Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

itse pääsin aika vähillä kivuilla, vaikka viikkoja oli 10 kasassa. koko päivänä otin yhden buranan, tunnin verran oli tuskaisa olo kun supistukset alkoivat ja raskausmateriaali tuli ulos. ei sitä kyllä pidätelly side, vaan sukatkin joutui pyykkiin.

itse soitin ekana neuvolaan, ja kertaakaan sairaalassakaan ei saanut kylmää kyytiä, siitä iso plussa kaikille henkilökunnalle. kaikenkaikkiaan tuosta ekasta soitosta meni liki kaksi! viikkoa tapahtumaan.

täällä ne hoidettiin sairaalassa, ei kotona.

Ottaakohan ne sairaalaan tekemään sen tyhjennyksen vaikka käytäntö ois eri? Mulla on kotona kaksi lasta ja heille ei saa hoitajaa (tai siis toki mies voi hoitaa mutta sitten olen yksin kotona), jos olen kamalan kipeä niin ei ehkä ole lasten silmille sopivaa.  :/ Kyseessä siis kkm rv 5+5.

Olen 19.2. kirjoittanut vierailija.

25.2. kävin raskausneuvolassa, keskusteltiin lääkärin kanssa hetken aikaa, täytettiin paperit ja sain lähetteen TYKS:iin naispolille. Soitin ajan, pitkän sumplimisen jälkeen sain ajan 12.3.(omat työvuorot pahasti esteenä) jolloin tehtiin gynen tutkimus, klamydiatesti, veriryhmän määritys sekä sain ensimmäisen lääkkeen siellä. Niukka vuoto alkoi torstaina 13. pvä

Tänään ystävä tukena, aamulla ensin kipulääke(burana 600mg) ja puolen tunnin päästä 4x cytotec emättimeen. Tunnin päästä alkoivat vatsakivut. Kahden aikoihin heitin huiviin 550mg miranaxin sekä panacodin ja laitoin loput 2 cytotecia emättimeen. Vuoto oli niukkaa. Vatsakivut olivat kamalia, kestivät varmaan 4-5h lähes yhtenä putkena kipulääkkeistä huolimatta, makasin vain kaksin kerroin sohvalla sikiöasennossa ja uikutin ja puuskutin. Olin hiestä läpimärkä. Lopulta tuntui hulahdus kun raskausmateriaali alkoi vuotaa kuin seula. Vessassa sai ravata vartin-puolen tunnin välein vaihtamassa sidettä. Vatsakivut kuitenkin rauhoittuivat satunnaisiksi kouristuksiksi yhtenevän kivun sijaan.

Kolmannella vessakäynnillä kuului molskahdus, epäilen että tällöin poistui n. 10vko ikäinen alkio muun verihyytymien mukana, koska muuta isompaa könttiä tai hyytymää ei ole kuulunut/löytynyt(en alkanut onkia sitä pöntöstä että oliko se se...)

Nyt klo yli yhdeksän, edelliset kipulääkkeet otettu silloin kahden aikoihin ja vatsakrampit ovat satunnaisia. Tuolloin kyllä kovia mutta siedettävissä ja tasainen pieni jomotus/tunne alavatsassa koko ajan. Nyt lisäksi vessassa ravaaminen rauhoittunut hieman, enää ei tarvitse ravata vartin välein.

Pelkäsin ettei raskausmateriaali lähtisi poistumaan kun vuotamisen alkaminen kesti niin pitkään. Nyt olotilakin helpompi, jopa kaveri huomasi eron.

Rv 7+6, alkio näytti ameebalta ultrassa.

Ensimmäisen tabletin jälkeen ei tapahtunut mitään. Vietin päivän normaalisti.

Seuraavana päivänä otin buranaa 600mg ja panacodin. Kivut alkoivat n. 2h lääkkeiden emättimeen asettamisen jälkeen. Kivut olivat kovia, mutta siedettäviä. Varoittivat tulostaan eli eivät ala yhtäkkiä. Mantrasin suihkun lattialla "tämä kestää vain tunnin".

