Lue keskustelun säännöt.
Tällaisten öiden jälkeen tunnen RAIVOA ja pettymystä miestä kohtaan!
10.10.2011 |
Vauva 11kk hirveässä räkätaudissa, kova kuume ja niin tukossa ettei meinannut saada yöllä hengitetty. Hyöri ja pyöri, itkeskeli läpi yön.
Mies kävi nukkumaan 21.30 ja hänellä herätys 6.30 töihin. Minä nukuttelin vauvaa sylissä klo 22 ja sen jälkeen vielä laittelin sipuleita yms yöjuttuja kuntoon. Vauva ei osannut nukkua omassaan yhtään, lopulta meidän välissämme kahden tyynyn päälle tuettuna. SIinä keikkui ja itkeskeli, vähän väliä piti imeä nenää puhtaaksi yms. Minä hoitelin vauvaa aivan koko yön, mutta kun esim juotin häntä kovasti niin vaippa oli märkä klo 2 ja pyysin miestä auttamaan siinä (koska vauva roikkui rinnassa ja itki jos päästin irti). Mies oli äkäinen, ei olisi millään jaksanut. Kun pyysin hakemaan lääkettä, aloitti siitä unisena vartin valituksen. Yritti vaan pitkittää ja jatkaa omia nukkumisia, kysyi peitteen alta että "ootkos nyt varma.. onkohan se nyt hyvä lääke.." täysin välinpitämättömänä. Pakotin miehen hakemaan lääkkeen ja kirosi mennessään että kohtahan pitääkin jo herätä töihin saatana.
Minä valvoin vauvan kanssa läpi yön, nyt tiedän ettei nuku päivällä kuin 10 min pätkiä ja mulla pitkä päivä hänen kanssaan täysin nukahtamisen partaalla olevana.. kädet tärisee ja sydän hakkaa, kun edeltävänäkin yönä valvotti jo niin paljon. Surettaa olla niin jumalattoman yksin kun mies vaan päättää että väsyttää, ei häntä huvita! Vetoaa töihinsä. Mutta eipä juuri innokkaampi ole vaikka olisi viikonloppu. Päivisin/iltaisin osallistuu kyllä, mutta yöllä ei jaksa.. Miten voi ihminen olla välittämättä, kun oma vauva haukkoo henkeä ja itkee vaikeaa oloaan?! :(
Kommentit (246)
Siis "halusin vaan sanoa". Tuli varmaan selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa toinen makaa himassa elätettävänä ja sitten vielä teettää puolet hommistaan sillä elättäjällä? Ja vielä ruikuttaa päälle??
Pystyn niin hyvin eläytymään ap:n harmitukseen. Kun on tosi väsynyt, saisi todella paljon voimaa siitä jos toinen edes pienellä eleellä huomioisi. Toisi vaikka juuri sen lääkkeen ja vaipan pyydettäessä, tai varmistaisi ylipäänsä tarvitseeko toinen apua. Ap:n mies ei ole voinut kovin sikeästi koko yötä nukkua, jos kuumeinen ja räkäinen lapsi on heidän sängyssään itkenyt ja pyörinyt. Kyllä normaali isä havahtuessaan kysyisi, onko lapsella vielä kova kuume tms. Meillä ainakin isääkin kiinnostaa lapsen vointi. Onneksi meidän lapset eivät ole sairastaneet niin paljoa, että koviin kuumeisiin, kipuitkuihin ja vauvan tukalaan oloon olisi kumpikaan päässyt turtumaan. Kyllähän se pahalta tuntuu kun oma lapsi sairastaa. Vaikka vaan sitä flunssaa.
