KIEHUN! Mies ei aio hakea lastamme pk:sta aikaisin vaikka tekee lyhyttä päivää

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään). Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

Oletko miettinyt, miksi ilta menee lapsen kanssa taistellessa? Hän siis on hoidossa klo 6.30-17.30? 11 tuntia. Mikä yksinään ei ehkä tekisi mitään sen kummempaa, mutta eiköhän lapsikin aisti, että hänen kanssaan ei mielellään sitten olla.

niin, oletko miettinyt miksi se ilta menee taistellessa. Ehkä siksi, että lapsi on niin totaalisen väsynyt pitkästä hoitopäivästä ja haluaisi nyt vihdoin äidin ja isän huomiota. Mutta kun äiti ja isi tarttee sitä omaa aikaa, että nyt vaan kakarat äkkiä nukkumaan että saadaan olla illallakin vähän rauhassa...



Miksi te niitä lapsia haluatte jos niitten kanssa ei jakseta olla!??

Ap:n aloituksessa ei ollut kyse siitä, että lapsi vietäisiin vuoropäiväkotiin, jotta voisi mahdollisimman pitkiä päiviä siellä huoh. Tämä joka tähän väliin sanoi, että hän ja mies ottavat omaa aikaa sekä aamulla että iltapäivällä ja lapsi on hoidossa 6:30-17:30, niin hän ei ollut ap, ja tällainen on minustakin liioiteltua joka päivä tapahtuvaksi, mutta ehkä he oman jaksamisensa takia sen todella tarvitsevat, emme voi tietää. Alkuperäisessä viestissä oli kuitenkin kyse siitä, voiko lapsi olla päiväkodissa noin 16 asti 15 sijaan, eli jopa 2h hereillä päiväunien jälkeen... JA aina, kaikkina aikoina, aikuiset ovat tarvinneet myös omaa aikaa, ennen vanhaan 2veet pistettiin isosisarusten kanssa ulos keskenään ja niitä onnettomuuksia sattui, mutta mitä onnettomuuksista, lapsihan oli tavallaan "kotona"...

Kahden vanhemman perheessä "oman ajan" saa otettua vaikkapa hoitoajan ulkopuolellakin.

AP:n tapauksessa minusta oli lähinnä kyse siitä, että vanhemmat olivat jo keskenään sopineet jotain, oli laitettu se päivähoitohakemukseenkin ja sitten mies keksi, että joo, enpä teekkään.

Jos mies pääsee klo 15, ei hän ole klo 15 päiväkodin ovella. Matkasta riippuen klo 15.30-16. Ja jos hän lähtee klo 15 jälkeen vaikkapa salille, joka taas tuskin on työpaikan oven vieressä, niin hänellä menee viiteen, että hän ehtii hakea lapsen.

Hoitoaika ei tässä minusta ollut se isoin juttu, vaan se, ettei puoliso voinut luottaa puolisonsa kanssa sovittuun asiaan.

Ap:n aloituksessa ei ollut kyse siitä, että lapsi vietäisiin vuoropäiväkotiin, jotta voisi mahdollisimman pitkiä päiviä siellä huoh. Tämä joka tähän väliin sanoi, että hän ja mies ottavat omaa aikaa sekä aamulla että iltapäivällä ja lapsi on hoidossa 6:30-17:30, niin hän ei ollut ap, ja tällainen on minustakin liioiteltua joka päivä tapahtuvaksi, mutta ehkä he oman jaksamisensa takia sen todella tarvitsevat, emme voi tietää. Alkuperäisessä viestissä oli kuitenkin kyse siitä, voiko lapsi olla päiväkodissa noin 16 asti 15 sijaan, eli jopa 2h hereillä päiväunien jälkeen... JA aina, kaikkina aikoina, aikuiset ovat tarvinneet myös omaa aikaa, ennen vanhaan 2veet pistettiin isosisarusten kanssa ulos keskenään ja niitä onnettomuuksia sattui, mutta mitä onnettomuuksista, lapsihan oli tavallaan "kotona"...