Otin 1g panadolia lisää kipuihin. Oksensin, ja samalla voimalla työntyi ulos ensimmäinen hyytymä. Sen jälkeen hyytymiä tuli lisää ja runsaiden kuukautisten mukaisesti verta. Pöntössä näkymä ei ollut mitään mitä ei olisi tullut nähtyä aiemmin: verta ja hyytymiä. Ei mitenkään järkyttävää.

Kivut jatkuivat kovina noin 1-2h ja sen jälkeen pehmeämpinä. Iltaan asti makasin sängyssä ja otin särkylääkkeitä. Noin 21:30 pystyin käydä lähikaupassa ja syödä hyvällä ruokahalulla.

Päivä keskeytyksen jälkeen kaikki raskausoireeni olivat kadonneet. Olo oli energinen. Vuoto jatkui muttei voimakkaana. Pieniä supistuksia oli vielä. Toivon että tämä oli tässä eikä kaavintaan tarvitse mennä: pelkään kohdun vaurioitumista. Hoitohenkilökunta oli oikein asiallista. Vaikka kokemus oli siedettävä, toivon ettei ikinä enää tarvitse tätä tehdä.

Tein lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen rv 7. Tämä tapahtui marraskuussa 2012. Kaiken piti mennä hyvin kunnes tuli jälkitarkastus, minulle soitettiin labrojen jälkeen että raskaus-arvot ovat vieläkin korkealla. Uudestaan lääkäriin jossa annettiin lisää lääkkeitä. Taas labrat ja edelleen arvot korkealla. Lopulta oltiin jo menossa helmikuussa 2013 kun jouduin kaavintaan. Koko tämän ajan minulla oli siis tiputteluvuotoa ja kohdussa oli ns. jäänteitä, joten ihme ettei tullut kohtutulehdusta. En suosittelisi lääkkeellistä kenellekkään! Suoran vain kaavintaan, niinhän ne ennenkin tehtiin, eikä tarvitse yksin jäädä kotiin kipuilemaan. Ja kannattaa vaatia kaavinnan jälkeen jälkitarkastusta, sellaisen minäkin sain kun pyysin että kerralla tietäisi asian olevan kunnossa.

Vähän jännittää, kun on lukenut kaikkien vastauksia ja kirjoituksia tänne.

Itse kävin tänään hakemassa ensimmäisen tabletin suun kautta. Olen 6+3. Perjantai aamulla laitan 4 kpl lopputabletteja alapäänkautta sisään, jos vuotoa ei ole eikä kauheesti kipuja, onko normaalia??

Pelkään paljon, vaikka lääkäri sanoi sen olevan harvinaista, että joudun uudelleen vielä kaavintaan, ettei kaikki tulisi ekalla kerralla ulos...

Pelottaa sairaasti.

Minä jouduin tekemään lääkkeellisen keskeytyksen eilen kotona.varhaisraskauden ultrassa kaikki oli hyvin, syke näkyi jne siitä noin viikon päästä alkio oli lakannut kehittymästä, gynekologin mukaan kehitys oli lakannut 7+1, tämä todettiin vasta alkuraskauden ultrassa vkolla 14! Olin siis ollut mielessäni jo kovin pitkään raskaana.Tyhjennys sujui onneksi melko hyvin. Tosin toimenpide kesti pitkään.laitoin 4kpl cytotecejä emättimeen aamulla klo 9 (en saanut mitään tablettia suun kautta kuten moni muu tässä ketjussa) odottelin iltapäivään asti,silloin alkoi vasta supistukset, ne vastasivat synnytyksen alkuvaiheen avautumisen kipuja (silloin kun vielä pystyy olemaan kotona) sitten ne yhtäkkiä loppui ja siitä noin tunnin päästä alkoi tyhjentymisvaihe: ensin tuli limatulppa,juoksin vessaan ja pönttöön tuli vauhdilla kaikki,satuin näkemään myös alkion pussissaan, sellainen verinen möykky.pari tuntia istuin vessassa,siteet ei todellakaan olisi riittäneet ja näin vältin myös palasten tarkemman katselun. Myös jälkisupistuksia tuli mutta särkylääkkeiden avulla pystyin nukkumaan.Ihmettelen miten monille on määrätty jälkitarkastus,miksi ei minulle?pakko mennä kai yksityiselle.haluaisin tulla raskaaksi uudelleen pian enkä siksi haluaisi kaavintaa kun se vaurioittaa kohdun limakalvoja ja toipuminen kestää pidempään.

