Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

Mutta olen ollut parissa tämäntyylisessä koulutuksessa. Siinä vaiheessa kun meidän piti vuorotellen purkaa se stressitehtävä, otin sellaisen lempeän ja intensiivisen katseen ja matalan Sauri-äänen ja aloin puhumaan. Puhuin ja puhuin ummet ja lammet ja pohdin työpaikkaa ja meidän työntekijöiden äitisuhteita siihen, miten käyttäydymme työpaikalla.



Ohjaaja väänteli ja käänteli, mutta eihän hän voinut minua keskeyttää kun minulla oli asiaa niin intensiivisesti ja halusin niin kovasti pohtia asiaa syvällisesti.



Kummallakin kurssilla sain olla loppuajan suht rauhassa:)



Kokeile ap, toimii. Pane kunnolla överiksi koko touhu ja pohdi ja mieti ja kaiva siihen suurinpiirtein kummainkaimanserkutkin ja heidän vaikutus sinun asennoitumiseen työkavereihin ja kykyyn lähestyä heitä ja aiheuttaa heille iloa ja piristystä päivään.



On muuten tosi hauskaa:)

On muuten tosi hauskaa:)

törmää kesken kaiken muka vahingossa työkaveriisi ja ala töniä häntä aggressiivisesti, töni myös muita ja ala uhkailla kaikkia pupuja ja huuda että olet susi, nyt pois alta puput ja vähän äkkiä! Ota yksi pupu kiinni ja huuda: "Mä tunnen vapautuvani sisäisesti nyt ihan toiseen ulottuvuuteen ja haluun hakata teidät kaikki! Nyt padot murtuu, tunnen vapautumiseni nyt tosi vahvasti ja mä aloitan vapautumiseni tästä vitun tärkeilijästä!!!!!!" *mäiskintää*

Mutta olen ollut parissa tämäntyylisessä koulutuksessa. Siinä vaiheessa kun meidän piti vuorotellen purkaa se stressitehtävä, otin sellaisen lempeän ja intensiivisen katseen ja matalan Sauri-äänen ja aloin puhumaan. Puhuin ja puhuin ummet ja lammet ja pohdin työpaikkaa ja meidän työntekijöiden äitisuhteita siihen, miten käyttäydymme työpaikalla.

Ohjaaja väänteli ja käänteli, mutta eihän hän voinut minua keskeyttää kun minulla oli asiaa niin intensiivisesti ja halusin niin kovasti pohtia asiaa syvällisesti.

Kummallakin kurssilla sain olla loppuajan suht rauhassa:)

Kokeile ap, toimii. Pane kunnolla överiksi koko touhu ja pohdi ja mieti ja kaiva siihen suurinpiirtein kummainkaimanserkutkin ja heidän vaikutus sinun asennoitumiseen työkavereihin ja kykyyn lähestyä heitä ja aiheuttaa heille iloa ja piristystä päivään.

On muuten tosi hauskaa:)

Tää oli jo toinen kerta kun ketjussa esitetään neuvo, että näissä tilanteissa pitäisi näytellä ihan epänormaalia ihmistä. Vaikea kuvitella, että kukaan sellaiseen rupeaisi.

Itse asiassa epäilen, että nämä "minä esitin hullua" -tarinatkin on jonkun vilkkaalla mielikuvituksella varustetun, liikaa Hollywood-komedioita katselleen ihmisen sepitelmiä. Ei normaalielämässä vaan reagoida noin. Ja syystä... Mainehan siinä menisi.

ihan holtittomasti, koska joudun elämään ja työskentelemään niiden samojen ihmisten kanssa sen kurssin jälkeenkin. Jo seuraavana maanantaina. Ei siellä voi näytellä jotain, mitä ei ole.



ap

ei pysty hyväksymään tällaista eläinten sisätiloissa pitämistä ja sirkuskoulua, en pysty osallistumaan.

jas palkkana olsi perjantai vapaat 2 kk ajan :)

Asun toisessa Pohjoismaassa ja olen myös ollut pakotettu vastaavalle kurssille. Kurssi oli kaksipäiväinen ja pakollinen kaikille meille kymmenille saman työnantajan palveluksessa työskenteleville (kunta-ala).