Jos isä rakastaisi lastaan, siirtäisi hän omien tarpeittensa tyydytystä johonkin toiseen aikaan. Nyt miehelle lapsi on kuin lelu eli sen kanssa voi olla silloin, kun itselle sopii, ei silloin, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan.

Moni isä on töissä 8.00 - 16.30 ja silti hakee lapsensa 16.45 eikä ruikuta oman ajan perään. Onneksi edes osa vanhemmista on kasvanut aikuiseksi!

Moni isä on töissä 8.00 - 16.30 ja silti hakee lapsensa 16.45 eikä ruikuta oman ajan perään. Onneksi edes osa vanhemmista on kasvanut aikuiseksi!

Ja tosiaan omaa aikaa voi vaikkapa ottaa siinä kohtaa kun puoliso tulee kotiin. Eri asia toki yhden vanhemman perheissä.

Sitä kuuluisaa "omaa aikaa" ei kannata unohtaa :-), mutta ei sitä tarvitse toteuttaa pidentämällä lapsen hoitopäiviä.

ei lapsi estä lenkkeilyä.

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään). Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

Oletko miettinyt, miksi ilta menee lapsen kanssa taistellessa? Hän siis on hoidossa klo 6.30-17.30? 11 tuntia. Mikä yksinään ei ehkä tekisi mitään sen kummempaa, mutta eiköhän lapsikin aisti, että hänen kanssaan ei mielellään sitten olla.

Yleensä en ota kantaa hoitopäivien pituuksiin koska 10h on vielä normaali rajoissa, mutta tämä kulostaa jo tosi pitkältä päivältäoli minkä ikäinen lapsi tahansa kyseessä etenkin jos se on joka päiväistä.

Ei ihme että lapsi on jo väsynyt kun ovat kerenneet ulkoillakin jo monta tuntia illalla. Ja vielä jos viimeisenä haetaan niin näkee koko ajan kun muiden vanhemmat tulevat, mutta ei omat. :-(

Ap, oon ihan samalla linjalla kanssasi tässä. Mietin vaan niitä mahdollisia syitä, miksi miehesi haluaa toimia tällä tavalla.



Ajatteleeko hän, että päiväkodissa lapsi saa parempaa hoitoa alan ammattilaiselta? Kokeeko hän olonsa epävarmaksi ollessaan lapsen kanssa kaksistaan?



Onko työpäivät härdelliä, ehtiikö sen aikana yhtään "vetää henkeä" vai kokeeko mies, että työrumbasta hänen pitää heti siirtyä kotirumbaan? Onko miehellä sellainen olo, että elämä on pelkkää vaatimusten täyttämistä?



Onko miehellä menossa jonkinlainen kriisi isyyden suhteen? Onko ilmassa haikailua aikaisempiin poikamiespäiviin, jolloin sai tulla ja mennä vapaammin?



Luulen, että miehen syy pidempiin hoitopäiviin ei ole itsekkyys, vaan tietämättömyys. Ehkä hän ajattelee lapsella olevan kivaa päiväkodissa, kavereita ja leikkiä? Ehkä hän ei yksinkertaisesti (koulutuksestaan huolimatta!) tiedä, kuinka paljon noin pieni kaipaa vielä vanhempiensa jakamatonta huomiota ja hellittelyä. Ehkä luulee, että hoitopäivät eivät rasita lasta mitenkään?



Voisko mieheltä puuttua myös kokonaiskuva siitä, miten elämä muuttuu ylipäätänsä lasten sekä kasvun eri vaiheiden myötä? Että nyt eletään tämmöistä aikaa, jolloin ei joka päivä nukuta päikkäreitä tai käydä salilla keskellä päivää. Niiden aika on sitten myöhemmin.

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään). Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

Oletko miettinyt, miksi ilta menee lapsen kanssa taistellessa? Hän siis on hoidossa klo 6.30-17.30? 11 tuntia. Mikä yksinään ei ehkä tekisi mitään sen kummempaa, mutta eiköhän lapsikin aisti, että hänen kanssaan ei mielellään sitten olla.