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys tänään 22.09, rv 10+4. Perjantaina 19.09 kävin gynepolilla ottamassa ekan lääkkeen suun kautta. Sunnuntaina alkoi kamala pahoinvointi, oksentelua oli koko päivän enkä saanut syötyä yhtään. Su-ma välisenä yönä alkoi myös pientä vuotoa tulemaan. Tänään maanantaiaamuna siis klo 8 menin sairaalalle vuodeosastolle, jossa sain Cytoteciä tupla-annostuksen ja lisäksi pari Buranaa ja Panadolia kipujenlievittämiseksi. Tunti kului hyvissä merkeissä kunnes voimakas oksentelu taas alkoi. Sitä kesti sitten tunnin verran, pakko oli kokeilla kaikki helpotuskeinot lämpimästä suihkusta kaurahauteisiin. Kummasti tuo lämmin kyllä auttoi. Puoli 12 sain uuden satsin misoprostolia suun kautta, tällä kertaa samaan syssyyn annettiin varmuudenvuoksi pahoinvointilääkettä sekä lisää buranaa. Kivut alkoivat uudelleen kahta kauheampina. 1,5 tuntia makasin suihkussa vaihdellen asentoja muttei mikään tuntunut auttavan, mahaan koski vietävästi mutta onnekseni paha olo oli lähtenyt pois. Tämän 1,5 tunnin tuskan jälkeen tunsin viimein että jotain tulisi ja sieltä se alkio istukoineen plumpsahti "rautapönttöön". Ikävältähän se tuntui muttei sattunut. Kun tämä kaikki oli ohi oloni helpotti saman tien. Kutsuin hoitajan paikalle ja tämä ilmoittikin että kohtu oli hyvin tyhjentynyt. Jälkiseuranta vielä noin tunnin ja suunnilleen klo 16 aikoihin pääsin lähtemään kotiin. Olo on ainakin nyt huojentunut, kaikki kivut ovat poissa ja vuotokin on ollut niukkaa. Jälkitarkastus on varattuna 06.10, toivottavasti kaikki sujuu siihen asti hyvin. 

Tahdon jakaa oman kokemukseni lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä, koska ainakin minua rauhoitti lukea muiden tuntemuksia ja tietää mitä on edessä.

