Leena Lehtolainen: kuka äiti ei olisi halunnut joskus heittää lastansa seinään.

en minä ainakaan osaa nähdä muiden ajatuksiin noin tarkasti. Toki sen huomaa kun toinen on suuttunut, mutta en minä osaa lukea ajatuksia niin tarkkaan että tietäisin ajatteleeko että olen idiootti vai että tekisi mieli antaa avokämmenestä.

En myöskään usko että lapsi alkaa pelätä vanhempaa tai on aina jotenkin pakkoiloinen vain siksi että huomaa vanhemman olevan suuttunut mutta silti pyrkivän hillitsemään itsensä. Eikä se hillintä tarkoita sitä että hymyilisi maireasti ollessaan suuttunut.

Lapsi (tai kuka tahansa läheinen) vaistoaa ajatuksesi. Ei ehkä sitä selkeää sisältöä vaan sen, että tekosi, sanasi ja eleesi eivät ole ristiriidatomat. Voit hymyillä lapselle, mutta silmäsi eivät hymyile ja leukaperät ovat kiristyneet.

Lapsen on pakko olla aina iloinen, koska hän tietää, että äiti voi minä hetkenä hyvänsä raivostua. Eleesi osoittavat, että kohta tulee tukkapölly (koska ajattelet, että ihan pian kyllä nostat kätesi ja kiskaiset hiuksista).

Eivät lapset ole tyhmiä. Aika pian sen esim. päiväkodissa näkee, kenen perheessä lapset on "opetettu" pelkäämään vanhempia ja missä vanhemman sanat ja eleet eivät ole samassa linjassa. Ei ihme, että meillä on mielenterveysongelmia, koska sinäkään et tajua, mitä kaikkea kerrot ilman sanoja.

tuntea lapsia kohtaan ikäviäkin tunteita. Ennen koettiin syyllisyyttä jos halusi heittää lapsensa seinään. Nykyään voi keskustella kahvipöydässä näistäkin tunteista ihan rennosti, eikä tarvitse enää kokea syyllisyyttä.

Tietenkin täytyy toivoa, että ilmapiiri ei niin vapautuisi, että voimme joku päivä keskustella hyväksyvästi mutisten, että minä tässä tänään vetelin parivuotiastani korville. Toiset siihen vastaa, että niinhän kaikki tekee, mutta ei tunnusta.

Lapsi (tai kuka tahansa läheinen) vaistoaa ajatuksesi. Ei ehkä sitä selkeää sisältöä vaan sen, että tekosi, sanasi ja eleesi eivät ole ristiriidatomat. Voit hymyillä lapselle, mutta silmäsi eivät hymyile ja leukaperät ovat kiristyneet.

Lapsen on pakko olla aina iloinen, koska hän tietää, että äiti voi minä hetkenä hyvänsä raivostua. Eleesi osoittavat, että kohta tulee tukkapölly (koska ajattelet, että ihan pian kyllä nostat kätesi ja kiskaiset hiuksista).

.

Väitätkö käsi sydämellä, että sinä et ole IKINÄ ollut vihainen lapselle. Nyt ei todellakaan tarvitse puhua mistään seinään heittelystä vaan suuttunut ylipäätään lapselle. Tai väitätkö, että olet aina, ihan aina, iloisella ja hyvällä tuulella. Tai ettet koskaan ole ollut vihainen miehellesi tai äidillesi tai kenelle vain niin, että lapset ovat olleet läsnä. Jos et ole syyllistynyt mihinkään edellä mainittuun, niin onneksi olkoon, olemme löytäneen uuden äiti teresan.

Mutta jos yhteenkään vastaat myöntävästi, niin ajattele, lapsesi on aistinut että olet vihainen. Lapsesi on ahdistunut ja voinut esittää kiltimpää kuin mitä olisikaan halunnut. Siis tällä sinun logiikallasi lapsi on nyt arka ja pelkää sinua.

Yritä nyt ymmärtää hyvä ihminen, että kyse on AJATUKSISTA, ei teoista. Sinä vedät heti tukkapölly-esimerkkiä kehiin. Ei kukaan ole heittänyt lasta seinään, on vain saattanut ajatella niin.

lapselle suuttumista ja sitä, että haaveilee, kuinka heittää lapsensa seinään. Moni näyttää ajattelevan, että sellainen seinään heittäminen ja lapsen vammautuminen sitä kautta on yhtä pikku juttu kuin pieni suuttuminen uhmikselle.



Ei ihme, että suomessa pahoinpidellään lapsia niin paljon, koska raja on näin häilyvä mammoille.

Niin pahaa hetkeä ei ole vielä tullut, että olisi tuollainen ajatus päähän pätkähtänyt. En tiedä johtuuko siitä, että kasvoin väkivaltaisessa kodissa ja vain vuosien terapian avulla pääsin kaikesta pahasta eroon. Pelkään kaikenlaista väkivaltaa jo ajatuksena.



Mutta ymmärrän kyllä, että joillekin näitä ajatuksia tulee. Kyllähän sitä on itsekin välillä todella väsynyt..itse lähinnä ajattelen joskus, että "oleppas nyt hetki hiljaa" tms.

Hassua, että moni ei näytä osaavan erottaa lapselle suuttumista ja sitä, että haaveilee, kuinka heittää lapsensa seinään. Moni näyttää ajattelevan, että sellainen seinään heittäminen ja lapsen vammautuminen sitä kautta on yhtä pikku juttu kuin pieni suuttuminen uhmikselle.

Ei ihme, että suomessa pahoinpidellään lapsia niin paljon, koska raja on näin häilyvä mammoille.

Miten niin häilyvä? Täällä todella moni on kirjoittanut, että ei ole ikinä tehnyt mitään fyysistä lapselle vaikka ajatus on käynytkin päässä. Eikä se ole mitään HAAVEILUA, kristus sentään.

Sen sijaan nämä kauhistelevat äiti teresat ovat sitä mieltä, että ajatus on automaattisesti yhtä kuin teko.

t. ammattikasvattaja