Yleensä en ota kantaa hoitopäivien pituuksiin koska 10h on vielä normaali rajoissa, mutta tämä kulostaa jo tosi pitkältä päivältäoli minkä ikäinen lapsi tahansa kyseessä etenkin jos se on joka päiväistä. Ei ihme että lapsi on jo väsynyt kun ovat kerenneet ulkoillakin jo monta tuntia illalla. Ja vielä jos viimeisenä haetaan niin näkee koko ajan kun muiden vanhemmat tulevat, mutta ei omat. :-(

Uskon, että tuossa perheessä arvot ovat kohdallaan eli lapsella on kaksi jaksavaa aikuista, jotka pitävät huolta myös itsestään eikä vain lapsesta. Ja lapsihan on hyvässä hoitopaikassa, ei hän tiedä, ovatko vanhemmat töissä vai lenkillä.

jotka juoksette tukkaputkella, koska lapsi tarvii teitä just tietyllä kellon lyömällä tai se saa trauman ja sekoo, olkaa onnellisia omista valinnoistanne, ajatelkaa ilolla kuinka teidän lapsista kasvaa tasapainoisempia, parempia ihmisiä. Älkää pliis kuitenkaan syyllistäkö niitä toisia, heikompia(?) yksilöitä, jotka ottavat joskus oman tunnin. Se syyllistäminen on kamalaa, enkä ymmärrä mistä se kumpuaa. Minusta on ookoo, jos toiset haluaa olla joka sekunti lapset kanssa, toiset tarvii joskus oman tunnin mitä siitä? Miksette pysty elämään sen asian kanssa? Ja mielestäni ap:n pitäisi pystyä hyväksymään oma aviomiehensä sellaisena kuin tämä on, eli että tarvitsee joinain iltapäivinä tunnin itselleen, siihenkin on joku syy, miksei hän tee kompromisseja oman aviomihensä kanssa, vaan kiehuu täällä palstalla. Kompromisseja ja toisen hyväksymistä omana itsenään kutsutaan myös jossain piireissä "aikuisuudeksi". Pakko nyt vielä sanoa, että olen ns. ammattilainen, ja kyllä perheissä löytyy paljon suurempia ongelmia, kuin se, että vanhemmat ottavat tunnin omaa aikaa. Fiksut neuvolantädit, pk-työntekijät etc. myös ihan suoraan suosittelevat sellaista, että vanhemmat ottavat sen pienen oman hetken, se on myös ammatillinen asenne asiaan. Vouhkaaminen ja hysterisoiminen siitä, millaisia traumoja lapsi saa kello 15-16 välisenä aikana taas ei perustu mihinkään järkevään tietoon tai tutkimukseen, vaan kumpuaa jostain muualta...Mutta kuten sanottua, olkaan ylpeitä ja onnellisia omasta onnistumisesta, jos te olette niitä, jotka ovat ensimmäisinä pk:n ovella kello 15, pojot teille. Älkää kuitenkaan syyllistäkö muita, sillä he elävät omien valintojensa kanssa, te omienne

[

[/quote]

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään).



Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

[/quote]