Meidän kurssillamme piti mm. pitää tosiamme kädestä ja kertoa jotain positiivista työkavereista, leikkiä tulitikuilla ja piirtää... Kurssi maksoi maltaita työnantajalle.



Työilmapiiri oli surkea, työnantaja pakeni vastuutaan ja uskoi hoitavansa ongelman tällaisella pakollisella kurssilla. Tulos oli se että ilmapiiri on edelleen yhtä huono, sylttytehtaaseen eli huonoon johtoon ei ole kajottu.

Eräässä sessiossa laitettiin tulitikut suuhun hampaiden väliin pystyyn ja sitten piti kiertää rinkiä juttelemassa työkavereille niin kuin VAMMM-MAI-SET puhuu. Sen piti sitten olla hirveän hassua ja ilmeisesti tunnelmaa vapauttavaa. Minä ja muutama muukin työkaveri paettiin vessaan tunnelmoimaan siksi aikaa. Ihan älytöntä...

Ei helkkari :D:D

Se on kyllä jännä miten näillä heittäutymisihmisillä on niin mustavalkoinen asenne. Tuo on juuri se yksi juttu, mikä koko asiassa niin paljon vituttaa, eli niin paljon kuin puhutaankin ihmisen ja yksilön mielipiteen kunnioittamisesta ja niin edelleen, niin tämä pupuleikkiasia on jumalan totuus ja sitä ei saa kritisoida ellei halua jäykkiksen, tosikon ja ties minkä leimaa otsaansa. Se on juuri se jaottelu mikä niissäkin tilanteissa tulee, eli ne jotka eivät kanikanittelusta tykkää, ovat ikään kuin jotenkin huonompia, ja johan joku jo viittasi potkujenkin mahdollisuuteen jos on niin jäykkis ettei edes kania tykkää leikkiä.

Se myös tuntuu monille olevan itsestäänselvä totuus, että kanileikit VAPAUTTAVAT. Jos joku ei noin loistavista harrasteista vapaudu niin on kyllä itsessään sitten iso vika eikös niin :D Hassua kun minuakin kyllä pidetään huumorintajuisena ja hyvänä tyyppinä, osaan kyllä heittäytyä tilanteissa joissa haluan heittäytyä jne (eli jotka koen mielekkäiksi). Leikeissä, joissa aikuiset ihmiset tosiaan alennetaan imbesillin tasolle, eivät ole minun maailmassani mielekkäitä -eivätkä vapauttavia.

Olisiko täällä ketään, joka näitä leikkejä ihmisille (ei lapsille) pitää? Olisi kiva kuulla, mikä näiden leikkien syvempi filosofia on? Ei siis riitä että "se on vapauttavaa", koska se ei todellakaan ole sitä kaikille. Tässäkin ketjussa valtaosa pitää noita juttuja ihan hirveinä ja älyttöminä... mutta niin, eihän meidän mielipiteillämme ole väliä koska emme ole ymmärtäneet The Totuutta koska olemme tosikkoja;)

Esimerkiksi jotkut ryhmissä tehtävät ongelmanratkaisuharjoitukset voisivat olla yhteishenkeä lisääviä (nämä jotka jo mainittiinkin), sitten juuri ihan aikuismaiset rennot ajanviettotavat kuten jokin liikunnallinen juttu tai mökkireissu tms. Jos on jotain tällaisia yhden illan aktiviteetteja, niin varmaan jotain itsetuntemukseen liittyviä keskusteluja voisi olla. Vaikka karaokea (niille jotka HALUAVAT laulaa) ja muuta rentoa yhdessäoloa.

