Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

"Raskausmateriaali". Kuvottava sanahirviö. Sanokaa suoraan: vauva ja istukka!

Minulla on huomenna aika lääkkeellisen keskeytyksen toiseen vaiheeseen. Raskaus alussa noin 6vkoa, eivät sen kummemmin määritelleet ikää; sanoivat vaan, että pari päivää sitten ei olisi vielä näkynyt mitään. Eilen sain ensimmäisen pillerin sekä pahoinvointitabletin Naistenklinikalla. Eilen en tuntenut mitään, mutta tänään aamulla hirveä pahoinvointi ja pääkipu sekä pientä haaleaa tiputtelua.

Huomenna menen Kätilöopistolle. En halua tehdä kotona, sillä pelkään siitä jäävän traumoja enemmän. Pelottaa aivan suunnattomasti! Toivon, että kaikki menee hyvin, mutta pelkään pahinta.

Mulla oli keskeytys viikoilla 7 + 1.

Kaikki meni käsittämättömän helposti, vaikka etukäteen pelotti aivan hirveästi kivut ja vuodon tuleminen. Ensimmäisestä suun kautta otettavasta tabletista ei tullut mitään oireita ja pari päivää myöhemmin laitoin aamulla aikaisin Cytotecit (4 tabl.) emättimeen. Jo puolen tunnin päästä alkoi vuoto ja se oli ihan hallinnassa. Pahin vuotovaihe kesti 4-6 tuntia, sen jälkeen kuin normaalia kuulautisvuotoa. En tarvinnut ollenkaan Panacodia, Buranaa otin 3 x 400mg. Oli kyllä niin helpottunut olo ja seuraavana päivänä menin jo töihin.

Mulle oli annettu joskus puolenpäivän aikaan rv 12 eka tabletti ja tarkoitus oli mennä seur. päivänä osastolle suorittamaan keskeytys. Pientä vaaleaa vuotoa oli jo ollut päivällä. Illalla kivut alkoivat ja pahenivat nopeasti, samoin vuoto alkoi olla aika runsasta. Ramppasin vessassa ja kouristelin. Tiesin ettei tilanne tästä ainakaan parane ja lähdin päivystykseen. 

Siellä oli ikävä vastaanotto. Hoitaja moneen kertaan ihmetteli että miten niin alkoi ennen aikojaan, nythän siinä tapahtuu juuri niinkuin pitikin ja se tulee pois. Selitin useasti (siinä tuolilla kärvistellen ja kiemurrellen kivuista) että keskeytys piti tehdä osastolla, ja että kivut ovat kovat, en selviä niiden kanssa + että vuoto pahenee ja pahenee. "En mä kyllä ymmärrä mitä sä kuvittelet että...ei se mitään muuta, nythän siinä käy niinkuin pitää" toinen jankkaa. Välillä sanoi sivuun toiselle hoitajalle jotain mm. "ei ole voimakasta vuotoa.." johon korjasin että vuoto ON voimakasta. Lisäksi NAURESKELI ja tuhahteli tälle toiselle. 

Lopulta suostui päästämään odottaman lääkäriä. Kysyin tuskaisena ja hikisenä kiemurrellen että kauanko menee johon vastaus: no kyllä siinä jonkun aikaa menee. 

"Istuin" tai lähinnä kiemurtelin, heiluin ja hikoilin pyörtymisen rajamailla siellä odotustilassa muiden ihmeteltävänä yli puoli tuntia ennenkuin pääsin lääkärille. Pelkäsin että paskon alleni ja yritin epätoivoisesti pidätellä ettei kaikki raskaus"jätteet" tule sisuksista housuihin. Vettä en edes kyennyt hakemaan parin metrin päästä vaikka janotti hulluna. 

Lopulta hoitaja haki sisään, pisti heti sängylle nähtyään päälle kovat kivut. Housuja poistettaessa oikein huudahti, vuotoa oli aivan hemmetisti. Siitä lähti sitten tehokkaampi toiminta, kipulääkettä vedettiin kokoajan lisää, putsattiin ja vaihdettiin vaatteita, lakanoita ja siteita jatkuvasti jne. Yöllä loppujen lopuksi kaavintaan. 

