiaan neroina. Ei siitä silti voi päätellä yliopistomenestystä.

Mikä muuten on tuo ns. lukupää? Uskoisin jokaisella olevan sitä.

Yksi tyyppi tuli lukiossa kysymään multa (oli luokan pinko) että kauanko luit historian kokeisiin ja vastasin totuudenmukaisesti. Kaveri oli tosi rasittunut kun kovasta lukemisesta huolimatta ei sannut hyviä numeroita. Ja sitten se jonkun ajan päästä lopetti lukion.

Ihmisillä ei ole tasavertaista kykyä nousta yhteiskunnassa omin voimin samalle tasalle, kuin eräillä. On yksilöitä jotka pärjäävät paremmin yhteiskunnassa. Näiden pärjääjien tehtävänä olisi korvata etuilunsa hitaammille maksamalla veroja ahkerammin tai sitten palkat pitäisi tasaistaa jokaiselle samansuuruisiksi.

Tyhmyydestä ei saisi sakottaa heikommalla toimeentulolla.

Ehdottaisin että korkeastikoulutettujen ammattien palkkoja lasketaan reilusti tai verotusta kiristettäisiin vielä enemmän.

Eikö teillä muuten soimaa omatunto? Kun on niin hyvä lukupää?

Mikä muuten on tuo ns. lukupää? Uskoisin jokaisella olevan sitä.

Yksi tyyppi tuli lukiossa kysymään multa (oli luokan pinko) että kauanko luit historian kokeisiin ja vastasin totuudenmukaisesti. Kaveri oli tosi rasittunut kun kovasta lukemisesta huolimatta ei sannut hyviä numeroita. Ja sitten se jonkun ajan päästä lopetti lukion.

Ihmisillä ei ole tasavertaista kykyä nousta yhteiskunnassa omin voimin samalle tasalle, kuin eräillä. On yksilöitä jotka pärjäävät paremmin yhteiskunnassa. Näiden pärjääjien tehtävänä olisi korvata etuilunsa hitaammille maksamalla veroja ahkerammin tai sitten palkat pitäisi tasaistaa jokaiselle samansuuruisiksi.

Tyhmyydestä ei saisi sakottaa heikommalla toimeentulolla.

Ehdottaisin että korkeastikoulutettujen ammattien palkkoja lasketaan reilusti tai verotusta kiristettäisiin vielä enemmän.

Eikö teillä muuten soimaa omatunto? Kun on niin hyvä lukupää?

Aivan totta puhut.

Tätä on vain käytännössä vaikea toteuttaa, kun ihmiset ovat niin itsekkäitä luonteeltaan. Filosofian ja yhteiskuntatieteiden määrää pitäisi painottaa entistä enemmän jo yläluokilla.

Erityisesti tytöillä, jotka on muuten usein kypsempiä. Meillä tyttö ja poika. Tyttö on ihana, suloinen ja äärettömän sitkeä/keskittyväinen. Ei vaan oikein hoksaa aina asioita ja oppii aika hitaasti. Puurtamalla pärjää (puurtaa omasta tahdosta), mutta en pidä minään penaalin terävimpänä kynänä. Tulee kuitenkin pärjäämään elämässä, koska on ahkera ja tunnollinen. Ei ole mitenkään kauhean hyvä poimimaan tietoa sieltä tai täältä vaan elelee ummikkona mielellään.



Sitten poika on taas lahjakas. Aina hoksannut asiat, luki 5-vuotiaana (siskonsa vasta ekalla) ja on hirveän kiinnostunut kaikesta. Poimii aikuisten jutuista pätkän sieltä ja täältä, ja oppii siitä asiat. Osaa myös keskittyä, vaikkei ole niin sitkeä kuin siskonsa.

Adolf Hitler ja Charles Manson, sairas rituaalimurhaaja, olivat molemmat lahjakkaita yksilöitä ja johtajia.



Lahjakkuudesta puhutaan yksinkertaisena käsitteenä. Todellisuudessa ilmiö on monikasvoinen; pelkästään luovuudesta oli jo 1960-luvulla yli 100 määritelmää. Esimerkiksi Jungin mukaan luova prosessi on mystinen. Gardner on jakanut älykkyyden seitsemään lahjakkuuteen, "intelligenssiin". Ne ovat: lingvistinen eli kielellinen, loogis-matemaattinen, spatiaalinen eli avaruudellinen hahmottamiskyky, kehollis-kinesteettinen, musikaalinen, intrapersoonellinen, kyky ymmärtää itseä ja interpersoonallinen, kyky ymmärtää muita ihmisiä. Tämäkään luettelo ei kata kaikkia lahjakkuuden lajeja. Kielellinen lahjakkuus on eniten tutkittuja inhimillisiä kykyjä.



