Lue keskustelun säännöt.
Tällaisten öiden jälkeen tunnen RAIVOA ja pettymystä miestä kohtaan!
10.10.2011 |
Vauva 11kk hirveässä räkätaudissa, kova kuume ja niin tukossa ettei meinannut saada yöllä hengitetty. Hyöri ja pyöri, itkeskeli läpi yön.
Mies kävi nukkumaan 21.30 ja hänellä herätys 6.30 töihin. Minä nukuttelin vauvaa sylissä klo 22 ja sen jälkeen vielä laittelin sipuleita yms yöjuttuja kuntoon. Vauva ei osannut nukkua omassaan yhtään, lopulta meidän välissämme kahden tyynyn päälle tuettuna. SIinä keikkui ja itkeskeli, vähän väliä piti imeä nenää puhtaaksi yms. Minä hoitelin vauvaa aivan koko yön, mutta kun esim juotin häntä kovasti niin vaippa oli märkä klo 2 ja pyysin miestä auttamaan siinä (koska vauva roikkui rinnassa ja itki jos päästin irti). Mies oli äkäinen, ei olisi millään jaksanut. Kun pyysin hakemaan lääkettä, aloitti siitä unisena vartin valituksen. Yritti vaan pitkittää ja jatkaa omia nukkumisia, kysyi peitteen alta että "ootkos nyt varma.. onkohan se nyt hyvä lääke.." täysin välinpitämättömänä. Pakotin miehen hakemaan lääkkeen ja kirosi mennessään että kohtahan pitääkin jo herätä töihin saatana.
Minä valvoin vauvan kanssa läpi yön, nyt tiedän ettei nuku päivällä kuin 10 min pätkiä ja mulla pitkä päivä hänen kanssaan täysin nukahtamisen partaalla olevana.. kädet tärisee ja sydän hakkaa, kun edeltävänäkin yönä valvotti jo niin paljon. Surettaa olla niin jumalattoman yksin kun mies vaan päättää että väsyttää, ei häntä huvita! Vetoaa töihinsä. Mutta eipä juuri innokkaampi ole vaikka olisi viikonloppu. Päivisin/iltaisin osallistuu kyllä, mutta yöllä ei jaksa.. Miten voi ihminen olla välittämättä, kun oma vauva haukkoo henkeä ja itkee vaikeaa oloaan?! :(
Kommentit (246)
161/246
|
10.10.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kyllä joillekin se "elättäminen" on niin raskasta, että ois parmepi vaan elää ja elättää ihan yksin itse itseään, niin ei tartteis muita ajatella. Kyllä mä arvostan vauvan/pienten lasten kotihoitoa todella paljon, eikä kyllä monetkaan palkkatyöt mene raskaudessaan sen ohi. Sinänsä nyt esim. äitiyslomalainen ei ole mikään "elätti", vaan saa ansioihinsa perustuvan korvauksen siitä, että hoitaa tulevaa sukupolvea... on karmivaa, jos joku mies ajattelee oman naisensa olevan "elätti". Mikä "vapaamatkustaja" se sitten on, jolla voi olla oma lapsi, jonka hoitoon ei vaan huvita ja jaksa osallistua? Mun mielestä lapsi ei voi olla sellaisen luopiovanhemman "oma" ensinkään. Omaksi lapsen tekee pikkuhiljaa juuri se huolenpito, se 24h huolenpito ja vastuu, kaikkien kuumeiden ja oksennustautien ja rokkojen ja uhmaikien hoitaminen! Tietenkin jos työpuoliso esim. välttämättä tarvii kunnon yöunet, jotta ois turvallista toimistolla näpytellä tietsikkaa ja käydä lounastauolla juttelemassa niitä näitä, niin kyllä tämä sitten varmaan ne unensa tarvii, jos kerran preferoi niin, että se oma vauva/lapsi voi hyvin olla sellaisen ihmisen hoivissa, joka ei ole nukkunut pariin vuorokauteen. Se kaikkein kallein (?) jää kroonisesta univajeesta kärsivän hoiviin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on vauvan kanssa.
Voimia! Toivottavasti vauva paranee pian.
Hei haloo, me elämme 2010-lukua, emme 1910-lukua!!!