On ihan totta, että ihmisillä on erilaiset unentarpeet.. Mutta että 9h yöunet olisivat elinehtona aikuiselle miehelle työssä jaksamiseen (ap:n mies ei kuvauksen mukaan ole mikään aivokirurgi tai ydinvoimalassa valvonnassa tms.) JOKA IKINEN YÖ?! Eikö siitä voi edes sitä varttia joustaa sinä yönä kun lapsi sairastaa, ja vaimo pyytää apua? Kyllä aikuinen pärjää lyhyemmillä yöunilla, eihän esim. tarkkuutta vaativassa hoitajan vuorotyössäkään sellaisia unia saa (iltavuoro loppuu klo 22, aamuvuoro alkaa klo 7) ja hyvin on tämän välisen ajan katsottu riittävän palautumiseen.... Tämä nyt on turhaa saivartelua, mutta osoittaa miten absurdia on tämä mammojen puolustelu, että "kyllä miehen pitää antaa nukkua ne 9h, mieti nyt miten väsynyt se on siellä toimistotyössään jos joutuu heräämään keskellä yötä hakemaan sairaalle lapselleen lääkettä".
Muutenkaan varmaan harva aikuinen nukkuu noin paljoa mitä ap:n mies. Eiköhän normaalimpi uniaika ole lähempänä seitsemää tuntia tms....? Me esim. miehen kanssa valvotaan aina puolille öin (lapset nukkumaan klo 21) ja nautitaan toistemme seurasta. Syödään iltapalaa, katsellaan leffaa, juodaan viiniä, suunnitellaan remonttia, luetaan ja keskustellaan. Mitä milloinkin. Ja aamulla herätään klo 7. Mies lähtee töihin, minä alan laitella esikoiselle aamiaista. Joskus ollaan kamalan väsyneitä, mutta useinmiten ihan kyllin levänneitä. Mies saa nukuttua varmaan melko katkeamatonta unta useinmiten, minä havahdun useamman kerran kun 1v yöllä hamuaa tissille.
Ja vielä tuosta elättämisestä. Ymmärrän että täällä joku pipipää varmastikin vain provoaa useilla viesteillä tuosta aiheesta, mutta pakko kuitenkin siihenkin kommentoida.
On todellakin kivikautista ajattelua, että kotiäidin tulee kitisemättä essussaan hoitaa koti ja lapset 24/7, sillä aikaa kun mies otsa hiessä tienaa perheelle leipää. Kiittämätön nainen ei saa apua pyytää vaikka kuinka väsyttäisi, sillä hänhän on saanut mahdollisuuden loisia ja maata kotona miehen kustannuksella.
HAH! Eiköhän perheissä keskustella näistä lasten hoitoasioista, yleensä (meillä ainakin) jo ennen lasten hankintaa. Kumpikaan meistä ei halua pieniä lapsia tarhaan laittaa, joten lapset hoidetaan kotona. Mies ansaitsee 1000e enemmän kuussa kuin minä, joten hänen on järkevää olla töissä ja minun kotona. Lisäksi minulla on vakituinen toimi josta voin hyvällä omallatunnolla olla poissa siihen kunnes nuorin lapsi on 3v, mies on yritysmaailmassa määräaikaisilla soppareilla. Ei sieltä niin vain olla kolmea vuotta poissa.
Ja mitä meistä kukaan tietää ap:n perheen rahatilanteesta, tai siitä kuka "elättää" ja ketä? Kun me opiskeltiin minun miehen kanssa, minä työskentelin läpi opintojen ja ansaitsin meille silloin helpotusta elämään. Sittemmin ollaan oltu työelämässä ja säästetty rahaa. Kaikki meistä ei elä kädestä suuhun. Meillä esim. ei ole senttiäkään velkaa. Säästössä noin 50 000e, ja lisää karttuu vaikka olen nyt lasten kanssa kotona. Hoitovapaan aikana ainakin minun on mahdollista tehdä iltaisin ja viikonloppuisin keikkatyötä, ap:n tilanteesta en tiedä (eikä se tähän ketjuun alun alkaen millään lailla liitykään).
Mutta summa summarum:
1.) aikuinen terve mies pärjää yhden yön vähemmälläkin, kuin 9h katkeamattomalla unella.
2.) Tasavertaisessa ja rakastavassa parisuhteessa puolisoa autetaan silloin kun hän on heikoilla ja apua pyytää.
3.) Outoa kommentoida, että olisit ap nukkunut viikonloppuna kun mies olisi hoitanut vauvaa. Minä ainakaan harvemmin osaan ennustaa lapseni sairastumista niin että voisin nukkua ke ja to päiväunet, kun pe yönä lapseni varmaankin tulee räkätautiin sairastumaan.
