Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

kuvaa hyvin sitä, mikä näissä ahdistaa: kaikki on niin ehdottoman ja kyseenalaistamattoman HYVÄÄ ja jos jotakuta ei miellytä, joko henk. koht. ominaisuuksien takia tai laajempien työyhteisön ongelmien takia, niin hänestä voidaan löytää vikaa ja estymiä ja mitä tahansa negatiivista. Asetutaan toisten yläpuolelle ja sitten arvostellaan.

Aivan, ja tämä on näkökulma, jota lukuisista keskusteluyrityksistä huolimatta pupudiscojen puolustajat eivät tunnu tiedostavan. Voidaan jopa retorisesti todeta, että on aivan ok olla tykkäämättä, mutta samaan syssyyn kerrotaan miten pupudiscosta tykkäämättömillä on vain defenssejä, ja rivien välistä annetaan ymmärtää että pupudiscoista tykkäämättömät eivät suhtaudu positiivisesti omaan kehittymiseensä.

Sitä ei kyetä kyseenalaistamaan, että MIKÄ niissä pupudiscoissa sitten ihan oikeasti ihmistä kehittää. Tuo pupudiscojen kehittävyys näyttää olevan suorastaan jonkinlainen dogma, jonka ulkopuolelle ei pystytä näkemään siitäkään huolimatta, että oikeita todisteita pupudiscon kehittävyydestä ei taida olla...

Mielestäni myöskään leikit, jotka perustuvat ihmisen tekemiseen naurettavaksi ja jotka monet ihmiset kokevat nöyryyttävinä, eivät ole "kevyitä" leikkejä.

kirjoittaa. Aivan naurettavaa toimintaa. Olen ollut monissa tiimi-/hyvinvointipäivissä ja osa on niin typeriä, että ihmetyttää, onko järjestäjällä mitään järkeä päässään. Toiset taas on ihan mukavia ja oikeasti kehittäviäkin tiimille. Esimerkiksi nolojen tilanteiden kertomisessa ei ole mitään kummallista vaan siinä saada yhteiset naurut. Sen sijaan joku huutaminen rummutuksessa tai kissaleikit -> ihan tosi, älkää järjestäkö niitä enää!



Joitain leikkejäkin on ihan ok kuten vaikka joskus laput kiersi ryhmässä ja jokaisen piti kirjoittaa siihen 1-2 postiivista adjektiivia henkilöstä, jonka lappu se oli. Ei se tuntunut lapselliselta vaan kivahan se oli saada työkavereilta kehuja.

Mielestäni myöskään leikit, jotka perustuvat ihmisen tekemiseen naurettavaksi ja jotka monet ihmiset kokevat nöyryyttävinä, eivät ole "kevyitä" leikkejä.

Temperamentiltaan ujolle ja estyneelle toi on kaikkea muuta kuin kevyttä leikkiä.

että näistä tilanteista löytävät nolausmahdollisuuden ne henkilöt, joilla tätä ahdistusta on. Toisin sanoen nolausaspektin havaitsevat vain ne, jotka näkevät asiassa jotain pahaa. Havainnoimme asioita eri tavoin, kukin omista lähtökohdistamme.



Muiden reaktioista ei kannata hätääntyä etukäteen eläen jos-elämää. Jos tapahtuu niin tai näin. Mikä on oma osuus tilanteen muuttumisessa negatiiviseksi?



Osallistujia on monenlaisia. Menetelmän tarkoitus on saada nämä monenlaiset osallistujat toimimaan yhdessä. Jos valitaan vain yhden ihmistyypin näkökulma, jätetään muut huomioimatta.



Itse lähden aina siitä, että toiminnalla on joku järkevä, selitettävissä oleva funktio. Huutamiseen ja rummuttamiseen en osaa ottaa kantaa autenttista tilannetta kokematta.



Edelleen, palautetta kannattaa antaa.

Onko koskaan tullut mieleen, että se sulkeutunut ihminen, joka ei kykene heittäytymään leikkeihin, piilottelee asioita, joita ei ole hyvä tuoda julkisesti kaikkien tietoisuuteen? Monet näistä ihmisistä ovat sosiaalisesti taitavia, juttelevat sujuvasti niitä näitä ja kykenevät loistavaan kahvipöytäkeskusteluun. Työpaikan ilmapiirin ongelmat ovat todella harvoin lähtöisin näistä. Ne työpaikan ivaajat ja pilkkaajat ovat usein niitä, jotka muutenkin uskaltavat heittäytyä ja puhua suunsa puhtaaksi kelle vaan ja jotka nauttivat siitä, että saavat olla suunapäänä, määräillä ja komentaa.

