Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?

Minun Mies on niin kaukana, on monta sataa km! Väliä, ei voikkaan olla katsekontaktissa!

Samoin Minä Ei hän , ei voi olla Katsekontaktissa!

Minä olen juuri tuollainen. Menen aina puihin, jos toinen antaa vastakaikua. Se on itselleni myös kamalaa. En haluaisi mitään niin paljon kuin rakkautta. Kun sitä olisi tarjolla mitätöin itseni ja alan käyttäytyä tylysti. Mies lähtee häntä koipien välissä sitten pakoon.

Ihana mies. Seurustelen toisen kanssa, mutta en voi olla ajattelematta tätä ihanaa miestä. En uskalla edes katsoa häntä, koska pelkään tämän näkevän hullun himoni.

Up

Ujous on varmaan yksi syy ja pelko loukatuksi tulemisesta. Ihastunut ihminen on henkisesti hyvin haavoittuvainen. Eli ehkä haluaisi näyttää tunteensa, mutta toisinaan pelottaa liikaa. Yksi syy voi vielä olla ihastuksen mahdottomuus, eli on vaikka itse varattu ja koko tilanne on kamalan ristiriitainen.

Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin joskus ihmettelin, kun eräs tyyppi seuraili minua salaa sivusilmällä. Jos otin häneen suoran katsekontaktin, hän vältteli tai naama meni peruslukemille. Oli ilmeisesti ihastunut ja yritti peitellä sitä. Oltiin kyllä niin nuoria vielä, että menee nuoruuden ujouden ja epävarmuuden piikkiin.

Kyllä niin voi käydä vanhemmallakin iällä. Olen seiskyt luvulla syntynyt mies ja kaksi vuotta sitten ihastuin yhteen naiseen. Tosin tajusin sen vasta kun katseemme kohtasi ensimmäistä kertaa. Taannuin teini-ikäiseksi alta sekunnin. Käänsin katseeni pois ja piilouduin. Seuraavat pari kuukautta meni vältellen ja etäämpää vilkuillen.

Ei tullut romanssia, mutta nyt olemme puheväleissä ja hän tietää kyllä ihastumisestani.

Miten tuollaisilla tylyttäjillä sitten on parisuhteita, yhdenillanjutuista, fb ja fwb-säädöistä puhumattakaan? Psyyke hajalla tms?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisilla tylyttäjillä sitten on parisuhteita, yhdenillanjutuista, fb ja fwb-säädöistä puhumattakaan? Psyyke hajalla tms?

Jep. Eli näillä "ujoilla" ja töykeillä miehillä on aina helkkaristi naisia takana. Ällöttää.

Mun mieheni teki tuota mulle. Vuosia. Oltiin yläasteelta lukion loppuun samassa koulussa. Hänellä oli syynä huono itsetunto. Hän kuulemma ei halunnut, että kaverit pitää häntä nolona, kun hän on ihastunut ja toisaalta myös pelkäsi, että minä nauran hänelle. Hän siis nälvi mua ja oli tyly. Hän pyysi mua sitten parikseen vanhojen tansseihin ja minä tietysti sanoin, että suksi kuuseen, kun arvelin että tää on joku läppä. Me tavattiin uudestaan kun oltiin 19 ja hän pyysi mua ulos ja suostuin jostain syystä ja hän pyysi anteeksi, että oli mulle ikävä vuosia ja kertoi tämän edellä mainitsemani syyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisilla tylyttäjillä sitten on parisuhteita, yhdenillanjutuista, fb ja fwb-säädöistä puhumattakaan? Psyyke hajalla tms?

Jep. Eli näillä "ujoilla" ja töykeillä miehillä on aina helkkaristi naisia takana. Ällöttää.

Eipä ne "ujot" naisetkaan mitään siveyden sipuleita yleensä ole. Jokin psykologinen solmu, mitä ei edes kiinnosta lähteä avaamaan.

Menen lukkoon ja panikoin. Pelkään, että sanon tai teen jotakin typerää. Lisäksi pelkään, että entä jos ihastukseni pitää minua vastenmielisenä. Sittenpä todennäköisesti sanon tai teen jotakin typerää, koska olen niin hermostunut. Ehkä koetan olla hauska ja sanon jotakin, minkä toinen ottaa huonolla tuurilla loukkauksena, tai sitten olen vain tuppisuuna, enkä saa hymyä kasvoilleni edes väkisin. En uskalla katsoa silmiinkään. Uskon, että moni ihastus tässä matkan varrella on tulkinnut minun joko inhoavan itseään tai olevan täysi kaheli.

Vierailija kirjoitti:

lukioikäisenä (ja totta puhuen vielä muutamaa vuotta myöhemminkin) tuollainen "ongelma". Syynä oli se, että pelkäsin tekeväni itseni naurunalaiseksi, jos ihastukseni huomaa ihastukseni, eikä olekaan ihastunut minuun.

Onneksi meni ohi, kun ikää ja varmuutta tuli lisää :)!

Kiva sulle, itsehän olen nelikymppisenä edelleen samanlainen, koska positiiviset kokemukset puuttuu edelleen.

Tämähän on kuin minä :D Kun toinen lähestyy suoraan, tyylillä "sä lähdet mun mukaan" oma välttelevä käytös ja ujous häipyy. Mutta jos en ole varma toisen tunteista, aivot menee lukkoon. Takana ihan se pelko, ettei saa vastakaikua. Jos toista ei kiinnostakaan, ei nolaa itseään toisen silmissä olemalla avoimesti kiinnostunut. Huono tapa toimia, tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kuin minä :D Kun toinen lähestyy suoraan, tyylillä "sä lähdet mun mukaan" oma välttelevä käytös ja ujous häipyy. Mutta jos en ole varma toisen tunteista, aivot menee lukkoon. Takana ihan se pelko, ettei saa vastakaikua. Jos toista ei kiinnostakaan, ei nolaa itseään toisen silmissä olemalla avoimesti kiinnostunut. Huono tapa toimia, tiedetään.