Monet lahjakkaat on saatu kuvittelemaan itsensä lahjattomiksi huonon koulumenestyksen myötä. Koulun vaikutus on niin suuri, että he myöhemmin menestyessään yliopistossa tai työelämässä kärsivät ns. huijari-ilmiöstä. He arvelevat jotenkin pettävänsä maailmaa, joka kuvittelee heillä olevan lahjoja, joita heillä ei omasta mielestään ole.

"Tyttö pärjää kun on soma ja tunnollinen"...

Monet lahjakkaat on saatu kuvittelemaan itsensä lahjattomiksi huonon koulumenestyksen myötä. Koulun vaikutus on niin suuri, että he myöhemmin menestyessään yliopistossa tai työelämässä kärsivät ns. huijari-ilmiöstä. He arvelevat jotenkin pettävänsä maailmaa, joka kuvittelee heillä olevan lahjoja, joita heillä ei omasta mielestään ole.

että tämä liittyy yleisestikin itsetunnon ja omakuvan ongelmiin, ei vain koulumenestyksen suhteen. Minä olen päinvastoin ollut kaikkien mielestä aina lahjakas ja koulumenestys oli loistava, ja silti kärsin íhan tästä samasta huijaritunteesta, jos hiukaakaan menestyn.

Tajusin juuri, että minähän kärsin tuosta "huijari-ilmiöstä". En ole vain ennen tiennyt, että sillekin on nimi. Täytyypä ottaa asiasta selvää, jos tämä oma huonommuuden tunteeseen saisi helpotusta.

Meidän kahdesta lapsesta näki jo kaksi vuotiaana, että toinen on akateemisesti erittäin lahjakas, toinen hyvä keskiverto, joka pärjää paremmin urheilussa. Tiedä sitten miten aikuisena pärjäävät, menestykseen kun vaikuttavat niin monet seikat, myös sattuma. Toivon, että pystyn tukemaan molempia lapsiani kasvussa ja ammatinvalinnassa, huomioiden heidän lahjakkuutensa ja toiveensa.

Minä suhtaudun epäillen näihin ikämääreisiin. Juttelimme juuri kaverimme kanssa aiheesta.



Kaverini kirjoitti kuusi ällää ja keskiarvo oli pitkälle päälle 9. Hän suorittaa nyt toista yliopistotutkintoa ja tekee väitöskirjaa.

Hän sanoi, että hän ei vielä alaluokilla ollut hyvä koulussa. Hän ponnahti esiin vasta kutosella.



Minä olin ala-asteella surkea koulussa. Keskiarvoni oli 7,5 ja muistan vieläkin tunteen, että vaikka kuinka luin, niin en silti pärjännyt. Koulu oli työlästä.

Minä tajusin lukion tokalla, mitä tarkoittaa kokeisiin lukeminen. Yhtäkkiä palaset loksahtivat paikoilleen ja näin kokonaisuuden. Kirjoitin magnan paperit ja pääsin yliopistoon parhaimmilla pisteillä. Pidän itseäni erinomaisena oppijana ja ajattelen, että minulla on huippu lukupää. Voin lukea tuhansia sivuja ja löydän olennaisen.

On nyt eskarissa ja ikää 6 v. Totesi vain itse, että on niin paljon mukavampaa olla koulussa, kuin tarhassa, kun koulussa oppii niin paljon uusia asioita :D



Ainakin toistaiseksi intoa siis riittää.

he ovat olleet kilttejä ja ahkeria ja toteuttaneet vanhempien unelmia.



Heiltä puuttuu rämäkkyys ja riskinotto.



Olin huono koulussa, mutta olen kielellisesti lahjakas, sekä riskinottaja, joten olen nyt johtavassa asemassa sen takia.



Amerikkalainen psykologi Lois P. Frankel on kirjoittanut jopa kirjan siitä, että puurtaminen ja tarve olla pidetty torppaavat naisen uran.



Kaikilla on silti paikkansa.

Perkele.





EI OLE MITÄÄN LUKUPÄÄTÄ.



Se on motivaatio tai opittu pitkäjänteisyys tai tapa, joka pitää nenän kirjassa kiinni.