KIEHUN! Mies ei aio hakea lastamme pk:sta aikaisin vaikka tekee lyhyttä päivää
Olen ilmeisesti vaan olettanut asioita, tai sitten mies ei ole tajunnut kunnolla mitä ollaan puhuttu, koska mielestäni tästä on kyllä tosiaankin puhuttu. Lapsemme menee vähän alle 2-vuotiaana päivähoitoon, ja olen ollut huojentunut siitä, että ainakaan hoitopäivät eivät pienellä veny kohtuuttoman pitkäksi koska mies pääsee töistä aina viimeistään klo 15, usein jo aikaisemmin. Itse pääsen aikaisintaan klo 16.30 ja työmatkan takia olen kotona aikaisintaan klo 17, todnäk vasta myöhemmin lähempänä klo 18. No mitäs sanoo mies NYT, kun se saatanan pk-hakemus on jo aikaa sitten lähetetty hoitopäivän pituuksineen ymsyms. (yhdessä täytettiin!!!) ja todellisuus on käsillä: hän EI AIO hakea lasta heti töistä tultuaan, vaan haluaa käydä menoillaan töiden jälkeen / käydä salilla / lenkillä / nukkua päikkärit / rentoutua jne mitä helvetin idiootin asioita se tuossa äsken listasikaan. Siis ei ole totta!!!
Mitä mä teen - en todellakaan halua että noin pieni on "turhaan" hoidossa yhtään enempää kuin välttämätöntä ja olen kuvitellut että miehen työn luonne mahdollistaa sen, mutta nyt mies pistikin tällaisen yllärin. Olen ihan raivona ja suunnattoman pettynyt.
Miten mä perustelen tuolle, että plusmiinus 2-vuotiaalle ei todellakaan ole mitään etua siitä, että häntä säilötään hoidossa yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä?? Mies kuvittelee jotenkin, että pk on joku ihana onnela, mikä ei mitenkään rasita lasta. Itse olen ihan hajalla lapsen hoitoon menosta, mutta lyhyehköt hoitopäivät ovat vähän tyynnyttäneet mieltäni. Nyt meni sekin vähä.
Jos en saa tuon päätä käännettyä, niin mun on varmaan pakko lyhentää työpäiviä itse yhden kokonaisen hoitovapaapäivän lisäksi, vaikka palkka putoaa sitten niin pieneksi, että alkaa olla siinä ja siinä kannattaako sinne töihin mennä lainkaan.
Voi helvetti oikeasti.
Kommentit (164)
miehelle, että soittaa sille päiväkodin johtajalle, että teidän muksu tartteekin pidemmän hoitopäivän, koska hän ei jaksa tulla hakemaan sitä hoidosta heti töiden jälkeen vaan tulee vasta nukuttuaan, käytyään salilla jne.
Tuon ikäiselle korkeintaan 3h hoitoa.
Isä voisi vihdoinkin kasvaa aikuiseksi. Tuollaisia monet salipellet ovat. Samalaisia kuin pubipellet. Baarissa pitää saada käydä ja salilla myös. Pellejä. Itsekkäitä pallinaamoja.
Mikähän siinäkin on ettei isä voi karsia jumppatuokioitaan lapsen takia?
Kyseessä on hyvin nuori yksilö. Lenkkiä voi heittää lasta työntäessä vaunuilla ja leikkihuoneessa isä voi seistä käsillä ja punnertaa sopivia sarjoja, jos on pakko pumpata lihaksilla. 20 toistoa riittää mainiosti sitten pari minuuttia leikkiä palikoilla tai värikynillä ja lisää toistoja. Jos on niin kömpelö ettei kykene seisomaan käsillä ja punnertamaan niin sitten tavallisia punnerruksia ja lapsi selällä.
Lehdissäkin on ollut monenlaisia ohjeita miten jumpata taaperon kanssa.