4.) me emme tiedä ap:n elämästä mitään. Ehkä hänellä ei ole 11kk viime kuukauden aikana ollut paljon muuta elämää kuin vauvan ja kodin hoitamista? jos hänellä ei ole koskaan omaa aikaa jolloin palautua tuosta 24/7 kotiäidin elämästä, aivan takuulla jo yksikin pitkä ja tuskainen yö kipeän lapsen kanssa saa mielen matalaksi ja hermot kireälle. Ja takuulla vauvavuosi on jonkin asteisen univelan jättänyt pohjalle, se ei sitten paljoa vaadi kun kova uupumus iskee.
Joten ollaan armollisia toisillemme. Väsynyt ap ei kaipaa lokaa niskaansa, vaan tsemppiä. Ja yrittäkää te karujen olojen 24/7 superäidit ymmärtää, että vaikka teidän selkä hiessä ja verillä hiilikaivoksilla tai muissa ääriolosuhteissa työtä paiskovan ukkorähjänne eivät kykene hoitamaan elämässään mitään muuta kuin sen työnsä, niin se ei tarkoita ettemmekö me tavallisissa toimistotöissä ym. olevien vaimot voisi toivoa pientä apua ja osallistumista yhteisten lasten hoitoon.
Voimia ap, toivottavasti vauvanne on jo tervehtymään päin :)
millainen asenne ihmisillä on toisia ihmisiä kohtaan... Aina pitää tavalla tai toisella itsensä ylentää: "kyllä minä vaan jaksoin", "ei minua ainakaan väsyttänyt tai vaikka väsyttikin, niin ei se mitään", "kyllä olet surkea, kun sulla on vaan yksi lapsi"...
Meitä ihmisiä on erilaisia. Joku tarvitsee enemmän unta kuin toinen. Joku tykkää hoitaa asiat itse ja joku muu taas kaipaisi kumppaniltaan tukea. Jollakin on mahdottoman hyvä kyky sietää väsymystä ja hoitaa asiat silti hyvin, mutta joku muu saattaa olla jo yhden valvotun yön jälkeen puolikuollut. Ei monen lapsen äidiksi tuleminen tee ihmisestä yhtään sen parempaa äitiä kuin mitä se yhden lapsen äiti on tai äitiydestä jotenkin parempaa, pätevämpää tai arvokkaampaa... usein vaan "kaikkitietäväisyys" vaikuttaa lisääntyvän, mutta empatiakyky ja toisen asemaan asettumisen taito näyttäisivät vähenevän...
Itselläni on kolme lasta, jotka kaikki ovat sairastelleet paljon ja nukkuneet taaperoiksi saakka huonosti ja minun on helppo kuvitella, miltä ap:stä tuntuu... Aivan taatusti on oikeus toivoa kumppaniltaan sitä kumppanuutta, osallisuutta, välittämistä ja rakkautta, vaikka olisikin kotona lapsen kanssa päivät ja mies töissä. Väsynyt, yksinäinen, katkera ja surullinen äiti ajautuu helposti tilanteeseen, josta ei seuraa mitään hyvää kenellekään, ei varsinkaan sille pienelle lapselle, josta pitäisi jaksaa huolehtia.
Tsemppiä ap! Kyllä se flunssa siitä lähtee helpottamaan ja saat taas nukkua paremmin. Puhu avoimesti miehellesi ja kerro, miltä sinusta tuntuu. Kerro, mitä toivot ja odotat häneltä isänä. Kerro, kuinka paljon hänen käytöksensä sinua loukkaa. Toisen ajatuksia on hankala lukea, mutta yleensä kai kuitenkin normaali mies ymmärtää puhetta, varsinkin, jos asioita selvitellään asialliseen sävyyn, syyllistämättä ja riitelemättä?
millainen asenne ihmisillä on toisia ihmisiä kohtaan... Aina pitää tavalla tai toisella itsensä ylentää: "kyllä minä vaan jaksoin", "ei minua ainakaan väsyttänyt tai vaikka väsyttikin, niin ei se mitään", "kyllä olet surkea, kun sulla on vaan yksi lapsi"...
