KIEHUN! Mies ei aio hakea lastamme pk:sta aikaisin vaikka tekee lyhyttä päivää

Selität miehelle, että vapaa-ajan viettäminen hoitoaikana on päiväkodin säännöissä kielletty. Ainakin meillä lukee kaikissa papereissa ja ohjeissa, että päivähoito on tarkoitettu vain vanhempien työpäivän ajaksi. Järkkää tapaaminen päiväkodille, ja anna päiväkodin työntekijöiden selittää asia tiukkaan sävyyn miehellesi. Mihinkään salille ei tosiaankaan ole asiaa, jos pieni lapsi on hoidossa.

Aika noloa, jos mies sattuukin tuntemaan päivähoitolain ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Sen perusteella kun molemmat vanhemmat saavat viettää vapaa-aikaa kotona, vaikka lapsi onkin hoidossa.

Miehesi ei ilmeisesti ole koskaan ollut itse hoidossa? Vai muisteleeko hän todella lapsuusaikaisia hoitopaikkojaan niin suurella lämmöllä, että haluaa lapselleen samaa?

Annas kun arvaan: pitemmän työpäiväsi lisäksi sinä teet vielä kaikki kotityöt, kun miehesi sen sijaan jatkaa jo aikaisin iltapäivällä aloittamaansa vapaa-ajanviettoa.

Jospa pyytäisit kopiot päivähoitohakemuksistanne näytettäväksi miehellenne - onhan niissä tietenkin miehen allekirjoitus+

Tarkistakaa, mille ajalle te olette hoitoa hakeneet. Miksi mies ei voi rentoutua sen jälkeen, kun sinä tulet töistä kotiin jatkamaan lapsenhoitoa loppuillan?

Kiitos vastauksista ja monelle myötätunnosta, olen ollut tosi raivona ja hädissäni tästä asiasta.. Ollaan nyt juteltu miehen kanssa jo vähän rakentavamminkin, ja näyttää siltä että hän on tajunnut pointin jotenkuten tai ainakin myöntynyt tahtooni ja on suostunut siihen että harrastuksia on sitten vasta illalla kun olen kotona ja että päikkäreitä ei ainakaan joka päivä voi vedellä töiden jälkeen... Vähän kaihertaa että mahtaako sitten tosissaan myös pitää lupauksensa - joku kirjoitti että mies olikin vetänyt lonkkaa sen ajan kun olisi pitänyt olla jo lapsi haettuna tarhasta. Itse en kyllä tuollaisesta tempusta toipuisi ikinä, törkeää valehtelua!! :/

Tuossa alla mietittiinkin niitä syitä aika hyvin, miksi mies nyt viime metreillä vetäisi tällaisen paniikkikortin esiin, ja luulen että tuossa tuli moniakin syitä jo listattua.

Luulen että miehelle iski joku rimakauhu tämän elämänmuutoksen kynnyksellä. Varmaan alkaa upota tajuntaan, että tosiaan enää ei voi lepäillä päivällä kun minä en ole enää kotona sitä mahdollistamassa. On tarvinnut ne unet päivällä ollakseen pirteä, mutta mielestäni vaan täytyy alkaa mennä aikaisemmin nukkumaan sitten jatkossa että jaksaa päivän ilman lepoja. Lisäksi luulen, ettei mies ihan hahmota sitä, millaista se pk-elämä on, vaan tosiaan pitää sitä jonain Kylli-tädin hoploppina, missä on viisaat ammattilaiset huolehtimassa ja kivoja aktiviteetteja. Ei hän ole pienten lasten kanssa työssään missään tekemisissä. Lapsen kanssa viihtyy kyllä hyvin ja touhuavat paljon yhdessä, joten siksi olinkin näin ällikällä lyöty tästä. Huoh, edelleen tuntuu että mies sisimässään vastustaa ajatusta, mutta on nyt sitten "myöntynyt". Olisin halunnut että tämä olisi mennyt jotenkin toisin, mutta kaipa laiha lohtu on parempi kuin lihava riita ja toivotaan että kun omin silmin näkee sitä pk-hulinaa, alkaa tajutakin vähän paremmin asioita.

ap

Ap, oon ihan samalla linjalla kanssasi tässä. Mietin vaan niitä mahdollisia syitä, miksi miehesi haluaa toimia tällä tavalla.