Ne salit voi jättää väliin, kun lapset on pieniä. Päiväkoti-ikäinen pärjää melkein koko päivän hoidossa. Sitten ehkä jää aikaa salillekin muutamana päivänä viikossa.
Se itsekkyys ja saamattomuus on tässä tosiasioita. Lihaskunto ei vaadi omaa aikaa. Sitä voi tehdä koska vain ja milloin vain. KYse on viitseliäisyydestä ja tarmosta toimia tilanteen mukaaan.
Salikortti hyllylle ja mies saa sopeutua tilanteeseen. Hyvää liikuntaa on sekin, kun jättää vainut kotiin ja kävelee 4km lähikauppaan 14kg taapero käsivarsilla. Vaihtelee aina kädeltä toiselle, kun hapottaa. Muistetaan pitää ryhti kunnossa ja takaisin päin tullessa pitää jaksaa kantaa myös ne 30kg ostokset. Taapero voi välillä kävellä, jos vanhempi on niin huonossa kunnossa ettei jaksa.
Nykyaikaiset kuntoilijat ovat liian mukavuuden haluisia. Veikkaan ettei monelle maistu tuo marssi. Minulle se oli aikoinaan nannaa.
T: N43
miehelle, että soittaa sille päiväkodin johtajalle, että teidän muksu tartteekin pidemmän hoitopäivän, koska hän ei jaksa tulla hakemaan sitä hoidosta heti töiden jälkeen vaan tulee vasta nukuttuaan, käytyään salilla jne.
Ap:n mies on huonokuntoinen velliperse.
Sellaisille ei salit sovi. Vaihtakoon harrastusta.
Ja muihin ihmisiin. Olet vaeltava pommi.
töissä ja valitettavasti suurin osa vanhemmista ajattelee kuten ap:n mies. Lapset siis ovat useimmiten tarhassa 16-17.30 saakka, vaikka jompikumpi vanhemmista pääsisi kotiin jo tunteja aiemmin. Usein samat lapset ovat hoidossa myös vanhempien lomilla ja vapaapäivinä.
Itse en pidä lastani minuuttiakaan hoidossa, ellei ole pakko.
töissä ja valitettavasti suurin osa vanhemmista ajattelee kuten ap:n mies. Lapset siis ovat useimmiten tarhassa 16-17.30 saakka, vaikka jompikumpi vanhemmista pääsisi kotiin jo tunteja aiemmin. Usein samat lapset ovat hoidossa myös vanhempien lomilla ja vapaapäivinä.
Itse en pidä lastani minuuttiakaan hoidossa, ellei ole pakko.
Ei saa kertoa totuuksia! Itsekin olen nähnyt päiväkodin arkea (muutamassa pk:ssa) enkä ymmärrä miksi kukaan haluaa pitää lastaan siellä yhtään enempää kuin pakko. Ihmeellisen ruusuinen kuva pk-arjesta joillain...
Mutta olen sitä mieltä, että pienen lapsen vanhempi, niin äiti kuin isäkin, tarvitsee "omaa aikaa". Ja joskus tosiaan pakollisten asioiden hoito käy näppärämmin, kuin ei tarvitse kuljettaa lasta mukana.
Tässä tapauksessa voisi olla kohtuullinen kompromissi, että mies pitäisi "omaa vapaata" tuon tunnin tai kaksi päivässä kerran-pari viikossa.
Itse muuten tein ensin lyhyttä työpäivää niin, että suunnittelin hakevani lapsen hoidosta juuri klo 15 maissa. Pidensin päivää aika nopeasti, kun lapsi oli tuossa vaiheessa vasta juuri herännyt päiväunilta eikä vielä ollut saanut välipalaa. Rytmin kannalta oli järkevämpää hakea vähän myöhemmin.