Luulin olevani saamassa flunssaa monta päivää kestäneen viluisen olon vuoksi. Alavatsakivun puolestaan luulin enteilevän menkkojen alkamista kuten tavallista, mutta kun kipu ja viluilu jatkui yli viikon eikä menkkoja kuulunut, tajusin että niidenhän olisi pitänyt tulla jo edeltävällä viikolla. Tilasin netistä testin ja positiivisen tuloksen jälkeen soitin heti YTHS:lle, josta sain ajan seuraavaksi aamuksi (tiistai) terveydenhoitajalle jossa raskaus vielä varmistettiin. Terkkari aloitti keskustelemalla tuntemuksistani ja varmistamalla että minulla on läheisiä joilta saa tarvittaessa tukea, sanoi että voin missä tahansa vaiheessa soittaa hänelle ja antoi vielä muitakin tukinumeroita. Raskaustestin yhteydessä virtsanäytteestä testattiin samalla klamydia, HIV-testinkin olisin tahtoessani saanut mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi. Kävimme läpi koko prosessin, ja sain ajan yleislääkärille seuraavaksi aamuksi (keskiviikko). Lääkäri oli hyvin asiantunteva ja ystävällinen hänkin, ja kirjoitti minulle reseptin e-pillereitä varten. Mitään sen kummempia erillisiä syitä ei missään vaiheessa tentattu, mutta koska kyseessä on hiukan byrokraattinen prosessi johon vaaditaan kahden lääkärin suostumus, lomakkeita varten kirjoitettiin ehkäisyn pettäminen ja uudehko parisuhde, keskeytyksen hakeminen sosiaalisin perustein. Ultrassa raskausviikoiksi arvioitiin 6+5 ja samalla otettiin papa. YTHS:n lääkäri antoi infopaketin jossa käytiin jokainen vaihe vielä yksityiskohtasesti läpi puhelinnumeroineen kaikkineen. Soitin samantien keskussairaalan naistenpolille josta ohjattiin käymään näytteenottokeskuksessa perjantaina, ja sain ajan naistenpolille maanantainaamuksi. Näytteenottokeskukseen ei tarvinnut varata aikaa, otin paikan päällä vuoronumeron ja verinäytteet otettiin samantien. Maanantaina menin keskussairaalaan, ilmoittauduin aulassa sähköisesti ja menin naistenpolille odottamaan. Minut otti vastaan kaksi lääkäriä ja kätilö, jotka kävivät vielä kaikki tiedot kanssani läpi ja tekivät vielä ultran jossa varmistettiin kohdun sisäinen raskaus ja rv 7+0. Sain reseptit panadolille, panacodille ja buranalle. Kätilö antoi ensimmäisen lääkkeen joka aloitti keskeytyksen, ja antoi cytotecit mukaan.
    Kotona vuoto alkoi jo seuraavana päivänä, pahaa oloa tai kipua ei ollut. Keskiviikkona odotin että poikaystävä tulee paikalle, otin yhden panacodin ja samantien neljä cytotecia suun kautta koska vuoto oli jo aika runsasta, laitoin kielen alle ja pureskelin vähän antaen läkkeen imeytyä. Kipu alkoi tuntua jo viiden minuutin sisällä, aluksi kova menkkamaista kipua, joka muuttui poltteluksi ja en enää pystynyt keskittymään mihinkään vaan aloin kävellä ympyrää pienessä yksiössäni. Kaduin etten ollut ottanut kipulääkettä aikaisemmin koska en arvannut että kipu alkaisi välittömästi, monilla on kestänyt tunteja ennenkuin mitään edes tapahtuu... Menin vessaan kun aloin tuntea aaltomaista kipua, mutta mitään ei tullut. Tuntemus yltyi jatkuvasti ja aloin täristä ja huohottaa, menin kuumaan suihkuun ja vedin lisää panacodia. Siinä sitten makasinkin suihkun lattialla tietämättä lainkaan kuinka paljon aikaa oli kulunut, ja lääkkeet saivat minut todella tokkuraiseksi ja vaivuin johonkin ihmeelliseen horkkaan jossa vain yritin olla ajattelematta yhtään mitään. Mietin monesti onko jotain vialla, kuuluuko kivun olla näin pahaa, ja pitäisikö lähteä päivystykseen. Poikaystävä kävi säännöllisesti vessan ovella varmistamassa että olen hengissä ja toi lisää särkylääkettä. :D Olin jo ihan lopussa ja aloin vain hyppiä ja painella vatsaani vaikka se pahensi kipua, olin jo sen verran turtunut että sen sieti sillä ajatuksen voimalla että kipu tarkoitti vain että jotain tapahtuu ja sitä nopeammin se olisi ohitse. Kävin mahalleni makaamaan ja ponnistin, luulin tuntevani muljahduksen mutta mitään ei näkynyt tulevan, kunnes tunnustelin alapäätä jossa tunsin jotain kovaa (istukka? sikiöpussi?). Menin pöntölle ja autoin sen sormilla ulos, ja voi luoja sitä helpotuksen määrää. Kipu loppui seinään ja aloin nauraa.
    Loppujen lopuksi olin ilmeisesti maannut suihkussa yli kolme tuntia. Poikaystävä oli hakenut minulle pitsan ja mutusteltuani pari siivua olin niin poikki että hän oli kantanut minut petiin ja havahduin illalla yhdeksän aikaan.