Ajatteleeko hän, että päiväkodissa lapsi saa parempaa hoitoa alan ammattilaiselta? Kokeeko hän olonsa epävarmaksi ollessaan lapsen kanssa kaksistaan?

Onko työpäivät härdelliä, ehtiikö sen aikana yhtään "vetää henkeä" vai kokeeko mies, että työrumbasta hänen pitää heti siirtyä kotirumbaan? Onko miehellä sellainen olo, että elämä on pelkkää vaatimusten täyttämistä?

Onko miehellä menossa jonkinlainen kriisi isyyden suhteen? Onko ilmassa haikailua aikaisempiin poikamiespäiviin, jolloin sai tulla ja mennä vapaammin?

Luulen, että miehen syy pidempiin hoitopäiviin ei ole itsekkyys, vaan tietämättömyys. Ehkä hän ajattelee lapsella olevan kivaa päiväkodissa, kavereita ja leikkiä? Ehkä hän ei yksinkertaisesti (koulutuksestaan huolimatta!) tiedä, kuinka paljon noin pieni kaipaa vielä vanhempiensa jakamatonta huomiota ja hellittelyä. Ehkä luulee, että hoitopäivät eivät rasita lasta mitenkään?

Voisko mieheltä puuttua myös kokonaiskuva siitä, miten elämä muuttuu ylipäätänsä lasten sekä kasvun eri vaiheiden myötä? Että nyt eletään tämmöistä aikaa, jolloin ei joka päivä nukuta päikkäreitä tai käydä salilla keskellä päivää. Niiden aika on sitten myöhemmin.

ap jos te pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun! Seurasin tätä juttua vähän aikaa eilen päivällä, ja ei voi muuta sanoa, kuin ole onnellinen, sinulla on kovin pienet murheet :)



Mitä tulee itse asiaan, niin minun mielestäni aika koko perheellä on arvokkainta, esim. niin että miehesi voisi iltapäivällä ottaa välillä sen oman ajan, ja sitten illalla olette kaikki yhdessä, eikä niin, että illalla sitten äiti tai isi vuorotellen ottavat omaa aikaa. Aistiihan lapsi ehkä senkin, jos toisen pitää aina päästä tuulettumaan, kun yhdessä on "niin raskasta".



No tämä viestiketju kuvastaa hyvin, kuinka vaikealta vanhemmuus monista nykypäivänä tuntuu. monille äideille on suorastaan kuitenkin henkireikä päästä töihin, ehkä sinullekin, kun lapsi kuitenkin on hoitoon menossa? Silloin pitäisi vaan itse käsitellä se oma syyllisyys niin, että sen kanssa voi elää. Järkevät päiväkodin tädit eivät lietso äidin/ (isän) syyllisyyttä, vaan nimenomaan rauhoittelevat, että tämä on hyvä paikka, pidämme lapsista rakkaudella huolta, täällä on lapsilla kivaa, mutta saa täällä itkukin tulla jos tulee...

Jos tekee sen päätöksen, että vie lapsen hoitoon, silloin ei kannata sitä p-kotia demonisoida, ei omassa, ei miehen, eikä lapsen mielessä. Päiväkotipäivä on tietysti lapselle monella tavalla raskas, mutta se on myös monella tapaa kiva ja antoisa, siinä on molemmat puolet. Se, että yksi tunti iltapäivällä kolmesta neljään (jolloin todella iso osa lapsista vielä on hoidossa) tuntuu niin hirvittävän merkitykselliseltä on minun korvissani ihan hassua, varsinkin, kun lapsenne ei ilmeisesti ihan kello 6 aamulla joudu hoitoon menemään...

Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsella on osallistuva isä, joka ylipäätään hakee hänet hoidosta? Jaksava isä, joka illalla haluaa olla läsnä sitten lapselle ja kenties sinullekin? Ei lähde sitten enää illalla harrastuksiin ja jätä sinua yksin huolehtimaan lapsesta...

En tiedä, kunhan ajattelin ääneen...

Olin itse esikoisen kohdalla hyvin neuroottinen omasta äitiydestä, halusin olla kaikella tavalla "paras mahdollinen" äiti, enkä osannut ottaa mieheni näkökulmaa vanhemmuuteen huomioon. Koen kuitenkin, että nyt kun olen osannut "löysätä" vähän, meidän koko perhe voi paremmin, ja omakin äitiys on toisen lapsen kanssa heti alusta alkaen tuntunut helpommalta. armoa itselle, armoa toisille

varautunut siihen, että olet kotona lapsesi kanssa, miksi teet lapsia, jos et kykene niitä itse hoitamaan? Ja haluat omaa syyllisyyttäsi purkaa mieheesi?

Itse olen vähintään yhtä "paha" kun tunget lapsesi hoitoon noin pienenä.

Muistaakseni kastemadot pystyy lisääntymään ihan itsekseen

Joten ap ei ole enempää "itse" kuin miehensäkään

JOskus kotiin tultua vden 15 min päikkärit ennen lasten hakemista

Luulen että tämä on koko perheen parhaaksi

Vaikka menen töihin aikaisin en pärjää vähemmällä unella kuin muutkaan

mutta mun mielestä lapsen vie hoitoon se, joka menee töihin myöhimpään ja hakee se, joka pääsee kotiin ekana.



Harrastamaan ja rentoutumaan mennään illalla, kun lapsi / lapset ovat jo kotona toisen vanhemman kanssa.



Itselläni on 2 lasta (koulussa jo) ja olemme menetelleet näin. Lapsilla on ollut mukavan lyhyet hoitopäivät, parhaimmillaan klo 9-14.30. Iltaisin me vanhemmat ollaan vuorotellen käyty lenkillä, jumpassa jne. Lapset ovat saaneet leikkiä kotona kaikessa rauhassa sen ajan toisen vanhemman läsnäollessa.

JOskus kotiin tultua vden 15 min päikkärit ennen lasten hakemista Luulen että tämä on koko perheen parhaaksi Vaikka menen töihin aikaisin en pärjää vähemmällä unella kuin muutkaan

Tuohan on ainoastaan järkevää. T. edellinen kirjoittaja

Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsella on osallistuva isä, joka ylipäätään hakee hänet hoidosta? Jaksava isä, joka illalla haluaa olla läsnä sitten lapselle ja kenties sinullekin? Ei lähde sitten enää illalla harrastuksiin ja jätä sinua yksin huolehtimaan lapsesta...

Meillä ollaan käyty jumpassa esim. klo 19-> ja lenkillä klo 21->, joten yhteistä perheen aikaakin on jäänyt. Mutta on tässä lainatussa tekstissäkin tosi hyviä pontteja! Tunnistan tuon (turhan) syyllistymisen lasten ollessa pieniä.

T. aikaisempi kirjoittaja

Ajatellaanpa, että ketjun aloittaja olisi ollut mies, joka puhisee kiukkuaan kun vaimo ei hae lasta päiväkodista vaikka pääsee aikaisemmin töistä, vaan lähtee shoppaamaan, kahviloihin jne. tunniksi-puoleksitoista iltapäivisin. Voi vain arvata näiden "isi tarvii omaa aikaa" -mammojen huudon. Kuinka moni täällä ylipäätään huolehti siitä, että ap saisi pidemmän työpäivän jälkeen omaa aikaa? Niinpä...