Siis mun mielestä, otti sen oman ajan mies tai nainen, niin se on viisas ihminen, piste! Näin vastaisi myös normijärjellä varustettu päiväkodin työntekijä, eikä pakota vanhempaa juoksemaan tukkaputkella, koska "pikku höpön pöpön suloinen nassikka" traumatisoituu, jos se on pk:ssa kello 16 asti. Hysteeriset mammat täällä nyt palstailee, ja luulee että hyvä vanhemmuus on sitä, että joka ainoa sekunti 2-vuotias lapsi on äidin tai isän kanssa jos se vaan suinkin on mahdollista....hmm. hyvä vanhemmuus on niin paljon muuta(kin). Minä ainakin ap:n tilanteessa suorastaan haluaisin, että mieheni viettää sen oman tunnin iltapäivällä, jotta on sitten haluja viettää loppuilta PERHEENÄ, eikä niin, että vanhemmat vuorotellen iltaisin harrastaa, mitä täällä monet ehdottavat. Mielestäni lapsellekin on arvokasta AIKA PERHEENÄ, jolloin ollaan koko lauma yhdessä... eikä niin, että vuoroilloin äitin/isin kanssa. Muutekin tämä on niiin outoa, että tällaista järkevää pientä omaa aikaa täällä moralisoidaan, ja sitten on kasapäin niitä keskusteluketjuja, kun tulee masennus, psykoosi, superväsymys, avioero kun lapsiperheen elämä vie kaikki mehut... think think think. vielä: lapselle se nyt on ihan sama onko isi 15-16 töissä vielä vai hengittämässä omaa ilmaa, lapsi ei siitä tiedä eikä välitä. Ei tämän isin lapsi traumatisoidu yhtään sen enempää kuin ne muutkaan lapsoset jotka on hoidossa 16 asti think think think. Ja tämänkin isin työ on raskasta ja arvokasta, vaikka se sattuukin kenties loppumaan klo 15. Ne jotka ihan tosissaan täällä taivastelee, niin en voi ymmärtää kuinka neuroottista voi joidenkin perhe-elämä olla... enkä tod. enää ihmettele mistä niitä loppuunpalamisia ja avioeroja sikiää. Ai niin, mut kenties avioero tai masentuneet vanhemmat ei traumatisoikaan lasta, mutta tunti iltapäivällä turvallisessa hoidossa tekee hirviöitä, koska joku Keltinkangas-JÄrvinen sanoo niin. Think think think. Keltinkangas-Järvinen on fiksu nainen ja tutkija, mutta ylihysteeriset mammat tulkitsevat hänen lausuntojaan väärin!

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään).

Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

Koska mitä nyt joku tunti sinne tänne aamussa tai illassa mitään tekee.

Vielä kun keksisi mihin saisi pennun viikonlopuiksikin, että saisi oikein kunnolla hoitaa omaa jaksamista. Niin tekee fiksut ihmiset, joiden parisuhde kukoistaa. Eikä ne pennut tiedä mitä ne vanhemmat tekee kun poissa ovat, joten mitä väliä?

jotka juoksette tukkaputkella, koska lapsi tarvii teitä just tietyllä kellon lyömällä tai se saa trauman ja sekoo, olkaa onnellisia omista valinnoistanne, ajatelkaa ilolla kuinka teidän lapsista kasvaa tasapainoisempia, parempia ihmisiä. Älkää pliis kuitenkaan syyllistäkö niitä toisia, heikompia(?) yksilöitä, jotka ottavat joskus oman tunnin. Se syyllistäminen on kamalaa, enkä ymmärrä mistä se kumpuaa. Minusta on ookoo, jos toiset haluaa olla joka sekunti lapset kanssa, toiset tarvii joskus oman tunnin mitä siitä? Miksette pysty elämään sen asian kanssa? Ja mielestäni ap:n pitäisi pystyä hyväksymään oma aviomiehensä sellaisena kuin tämä on, eli että tarvitsee joinain iltapäivinä tunnin itselleen, siihenkin on joku syy, miksei hän tee kompromisseja oman aviomihensä kanssa, vaan kiehuu täällä palstalla. Kompromisseja ja toisen hyväksymistä omana itsenään kutsutaan myös jossain piireissä "aikuisuudeksi". Pakko nyt vielä sanoa, että olen ns. ammattilainen, ja kyllä perheissä löytyy paljon suurempia ongelmia, kuin se, että vanhemmat ottavat tunnin omaa aikaa. Fiksut neuvolantädit, pk-työntekijät etc. myös ihan suoraan suosittelevat sellaista, että vanhemmat ottavat sen pienen oman hetken, se on myös ammatillinen asenne asiaan. Vouhkaaminen ja hysterisoiminen siitä, millaisia traumoja lapsi saa kello 15-16 välisenä aikana taas ei perustu mihinkään järkevään tietoon tai tutkimukseen, vaan kumpuaa jostain muualta...Mutta kuten sanottua, olkaan ylpeitä ja onnellisia omasta onnistumisesta, jos te olette niitä, jotka ovat ensimmäisinä pk:n ovella kello 15, pojot teille. Älkää kuitenkaan syyllistäkö muita, sillä he elävät omien valintojensa kanssa, te omienne

että osaa edes VÄLIAIKAISESTI asettaa omat tarpeensa vähemmälle silloin kun lapset ovat oikeasti pieniä. Alle 2-v on.