Onko tosiaan niin, että ne ujot ja estyneet ovat työilmapiirin suurin ongelma? Takavuosina pääsi seuraamaan oikein televisiosta reaaliajassa miten narsisti pyöritti haaremiaan ja pelasi ihmisiä toisiaan vastaan, ja hauskana seuraihmisenä tämä tyyppi olisi oikein loistanut kanidiscossa. Paljonko te kouluttajat käytätte aikaa sen miettimiseen, että miten nämä tyypit saadaan nöyryytettyä kaikkien edessä näkemään viat itsessään?

jos tavoitteena on saada ihmiset avoimiksi ja rennoiksi, olisi varmaan syytä miettiä, miksi sen työkaverin edessä pitäisi olla avoin ja ketä se hyödyttää. En käsitä, miten nämä leikittäjät eivät tajua ennen leikittämisiään kartoittaa sitä työyhteisön tilannetta ja tarvetta, ja vasta sitten valita juuri siihen työyhteisöön sopivia leikkejä lämmittelyksi.

Siksi juuri valitaan jokin suht neutraali ja yhdentekevä leikki kuten pupuleikki, jossa osallistujat saavat itse määrittää syvyyden, jolla itseään avaavat. Tässähän juuri ei ollutkaan kyse koko elämän avaamisesta vaan aivan päinvastoin. Asiasta ahdistuva kokee tavoitteet ehkä toisin.

Työyhteisössä pitää tuoda itsestään esiin ammattiminä. Jos sekin on estoinen, niin se on. Ei töissä voi jättäytyä vuorovaikutuksesta, vaan erilaisten persoonien täytyy tulla keskenään toimeen - juuri niiden heittäytyjien ja estoisten. Jos työhyvinvoinnin edistämiseksi on valittu leikkejä, niin sekin kuuluu työn tekemiseen. Asiasta kannattaa keskustella jatkossa esimiehen kanssa, jos ahdistaa liikaa.

Sopimusta tehdessä on varmasti määritelty, mitä toiminnalla tavoitellaan ja kuinka paljon etukäteistutustumiseen voidaan käyttää aikaa.

Jotkut yksilöt ovat herkempiä. Joku kuulee yksilöllisistä eroista puhumisen arvosteluna ja mollaamisena, joku neutraalimmin. Omaa suhtautumista on hyvä miettiä sitäkin.

Onko tosiaan niin, että ne ujot ja estyneet ovat työilmapiirin suurin ongelma?

ja sanotun voimakasta suodatusta. Viestinnässä on jännä puoli juuri se, että vaikka viesti lähtee matkaan tietynlaisena, matkalla se kohtaa aina kohinaa ja tulee vastaanotetuksi vastaanottajan mukaan.

Eivät estyneet ole ongelma. Mutta meillä KAIKILLA on opittavaa. Estyneillä se voi olla tämän tarkastelu. Aktiivinen henkilö taas voisi katsoa samaa tilannetta miettien, kuinka kuunnella paremmin ja antaa toisille tilaa. Mutta he eivät ole osallistuneet tähän nimenomaiseen keskusteluun.

Kukaan ei hyökkää nyt, voit olla huoletta.

Ponnistellako löytääkseen virheitä, epäkohtia, uhkia ja vikoja, vai kiinnittääkö huomioni mahdollisuuksiin?



Vapauttakaa itsenne huolesta. Mikään ei sinänsä muutu, mutta teillä on mahdollisuus voida paremmin omia ajatuksia hieman säätämällä.

onko ketjussa vielä eilisen tuokiokuvausta?

Ei taida olla, kuulisin kyllä mielelläni mitä tällä kertaa on tehty :D

Itseäni koulutettuna psykologina ällistyttää mihin tällaisten 'hupsujen leikkien' olisi tarkoitus johtaa, mihin psykologisiin lainalaisuuksiin perustuen, minkä psykologisten mekanismien kautta? En tunnista tuossa touhussa mitään, mille löytäisin jotain perusteluja tutkimuksesta tai reaalimaailmasta muutenkaan. Kysykää reilusti 'miksi tätä tehdään ja millä perusteella siitä odotetaan seuraavan jotain hyödyllistä ja pysyvää?'

että eri tieteenaloilla tavoitteetkin nojautuvat eri asioihin, eikä kaikella tarvitse olla juuri psykologista perustetta ;)



Mielestäni yksi sudenkuoppa on se, että tällaisiin ladataan niin suuret odotukset. Ehkä kyseessä on vain jokin tekeminen, että päästään alkuun. Ei kaikkeen sisälly Elämän Tarkoitusta.

että eri tieteenaloilla tavoitteetkin nojautuvat eri asioihin, eikä kaikella tarvitse olla juuri psykologista perustetta ;)

Mielestäni yksi sudenkuoppa on se, että tällaisiin ladataan niin suuret odotukset. Ehkä kyseessä on vain jokin tekeminen, että päästään alkuun. Ei kaikkeen sisälly Elämän Tarkoitusta.