En tahdo pelotella ketään, kipu on yksilöllistä ja suhteellista, mutta itse esim. munasarjakuolion kokeneena voin sanoa että tämä kipu oli samaa tasoa (tosin kuoliosta kärsin yli kaksi viikkoa koska lääkärit eivät uskoneet että minussa oli mitään vikaa ja lähettivät kolme kertaa takaisin kotiin ilman mitään kipulääkettä). Ottakaa kipulääkkeet ajoissa ja kaiken varalta, älkää jääkö odottelemaan että alkaa koskea. Kokemuksen jälkeen juttelin ystäväni kanssa joka oli kokenut saman lääkityksen keskenmenon vuoksi, hänellä oli kestänyt koko päivä että edes vuoto oli alkanut ja hän vertasi kovintakin kipuaan pahoihin kuukautisiin.
    Jälkeenpäin helpotus oli suurempaa kuin kärsimys ja tekisin sen kyllä uudelleen. Jälkivuotoa on tullut vähän ja pientä kipua on vielä ollut. Älkää ihmeessä jääkö tonkimaan että mitä sieltä tulee ulos, se ei ole missään nimessä tarkoituksenomaista ja olen kauhistellut muutamia tekstejä täällä ja muissa keskusteluissa joissa on jääty ihmettelemään että miltä se alkio näyttää ja sitten ihmetellään miten on jäänyt traumoja...! Jos päätös keskeytyksestä on oma niin ei ole syytä velloa syyllisyydessä tai missä lie.

Suurin kynnys koko prosessissa oli tuo ensimmäinen soitto, se että myönsi asian itselleen ja se piti sanoa ääneen. Asiaa ei auttanut se että aikaa varatessa ja kertoessani, että ehkäisyn  kanssa on käynyt vahinko, sain vastaukseksi "Aha? Ja mitäs halusit asialle tehdä?". Onnekseni tämän tylympää kohtelua en saanut missään vaiheessa vaan terveydenhoitaja, lääkärit, kätilö, kaikki olivat ihania ja todella tukevia ja tarjosivat paljon tietoa. Missään vaiheessa en kohdannut minkäänlaista syyllistämistä, kaikki olivat ymmärtäväisiä ja ystävällisiä.

Jälkitarkastusta varten käy näytteenottokeskuksessa kuukauden päästä varmistamassa että raskaushormoni on laskenut, tulehduksen oireita tulee seurata ja hygieniasta pitää hyvää huolta. Aloitin e-pillerit jo seuraavana päivänä keskeytyksestä.

Tsemppiä kaikille jotka joutuvat tämän käymään läpi syystä tai toisesta, kivun kyllä kestää mutta se miten itse henkisesti suhtautuu asiaan on varmasti monimutkaisempaa. Asian vatvominen pahentaa oloa eikä hyödytä mitään. Kun päätös on tehty, ei ole järkeä jäädä miettimään, "entä jos"... tai jäädä tuntemaan surua. Tunteet varmasti heittelevät, eikä niiltä ajatuksilta kai kukaan välty, mutta on tärkeää yrittää niistä nopeasti yli ja puhuminen auttaa. :)

Keskeytynyt km rv 12 ja tyhjennys kotona. En koskaan unohda sitä verimäärää ja sen hajua, enkä sitä, miltä kuollut sikiö näytti. En myöskään edelleenkään ymmärrä, miksi jouduin tekemään tyhjennyksen kotona. Lopulta mies soitti ambulanssin kun verta vain tuli ja tuli, makasin kylppärin lattialla, enkä meinannut pysyä tajuissani. Yö sairaalassa, ei kuulemma tarvetta jälkitarkastukseen. Yksityisellä sitten myöhemmin ultrattiin ja havaittiin, ettei kohtu ole tyhjentynyt kokonaan. Lopulta asia hoidettiin loppuun kaavinnassa.

Ei se muutaman viikon kehitttynyt sikiö ole vauva, ja raskausmateriaali-sana kuvaa ihan hyvin esim. kehityksen lopettanutta sikiötä, kalvopussia ja verimassoja. Monet eivät huomaa, että keskeytynyt raskaus pitää keskeyttää eli kohtu on tyhjennettävä - ei se ole abortti. Ihmettelen kädellään sikiötä pidellyttä - aika rankkaa. Avasitko siis pussin ja katsoit sikiötä? Itse hämmästyin, että piti tyhjentyä ihan sinne sairaalan pyttyyn. Fyysisesti toipuminen sujui hyvin, mutta henkisesti rankkaa. Miehen kanssa ja netissä keskustellen asiasta pääsi yli pikkuhiljaa. Elimistö toipui todella pian ja ihana tyttövauva syntyi vielä samana vuonna. Luulin aluksi, että kaikki aina kaavitaan ja syyt tutkitaan, mutta ehei tietenkään. Usein mietin, olisiko se sikiö ollut tyttö vai poika, mutta ei sillä ole merkitysyä. Ja miksi ei kehittynyt. Useimmiten luonto kai hoitaa pahimmat kehityshäiriöt juuri noin - kehitys lakkaa. Luonnolle voi olla kiitollinenkin siis, että noin tapahtuu. Kolme lasta ja yksi km.