Meitä ihmisiä on erilaisia. Joku tarvitsee enemmän unta kuin toinen. Joku tykkää hoitaa asiat itse ja joku muu taas kaipaisi kumppaniltaan tukea. Jollakin on mahdottoman hyvä kyky sietää väsymystä ja hoitaa asiat silti hyvin, mutta joku muu saattaa olla jo yhden valvotun yön jälkeen puolikuollut. Ei monen lapsen äidiksi tuleminen tee ihmisestä yhtään sen parempaa äitiä kuin mitä se yhden lapsen äiti on tai äitiydestä jotenkin parempaa, pätevämpää tai arvokkaampaa... usein vaan "kaikkitietäväisyys" vaikuttaa lisääntyvän, mutta empatiakyky ja toisen asemaan asettumisen taito näyttäisivät vähenevän...
Itselläni on kolme lasta, jotka kaikki ovat sairastelleet paljon ja nukkuneet taaperoiksi saakka huonosti ja minun on helppo kuvitella, miltä ap:stä tuntuu... Aivan taatusti on oikeus toivoa kumppaniltaan sitä kumppanuutta, osallisuutta, välittämistä ja rakkautta, vaikka olisikin kotona lapsen kanssa päivät ja mies töissä. Väsynyt, yksinäinen, katkera ja surullinen äiti ajautuu helposti tilanteeseen, josta ei seuraa mitään hyvää kenellekään, ei varsinkaan sille pienelle lapselle, josta pitäisi jaksaa huolehtia.
Tsemppiä ap! Kyllä se flunssa siitä lähtee helpottamaan ja saat taas nukkua paremmin. Puhu avoimesti miehellesi ja kerro, miltä sinusta tuntuu. Kerro, mitä toivot ja odotat häneltä isänä. Kerro, kuinka paljon hänen käytöksensä sinua loukkaa. Toisen ajatuksia on hankala lukea, mutta yleensä kai kuitenkin normaali mies ymmärtää puhetta, varsinkin, jos asioita selvitellään asialliseen sävyyn, syyllistämättä ja riitelemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vauva (nyt taapero) sairastellut paljon, minä myös. Sairaana vauva ei myöskään nukkunut kunnon yöunia tai päiväunia, vaan piti koko ajan heijata ja silti jatkuvasti heräsi itkemään. Meillä tehtiin aina näin ja mielestäni toimi hyvin (ja tehdään jatkossakin):
- Töissäkäyvä mies saa nukkua normaalisti yönsä.
- Minä ja vauva menimme olohuoneeseen. Vauva vaunuihin, joiden pääpuolta on hieman kohotettu. Minä sitten istuin vaikka koneella ja heijaan vaunuja yön läpi. Jos vauva välillä näyttää nukahtavan kunnolla, yritin saada nukuttua vähän sohvalla. Lääkkeen antamiseen, nenän niistämiseen ja vaipanvaihtoon tarvitaan mielestäni vain yksi vanhempi.
- Voinnista riippuen vietin päivän joko vaunukävelyllä, jotta pysyin valveilla, tai jos vauva on hyväntuulinen, makasin lattialla ja vauva leikki päälläni.
- Kun mies tuli töistä, minä painelin nukkumaan. Jos sama kuvio jatkui, nousin sitten ylös miehen mennessä yöunille.
mainitsen nyt vaan, että mielestäni olisi ihanne, että molemmat - sekä työssäkäyvä että kotonaolija - osallistuvat yövalvomisiin. Esikoisemme oli ja on vieläkin 3-vuotiaana erittäin huonosti nukkuva. Kun hän oli n. 7kk aloimme hoitaa häntä vuoroöin, eli kumpikin sai nukkua joka toisen yön (aluksi yöimetyksen takia minä vain osan yöstä). Tämä, kuten heräilykin, on jatkunut tähän päivään, ja on ollut molemmille todella elinehto (nyt tulee tietysti ihmettelyä, että miksi ette unikouluttaneet: emme halunneet huudattaa lasta lainkaan ja toisaalta olimme liian väsyneitä, tarvitsimme kaiken mahdollisen unen mitä saatoimme saada ja eniten unta sai kun vain taputti/silitti lapsen uneen).