Ymmärrän ap:ta täysin. Meillä vain juttu on mennyt niin, että mies oli esikoisen kohdalla urheasti auttamassa öisinkin, mutta kun kakkonen syntyi, meille tuli useampia pahoja yöllisiä riitoja, kun mies vain oli ilmeisesti vain muuttunut kusipääksi, eikä suostunut öisin minkäänlaiseen yhteistyöhön, eli suomeksi sanoen auttamiseen kun pyysin epätoivoisena hänen apuaan nukuttuani esim. muutaman puolen tunnin pätkän pitkällä aamuyöllä. Alkoi raivota jos yritin töniä häntä hereille, enkä töninyt vasta kun viimeisenä epätoivon hetkenä.
Lapsi nukkui todella lyhyitä pätkiä lähes 2-vuotiaaksi, ja olin välillä aivan sekaisin väsymyksestä. Olin siis ihan kirjaimellisesti lähes _sekaisin_ - niin ihmiselle käy jos kärsii pahasta unenpuutteesta. Aika pian alkaa tulla jopa psykoottisia oireita ilman että on mielisairas. Että tiedoksi kaikille tomppeleille, jotka pidätte vauvanhoitoa tahtoasiana ja isukin paapomista elämäntehtävänänne. Meillä tilanteeseen auttoi pariterapia ja miehen palautuminen älyllisten olentoihin kirjoihin vähitellen.
Osaan ap:lle sanoa vain, että miehesi on ääliö, ja hänen pitää auttaa sinua. Teidän pitää puhua asiasta vakavasti päiväsaikaan ja miehen sitoutua auttamaan sinua jos tarvitset apua. Vauva on myös hänen. Jos asiaan ei tule korjausta, neuvon lämpimästi vaihtamaan miestä ennen seuraavaa lasta. Voimia ap!
että KOTONA LÖHÖÄVÄ sitten kanssa hoitaa sen yhden ainoan lapsen.
Kaikki ei LÖHÖÄ ollessaan kotona. Ja kyllä lapsen hoitaminen on arvokasta sekä vaativaakin työtä.
nim. Lapsien yöheräilyt hoidettu puoliksi
eli miehensä elätettävänä.
Kyllä joillekin se "elättäminen" on niin raskasta, että ois parmepi vaan elää ja elättää ihan yksin itse itseään, niin ei tartteis muita ajatella. Kyllä mä arvostan vauvan/pienten lasten kotihoitoa todella paljon, eikä kyllä monetkaan palkkatyöt mene raskaudessaan sen ohi. Sinänsä nyt esim. äitiyslomalainen ei ole mikään "elätti", vaan saa ansioihinsa perustuvan korvauksen siitä, että hoitaa tulevaa sukupolvea... on karmivaa, jos joku mies ajattelee oman naisensa olevan "elätti". Mikä "vapaamatkustaja" se sitten on, jolla voi olla oma lapsi, jonka hoitoon ei vaan huvita ja jaksa osallistua? Mun mielestä lapsi ei voi olla sellaisen luopiovanhemman "oma" ensinkään. Omaksi lapsen tekee pikkuhiljaa juuri se huolenpito, se 24h huolenpito ja vastuu, kaikkien kuumeiden ja oksennustautien ja rokkojen ja uhmaikien hoitaminen! Tietenkin jos työpuoliso esim. välttämättä tarvii kunnon yöunet, jotta ois turvallista toimistolla näpytellä tietsikkaa ja käydä lounastauolla juttelemassa niitä näitä, niin kyllä tämä sitten varmaan ne unensa tarvii, jos kerran preferoi niin, että se oma vauva/lapsi voi hyvin olla sellaisen ihmisen hoivissa, joka ei ole nukkunut pariin vuorokauteen. Se kaikkein kallein (?) jää kroonisesta univajeesta kärsivän hoiviin...
Miehesi sentään nukkuu samassa huoneessa ja sängyssä kanssasi? Itse olen kiroillut välillä vauvan itkiessä ilmavaivojaan sitä, että olen joutunut valvomaan yksin pitkälle aamuyön puolelle vauvaa nukuttaessa ja herännyt vähän väliä samalla kun mies nukkuu - tai yrittää nukkua - toisessa huoneessa korvatulpat korvissa. Onneksi vauvan tilanne on vähän helpottanut, niin minäkin saan nukkua.