Mutta teidän naisten kannalta ihan jees, että miehet kuitenkin yleensä tulee tuolla suoralla tyylillä ja vie vaikka väkisin. Samanlaiset miehet jää sitten yksin ruikuttamaan :D

Totta... Mutta se on eri kysymys, onko ne itsevarmasti lähestyvät miehet parisuhdemiehiä. Usein ne on näitä, joista ei ole pitkään parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kuin minä :D Kun toinen lähestyy suoraan, tyylillä "sä lähdet mun mukaan" oma välttelevä käytös ja ujous häipyy. Mutta jos en ole varma toisen tunteista, aivot menee lukkoon. Takana ihan se pelko, ettei saa vastakaikua. Jos toista ei kiinnostakaan, ei nolaa itseään toisen silmissä olemalla avoimesti kiinnostunut. Huono tapa toimia, tiedetään.

Tämä! "Mä otan susta vaimon", no niin, mennään! Valitettavasti tällä kaavalla tuntuu saavan lähinnä miehiä, joita ei yleensä kiinnosta kuin käväistä muutaman kerran vällyjen välissä ja heittää pois. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kuin minä :D Kun toinen lähestyy suoraan, tyylillä "sä lähdet mun mukaan" oma välttelevä käytös ja ujous häipyy. Mutta jos en ole varma toisen tunteista, aivot menee lukkoon. Takana ihan se pelko, ettei saa vastakaikua. Jos toista ei kiinnostakaan, ei nolaa itseään toisen silmissä olemalla avoimesti kiinnostunut. Huono tapa toimia, tiedetään.

Tämä! "Mä otan susta vaimon", no niin, mennään! Valitettavasti tällä kaavalla tuntuu saavan lähinnä miehiä, joita ei yleensä kiinnosta kuin käväistä muutaman kerran vällyjen välissä ja heittää pois. :(

Niinpä. Ja sitten ne "hyvät" miehet, joista itse olisi kiinnostunut, ei ikinä lähesty kun itseä alkaa ujostuttaa heidän läsnäolonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kuin minä :D Kun toinen lähestyy suoraan, tyylillä "sä lähdet mun mukaan" oma välttelevä käytös ja ujous häipyy. Mutta jos en ole varma toisen tunteista, aivot menee lukkoon. Takana ihan se pelko, ettei saa vastakaikua. Jos toista ei kiinnostakaan, ei nolaa itseään toisen silmissä olemalla avoimesti kiinnostunut. Huono tapa toimia, tiedetään.

Tämä! "Mä otan susta vaimon", no niin, mennään! Valitettavasti tällä kaavalla tuntuu saavan lähinnä miehiä, joita ei yleensä kiinnosta kuin käväistä muutaman kerran vällyjen välissä ja heittää pois. :(

Niinpä. Ja sitten ne "hyvät" miehet, joista itse olisi kiinnostunut, ei ikinä lähesty kun itseä alkaa ujostuttaa heidän läsnäolonsa.

Niin. Ja sitten sitä löytää kerta toisensa jälkeen huonosta parisuhteesta eikä vain tajua miksi:(

Vierailija kirjoitti:

Tilanteet on helppo jälkikäteen elää uudestaan ja jälkiviisastella miten olisi pitänyt toimia jossain ristiriitoja aiheuttavassa tilanteessa. Ristiriidalla viittaan enemmän sisäisiin tunnemaailman tekijöihin, kun varsinaisesti toisen tekemisiin. Tilanteet tulkitaan omien kokemusten, arvojen ja ehkä pelkojenkin kautta, ja joskus menee helposti metsään. Ikävintä tietysti, jos toinen tulkitsee asian ignoorauksena.

Toinenhan tulkitsee ignoorauksena. Miten muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Te ketjuun vastanneet olette kaikki naisia, ettekä selkeästi ymmärrä yhtään siitä mitä mies joutuu tekemään näissä ihastumis ja iskemisasioissa. Teitä ei ole ikinä laitettu tunteistanne naurunalaiseksi ja pilkankohteeksi samalla tavalla mitä useimmat miehet ovat joutuneet kokemaan montakin kertaa. Te ette tiedä mitä tarkoittaa kun vastakkainen sukupuoli tahallisesti häpäisee sinut ja saattaa sen mahdollisimman monen ihmisen tietoon vielä. Siksi te ette ymmärrä tilannetta.

Minä ymmärrän, mutta minä olenkin mies. Kyse on vain siitä, että häpäisyn uhriksi joutuminen vaikuttaa liian todennäköiseltä. Se, miksi tilanne vaikuttaa siltä että lopputulos on häpäisy, on sitten jo sellainen seikka mitä tässä ei pysty analysoimaan. Ainoastaan aloittaja voi itse tilannetta miettiä sille syvyydelle.

Ihan kohteliaasti kysyn Sinulta, että mistä Sinä tiedät mitä kaikkea "me naiset" olemme joutuneet kokemaan paljastaessamme syvimmät tunteet ja asettautuessamme sillä tavoin haavoittuvina alttiiksi tunnetason haavoille---->  ja mitä kaikkea me emme muka mielestäsi "ymmärrä"?