Olemme samankaltaisisa töissä ja molemmat olleet lapsen kannsa kotona pitkään, ja molemmat ovat siis kokeneet yövalvomista sekä työssäkäyvän että kotonaolijan näkökulmasta. Ja molemmat ovat sitä mieltä, että tämä oli oikea ratkaisu.
Ymmärrän että esim. työkoneita ajavat, kirurgit ym. eivät voi valvoa hirveästi työssä käydessään (toisaalta, kyllähän lääkärit tekevät pitkiäkin päivystysvuoroja ja voivat joutua leikkaamaan niiden loppupuolella). Mekin teimme niin, että jos toisella oli tärkeä kokous, esitelmä tms. töissä niin sitten kotonaolija hoiti 2 yötä putkeen. Mutta itsellä työssäkäyvänä oli kyllä aika korkea kynnys antaa toisen valvoa useampia öitä putkeen.
Tämä siis meidän erittäin hyvin toiminut ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei hoida lasta jos sulla on töihin meno. Meillä onneksi hoitaa ja saan nukkua yöni kunnolla kun aamulla on aikainen herätys.
Jos minä joudun heräämään viideksi minuutiksi ja nostamaan sen perseeni sängystä, en saa kyllä heti unta.
hänellä on vapaata, hän antaa minun nukkua kunnon yöunet.Onhan se ihan kamalaa jos nyt joutuu vaikkapa tunnin valvomaan keskellä yötä. Siis ihan traagista! Eihän sillä ole väliä jos toinen ei nuku edes tunnin pituista pätkää yön aikana. Pääasia ettei sun läskin perseen tarvi liikahtaa.
Voi jessus, olen minäkin valvottujen öiden jälkeen töihin lähtenyt monestikin. Ja siis kunnolla valvottujen, ei mitään puolen tunnin valvoskelujen jälkeen. Eihän se herkkua ole mutta se on sitä lapsiperheen arkea. Ihan samalla lailla kuin sille kotonaolijallekin.
Sitäkin minä ihmettelen, että miten ylipäätään kukaan voi nukkua jos lapsi kitisee ja itkee korvan juuressa. On se aika sydämetöntä.
että jos työssäkäyvä ei voi hoitaa lainkaan yöheräilyjä niin miten selvitään jos lapsi ei ole päiväkotiin menon jälkeenkään lopettanut yöheräilyjä? On sellaisiakin lapsia, jotka heräilevät lähes joka yö useita kertoja 4-vuotiaiksi (ei toki paljon mutta kuitenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Normaalitilanteesta.
Menikö jo kaaliin vai väännänkö lisää rautalankaa?
Mikä ihmeen tiimi se sellainen on, jossa toinen makaa himassa elätettävänä ja sitten vielä teettää puolet hommistaan sillä elättäjällä? Ja vielä ruikuttaa päälle??
Mutta jos jäät makaamaan yhden lapsen kanssa kotiin kotihoidontuelle ja odotata, että mies elättää sinut sinne kotiin niin totta helvetissä joudat sitä ruhoasi hiukan liikuttamaan siitä koneen äärestä pois ja hoitaan sitä kakaraa. Myös yöllä. Siitähän se mies maksaa sulle, että hoidat kotia ja lasta.
että jos työssäkäyvä ei voi hoitaa lainkaan yöheräilyjä niin miten selvitään jos lapsi ei ole päiväkotiin menon jälkeenkään lopettanut yöheräilyjä? On sellaisiakin lapsia, jotka heräilevät lähes joka yö useita kertoja 4-vuotiaiksi (ei toki paljon mutta kuitenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ei nuku mieskään. Ap.n tapauksessa olisi miehen pitänyt hakea vaippa ja valvoa kaverina kipeän lapsen kanssa, vaikka olikin menossa aamulla töihin. Olisi käyttänyt kortsua jos ei ole isäksi.