Mulla lääkkeellinen keskeytys takana vuonna -11. Ei löytynyt sykettä. Otin kaikki pillerit kotona parin tunnin välein, myös kipulääkkeet. Alkio tuli ulos samana iltana suht kivuttomasti, vuoto jatkui 8 päivää. Siinä se.

Nyt vaan mietin, että mikä ihmeen jälkitarkastus...? Voiko kohtuun siis jäädä jotain? En ymmärrä, miten olen voinut missata tuon?????

Hei. Minäkin haluan kertoa oman kokemuksen lääkkeellisestä keskeytyksestä. Siitä on nyt noin reilu 4vk ja se oli lauantai aamu kun kävin naistentautien osastolla hakemassa sen ensimmäisen suun kautta otettavan lääkkeen ja siitä parin päivän päästä laitoin kotona 4 cytotec tablettia alapäähän. Olin sängyssä makaamassa koska niin neuvottiin. Minkäänlaisia kipuja ei oikeastaan ollut mutta olisko noin tunnin pari päästä alkoi kunnon vuoto ja pönttöön putoili paljon hyytymiä. Sen jälkeen vuoto heikenty ja on jatkunu tämän nelisen viikkoa niukkoina, kunnes sitten kolme yötä sitten heräsin siihe kun sänky oli veressä, mietin että mitäs ny. No menin tietenki vessaan ja kuinka ollakkaa pyörryin sinne. Onneks mies heräs ja tuli katsomaan ja soitti ambulanssin, no eipä ne oikein osannut tehdä mitään ja ei kuulemma tarvinnut lähteä sairaalaan vaan seuraavana aamuna omalle terveysasemalle. No minähän aamulla soittelin sinne ja sain lääkärille ajan. No lääkäri tutki ja totesi ettei sielä enää tunnu mitään, mutta laittoi lähetteen verikokeisiin. Otettiin verenkuva, tulehdus arvot ja raskaus hormoni. Tänään lääkäri sitten soitti ja sanoi että kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta toi raskaus hormoni on vielä hiukan koholla. Parin viikon päästä pitäisi mennä uudestaa kokeisiin. On tää ollu vaan yhtä tuskaa. Olisin mielummin halunnu kaavinnan.

Itselläni lääkkellinen raskauden keskeytys oli todella kivulias. 3 tunnin päästä, ju Olin laittanut lääkkeet emättimeen alkoi kovat kivut, pahin kipu kesti tunnin, silloin oksensin ja Olin aivan hiestä märkänä. Makasin sängyllä tuskissa ja vatsassa tuntui muljahdus ja kivut loppui heti. Vessaan tippui paljin hyytymää, en halunnut katsoa. Jos olisin tiennyt että kivut noin pahat niin olisin halunnut tehdä keskeytyksen lääkärissä.

Oliko jotain oireita kohtutulehduksesta?

[quote author="Vierailija" time="10.01.2012 klo 18:06"]

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys viikolla 5 +6 eli hyvin varhaisessa vaiheessa. Olin lukenut netistä kauhutarinoita operaatiosta ja siksi kirjoitan tänne nyt oman POSITIIVISEN kokemukseni.

Maanantaina sain ekat pillerit Kättärillä. Niistä tuli hieman huono olo, joka jatkui koko tiistain, mutta olin ihan työkykyinen koko ajan. Verenvuoto alkoi tiistaina puoleltapäivin. Vielä keskiviikkoaamuna olin töissä muutaman tunnin, otin ne määrätyt särkylääkkeet ja sitten tulin kotiin ja panin kielen alle ne 4 Cytotecia, joista tuli todella huono olo ja kuumehorkka, mutta sekin kesti vain n. tunnin, minkä jälkeen söin ja nukuin.