Jospa hän jaksaa paremmin olla 2-vuotiaanne kanssa, kun saa ensin hetken hengähtää. Mulle tulee tuosta viestistäsi se tunne, että sulla on kova syyllisyys lapsen tarhaanlaitosta. Mielestäni tunti sinne tai tänne ei vahingoita lasta. On parempi että häntä on tarhasta hakemassa hetken levännyt isä kuin väsynyt ja ärsyyntynyt suoraan töistä tuleva. Ymmärrän kyllä suuttumuksesi jos te olitte sopineet noin, eikä mies pidä siitä kiinni.
kävi näin. Kuukauden verran sitä kesti, kunnes mies rupesi automaattisesti hakemaan lasta pois päiväkodistä jos pääsi aiemmin töistä.
Ymmärrän, jos hän haluaa hiukan hengähtää. Menette kuitenkin samaan aikaan nukkumaan varmaan iltaisin, ja hän joutuu herämään varmaan ennen kuutta, sinä myöhemmin. Miksi ihmeessä ei saisi olla tuntia tai kahta omaa aikaa? Ei perhe-elämä ole mikään vankila.
kun pääsi töistä, sen jälkeen kävi kaupassa ja teki ruoan, se oli itsestään selvää. Jos joskus meni töiden jälkeen johonkin suoraan, ilmoitti minulle ajoissa ja hain lapset itse. Ja nämä olivat yli kolmevuotiaita, mies kyllä ymmärsi mikä on lapselle hyväksi.
Itsekin olisin ihan raivona. Toivottvasti saatte asian ratkaistua parhain päin.
Olisi kiva kuulla lisää päiväkodissa työskentelevien mielipiteitä.
Itse yh:na teen osa-aikatyötä, jotta lapselle ei tulisi liian pitkiä päiviä. Vien 7.30 ja haen 15.30. Ollaan nyt muutama vuosi köyhempiä, mutta on sen arvoista. Jotenkin tuo ap:n miehen käytös kuulostaa ihan kauhean itsekkäältä.
Kyllä minäkin haluaisin välillä omaa aikaa, mutta en koskaan lapsen kustannuksella. Miksi ihmeessä mies ei harrasta, kun tulet kotiin töistä?
Älä vaan erehdy tekemään miehesi kanssa useampaa lasta.
Ja toinen, laita mies ilmoittamaan hoitoon että lapsi onkin pitempiä päiviä.
on ihan se ja sama, onko hoidossa 6 , 7, 8 vai 9 tuntia, niin eikö se ole sille aikuiselle miehelle ihan sama, onko sitä omaa aikaa 0,1 vai 2 tuntia? Jos lapselle pari tuntia lisää päiväkodissa on "ei yhtään mitään" niin kai se on aikuiselle miehelle ihan sama eli ei ole merkitystä, onko omaa aikaa 0 vai 2 tuntia. Se kun ei merkitse mitään!
ja kaikenlaisia syyllisyydentuntoja ja muita, joten varmasti reagoin tähän asiaan nyt hyvin eri tavoin kuin jos saisin muutamankin vuoden perspektiiviä asiaan. En ole innoissani töihin menosta, mutta tämä on nyt meidän todellisuutta. Se miksi hermoistuin asiasta niin paljon oli se, että kuvittelin että ME olimme miehen kanssa yhdessä sopineet asioista ja lapsen hoitopäivän pituudesta - ja niin olimmekin, siitä on mustaa valkoisella ja hoitopäivän pituus on jo sovittu juttu. Jos mies olisi alkanut tämän viimehetken keksintönsä mukaisesti alkaa harrastaa ennen lapsen hakua tarhasta, olisi meidän pitänyt muuttaa sopimusta ja lapsen hoitoaika olisi oikeasti pidentynyt huomattavasti. Ei siinä mistään vartista tai puolesta tunnista puhuta, kun käydään salilla töiden jälkeen. Eka sinne salille ajetaan / pyöräillään, treenataan, suihkut ja muut ja takaisin lasta hakemaan, niin se on helposti parin tunnin keikka! Siihen mennessä mä olen jo päässyt töistä, joten on jo melkein se ja sama, kumpi lapsen hakee! Etu miehen lyhyestä työpäivästä menetetään siis lähes kokonaan tässä skenaariossa, eli ei mitään järkeä. Miehen ajantaju on jotenkin niin epärealistinen, ettei varmaan oikein edes tajunnut, että se "salilla käväisy" tarkoittaa käytännössä sitä, että hän ei ehdi klo 16.30 mennessä edes hakea lasta niinä päivinä kun pääsee klo 15. Johan hänellä on niitä aiemminkin päättyviä päiviä, jolloin hän saanee lepuutella hermojaan ja jalkojaan ennen lapsen hakua, kun taitaa tosiaan olla viellä päikkärit siellä kesken.