No jos siihen ei sitten sisällykään yhtään mitään eteenpäinvievää ja moni kokee sen ahdistavana ja nöyryyttävänä, niin tuota noin, eikö johtopäätös sitten ole ettei ko. touhua kannata harjoittaa?

Sitähän täällä ihmiset ovat sanoneet, että aivan samoin voisi aloittaa benjihypyllä tai rään syömisellä ja jos joku ei näistä pitäisi niin syytettäisiin tosikoksi.

toisinaan olen miettinyt, millaista on joidenkin tähänkin ketjuun kommentoineiden ihmisten elämä. Ehdottomuutta, peräänantamattomuutta, vahvaa tarvetta olla oikeassa keinoja kaihtamatta. Itselle sallitaan älyvapaatkin vertaukset ja lausahdukset, toisen näkökulmaa ei yritetäkään ymmärtää.



Maailma olis niiiiiiin paljon iloisempi paikka, jos ihmiset eivät raatelisi toisiaan riekaleiksi vaan koittaisivat oppia toisiltaan. Ketään nälvimättä tai alentamatta.



Dialogi ?

toisinaan olen miettinyt, millaista on joidenkin tähänkin ketjuun kommentoineiden ihmisten elämä. Ehdottomuutta, peräänantamattomuutta, vahvaa tarvetta olla oikeassa keinoja kaihtamatta. Itselle sallitaan älyvapaatkin vertaukset ja lausahdukset, toisen näkökulmaa ei yritetäkään ymmärtää.

Maailma olis niiiiiiin paljon iloisempi paikka, jos ihmiset eivät raatelisi toisiaan riekaleiksi vaan koittaisivat oppia toisiltaan. Ketään nälvimättä tai alentamatta.

Dialogi ?

Niin, vahvat mielipiteet usein polarisoituvat tuohon "kumpi on oikeassa" -taisteluun. Oikea keskustelu on tosiaan aika harvinaista tapauksissa, joissa löytyy selkeitä mielipiteitä puoleen ja toiseen. Keskustelukyvyttömyyden ensimmäinen merkki on mielestäni se, että jätetään vastaamatta toisten aiheellisiin ja asiallisiin kysymyksiin ja jatketaan oman mantran paasaamista. Esim. tässä ketjussa kanidiscoa kritisoivat eivät ole saaneet selkeisiin kysymyksiinsä selkeitä vastauksia kanidiscoa puolustavilta, vaan nämä kysymykset on sivuutettu ja on vain jatkettu vastustavien "haukkumista" epänormaaleiksi, joko suoraan tai rivien välistä.

että eri tieteenaloilla tavoitteetkin nojautuvat eri asioihin, eikä kaikella tarvitse olla juuri psykologista perustetta ;)

Mielestäni yksi sudenkuoppa on se, että tällaisiin ladataan niin suuret odotukset. Ehkä kyseessä on vain jokin tekeminen, että päästään alkuun. Ei kaikkeen sisälly Elämän Tarkoitusta.

No mihin tieteenalaan kanidisco sitten perustuu? Aika psykologiapainotteisia kun nämä maallikkoperustelut ainakin tuntuvat olevan. Luovuuden lisäämistä, vapautumista, kehitysprosesseja, defenssejä,...

Ja tosiaan, miksi "vain joksikin tekemiseksi" valitaan toimintoja, jotka monet kokevat epämiellyttäviksi ja jopa ahdistaviksi. Eikö mikään vapaamuotoinen mutta vähän vähemmän simputushenkinen toiminta kävisi? Lisäksi ap:n tapauksessa ainakin vaikuttaa siltä, että toiminnan tarkoitus ei ole "päästä alkuun", vaan toiminta on itsetarkoitus.

Esim. tässä ketjussa kanidiscoa kritisoivat eivät ole saaneet selkeisiin kysymyksiinsä selkeitä vastauksia kanidiscoa puolustavilta, vaan nämä kysymykset on sivuutettu ja on vain jatkettu vastustavien "haukkumista" epänormaaleiksi, joko suoraan tai rivien välistä.

päinvastoin ymmärrystä tällekin näkökulmalle. Tiukkaa tekstiä tulee juuri noihin kielteisesti suhtautuvilta. Vaikka mitäpä merkitystä sillä lopulta on.

päinvastoin ymmärrystä tällekin näkökulmalle. Tiukkaa tekstiä tulee juuri noihin kielteisesti suhtautuvilta. Vaikka mitäpä merkitystä sillä lopulta on.