Toisaalta ymmärrän asian siitä näkökulmasta jos miehen pitää saada nukkua rauhassa jotta jaksaa käydä töissä. Kotiäitihän voi olla vaikka miten pystyyn nukahtanut kotonaan kun ei tarvitse olla edustava... Eikä kotiäidin yleensä tarvitse lähteä liikenteeseen aamuseitsemältä...
Olen kyllä pitänyt välillä pienen nalkutushetken ja sen jälkeen mykkäkoulua. Onneksi mieheni osallistuu muuten tosi paljon kotitöihin ja nykyään jos vauva alkaa itkeä pidempään öisin niin mieskin tulee sieltä toisesta huoneesta hyssyttelemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän he kuitenkin ajattele sen lapsen parasta, kun äiti on kotona. Eikös se lapsi ole vasta 11kk?
Lopettakaa oikeasti tollanen ilkeily, että toinen on muka toisen elätti. Mistä te tiedätte vaikka ap:n perhe eläisi äidin säästöillä? Tai vaikka eläisikin miehen rahoilla, niin mitä sitten? Lapsi on noin pieni ja kotihoito on silloin parasta. Vähän vois järkeäkin käyttää, kun tänne kirjoittaa.
Ja ilmoitin miehelle, että koska hän tuo ruuan pöytään niin voi nukkua yönsä. Ja niin nukkuikin. Minä hoidin syöttämiset, vaiputtamiset, lääkitsemiset. Oltiin kaikki tyytyväisiä, kun en edes odottanut apuja. Ja ainahan sitä voi päivällä ottaa torkkuja lasten kanssa. Mies ei voi töissä nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Päivisin/iltaisin osallistuu kyllä, mutta yöllä ei jaksa"
Eli mies hoitaa viikonloppuna päivisin ja töiden jälkeen iltaisin. Ap.lle pitäisi lapsi vielä hoitaa yölläkin, vaikka mies menee töihin aamulla.
Koska alkaa ruikutus, että mies on itsekäs paska kun karkaa töihin ja ap.n on pakko jäädä lapsen kanssa 9 tunniksi yksin kotiin. Itsekäs mies. Sanoisi itsensä irti, että ap saisi levätä päivisin ja iltaisin ja öisin.
Eikö nykyajan naisille mikään enää riitä?
hoitovapaalainen ei tod. välttämättä elä miehensä rahoilla... ja vaikka eläiskin sen pienen ajan, niin moni pariskunta osaa elää sivistyneesti perheenä, eikä mies ala kuvitella olevansa joku suuri kuningas...
Täällä on monilla naisilla todella alkukantainen käsitys naisen arvosta ja pienen lapsen arvosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vammautuu loppuiäkseen. Ap kyllästyy kun hänellä on sitten kuolaava ja vammainen mies ja ottaa eron ja etsii vireän nuoren miehen, joka jaksaa pumpata ja laittaa uuden rakkaudenhedelmän alkuun.
Ja sitten taas pääsee valittamaan kun mies ei sitä ja mies ei tätä ja mies ei tuota.
Miksi tähän on vedetty elättäjäkortti esiin? Me olemme perhe. Aviopari. Parhaat ystävät. Lastemme vanhemmat. Kukaan ei meillä mieti sitä kuka elättää ja ketä, kenen rahalla mitäkin maksetaan jne. Pääasia, että meillä asuu kaksi onnelista ihmistä, jotka näillä resursseilla ja yhdessä tekemiensä valintojen mukaan yrittävät toteuttaa itseään mahdollisimman pitkälle.
Mitä tulee yövalvomiseen niin kolmen lapsen, joista kaksi allergista ja erittäin huonosti nukkuvaa, äitinä pidän tärkeänä, että molemmat saavat unta. Kotiäitinä minä hoidan pääasiassa aina vauvan heräilyt. Mies saattaa auttaa jos on tarvetta hakea vaippaa tmv. ja sattuu olemaan hereillä tai olen sellaisessa horteessa, että kuolemaksenikaan en jaksa. Mies siis auttaa kun pyydän. Hoitaa yleensä myös kahden vanhemman lapsen heräilyt, joita on yössä n. 1-4. Hyvin tuo jaksaa töissä käydä eikä ole sanonut sen olevan liian raskasta kun olen asiaa kysynyt.