Mä kyllä peräänkuulutan "armoa" myös niille lapsille, sillä ilman sitä pk:n demonisoimistakin se pk on oikeasti rankka paikka 2-vuotiaalle eikä ole mielestäni reilua pitää pientä "duunissa" tekemässä pitkää päivää siksi että isompi ihminen saa vapaa-aikaa.
ap
ap jos te pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun! Seurasin tätä juttua vähän aikaa eilen päivällä, ja ei voi muuta sanoa, kuin ole onnellinen, sinulla on kovin pienet murheet :) Mitä tulee itse asiaan, niin minun mielestäni aika koko perheellä on arvokkainta, esim. niin että miehesi voisi iltapäivällä ottaa välillä sen oman ajan, ja sitten illalla olette kaikki yhdessä, eikä niin, että illalla sitten äiti tai isi vuorotellen ottavat omaa aikaa. Aistiihan lapsi ehkä senkin, jos toisen pitää aina päästä tuulettumaan, kun yhdessä on "niin raskasta". No tämä viestiketju kuvastaa hyvin, kuinka vaikealta vanhemmuus monista nykypäivänä tuntuu. monille äideille on suorastaan kuitenkin henkireikä päästä töihin, ehkä sinullekin, kun lapsi kuitenkin on hoitoon menossa? Silloin pitäisi vaan itse käsitellä se oma syyllisyys niin, että sen kanssa voi elää. Järkevät päiväkodin tädit eivät lietso äidin/ (isän) syyllisyyttä, vaan nimenomaan rauhoittelevat, että tämä on hyvä paikka, pidämme lapsista rakkaudella huolta, täällä on lapsilla kivaa, mutta saa täällä itkukin tulla jos tulee... Jos tekee sen päätöksen, että vie lapsen hoitoon, silloin ei kannata sitä p-kotia demonisoida, ei omassa, ei miehen, eikä lapsen mielessä. Päiväkotipäivä on tietysti lapselle monella tavalla raskas, mutta se on myös monella tapaa kiva ja antoisa, siinä on molemmat puolet. Se, että yksi tunti iltapäivällä kolmesta neljään (jolloin todella iso osa lapsista vielä on hoidossa) tuntuu niin hirvittävän merkitykselliseltä on minun korvissani ihan hassua, varsinkin, kun lapsenne ei ilmeisesti ihan kello 6 aamulla joudu hoitoon menemään... Eikö tärkeintä kuitenkin ole, että lapsella on osallistuva isä, joka ylipäätään hakee hänet hoidosta? Jaksava isä, joka illalla haluaa olla läsnä sitten lapselle ja kenties sinullekin? Ei lähde sitten enää illalla harrastuksiin ja jätä sinua yksin huolehtimaan lapsesta... En tiedä, kunhan ajattelin ääneen... Olin itse esikoisen kohdalla hyvin neuroottinen omasta äitiydestä, halusin olla kaikella tavalla "paras mahdollinen" äiti, enkä osannut ottaa mieheni näkökulmaa vanhemmuuteen huomioon. Koen kuitenkin, että nyt kun olen osannut "löysätä" vähän, meidän koko perhe voi paremmin, ja omakin äitiys on toisen lapsen kanssa heti alusta alkaen tuntunut helpommalta. armoa itselle, armoa toisille
"Meillä sekä mies että minä päästään töistä noin 15.00. Töihin mennään 8.00, mutta ennen sitä käydään salilla, joten lapsi viedään hoitoon 6.30. Iltapäivällä otetaan omaa aikaa, ja yleensä ollaan hakemassa lasta noin 17.30... " niin noita vanhempia on. Lain mukaan lasta ei saa pitää kuitenkaan päivähoidossa yli kymmentä tuntia. (tässä http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1973/19730239, neljäs pykälä) Tietenkin vuorotyötä tekevät joutuvat pitämään ja jos on pakottava syy, mutta mikään salilla käynti tms. ei todella sellainen ole. Meillä ainakin ihan reilusti sanottiin vanhemmille jos tunnit paukkuivat yli. Jos ei itse voinut hakea lasta ajoissa niin sitten joku muu haki. Kummasti alkoi hakeminen onnistua kun reilusti sanottiin.