Verenvuoto lisääntyi sinä aikana, mutta missään vaiheessa sitä ei tullut kuukautisvuotoa enempää eikä MITÄÄN kipuja ollut. Verenvuoto jatkui kuukautisvuodon tapaisena pari päivää, kunnes tyrehtyi kupariseksi vuodoksi, joka jatkui n. viikon.

Sen jälkeen oli 3 vrk:n tauko, minkä jälkeen alkoi uusi vuoto, todennäköisesti kuukautiset jo. Ainakin se kesti saman verran ja tuntui samalta. Nyt ei ole vuotanut enää 10 päivään ja eilen tehty kontrolliverikoe todisti, että raskaushormoni on laskenut elimistössäni ja kaikki siis hyvin.

Jos en olisi lukenut niitä netin kauhutarinoita, kokemus kaikkinensa olisi ollut täysin harmiton. Moraalisia tuskia minulla ei ollut missään vaiheessa, koska tiesin 100% etten halua tätä lasta. Yksi minulla on jo.

[/quote]

Minulla oli samanlainen kokemus samoilla viikoilla tehdystä keskeytyksestä. Vuoto alkoi muutama tunti cytotecin jälkeen, samalla kun kuumehorkka ja palelu. Otin lääkkeen illalla, joten menin palelevaisena nukkumaan iso side alushousuissa ja kun heräsin aamulla, kaikki oli ohi.

Minullakin tilanne sama kuin sinulla eli kaksi lasta kotona eikä hoitopaikkaa heille  :( Aion kysyä voinko ottaa ne toiset supistuksia aiheuttavat tabletit poliklinikalla juuri siksi, etten missään nimessä halua lasten joutuvan näkemään äitinsä kipuja ja vuotoa. Lääkäriaika on 12.30 pelottaa jo nyt ihan hirveästi, ei siksi ettenkö olisi varma päätöksestäni vaan siksi, että pelkään lääkärin rektiota edellisen oltua niin etäinen ja kylmä, eikä minulla ole varaa maksaa enää toista 200 euroa (tiistainen lääkäri laskutti 200e ultrasta ja raskausverikokeesta!!) joten toivon saavani lähetteen kaupungin terveydenhuoltoon poliklinikalle jossa raskaudenkeskeytyksiä hoidetaan. Pahimmalta tuntuu ettei tällaisesta asiasta voi puhua muiden kuin oman miehen kanssa.

Moi!

Haluisin kertoa oman negatiivisen (mutta onnistuneen) kokemukseni lääkkeellisestä keskeytyksestä. Olin 18 vuotias kun tein sen viime kesänä, heinäkuussa. Raskausviikkoja taisi olla jotain 7+3? tossa vaiheessahan sitä on vaikee määrittää kun alkio niin pieni.

Anyway, maanantaina käytiin naistenklinikalla ottamassa eka lääke (lopettaa raskaushormoonin tuottamisen) ja saatiin samalla mukaan ne 3 emättimeen laitettavaa lääkettä sekä särkylääkkeitä. Maanantaina olo oli vielä ihan okei, mutta ma-ti yönä heräsin oksenteluun. Kauhea olo. Ti aamuna oksentelu jatkui enkä syönyt mitään kun ei pysynyt sisällä..

Ke aamuna otin sit eka ne särkylääkleet mitä olin saanut (olisko ollu jotain buranaa ja panacodia) ja siitä tunnin päästä laitoin ne 3 emättimeen mitkä aiheuttaa ne supistukset. Ekaks oli ihan fine olo, eikä kummempia kipuja mut yhtäkkiä alko ihan hirvee jomotus selässä ja vatsassa. Mulla on aina ollu myös pahat menkka kivut (pyörtyileminen kivun takia ja oksentelu liiankin normaalia:D) eli aattelin että selviin siitä. Sit kivut rupes pahenee ja rupesin taas oksentelemaan. Äiti toi lisää särkylääkettä vissiin kaks kertaa ja molemmilla kerroilla oksensin ulos. Kauhee kylmähiki ja tärinät, ei pystyny olee paikallaan. Kohtu siis oikeesti SUPISTELI ja se ei tuntunu sit jumpe yhtään kivalta... muistan ku melkein makasin vessan lattialla ja huusin äidilleni etten pärjää enää kotona, ja sit lähettiin kättärille.