Mutta tärkeintä että ap löysitte yhteisen sävelen!

Mikä ongelma siinä on ettei voi lähteä vauvan kanssa lenkille? Tai lasten?



Punttisalilla ei tarvitse käydä. Vie perheelliseltä liikaa aikaa. Se on todella itsekästä. Lihaskuntoa voi vaalia muutenkin, kuin punttaamalla. On paljon keinoja.

Miettikääpä itsekkäät ihmiset niitä keinoja miten harrastaa liikuntaa koko perhe, jos se liikunta on niin tärkeää että kuuluu koko päivään.



Voitte mennä vaikka sorsapuistoon koko perhe. Isä vahtii lapsia sillä välin, kun äiti juoksee lampea ympäri ja sitten vaihto.

Tehkää siitä liikunnasta yhteistä senkin velliperseet.



T: N43

Mut ei ole... koska 99prossaa miehistä on vaan tyytyväisiä jos vaimo pitää itsestäänkin huolta eikä mammaudu nalkkutavaksi ja väsyneeksi suorittaja äidiksi

täällä palstalla lepäilevänsä joka päivä kotona kaksi tuntia ennenkuin hakee pitkää päivää tehneen alle kaksivuotiaansa hoidosta, voin vain kuvitella minkälainen tuomio täällä annettaisiin.



Nyt kun mies suunnittelee vastaavaa, jotkut mammat ihan tosissaan miettii, että kyllähän sen miehen pitää joskus levätä.



Haloo pahvit!

että minunkin mieheni kokee joskus tarvitsevansa tauon ennen kuin hakee lapsen. Sillon hän lähtee töistä aiemmin, pitää taukonsa, hakee lapsen klo 15, ja jatkaa töitä illalla kun minä olen kotona. Ja tämä ei ole mitään poikkeuksellista sankaruutta vaan ihan normaalia vanhemmuutta! Että pistää vihaksi moinen itsekkyys.

Siis mun mielestä, otti sen oman ajan mies tai nainen, niin se on viisas ihminen, piste! Näin vastaisi myös normijärjellä varustettu päiväkodin työntekijä, eikä pakota vanhempaa juoksemaan tukkaputkella, koska "pikku höpön pöpön suloinen nassikka" traumatisoituu, jos se on pk:ssa kello 16 asti. Hysteeriset mammat täällä nyt palstailee, ja luulee että hyvä vanhemmuus on sitä, että joka ainoa sekunti 2-vuotias lapsi on äidin tai isän kanssa jos se vaan suinkin on mahdollista....hmm. hyvä vanhemmuus on niin paljon muuta(kin). Minä ainakin ap:n tilanteessa suorastaan haluaisin, että mieheni viettää sen oman tunnin iltapäivällä, jotta on sitten haluja viettää loppuilta PERHEENÄ, eikä niin, että vanhemmat vuorotellen iltaisin harrastaa, mitä täällä monet ehdottavat. Mielestäni lapsellekin on arvokasta AIKA PERHEENÄ, jolloin ollaan koko lauma yhdessä... eikä niin, että vuoroilloin äitin/isin kanssa.



Muutekin tämä on niiin outoa, että tällaista järkevää pientä omaa aikaa täällä moralisoidaan, ja sitten on kasapäin niitä keskusteluketjuja, kun tulee masennus, psykoosi, superväsymys, avioero kun lapsiperheen elämä vie kaikki mehut... think think think.



vielä: lapselle se nyt on ihan sama onko isi 15-16 töissä vielä vai hengittämässä omaa ilmaa, lapsi ei siitä tiedä eikä välitä. Ei tämän isin lapsi traumatisoidu yhtään sen enempää kuin ne muutkaan lapsoset jotka on hoidossa 16 asti think think think. Ja tämänkin isin työ on raskasta ja arvokasta, vaikka se sattuukin kenties loppumaan klo 15.