Samoin kuin tuo esimerkkisi, onko todella niin, että ihan jokainen tunteesi on niin yksityinen, että niitä ei voi jakaa? Miten musta tuntuu, että kaltaistesi estoisten ihmisten on tosi vaikeaa vetää normaaleja rajoja tuollaisissa tilanteissa. Ei kukaan ole pakottanut kertomaan äidin kuoleman aiheuttamasta surusta, vaan vaikka liikenneruuhkassa vitutuksesta. Tai siitä, että on onnellinen kauniina syysaamuna.

Sinun kaltaisesi ovat kyllä omiaan pilaamaan yhden jos toisenkin kivan jutun.

No onneksi sinä taas heittäytyjänä olet lämmin ja kannustava ihminen joka hyväksyy erilaisuuden! Varmaan ihan täysi helmi työyhteisössä! :D

IKINÄ torppaa omalla nihkeilylläni mitään työyhteisön koulutusta tms. toimintaa. Sinä tuskin voit sanoa samaa?

Etkö IKINÄ, vaikka toiminta olisikin ihan perseestä? Aika naivi ajatus sekin, että kaikki on vaan automaattisesti niin hyvää ja hienoa, eikä IKINÄ pidä kyseenalaistaman mitä työyhteisössä käsketään tehdä. Hui!

ja miettiä kumpi on kapeakatseisempi ja ahdistuneempi, se joka pystyy, vai se joka ei pysty.

Vastaus lienee aika selvä. Ja selvä on tuo naiivi reaktiokin: koska toi pystyy ja osaa jotain mihin minun vanteen kiristämä pääni ei kykene, sen on pakko olla perseestä.

Eikö teitä itseänne yhtään ahdista teidän typeryytenne? Ainakaan lapsinanne ei ole varmasti kovin mukavaa, kun äiskää vähän väliä nolottaa ja ahdistaa ja ties mitä ja elämä on niiiiiin vaikeaa.

Oikeasti: tuo sun suvaitsematon ja ymmärtämätön asenteesi menee jo aika pitkälle. Ai nyt ollaan jo typeriä ja huonoja äitejä, joista lapsetkin kärsii? Oletpa tosi hyvää mainosta tuolle pupuleikein itsensä kehittämiselle ja rajojensa rikkomiselle. ;)

Joo se on selkeästi kyllä kehittänyt avarakatseisempaan suuntaan ja hyväksymään muidenkin puutteet ;) Se on hyvä, kun jotkut huomaavat sen vanteen vain muiden pään ympärillä mutta eivät omansa.

Vielä lopuksi on pakko todeta, että te olette ihan varmasti niitä ihmisiä, jotka sortuu myös syyllistämisen, työpaikkakiusaamisen, yhteiskunnan paineiden alla, eikös niin? Vähän ahdistaa elämä sieltä ja täältä ja masennuslääkkeitäkin pitää popsia, kun on niin vaikeaa?

UGH.

Tähän ei voi enää muuta sanoa kuin what the fu*k :O

vaan työkavereilla oli suunnattoman hauskaa kuunnellessaan minun selityksiä :)

Tietävät, kuinka hyvä olen puhumaan mustankin valkeaksi jos näin pitää tehdä. Ja koko työyhteisö oli vastaan näitä työnantajan työilmapiirin parannuskursseja.

JOten panimme överiksi koko porukka. Minun tyylini oli tuo "lempeä ja ymmärtäväinen Sauri, joka pohtii tunnin suhdettaan työyhteissöön ja työyhteisön erilaisten persoonien vaikutusta työntekoon"

Mutta olen ollut parissa tämäntyylisessä koulutuksessa. Siinä vaiheessa kun meidän piti vuorotellen purkaa se stressitehtävä, otin sellaisen lempeän ja intensiivisen katseen ja matalan Sauri-äänen ja aloin puhumaan. Puhuin ja puhuin ummet ja lammet ja pohdin työpaikkaa ja meidän työntekijöiden äitisuhteita siihen, miten käyttäydymme työpaikalla.