Ne otti mut sit tottakai päivystykseen ja makaamaan sinne ja ekaks ne toi mulle lisää sitä panacodia vissiin yhen tai kaks kappaletta. Ooteltiin 30-45min eikä auttanu YHTÄÄN. Kauheet kivut niin et meinas taju lähtee. Sit ne toi tramalia (en muista montako mg) ja ooteltiin taas sama aika, eikä auttanu.... Juuh. Edelleen ihan jumalattoman huonossa jamassa, tärisen ku mikäki hullu ja sätkin ku sattu. Vessaan en pystyny kävelemäänkään, hoitaja talutti...Vessassa rupesin sit itkemään ku hirveen toivoton olo; verta oli kaikkialla (sitä tuli muuten PALJON) ja sitä raskausmateriaalia oli mun reidessä suurinpiirtein....

Tramalin jälkeen siirryttiin Litalgiiniin (en taaskaan muista määriä, olin aika tokkurassa jo:D) ja taas ooteltiin.. Ei auttanu. Sit ku ne kyllä näki ettei mun olo ollu yhtää parantunu niin päätti et pakko laittaa suoraan piikillä lihakseen et kivut helpottuis ees vähän, laitoivat Litalgiinia 5mm vissiin. Piikki sattu vähän mut eipä sitä siinä noteerannu muiden kipujen ohella :D. Tän jälkeen ooteltiin tunti, eikä auttanut. Tässä välissä oli jo pari kertaa joku osaston ylilääkäri tullu kattoon et miten oon niin huonossa jamassa ja puhuttiin et miten jatketaan... No sit päätettiin et jos tää seuraava (tramal) lihakseen ei auta niin pakko laittaa suoneen. Onneksi sit VIHDOIN ja VIIMEIN rupes vaikuttamaan ja kivut hellitti :)

Täs vaiheessa kello oli jotain 20 illalla ja lääkäri sit suositteli mua jäämään vielä yöks osastolle et ne kattois et kaikki on ihan ok ja näin. Jäin sit yöks sinne ja sain vissiin illalla ja yölläkin jotain särkylääkkeitä (suun kautta) tosin illalla alko myös se oksentelu uusiks joka jatku yöllä ja aamulla. Huonosti nukuin kyllä... Aamulla sit ne anto lääkettä mut oksensin ulos, sit pahoinvointilääkettä minkä kans oksensin, ja sit uudestaan pah.voin. lääke jonka taas oksensin ja sit viimein saatiin pysymään sisällä...

Sit menin kotiin ja seuraavat väh 7 päivää oli aika tuskasia, minnekkään en liikkunu ja ensimmäisenä ku heräsin aamulla otin särkylääkettä ja vikana illalla.. Anto mulle siis reseptillä tramalia. Pakko oli niitä ottaa ku en mä muuten ois pärjännyt :D Ja ne jälkivuodot kesti sellaset ehkä 5-6viikkoa.

Pari vkoa sitten oli jälkitarkastus, kaikki oli okei ja keskeytys onnistunut. Mun hemoglobiini arvo vaan oli laskenut ton takia aika paljon... Ennen oli aina ollut n. 146 (luovutan verta, siks tiiän) mut nyt se oli jotain 117...

Mulla oli ERITTÄIN kivulias kokemus enkä toivois KENELLEKKÄÄN edes pahimmalle vihamiehelleni tuollaista.. Henkisesti myös rankkaa, oonhan vasta näin nuori...

miten tehdään keskeytys. saako lääke neuvolassa tai terv .keskus lääkäri antaa. miten se tehdään.? onko pakko ekä pilleri ottaa paikan päällä tai saisiko kotona.

Voimia teille kaikille, jotka tuihon joudutte syystä tai toisesta.

Mutta tyhmä kysymys. Miksi te olette päässeet/joutuneet ultraan noin alussa? Minulla yksi lapsi ja muistan alkuraskaudessa ihmetelleeni eikö kukaan "tarkasta" raskautta millään tavalla. Eka neuvola oli muistaakseni viikolla 7, mutta ei siellä ultrattu. Ultra oli vasta viikolla 12. Vai muistanko ihan pieleen?