Näin ei ollut kyllä aina. Kun valvoin esikoisemme kanssa, olisin kaivannut edes hieman tukea öihin jaksaakseni paremmin. Aikanaan jouduin melkeinpä sängystä työntämään alas ennen kuin sain taottua miehelle, että hänkin voi kerran yössä vaihtaa vaipan tai kanniskella hetken. Nykyisin osaa jo itse kysyä tarvinko apua ja herää esim. vanhempien lasten itkuun sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun ja jos hän joskus menee töihin ja tienaa niin ne rahat onkin sitten yhtäkkiä hänen rahojaan.
hoitovapaalainen ei tod. välttämättä elä miehensä rahoilla... ja vaikka eläiskin sen pienen ajan, niin moni pariskunta osaa elää sivistyneesti perheenä, eikä mies ala kuvitella olevansa joku suuri kuningas...
Täällä on monilla naisilla todella alkukantainen käsitys naisen arvosta ja pienen lapsen arvosta...
Miksi niin moni yhteisistä rahoista vaahtoava ei anna miehen jäädä koti-isäksi ja nainen elättäisi perheen.
No juuri siksi kun ne naisen rahat on naisen omia ja miehen rahat perheen yhteisiä.
Miksi tähän on vedetty elättäjäkortti esiin? Me olemme perhe. Aviopari. Parhaat ystävät. Lastemme vanhemmat. Kukaan ei meillä mieti sitä kuka elättää ja ketä, kenen rahalla mitäkin maksetaan jne. Pääasia, että meillä asuu kaksi onnelista ihmistä, jotka näillä resursseilla ja yhdessä tekemiensä valintojen mukaan yrittävät toteuttaa itseään mahdollisimman pitkälle.
Mitä tulee yövalvomiseen niin kolmen lapsen, joista kaksi allergista ja erittäin huonosti nukkuvaa, äitinä pidän tärkeänä, että molemmat saavat unta. Kotiäitinä minä hoidan pääasiassa aina vauvan heräilyt. Mies saattaa auttaa jos on tarvetta hakea vaippaa tmv. ja sattuu olemaan hereillä tai olen sellaisessa horteessa, että kuolemaksenikaan en jaksa. Mies siis auttaa kun pyydän. Hoitaa yleensä myös kahden vanhemman lapsen heräilyt, joita on yössä n. 1-4. Hyvin tuo jaksaa töissä käydä eikä ole sanonut sen olevan liian raskasta kun olen asiaa kysynyt.
Näin ei ollut kyllä aina. Kun valvoin esikoisemme kanssa, olisin kaivannut edes hieman tukea öihin jaksaakseni paremmin. Aikanaan jouduin melkeinpä sängystä työntämään alas ennen kuin sain taottua miehelle, että hänkin voi kerran yössä vaihtaa vaipan tai kanniskella hetken. Nykyisin osaa jo itse kysyä tarvinko apua ja herää esim. vanhempien lasten itkuun sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisin miehen nukkua, jos mahdollista eri huoneessa. Jos hän kerta osallistuu iltaisin ja kantaa sinulle ruoatki kotiin silloin tällöin niin en valittaisi. Sinä olet kuitenkin päivät kotona lapsen kanssa. Ja voimia sinulla kyllä riitti tietokoneella istumiseen ja avauksen tekemiseen, joten et voi olla aivan täysin rättipoikkipuhki. Terv. 10kk vauvan yksinhuoltaja jolle kukaan ei tuo ruokaa kaupasta iltapäivällä vaikka olisi ollut kuinka rankka päivä.
Kun nyt kerran lyödään, haluan kertoa etten yhtään ihmettele sinun olevan yksinhuoltaja. Senverran omahyväinen olet
kyllä moni mies on tyytyväinen kun SAA osallistua ja kun huomaa, kuinka on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin äiti...
moni vanhempi mies harmittelee kuinka jäi aikanaan ulkopuoliseksi perheelleen...
eikä ap tässä halunnut että mies yksin hoitaisi, vaan että porukkaan hoidetaan, tuskin ap esim. on viikonloppua levännyt, vaan YHDESSÄ miehensä kanssa hoitanut lapsen. TÄllainen ajattelu tuntuu monille olevan vierasta.