Pointti onkin, että se "ymmärrys" on sitä, että ymmärretään että jollakin voi olla psyykkisiä ongelmia jotka aiheuttavat kanidiscon inhoamisen :D Eli kanidiscoa kritisoivilla tulkitaan olevan ongelma, sillä kanidisco on auttamatta hyvä juttu eikä siitä tarvitse edes keskustella. Puolustajien puheenaiheet siis pyörivät hyvin paljon kanidiscoa vastustavien kritisoimisen ympärillä (defenssejä, psyykkisiä ongelmia, kehitysprosessin pysähtyneisyyttä...). Jos yritetään kyseenalaistaa itse kanidiscon hyödyllisyys ja keskustella siitä (ei jyrkästi vaan aiheellisia kysymyksiä esittämällä), niin siihen ei löydy vastaajia. Eli ei päästä ees keskustelemaan siitä näkökulmasta, että voitaisiin edes hetkeksi unohtaa kanidiscoilun ehdoton ja kyseenalaistamaton hyvyys ja hyödyllisyys ja puhua siitä, mikä hyöty siitä ihan oikeasti olisi.

Pointti onkin, että se "ymmärrys" on sitä, että ymmärretään että jollakin voi olla psyykkisiä ongelmia jotka aiheuttavat kanidiscon inhoamisen :D Eli kanidiscoa kritisoivilla tulkitaan olevan ongelma, sillä kanidisco on auttamatta hyvä juttu eikä siitä tarvitse edes keskustella. Puolustajien puheenaiheet siis pyörivät hyvin paljon kanidiscoa vastustavien kritisoimisen ympärillä (defenssejä, psyykkisiä ongelmia, kehitysprosessin pysähtyneisyyttä...). Jos yritetään kyseenalaistaa itse kanidiscon hyödyllisyys ja keskustella siitä (ei jyrkästi vaan aiheellisia kysymyksiä esittämällä), niin siihen ei löydy vastaajia. Eli ei päästä ees keskustelemaan siitä näkökulmasta, että voitaisiin edes hetkeksi unohtaa kanidiscoilun ehdoton ja kyseenalaistamaton hyvyys ja hyödyllisyys ja puhua siitä, mikä hyöty siitä ihan oikeasti olisi.

Pitäiskö sun lukea tää ketju ihan ajatuksella läpi ja yrittää ihan itse kyseenalaistaa nuo esittämäsi ajatukset. Moni juttu on tainnut mennä aivan ohi...

Pointti onkin, että se "ymmärrys" on sitä, että ymmärretään että jollakin voi olla psyykkisiä ongelmia jotka aiheuttavat kanidiscon inhoamisen :D Eli kanidiscoa kritisoivilla tulkitaan olevan ongelma, sillä kanidisco on auttamatta hyvä juttu eikä siitä tarvitse edes keskustella. Puolustajien puheenaiheet siis pyörivät hyvin paljon kanidiscoa vastustavien kritisoimisen ympärillä (defenssejä, psyykkisiä ongelmia, kehitysprosessin pysähtyneisyyttä...). Jos yritetään kyseenalaistaa itse kanidiscon hyödyllisyys ja keskustella siitä (ei jyrkästi vaan aiheellisia kysymyksiä esittämällä), niin siihen ei löydy vastaajia. Eli ei päästä ees keskustelemaan siitä näkökulmasta, että voitaisiin edes hetkeksi unohtaa kanidiscoilun ehdoton ja kyseenalaistamaton hyvyys ja hyödyllisyys ja puhua siitä, mikä hyöty siitä ihan oikeasti olisi.

Pitäiskö sun lukea tää ketju ihan ajatuksella läpi ja yrittää ihan itse kyseenalaistaa nuo esittämäsi ajatukset. Moni juttu on tainnut mennä aivan ohi...

En toki väitä, etteikö täällä joku yksittäinen henkilö kanidiscon puolustajissa olisi voinut myös suhtautua rakentavasti, mutta yleisvaikutelma on kyllä jotain ihan muuta. Mietin kyllä jo, että pitäisikö tästä tehdä jokin sisällönanalyysi, että saisi tarkemman kuvan asiasta :D Tässä olisi ainakin ihan mielenkiintoinen aihe jonka kautta voisi treenata tekstianalyysitaitojaan.

Puhun siis yleiskuvasta, jonka olen saanut. Erityistä painoarvoa saa tämän kanikouluttajan kommentit, sillä niistä saa käsitystä siitä mitä siellä kouluttajapäässä tästä ajatellaan. Toinen merkittävä asia on se, että kritisoivien esittämiin asiallisiin kysymyksiin ei ole tullut puolustajilta vastauksia, vaan puolustus kiertää sitä omaa kehäänsä.