3-4-v alkaa jo olla isompi, ja hänelle se tunti iltapäivässä ei ole enää niin merkittävä.

Mutta siinä olet oikeassa, että jokainen elämme omien valintojemme kanssa. Mulla on ainakin puhdas omatunto sen suhteen, että olen parhaani mukaan lapsilleni aikaani antanut, ja meidän perheessä vanhempien oma aika on järjestetty niin, että se ei pidennä lasten hoitopäiviä.

Se olisi myös ap:n perheessä mahdollista,jos tahtoa löytyisi.

a) mies voi saada tasan saman verran omaa aikaa per päivä vaikka hakee lapsen heti töistä tultuaan

b) tuo 6:30-17:30 -tyyppi on sarkastinen, ei tosissaan.

mulle tulee aggressio päälle, kun syyllistetään vanhempia kaikista asioista ja sitten ihmetellään, miksi pienten lasten vanhemmat väsyvät ja eroavat... Ei voi mitään, vihaksi pistää sellainen. En voi ymmärtää sitä pyhää yksinkertaisuutta, mitä merkitsee tunti iltapäivällä raikkaassa ulkoilmassa, jos se riittää siihen, että saa turvallisen hyvän eheän lapsuuden jaksavien vanhempien kanssa aikuisuuteen asti. Jaksaminen vanhempana syntyy juuri siitä kypsyydestä, että tuntee myös omat rajansa ihmisenä, ottaa lepoa sieltä mistä saa... ja kypsyys parisuhteessa on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä halua tehdä toisen elämästä mahdollisimman raskasta...

A) että 6:30-17:30 oli sarkasmia.



b)silti olen vahvasti sitä mieltä että ap:n mies ei ole konna

Jos on noin huono omatunto, niin aikuinen ihminen osaa kyllä tehdä päätöksen, tuskin se mies on pakottanut sitä lasta sinne hoitoon laitettavaksi??

Kyllä pitää lasta suunnitellessa myös suunnitella lapsen kotona pitäminen, varsinkin jos ap:n kohdalla hän syyllistää itsensä lisäksi myös miehensä, sehän se on hyvä asia perhe-elämälle juu.

Kyllä ap olisi nyt vuoden voinut vielä olla pois töistä LAPSEN TAKIA!

Mieluummin isä, jos haluaa salilla kädä niin ottaa vauvan mukaan nukkumaan salille tai vie salin hoitajalle. Ap:n mies tuntuisi tarvitsevan enemmän koti-isyyttä.

ainakin sulla on tulevaisuudessa HITON HYVÄNNÄKÖINEN MIES kun se käy salilla joka päivä. On sekin jotain.

jos on ruma niin on ruma.

Lapsi aloitti todella pienenä hoidon, mutta selitin ylpeänä kaikille, että onneksi hänen päivänsä ovatr tosi lyhyitä, koska minä vien vähän myöhempään ja mies puolestaan menee aikaisin töihin ja hakee heti lapsen päiväunien jälkeen. Näin tosiaan luulin. Eräänä päivänä sairastuin kesken työpäivän ja tulin iltapäivällä kotiin, niin kotona oli mies päiväunilla. Kävi ilmi, että nukkui tai surffaili joka päivä noin tunnin ennen kuin haki lapsen hoidosta.