Ohjaaja väänteli ja käänteli, mutta eihän hän voinut minua keskeyttää kun minulla oli asiaa niin intensiivisesti ja halusin niin kovasti pohtia asiaa syvällisesti.

Kummallakin kurssilla sain olla loppuajan suht rauhassa:)

Kokeile ap, toimii. Pane kunnolla överiksi koko touhu ja pohdi ja mieti ja kaiva siihen suurinpiirtein kummainkaimanserkutkin ja heidän vaikutus sinun asennoitumiseen työkavereihin ja kykyyn lähestyä heitä ja aiheuttaa heille iloa ja piristystä päivään.

On muuten tosi hauskaa:)

Tää oli jo toinen kerta kun ketjussa esitetään neuvo, että näissä tilanteissa pitäisi näytellä ihan epänormaalia ihmistä. Vaikea kuvitella, että kukaan sellaiseen rupeaisi.

Itse asiassa epäilen, että nämä "minä esitin hullua" -tarinatkin on jonkun vilkkaalla mielikuvituksella varustetun, liikaa Hollywood-komedioita katselleen ihmisen sepitelmiä. Ei normaalielämässä vaan reagoida noin. Ja syystä... Mainehan siinä menisi.

jossa piti mennä lattialle makaamaan "räsymatoksi" eli tumma-asuinen ja kirjasasuinen vuorotellen limittäin siten, että minä olisin katsellut molemmin puolin itseäni olevien kenkiä. Tilaisuus oli termillä "kokous" eli asuina oli sellaista siistiä työpukua. Lattia oli likainen (meillä kaikilla oli kengät jalassa ja tilassa oli oltu vajaan tunnin ajan).



Kieltäydyin, koska minusta se oli naurettavaa pelleilyä. Sain muilta osallistujilta synkkiä katseita, koska olin seuranpetturi ja hankala vastarannankiiski, jolta elämästä puuttui ilo. Sanoin, että iloni on siinä, että ei tule 60 euron pesulalaskua likaisista vaatteista.



Jouduin esimiehen puhutteluun niskuroinnista. Ilmoitin, että makaan likaisella lattialla siinä vaiheessa, kun minulle on ensin lyöty käteen rahat uuden vaateparren ostoa varten.

Vielä lopuksi on pakko todeta, että te olette ihan varmasti niitä ihmisiä, jotka sortuu myös syyllistämisen, työpaikkakiusaamisen, yhteiskunnan paineiden alla, eikös niin? Vähän ahdistaa elämä sieltä ja täältä ja masennuslääkkeitäkin pitää popsia, kun on niin vaikeaa?

UGH.

Tähän ei voi enää muuta sanoa kuin what the fu*k :O

Tässä se nytnähdään... Naukumalla olisit ilmaissut tuonkin tunteesi paremmin. ;D

JOten panimme överiksi koko porukka. Minun tyylini oli tuo "lempeä ja ymmärtäväinen Sauri, joka pohtii tunnin suhdettaan työyhteissöön ja työyhteisön erilaisten persoonien vaikutusta työntekoon"

On ihan eri asia alkaa vetää jotain hullua roolia, jos koko yhteisö on juonessa mukana.

Eivätköhän oikeasti luovat ihmiset ole aika usein erakkoja ja tosikkoja ja vaikeitakin tyyppejä. Monet taiteilijat ovat tällaisia. Luovuus ja estoton ilakointi tasapäistävissä pupuleikeissä ei korreloi kyllä keskenään ollenkaan.



Mitähän näillä leikeillä oikeasti halutaan saavuttaa? Vai onko tämä pelkkää työyhteisön suunnitelmallista kyykyttämistä, ja pelin todellisen hengen oivaltavilla on oikeaa tilannetajua paljon enemmän?