Olen lto/elto ja omien kanssa olen mahdollisimman pitkään kotona. En siksi että luulisin heille mitään traumoja tulevan päiväkodista, vaan siksi että haluan viettää aikaa heidän kanssaan. Ja kyllä minulla on ihan omiakin harrastuksia, se pari tuntia on kuitenkin vähän kun on päivät lasten kanssa. Ymmärrän että kotihoito ei ole kaikille mahdollista, mutta jotain järkeä hoitopäivien pituuteen. En tahdo syyllistää niitä, jolle pitkät hoitopäivät on pakko (esim. yh:t), tämä vain niille jotka kuvittelevat että päiväkodissa saa jotain ihmeellistä, mitä kotona ei saisi ja siksi siellä kannattaa roikkua lomat ja pitkät päivät.
lyhyempää työpäivää ollessani tässä välissä töissä. Taloudellisestihan se on isoa miinusta, mutta tuskin ikinä kadun sitä että olin lasten kanssa enemmän. Kukaan ei kymmenen vuoden päästä ajattele että kylläpä se X oli ahkera työntekija silloin v.2011 ja jaksoi tehdä jatkuvasti ylitöitä. Sen sijaan lapset muistavat oliko vanhemmilla aikaa heille.
Se äsköinen lto/elto
Punttisalilla ei tarvitse käydä. Vie perheelliseltä liikaa aikaa. Se on todella itsekästä. Lihaskuntoa voi vaalia muutenkin, kuin punttaamalla. On paljon keinoja.
Miettikääpä itsekkäät ihmiset niitä keinoja miten harrastaa liikuntaa koko perhe, jos se liikunta on niin tärkeää että kuuluu koko päivään.Voitte mennä vaikka sorsapuistoon koko perhe. Isä vahtii lapsia sillä välin, kun äiti juoksee lampea ympäri ja sitten vaihto.
Tehkää siitä liikunnasta yhteistä senkin velliperseet.T: N43
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut tarvitsevat työssään kovaa kuntoa eikä sorsapuistossa haahuilu auta pysymään kunnossa. Kerro ihmeessä mikä olisi yhtä hyvä lihaskuntotreeni kuin puntti? Toi sorsalampiesimerkki oli kyllä aivan perseestä.
Provohan sinä olitkin...
En turhaan jakele täälä neuvojani.
Taisi tulla typylle tai pojulle yllätyksenä ajan vähyys lapsiperheessä?
Pitikö niitä lapsia hankkia, jos ei ole valmis kompromisseihin. Jos työssä vaaditaan kovaa kuntoa ja ei ole aikaa käydä salilla lasten takia niin olisiko pitänyt jättää lapset hankkimatta? Hä? Hä!?
Jos suvun tai perheen kanssa urheilu puistossa on sinusta perseestä. Niin se kyllä kertoo sinusta paljon. Olet perseestä ja paska.