kyllä kiehui minullakin, mutta sitten totesimme yhdessä, että jos se on hänen arkensa kannalta ainoa keino jaksaa, niin sitten jatkamme näin. Erona tässä se, että meillä mies tosiaan herää todella aikaisin aamulla ja on jo töissä, kun minä vasta keittelen aamukahvia.

ap on kade miehelleen, jos se pääsee oikein salille ja palstamammat on kadeja, ja siks ne sanoo "soo,soo, tuhma mies". koska kukaan nyt tuskin oikeesti kuvittelee, että 2-vuotiaan elämä menee pilalle, jos sitä ei joka päivä haeta kello 15:05 hoidosta pois.



lapsi aikuisena terapiassa: joo siis, mulla pukkaa näitä ongelmia niin hirveesti niskaan, kun mä jouduin 2-vuotiaana oleen kello 16 asti päiväkodissa, kun äiti meni töihin ja isikin meni töihin, ja sit se viel kuulemma kävi joskus urheilemassa ennen kuin haki mut. sille urheilu siis oli tärkeempää kuin minä, pieni ihminen. Sen takia mä tunnen itseni niin turvattomaksi. ja mun poikaystävä (tyttöystävä) jätti mut, kun mä sain sille joka kerta megakilariraivarit, kun se halus tunnin omaa aikaa ilman mua. siis sekin, sekään ei valinnut mua, vaan kuntosalin. Onneks mun äiti ymmärtää mua, se sanos mulle, et tollanen seurustelukumppani onkin ihan peppusta, et kyllä mä vielä löydän kunnollisenkin. Mut kyllä mun äitikin on toisaalta ihan hirviö, kun se siis tosiaan meni töihin kun mä olin 2-v. voinko mä vielä parantua tästä kaikesta, voinhan?

on testattu ja pystytään testaamaan! Näiden mukaan alle kolmevuotiaan paikka ei oloe päiväkodissa. Testi on aika yksiselitteinen.

Ihan vaan mielenkiinnosta kommentoin mutta eikö kenestäkään keskustelijasta tunnu huolestuttavalta että päiväkodit ovat niin pahoja paikkoja että se tunnin ero vaikuttaa lapseeen noin pahasti? Enemmän minua äitinä mietityttää se, miten hemmetissä sen lapsen sitten ylipäätään uskaltaa jättää sinne ollenkaan jos kerran se tunti työpäivän päälle on liikaa. Tarkoittaako tämä siis sitä, että päiväkoti on vain pakollinen säilömispaikka, jonka on tarkoituskin olla lapselle vahingollinen ja jonne eivät lapsiaan laita kuin ne köyhät, joilla ei ole varaa jäädä kotiin? Kuinka traumatisoituneita mahtavat olla ne lapset, jotka monissa maissa jätetään ties kenelle sukulaiselle vanhempien ollessa kuukausitolkulla muissa maissa töissä? On tutkittua tietoa että lapselle turvallinen ja luotettava suhde vanhempiin on kehityksen kannalta hyväksi. Mutta jos joku on löytänyt selkeän todisteen siitä, että kehitys jotenkin pahasti häiriytyy päiväkodissa olemisesta (muutakin kuin niitä Keltikankaan mielipiteitä, ei tutkimuksia) niin ottaisin siitä mielellään linkin tänne. Tai edes tekijöiden nimet, löydän tutkimuksen varmasti kirjaston tietokannoista. Siihen asti mielummin luottaisin siihen että miltein jokainen vanhempi pyrkii kuitenkin omalla tavallaan toimimaan lapsensa parhaaksi ja sillä metodilla on tähänkin asti tullut ihan yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Ahdistuneiden ja masentunteiden äitien lapsilla sen sijaan on kohonnut riski mielenterveyden häiriöihin (Radke-Yarrow, Klimes-Dougan 2002) Tämäkin tosin helpottuu jos suhde on muuten hyvä ja lapsilla ymmärrys vanhemman sairaudesta (Solantaus 2001). Joten lienee parempi, että suhtautuisimme toisiimme hieman enemmän ymmärryksellä ja ahdistusta sekä masennusta lievittävämmällä asenteella?