Jäi kyllä kaivelemaan tuo hoitajan asenne. Eikö ollut ikinä kuullut vaikeista keskeytyskivuista? Kuitenkin mulle oli annettu ohjeeksi että jos vuoto on runsasta ja kivut kovat niin sairaalaan. Ja jo rv 8 ultrassa sanottiin että jos menisi kesken niin sitten päivystykseen, koska on jo niin pitkällä ettei pidä jäädä kotiin sen kanssa. 

Rv 8+5 suun kautta tabletti polilla. Rv 9+0 neljä pilleriä emättimeen. Tunti sen jälkeen koski alavatsaan jonkin verran, kolme tuntia pillereiden laitosta alkoi vuoto. Kivut ei olleet pahoja, panadolilla ja litalginilla pärjäsi hyvin. Yksin olin kotona. Runsas vuoto oli ja jonkin verran hyytymiä. Kolmen päivän päästä pönttöön tippui iso klöntti ja vuoto loppui pari päivää sen jälkeen. Jälkitarkastuksessa kohtu todettiin tyhjäksi.

Kirjoitampas myös oman kokemukseni. Viikkojani en tarkkaan tiedä enkä halunnut tietääkkään. Enempää syitä kertomatta siis asiaan.
Kuukautiseni olivat viikon myöhässä kun tein positiivisen raskaustestin ja koska olimme jo mieheni kanssa samoissa ajatuksissa, soitin heti omalle lääkärille ja varasin ajan seuraavalle päivälle ja kävin ottamassa verikokeet. Lääkäri oli tosi ihana ja keskusteltiin pitkään syistä ja että ollaan varmoja asiasta. Itkin paljon koska olen henkisesti ja fyysisesti ollut tosi rankoilla nuorimman lapseni kanssa ja tämä oli yksi syy päätökseeni.
Oli torstai kun sain lähetteen ja jo maanantaina oli postilaatikossa aika tiistaille naistenpolille. Sain naistenpolilla ultran jälkeen ensimmäisen tabletin suun kautta ja pääsin kotiin 4 itselaitettavan tabletin kanssa. Ensimmäinen pilleri ei aiheuttanut minulle kun pientä pistelyä ja menkkajomottelua. Tänäaamuna laitoin loput pillerit alakautta ja 1,5h päästä nousin sohvalta ja menin kurkkaamaan onko jotain tullut. Olin ottanut 1g panadolia, 600mg buranaa ja 1 tabletin Litalginia puolituntia ennen tablettien laittoa ja en tuntenut aluksi juuri mitään kipuja. Vuoto alkoi siis 1,5h jälkeen ja jatkui n. 4h tiputellen klönttejä ja verta. Otin jossain vaiheessa varmuudeksi yhden panadolin koska ajattelin että kivut vielä yltyvät mutta oikeastaan koko tuon reilun 4h aikana oli vain normaalia menkkakipua ja alkuun todella oksettavaa oloa. Kun kipu loppui kokonaan, oletin että alkio on tullut huomaamattani jo pois. En sitä nimittäin klönttien seasta ainakaan erottanut ja nyt minulla on jäljellä enää niukkaa vuotoa ja pientä menkkajomottelua. Kaiken kaikkiaan minun osalta ei ollenkaan traumaattinen kokemus kivultaan vaikka sitä odotin. Turhaan pelkäsin. Enemmän tämä oli henkisesti raskaampaa. Todella yksilöllistä siis tuo kivuliaisuus ja ei kannata kyllä pelätä pahinta suotta. Hyvä kipulääkitys alle ja tukihenkilö mukaan. En tiedä vaikuttaako itsellä viikkojen vähyys ja kahden lapsen synnytys asiaan. Muuten kärsin todella kovista menkkakivuista ja endometrioosikivuista.
Voimia kaikille keskeyttäneille :/

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 09:41"]Oliko jotain oireita kohtutulehduksesta?
[/quote]

Infoa tästä kiitos? :)

Huomenna olisi keskeytys ja kyllä pelottaa

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:23"]Huomenna olisi keskeytys ja kyllä pelottaa
[/quote]

Kertokaas nyt...

Olin viikolla 7+4 kun tein keskeytyksen. Lääkkeiden laiton jälkeen alkoi vajaan tunnin päästä vuoto ja supistus kesti n. 20min vuoto koveni hyytymiä tuli tasaisesti. Aaltomainen kipu jatkui n. 3~4 tuntia kunnes kipu tuli taas yhtä kovana ja tunsin että täytyy mennä vessaan jolloin istukka kaikkineen päivineen tuli ulos. Se oli ehkä mandariinin kokoinen ja sen jälkeen kivut jatkuivat sekä vuoto aaltomaisena iltaan asti mutta pienenivät paljon.

menossa heti pääsiäisen jälkeen, tänään soitin ajan ihan omaan terveyskeskukseen.