Ne jotka ihan tosissaan täällä taivastelee, niin en voi ymmärtää kuinka neuroottista voi joidenkin perhe-elämä olla... enkä tod. enää ihmettele mistä niitä loppuunpalamisia ja avioeroja sikiää. Ai niin, mut kenties avioero tai masentuneet vanhemmat ei traumatisoikaan lasta, mutta tunti iltapäivällä turvallisessa hoidossa tekee hirviöitä, koska joku Keltinkangas-JÄrvinen sanoo niin. Think think think. Keltinkangas-Järvinen on fiksu nainen ja tutkija, mutta ylihysteeriset mammat tulkitsevat hänen lausuntojaan väärin!

jos et käyttäisi tuota "think think think" tehokeinona ja jos ilmaisisit asian vähemmän agressiivisesti.



Jostain muuten kumpuaa agressivisuuskin, tai siis se että reagoi agressiivisesti esim. keskustelussa niitä kohtaan, joiden kokee olevan eri linjoilla kuin itse on.



Think think think ;-)

Siis mun mielestä, otti sen oman ajan mies tai nainen, niin se on viisas ihminen, piste! Näin vastaisi myös normijärjellä varustettu päiväkodin työntekijä, eikä pakota vanhempaa juoksemaan tukkaputkella, koska "pikku höpön pöpön suloinen nassikka" traumatisoituu, jos se on pk:ssa kello 16 asti. Hysteeriset mammat täällä nyt palstailee, ja luulee että hyvä vanhemmuus on sitä, että joka ainoa sekunti 2-vuotias lapsi on äidin tai isän kanssa jos se vaan suinkin on mahdollista....hmm. hyvä vanhemmuus on niin paljon muuta(kin). Minä ainakin ap:n tilanteessa suorastaan haluaisin, että mieheni viettää sen oman tunnin iltapäivällä, jotta on sitten haluja viettää loppuilta PERHEENÄ, eikä niin, että vanhemmat vuorotellen iltaisin harrastaa, mitä täällä monet ehdottavat. Mielestäni lapsellekin on arvokasta AIKA PERHEENÄ, jolloin ollaan koko lauma yhdessä... eikä niin, että vuoroilloin äitin/isin kanssa. Muutekin tämä on niiin outoa, että tällaista järkevää pientä omaa aikaa täällä moralisoidaan, ja sitten on kasapäin niitä keskusteluketjuja, kun tulee masennus, psykoosi, superväsymys, avioero kun lapsiperheen elämä vie kaikki mehut... think think think. vielä: lapselle se nyt on ihan sama onko isi 15-16 töissä vielä vai hengittämässä omaa ilmaa, lapsi ei siitä tiedä eikä välitä. Ei tämän isin lapsi traumatisoidu yhtään sen enempää kuin ne muutkaan lapsoset jotka on hoidossa 16 asti think think think. Ja tämänkin isin työ on raskasta ja arvokasta, vaikka se sattuukin kenties loppumaan klo 15. Ne jotka ihan tosissaan täällä taivastelee, niin en voi ymmärtää kuinka neuroottista voi joidenkin perhe-elämä olla... enkä tod. enää ihmettele mistä niitä loppuunpalamisia ja avioeroja sikiää. Ai niin, mut kenties avioero tai masentuneet vanhemmat ei traumatisoikaan lasta, mutta tunti iltapäivällä turvallisessa hoidossa tekee hirviöitä, koska joku Keltinkangas-JÄrvinen sanoo niin. Think think think. Keltinkangas-Järvinen on fiksu nainen ja tutkija, mutta ylihysteeriset mammat tulkitsevat hänen lausuntojaan väärin!

Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30, jolloin päiväkoti suljetaan (täällä aika paljon vuorotyöläisten lapsia, siksi päiväkoti auki noin myöhään).