Ap, kannattaa harkita eroa tuollaisesta jätkästä. Itse en olisi tehnyt yhtään lasta tuollaisen sian kanssa. Meillä on mies aina herännyt tueksi kun olen syöttänyt vauvaa ja vaihtanut vaippoja. Joutaa tietämään, miltä tuntuu nousta monta kertaa yössä. Meillä ei ole koskaan oltu siinä tilanteessa, että vain toinen nukkuisi vaan kummatkin valvoo yöllä jos lapsi valvoo. Piste.
Oli Kyse Siitä, että Se Elätti Ei Suvainnut Laittaa Vaippoja ja Lääkettä Valmiiksi, vaan Potki Keskellä Yötä Sen Elättäjän Passamaan Itseään.
Vaikka Elättäjä Oli Hoitanut Lasta Jo Viikonlopunkin.
Elätillä On Yksi Ainoa Lapsi, Eikä Sitäkään Saa Hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli Kyse Siitä, että Se Elätti Ei Suvainnut Laittaa Vaippoja ja Lääkettä Valmiiksi, vaan Potki Keskellä Yötä Sen Elättäjän Passamaan Itseään. Vaikka Elättäjä Oli Hoitanut Lasta Jo Viikonlopunkin. Elätillä On Yksi Ainoa Lapsi, Eikä Sitäkään Saa Hoidettua.
Oli Kyse Siitä, että Se Elätti Ei Suvainnut Laittaa Vaippoja ja Lääkettä Valmiiksi, vaan Potki Keskellä Yötä Sen Elättäjän Passamaan Itseään.
Vaikka Elättäjä Oli Hoitanut Lasta Jo Viikonlopunkin.
Elätillä On Yksi Ainoa Lapsi, Eikä Sitäkään Saa Hoidettua.
niin ei nuku mieskään. Ap.n tapauksessa olisi miehen pitänyt hakea vaippa ja valvoa kaverina kipeän lapsen kanssa, vaikka olikin menossa aamulla töihin. Olisi käyttänyt kortsua jos ei ole isäksi. Ap, kannattaa harkita eroa tuollaisesta jätkästä. Itse en olisi tehnyt yhtään lasta tuollaisen sian kanssa. Meillä on mies aina herännyt tueksi kun olen syöttänyt vauvaa ja vaihtanut vaippoja. Joutaa tietämään, miltä tuntuu nousta monta kertaa yössä. Meillä ei ole koskaan oltu siinä tilanteessa, että vain toinen nukkuisi vaan kummatkin valvoo yöllä jos lapsi valvoo. Piste.
Tuo nyt on järjettömintä mitä olen kuullut. Molemmat valvoo. Jep, ihan huippua ettei kumpikaan vanhemmista saa nukkua.
Mitä "tukea" siinä tarvii jos sinä syötät vauvaa? Katsoa tapittaa vieressä?
niin ei nuku mieskään. Ap.n tapauksessa olisi miehen pitänyt hakea vaippa ja valvoa kaverina kipeän lapsen kanssa, vaikka olikin menossa aamulla töihin. Olisi käyttänyt kortsua jos ei ole isäksi. Ap, kannattaa harkita eroa tuollaisesta jätkästä. Itse en olisi tehnyt yhtään lasta tuollaisen sian kanssa. Meillä on mies aina herännyt tueksi kun olen syöttänyt vauvaa ja vaihtanut vaippoja. Joutaa tietämään, miltä tuntuu nousta monta kertaa yössä. Meillä ei ole koskaan oltu siinä tilanteessa, että vain toinen nukkuisi vaan kummatkin valvoo yöllä jos lapsi valvoo. Piste.
että mies hoitaa päivisin ja iltaisin.
Joten on siis hoitanut viikonloppuna kahtena päivänä ja iltana. Ap voi vallan hyvin hoitaa lasta nyt yöllä kun on juurikin takana kaksi levättyä päivää.
Mistä tulee ilmi että se "elättäjä" hoiti vauvaa viikonlopun?
No eihän se mistään tuukaan ilmi. Tuo yksi vastailija vain purkaa tässä ketjussa omaa katkeruuttaan.
Olen järkyttynyt näistä superäitien kommenteista. Armotonta touhua. onneksi minun mieheni osaa ottaa huomioon myös minun jaksamisen ja päin vastoin. me ollaan tiimi.