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskytys eilen 24.5.2013 viikolla 6+3. Keskiviikkona 12:30 otin ensimmäisen lääkkeen (mifepristoni). Lääkkeen oton jälkeen alkoi vähän väsyttää ja oli pahoinvointia, mutta toisaalta olin ollut pahoinvoiva ja väsynyt raskauden takia jo pari päivää. Torstaina alkoi vuoto. Alkuun vuoto oli tosi vähäistä, muistutti lähinnä menkkoja. Alavatsakipuja ei juurikaan ollut. Vuoto yltyi iltaa kohden ja hyytymiäkin alkoi tulla. Mietin jo siinä vaiheessa, että olikohan koko raskaus mennyt jo kesken. Yöllä kävin vessassa ja pönttöön tippui melko iso hyytymä.. Menin kuitenkin aamulla sovittusti poliklinikalle, jossa raskaudenkeskeytys oli tarkoitus tehdä. Hoitaja otti lämpimästi vastaan ja vei huoneeseen, jossa oli minun lisäkseni kaksi muutakin samassa tilassa olevaa. Kerroin hoitajalle, että vuotoa oli tullut jo eilisestä lähtien, mutta silti hän antoi lääkkeet. Sain siis alkuun kaksi panacodia ja neljä misopristolia (lääkkeet, jotka aiheuttavat supistuksia). Noin vartin kuluttua lääkkeiden ottamisesta alkoi kauheat kivut. Kivut oli pahemmat kuin olin pystynyt edes kuvittelemaankaan. Hoitaja sanoi, että ovat melkein kuin synnytyskivut. Otin vielä yhden kipulääkkeen, minkö hoitaja oli jättänyt pahimman varalle. Noin viisi minuuttia lääkkeen oton jälkeen oksensin rajusti. Hoitaja oli kyllä jättänyt pöydälle pahoinvointilääkkeen, mutta en ehtinyt ottaa sitä. Oksentaminen jäi yhteen kertaan ja olo sen osalta parani. Kivut jatkuivat kuitenkin vielä samanlaisina. Olin hikinen ja kiemurtelin sängyssä. Kutsuin hoitajan paikalle ja hän laittoi takapuoleeni Voltaren kipupiikin. Piikin laittaminen ei tuntunut oikeastaan missään, joka johtunee muista pahemmista kivuista. Kipupiikki auttoi kymmenessä minuuutisssa. Se vei kivun lähes kokonaan pois. Vuotoa alkoi tulla rajummin ja sen mukana hyytymiä (ei kuitenkaan mitään isoja hyytymiä, josta olisi voinut päätellä alkion tulevan ulos). Kello 10-12 olo oli hyvä. Pystyin lukemaan ja syömään. Kävin välillä jalottelemassa ja ponnistelemassa vessassa, jotta vuotoa tulisi ulos. Kello 12 hoitaja antoi vielä kaksi misopristolia ja kaksi panacodia. Kivut alkoivat taas, mutta ei läheskään niin pahoina kuin aiemmin. Hoitaja kävi välillä lohduttelemassa, että kohta se loppuu kun kananlento, kun alkio tulee ulos. Hypin, pompin ja ponnistelin, että kaikki tulisi ulos. 13:30 mennessä kivut helpottivat taas ja pääsin ultraäänitutkimukseen. Ultraäänessä selvisi, että raskaus oli keskeytynyt ja kohdussa oli jäljellä vain verta ja pieniä hyytymiä. Lääkäri ja hoitaja antoivat luvan lähteä kotiin. Kivut kuitenkin yltyivät autossa matkalla kotiin ja tulivat aaltomaisesti koko illan ajan. Vuotoa tuli runsaasti, mutta hyytymät olivat enää harvassa. Yön nukuin rauhassa ja aamulla tunsin enää vaimeita selkäkipuja. Vuoto jatkuu kuitenkin edelleen.