PPS: mä en ikinä olis miehen kanssa kimpassa minkään "elatuksen" takia, että mies olis osansa tehnyt kun tuo mulle taskurahaa, heheheh... mulla on vähän toinen käsitys parisuhteesta, kumppanuudesta ja perhe-elämästä. Että en kyllä ikinä hoitaisi kuuliaisesti kotia sen vastikkeeksi, että mies "elättää" huh-huh. Mulle parisuhteessa kaikkein tärkein asia on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toiselle kaikissä asioissa hyvää...
kyllä moni mies on tyytyväinen kun SAA osallistua ja kun huomaa, kuinka on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin äiti...
moni vanhempi mies harmittelee kuinka jäi aikanaan ulkopuoliseksi perheelleen...
eikä ap tässä halunnut että mies yksin hoitaisi, vaan että porukkaan hoidetaan, tuskin ap esim. on viikonloppua levännyt, vaan YHDESSÄ miehensä kanssa hoitanut lapsen. TÄllainen ajattelu tuntuu monille olevan vierasta.
PPS: mä en ikinä olis miehen kanssa kimpassa minkään "elatuksen" takia, että mies olis osansa tehnyt kun tuo mulle taskurahaa, heheheh... mulla on vähän toinen käsitys parisuhteesta, kumppanuudesta ja perhe-elämästä. Että en kyllä ikinä hoitaisi kuuliaisesti kotia sen vastikkeeksi, että mies "elättää" huh-huh. Mulle parisuhteessa kaikkein tärkein asia on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toiselle kaikissä asioissa hyvää...
Tuollaista rouvaa ei kukaan jaksa, kenelle pitää lapsi hoitaa päivät ja illat ja yölläkin hakea vaippaa kun rouva ei saa laitettua illalla vaippoja sängyn viereen.
antaisin miehen nukkua, jos mahdollista eri huoneessa. Jos hän kerta osallistuu iltaisin ja kantaa sinulle ruoatki kotiin silloin tällöin niin en valittaisi. Sinä olet kuitenkin päivät kotona lapsen kanssa. Ja voimia sinulla kyllä riitti tietokoneella istumiseen ja avauksen tekemiseen, joten et voi olla aivan täysin rättipoikkipuhki. Terv. 10kk vauvan yksinhuoltaja jolle kukaan ei tuo ruokaa kaupasta iltapäivällä vaikka olisi ollut kuinka rankka päivä.
Kun nyt kerran lyödään, haluan kertoa etten yhtään ihmettele sinun olevan yksinhuoltaja. Senverran omahyväinen olet
Kotiäitihän voi olla vaikka miten pystyyn nukahtanut kotonaan kun ei tarvitse olla edustava... Eikä kotiäidin yleensä tarvitse lähteä liikenteeseen aamuseitsemältä...
Äiti ei jaksa hoitaa lapsiaan, jos on liian väsynyt. Enkä tarkoita sitä etteikö pysyisi hereillä, vaan jos univaje menee tiettyyn pisteeseen tilanteesta kärsivät lapset ja pahasti.
Väsyneen äidin pinna katkeaa helposti, eikä hän kykene kunnolliseen vuorovaikutukseen esim. vauvan kanssa saatika jos lapsia on useampia. Univaje aiheuttaa myös fyysistä vahinkoa, esim. kuormittaa sydäntä. On koko perheen etu, ettei äiti joudu kohtuuttoman rasituksen kohteeksi. Kokeilepa huviksesi nukkua yksi yö klo 24-7 ja herätä välillä kolme kertaa. Onko kärsivällinen ja hyvä äiti -fiilis?
Jos itselläsi on yksi kohtuullisen hyvin vauvanakin nukkunut lapsi joka on mennyt päivähoitoon pienenä, on ymmärrettävää ettet ymmärrä, ettei esim. useamman lapsen perheessä äiti pysty paikkailemaan huonoa yötä nukkumalla yötä päivää aina vauvan nukkuessa ja tällöin ongelma ole väsynyt ulkonäkö, vaan se, kun isommat, vilkkaat lapset tarvitsevat osansa äidistä.
meillä jäädä koti-isäksi, mutta ei ole esittänyt halukkuuttaan, kun hän ihan myöntää, että sinne töihin on kiva päästä hengittämään omaa ilmaa... mutta ei onneksi kohtele muakaan kotiorjanaan, vaan ihmisenä. Lapset hoidetaan molemmat parhaamme mukaan.