Riippuu ihan vauhdista miten sen kilometrin juoksee. Jos löntystelet, kuten ilmeisesti teet niin tuskinpa saat siitä mitään iloa irti. Kuntoilussa asenne auttaa paljon.
En muuten väittänyt että lihaskunto harjoitteet korvaavat punttisalia, mutta parantavat kyllä tekniikkaa, (jota monen kannattaisi parantaa) tasapainoa ja kestävyyttä.
http://ezinearticles.com/?Tabata-Anything---Four-Minutes-of-Pain-to-Gai…
Velliperseelle voi olla aika perseestä tuokin harjoitus. Toki jos tykkää himmailla salilla ja katsella samalla töllöä ja piereskellä joutavia, niin en suosittele. Tulee verenmaku suuhun ja kantti kasvaa, lapsillakin on kivaa istua äidin selässä äidin punnerrellessa.
Omasta kokemuksesta voin suositella lihaskuntoharjoitteita ilman painoa muutaman vuoden. Kun menee 4 vuoden jälkeen, salille tulokset nousevat nopeammin. Johtuu hermotuksesta, joka on parantunut.
Pelkkää punttia nostelemalla tulee seinä vastaan ja ei kehitys pysähtyy.
Neuvoni sinulle, jätä punttisali, kunnes lapsesi on koulussa.
Sitten sinulla on aikaa toteuttaa saliharjoitusta. Tämä selvä?
Toki voit jatkaa kusipäistä elämäntyyliäsi ja kääntää selkäsi suvullesi ja perheellesi. Jos viesti meni perille niin riittää, kun toistat "tämä selvä". Tämä selvä?
T: N43
Ymmärrän, jos hän haluaa hiukan hengähtää. Menette kuitenkin samaan aikaan nukkumaan varmaan iltaisin, ja hän joutuu herämään varmaan ennen kuutta, sinä myöhemmin. Miksi ihmeessä ei saisi olla tuntia tai kahta omaa aikaa? Ei perhe-elämä ole mikään vankila.
On se jännä, miten miehille ja naisille sallitaan eri asiat. Meillä on melko sama asetelma, niin päin vain, että minä olen se, joka menee aikaisin töihin ja pääsee aiemmin. Täällä joskus pohdin, voisinko käydä kerran viikossa pikaisesti kuntosalilla töiden jälkeen ja hakea lapsen sen jälkeen, kun muuten sinne pääseminen on vaikeaa eri työaikojen vuoksi.
Silloin moni piti ihan kohtuuttomana, että lapsi olisi kerran viikossa noin tunnin pidempään hoidossa, ja minua kamalana äitinä, kun edes harkitsin tuollaista. Ei puhettakaan, että joku olisi ehdotellut, että äitikin tarvitsisi joka päivä tunnin pari omaa aikaa ilman lasta. Kerran viikkoonkin oli jo ihan liikaa.
sorsalampiesimerkki oli kyllä aivan perseestä.
Toinen vanhemmista leikkii lasten kanssa puistossa. Potkii vaikka palloa ja toinen juoksee puiston ympäri niin nopeasti kuin pääsee. Sitten on toisen vuoro ja äsken juossut lepäilee pallopelin äärellä lasten kanssa.
Sitten taas vaihto. Toistoja noin 5-10 riippuen kunnosta. Meillä puiston juoksumatka on noin kaksi km. Koko perheellä on kivaa.
Ideana on juuri tuo että lapset näkevät vanhempansa liikkumassa.
Melkoisen huono asenne tällä sorsapuisto on perseestä kommentoijalla.
jos hoitoaika on kohtuullinen, niin hakemisten kanssa ei tunti sinne tai tänne pitäisi mitään hetkauttaa. Iltapäivisinhän lapset yleensä leikkivät raittiissa ulkoilmassa ja ainakin meidän lapset usein harmistuvat jos haen heidät liian aikaisin (=ennen klo 16) kun on leikit kesken kavereiden kanssa.
Kokonaisuus ratkaisee siis.