Keskeytyksessä eniten pelkäsin kipua, mutta en osannut pelätä, että kipu olisi niin kova. Kipu oli välillä niin kova, että luulin kuolevani tai ainakin menettäväni järkeni. Jos mietit, teetkö keskeytyksen kotona vai poliklinikalla, suosittelen jälkimmäistä. He osaavat antaa sinulle lääkettä niin paljon kuin tarvitset. Heillä on se maaginen kipupiikki! Tunsin oloni turvalliseksi sairaalassa. Tiesin, että jos tässä jotakin käy niin apu on lähellä. Jos olisin tehnyt keskeytyksen kotona, olisin varmasti panikoinut sitä, milloin lähteä ensiapuun. Klinikalla tehtävässä keskeytyksessä etuna on myös se, että he voivat tarkastaa keskeytyksen tilan ultraäänellä, eikä sinun tarvitse pohtia onkohan se ohi vai ei. 

Raskaudenkeskeytys oli kokemuksena erilainen. Se heitteli tunteita moneen suuntaan. Välillä oli sujut asian kanssa, välillä tuli mieleen pelko sen onnistumisesta. Mutta se on ihan normaalia. Tilannetta helpotti ajatus siitä, kuinka paljon vahvempi ihminen olen tämän kokemuksen jälkeen. 

Minulle tehtiin eilen lääkkeellinen raskaudenkeskeytys.Olin rv 10+3. Otin keskiviikkona ensimmäisen lääkkeen jonka sain naistenklinikalla. Perjantaina ennen kuin menin kätilöopiston sairaalaan, otin kotona buranan ja panacodin ja 30 min sen jälkeen laitoin emättimeen Cytotec (misoprostol) tabletteja 2 kpl. Kun pääsin sairaalaan klo.8 aamulla, menin huoneeseen ja 3h jälkeen sain 2 misoprostolia lisää. Vatsa kramppasi kovast mutta vuotoa ei tullut. Sain panacod poretta, buranaa, jtn muuta lääkettä sekä piikillä pakaraan jtn opiaattijohdannaista. Taas klo. 13 sain lisää misoprostolia emättimeen, (2kpl) vuoto ei ollut alkanut vieläkään. Nukuin muutaman tunnin ja kävin vessassa sitten vuoto oli alkanut. Sain kielen alle 2 kpl misoprostolia. Menin takaisin nukkumaan otettuani lisää särkylääkettä. Klo. 18 aikoihin heräsin ja menin vessaan siihen metallipöntölle istumaan ja sitten sinne plumpsahti istukkapussi jonka sisällä oli sikiö. Kivut olivat kauheat mutta heti kun kohtu tyhjeni ne loppuivat. Aika kamala kokemus mutta siitäkin selviää, kipulääkettä saa kun kysyy.

Pakko kertoa.. Tein lääkkeellisen keskeytyksen pari vuotta sitten, kyseessä oli eitoivottu raskaus ja viikkoja muistaakseni 6. Otin ensimmäiset pillerit lääkärissä ultran jälkeen sekavin tuntein, ajattelin vain että nyt tätä ei voi enää perua. Ajoin kotiin jossa järjettömät kivut alkoivat. Muistan kuinka makasin sängyssä ja huusin, pyysin avomiestäni tuomaan kipulääkettä mutta hänellä oli PELI KESKEN olkkarissa ja huusi mulle vaan että ole hiljempaa..! Ensin pelkäsin ja lopuksi toivoin kuolevani. Loppu on sumua, en muista tuliko alkio vessaan vai sänkyyn, muistan vain kivun ja sen kuinka ajattelin että jätän tuon paskan miehen. Onneksi kaikki oli armeliaasti ohi seuraavana päivänä, myös se suhde.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 01:19"]

Pakko kertoa.. Tein lääkkeellisen keskeytyksen pari vuotta sitten, kyseessä oli eitoivottu raskaus ja viikkoja muistaakseni 6. Otin ensimmäiset pillerit lääkärissä ultran jälkeen sekavin tuntein, ajattelin vain että nyt tätä ei voi enää perua. Ajoin kotiin jossa järjettömät kivut alkoivat. Muistan kuinka makasin sängyssä ja huusin, pyysin avomiestäni tuomaan kipulääkettä mutta hänellä oli PELI KESKEN olkkarissa ja huusi mulle vaan että ole hiljempaa..! Ensin pelkäsin ja lopuksi toivoin kuolevani. Loppu on sumua, en muista tuliko alkio vessaan vai sänkyyn, muistan vain kivun ja sen kuinka ajattelin että jätän tuon paskan miehen. Onneksi kaikki oli armeliaasti ohi seuraavana päivänä, myös se suhde.