Vielä lopuksi on pakko todeta, että te olette ihan varmasti niitä ihmisiä, jotka sortuu myös syyllistämisen, työpaikkakiusaamisen, yhteiskunnan paineiden alla, eikös niin? Vähän ahdistaa elämä sieltä ja täältä ja masennuslääkkeitäkin pitää popsia, kun on niin vaikeaa?

UGH.

Tähän ei voi enää muuta sanoa kuin what the fu*k :O

Tässä se nytnähdään... Naukumalla olisit ilmaissut tuonkin tunteesi paremmin. ;D

Jaa siis mitä tuo siis mielestäsi todisti? ("tässä se nyt nähdään"). Ei tosiaan ole kovin hyvää mainosta pupuleikeille, jos pupuleikkejä kannattavat vetävät tuollaisia johtopäätöksiä kanssaihmisistään... Kyseessä oli pikemminkin älyllinen ihmetys kuin tunne. Voin toki myös vielä ilmaista: hämmästys, häkeltynyt. Siinä sanoja, jotka kuvaavat reaktiotani tuohon kommenttiisi. Tiedätkö, kun joku sanoo jotakin niin älytöntä, että tuntuu ettei enää hyödytä edes keskustella.

Eivätköhän oikeasti luovat ihmiset ole aika usein erakkoja ja tosikkoja ja vaikeitakin tyyppejä. Monet taiteilijat ovat tällaisia. Luovuus ja estoton ilakointi tasapäistävissä pupuleikeissä ei korreloi kyllä keskenään ollenkaan.

Mitähän näillä leikeillä oikeasti halutaan saavuttaa? Vai onko tämä pelkkää työyhteisön suunnitelmallista kyykyttämistä, ja pelin todellisen hengen oivaltavilla on oikeaa tilannetajua paljon enemmän?

Tuo on kyllä aivan totta. Jos ideana on esim opetella tuomaan estoitta esiin kaikenlaisia ideoitaan, sopisi aikuisille paremmin jonkinlainen aivoriihi-tyyppinen harjoitus. Epäilen myös suuresti tätä pupuleikkien ja luovuuden korrelaatiota.

Olisiko täällä ketään, joka näitä leikkejä ihmisille (ei lapsille) pitää? Olisi kiva kuulla, mikä näiden leikkien syvempi filosofia on?

Olen tosiaan käyttäytymistieteitä aikoinani opiskellut, ja kaikenlaisia työhyvinvointikonsultteja joistakin mun opiskelukavereistanikin tuli. Itse en niin perehtynyt siihen aiheeseen, mutta jonkinlainen hatara käsitys mulla alasta on. Vähän epäilisin että ei nää tällaiset aktiviteetit millekään kovin kiinteälle teoriapohjalle rakennu. Ja yllättyisin, jos tossa täytäntöönpanossa olisi lähdetty mitenkään ongelmakeskeisesti tai ko. työyhteisöä analysoiden liikkeelle. Olisikohan vaan ollut niin, että konsultilla oli konsepti, ja se kaupattiin johdolle. Näin se usein tapaa mennä. :)

Ja se konsepti puolestaan vaikuttaa musta yksinkertaisesti pohjaavan sellaiseen puoli-intuitiiviseen arkijärjen mutu-ajatukseen, että kun "kaikilla on kivaa" ja "rentoudutaan" ja "avaudutaan" ja "opitaan luottamaan toisiinsa", se työyhteisön ilmapiirikin paranee. Mikä kaiken mun tietoni ja kokemukseni mukaan on ihan katteetonta optimismia, ja millä voi itse asiassa olla tilanteesta riippuen aivan päinvastainenkin vaikutus.

Ryhmädynamiikan muokkaaminen on oikeasti tosi haasteellista toimintaa, siinä on niin monta tekijää pelissä - tai siis jos siihen suhtautuu yhtään systemaattisemmin kuin tuohon "sohaistaan murahaispesää ja katsotaan, mitä tapahtuu"-tyyliin.