Ilta menee lapsen kanssa taistellessa, joten emme jaksaisi, jos lapsi pitäisi hakea jo 15.30.

mulle tulee aggressio päälle, kun syyllistetään vanhempia kaikista asioista ja sitten ihmetellään, miksi pienten lasten vanhemmat väsyvät ja eroavat... Ei voi mitään, vihaksi pistää sellainen. En voi ymmärtää sitä pyhää yksinkertaisuutta, mitä merkitsee tunti iltapäivällä raikkaassa ulkoilmassa, jos se riittää siihen, että saa turvallisen hyvän eheän lapsuuden jaksavien vanhempien kanssa aikuisuuteen asti. Jaksaminen vanhempana syntyy juuri siitä kypsyydestä, että tuntee myös omat rajansa ihmisenä, ottaa lepoa sieltä mistä saa... ja kypsyys parisuhteessa on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä halua tehdä toisen elämästä mahdollisimman raskasta...

mulle tulee aggressio päälle, kun syyllistetään vanhempia kaikista asioista ja sitten ihmetellään, miksi pienten lasten vanhemmat väsyvät ja eroavat... Ei voi mitään, vihaksi pistää sellainen. En voi ymmärtää sitä pyhää yksinkertaisuutta, mitä merkitsee tunti iltapäivällä raikkaassa ulkoilmassa, jos se riittää siihen, että saa turvallisen hyvän eheän lapsuuden jaksavien vanhempien kanssa aikuisuuteen asti. Jaksaminen vanhempana syntyy juuri siitä kypsyydestä, että tuntee myös omat rajansa ihmisenä, ottaa lepoa sieltä mistä saa... ja kypsyys parisuhteessa on sitä, että haluaa toiselle hyvää, eikä halua tehdä toisen elämästä mahdollisimman raskasta...

kun vanhemmat tarvitsevat paljon aikaa erossa lapsistaan. Ei ihme, että vuoropäiväkotiin halutaan entistä useammin, jotta saataisiin tärkeää omaa aikaa. Lapsenhan kasvattaa yhteiskunta.

että saatte hengähtää. Todella surullista luettavaa monen vastaukset. Tarha on sitä varten, että vanhemmat voivat olla töissä. Jos ei jaksa tehdä töitä ja hoitaa omia lapsia, niin on aika huonosti asiat.



Lapset ovat osa elämää, perhe-elämää, ei mikään työpäivän lisätyö.



Lapsia ei ole kaikkien pakko hankkia, harmi kun sitä ei etukäteen tajua.



terv ei-himokotiäiti, vaan 3 pienen lapsen työssäkäyvä sellainen + miehensä, jotka tekevät päivittäin kaikkensa, että lasten hoitoajat max lyhyitä. Vuorotellen liukuen töihin ja töistä pois.

Ap:n aloituksessa ei ollut kyse siitä, että lapsi vietäisiin vuoropäiväkotiin, jotta voisi mahdollisimman pitkiä päiviä siellä huoh. Tämä joka tähän väliin sanoi, että hän ja mies ottavat omaa aikaa sekä aamulla että iltapäivällä ja lapsi on hoidossa 6:30-17:30, niin hän ei ollut ap, ja tällainen on minustakin liioiteltua joka päivä tapahtuvaksi, mutta ehkä he oman jaksamisensa takia sen todella tarvitsevat, emme voi tietää. Alkuperäisessä viestissä oli kuitenkin kyse siitä, voiko lapsi olla päiväkodissa noin 16 asti 15 sijaan, eli jopa 2h hereillä päiväunien jälkeen... JA aina, kaikkina aikoina, aikuiset ovat tarvinneet myös omaa aikaa, ennen vanhaan 2veet pistettiin isosisarusten kanssa ulos keskenään ja niitä onnettomuuksia sattui, mutta mitä onnettomuuksista, lapsihan oli tavallaan "kotona"...