[/quote]

No voi vittu mikä ukko. Onneksi jätit!

Itselleni tehtiin lääkkeellisen raskausenkeskeytysken toinen vaihe tänään. Syynä keskeytykseen oli sikiön tila. Vilkaistessani alla olevia kirjoituksia olin iloinen, että en lukenut näitä etukäteen. Muista, että jokainen keskeytyksen saaja on yksilö, eivätkä toisen ihmisen kokemukset välttämättä päde sinuun! Itse olin keskeytyksen alkaessa raskausviikolla 7+0, milloin lienee yleisintä keskeyttää raskaus lääkkeellisesti. Sain lähetteen yksityisen erikoislääkärin kautta (hän myös alustavasti otti ultran). Hinta oli noin reipas 1oo euroa. Tämän jälkeen soitin yleiseen terveydenhoitoon, jonne sain ajan viikon kuluttua. Tätä ennen sain heiltä lähetteen julkisen terveydenhuollon hiv, klamydia ja veriryhmätestiin (standardi toimenpide). Ensimmäisen tabletin sain pe kätilöltä ja su otin itsenäisesti toisen lääkityksen kotona. Luonnollisesti sain hyvät ohjeet ja kotona tapahtuvan 2. hoidon edellytyksenä oli alkuvaiheen raskauteni. Hoito julkisella puolella oli ilmaista. Ensimmäisen tabletin jälkeen en saanut mitään tuntemuksia, enkä vuotoa. Pahoinvointia esiintyi la lahtien, mutta vaikea sanoa johtuiko se lääkityksestä vai raskaudesta. Koska minulla ei ollut vuotoa, otin su klo 12 emättimen kautta tabletit. Puoli tuntia ennen tätä otin sairaalasta saamani särkylääkkeet. Supistukset alkivat klo 15 ja kaikki oli ohi klo 18. Supistusten voimakkuus yllätti ja huolimatta särkylääkkeistä olin todella kipeä. Kipu helpotti kun verenvuoto alkoi ja onneksi sain tukea puolisoltani. Vuota jatkuu nyt su iltana reippaana, kipukokemus on unohtunut yllättävän noepasti ja näyttää ainaki toistaiseksi siltä, että loppu hyvin kaikki hyvin. Yhden arvokkaan neuvon annan; jos teette keskeytyksen kotona, pitäkää huoli siitä, että teillä on läheinen mukana. Faktat keskeytyksestä löytyvät täältä:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi27…

[quote author="Vierailija" time="29.04.2011 klo 23:54"]

joku kirjoitti että ''ambulanssilla sairaalaan'', eikö teille siis tehty tätä sairaalassa? Itse olin osastolla sisällä ja minun piti synnyttää kuollut sikiö sellaiseen metalliseen ämpäriin.. olin tosin jo viikolla 18.. vaatikaa että lääkäri ultraa että kohtu on tyhjä.. itselläni nousi tästä muutaman päivän päästä tulehdusarvot pilviin ja takas sairaalaan. Kohtuun oli jäänyt istukan pala ja jouduin kuitenkin siihen kaavintaan...

[/quote]Viikoissa ero. Sinulla raskaus ollut jo pitkällä ja sikiölläkin kokoa. Muilla tänne vastanneilla rv 5-9 eli alkiovaiheessa tehty keskeytykset. Rv 5 alkio on alle 1mm pitkä solupötkö, rv 9:kin vielä vasta parisenttinen.

Minne soititte ensimmäiseksi kun lääkkeellisen keskeytyksen halusitte? Neuvolaan? Terveyskeskukseen? Päivystävälle sairaanhoitajalle? Polille? Yksityiselle?

Tehdäänkö nämä siis sairaalassa vai lääkärissä?

Huomenna menossa yksityiselle. Toivottavasti saan tabletit mahdollisimman pian. Voimakkaat raskausoireet ja nyt siis verikokeellakin varmistettu raskaus. Onneksi raskaus on todella alussa, joten toivon kestäväni kivun. Huomenna toivottavasti olen viisaampi.

Mä en oikeen pysty lukeen näitä enkä viitsi muistella omaa kokemustani kun se olo henkisesti ja fyysisesti niin kauhea. Tein kotona, pyydän miettimään tarkkaan kannattaako. Apu ei lähellä ja mun oli henk.koht pakko muuttaa siitä asunnosta pois, se kylpyhuone oli mulle ikuisesti verellä silattu.