Lue keskustelun säännöt.
Leena Lehtolainen: kuka äiti ei olisi halunnut joskus heittää lastansa seinään.
28.09.2011 |
Viime viikon Hesarissa dekkaristi oli sitä mieltä, että jokainen äiti on joskus halunnut heittä lapsensa seinään.
Oletko samaa mieltä?
Kommentit (207)
nyt puhutaan lihamyllyistä ja täydellisestä sadismista, mutta koskaan en ole lyönyt, antanut luunappia tai edes tukistanut.
Mulle penen psykologi (lapsella kehitysviiveitä) sanoi kerran, ettei luota kehenkään joka vastaa, että ei tietenkään. Silloin ihminen ei ole yhteydessä tunteisiinsa, eikä puhu ammattilaisille ihan totta vaan piilottaa jotain.
Mä olen aivan samaa mieltä ton psykologin kanssa!!!
Samoin minä. Eräs psykologi sanoi myös että varallisempaa on se, että ei myönnä tai pysty käsitelemään negatiivisia tunteita. Ne jotka ajattelevat, eivät yleensä tee. Ajatus ei ole teko. On eri asia ajatella kuin toteuttaa ajatuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan en ole nähnyt yhtään tutkimusta jossa todettaisiin että on epänormaalia jos on _välillä_ väkivaltaisia ajatuksia lasta kohtaan. Pakkomielteet on sitten asia erikseen, ja kuten sanottu ajatus ei ole sama kuin se että teon toteuttaisi tai edes haluaisi toteuttaa.
siitä tuossa on kyse. Halutaan vaan saada hyväksyntää omille pahoille ajatuksille. No, täältä sitä ei ainakaan tule. Minä en näe tuossa mitään normaalia enkä puolusteltavaa. Jos niin pahoin lapsistasi ajattelet, hae apua, ei ole normaalia ajatella tuollaisia varsinkaan toistuvasti.
Länsimaissa lapsiin ei ole koskaan kohdistunut yhtä vähän väkivaltaa, ja sinä puhut siitä miten "nykyvanhemmat" ovat kykenemättömiä hyvään? Hei, lue vähän historiaa niin saat tietää siitä ettei lasten elämä ollut ennen herkkua, kun vitsaa ei säästetty, liioista suista hankkiuduttiin eroon tappamalla, hylkäämällä tai vaikka myymällä lapsi jne.
Nykyvanhemmat eivät enää kykene hyvään siitä tuossa on kyse. Halutaan vaan saada hyväksyntää omille pahoille ajatuksille. No, täältä sitä ei ainakaan tule. Minä en näe tuossa mitään normaalia enkä puolusteltavaa. Jos niin pahoin lapsistasi ajattelet, hae apua, ei ole normaalia ajatella tuollaisia varsinkaan toistuvasti.
minun pitäisi katsoa nyt lapsiani ja haaveilla, kuinka voin paiskata pojan olohuoneen seinään ja tyttövauvan tiiliseinään.
Täytyy kai puhua neuvolassa tästä, että en ole halunnut heittää lapsia seinään. Minulla taitaa olla iso ongelma.
minun pitäisi katsoa nyt lapsiani ja haaveilla, kuinka voin paiskata pojan olohuoneen seinään ja tyttövauvan tiiliseinään.
Täytyy kai puhua neuvolassa tästä, että en ole halunnut heittää lapsia seinään. Minulla taitaa olla iso ongelma.
Ja laumaa sekopäisiä palstamammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mikä on satunnainen ajatus (=toteuttaminen ei kiinnosta)?
minun pitäisi katsoa nyt lapsiani ja haaveilla, kuinka voin paiskata pojan olohuoneen seinään ja tyttövauvan tiiliseinään.
Täytyy kai puhua neuvolassa tästä, että en ole halunnut heittää lapsia seinään. Minulla taitaa olla iso ongelma.
minun pitäisi katsoa nyt lapsiani ja haaveilla, kuinka voin paiskata pojan olohuoneen seinään ja tyttövauvan tiiliseinään.
Täytyy kai puhua neuvolassa tästä, että en ole halunnut heittää lapsia seinään. Minulla taitaa olla iso ongelma.
Tahallaan väärin ymmärretty?
Ei, sinun ei pidä tai tarvitse HAAVEILLA, mutta jos mieleesti tulee joku hölmö ajatus, jota ET kuitenkaan AIO toteuttaa, tarvitseeko siitä huolestua? Ei tarvitse. Ajatuksia tulee ja menee.
En tiedä miksi vaivauduin edes vastaamaan, koska tuskin kirjoittaja kuitenkaan ymmärtää... tai haluaa ymmärtää mitä LL lauseellaan tarkoitti. Ehkä siksi aihe näyttää vieläkin olevan tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun pitäisi katsoa nyt lapsiani ja haaveilla, kuinka voin paiskata pojan olohuoneen seinään ja tyttövauvan tiiliseinään. Täytyy kai puhua neuvolassa tästä, että en ole halunnut heittää lapsia seinään. Minulla taitaa olla iso ongelma.
Tahallaan väärin ymmärretty? Ei, sinun ei pidä tai tarvitse HAAVEILLA, mutta jos mieleesti tulee joku hölmö ajatus, jota ET kuitenkaan AIO toteuttaa, tarvitseeko siitä huolestua? Ei tarvitse. Ajatuksia tulee ja menee. En tiedä miksi vaivauduin edes vastaamaan, koska tuskin kirjoittaja kuitenkaan ymmärtää... tai haluaa ymmärtää mitä LL lauseellaan tarkoitti. Ehkä siksi aihe näyttää vieläkin olevan tabu.
Juuri näin. Ihminen tuntee välillä vähän mitä sattuu ja ajatuksia tulee ja menee. Kaikille ei tietenkään tule samanlaisia tunteita tai ajatuksia. On tärkeää tunnistaa omat tunteensa ja hyväksyä ne osana psyykeä. Niitä ei tarvitse pelätä tai tukahduttaa, voi antaa itselleen luvan tuntea juuri niinkuin tuntee ja sitten siirtyä eteenpäin.
Jos väkivaltaisia ajatuksia alkaa toteuttamaan, silloin kannattaa ilman muuta hankkia apua itselleen. Mutta tunteet ovat tunteita, ajatukset ajatuksia, ne eivät ole TEKOJA.
Täällä tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun, eivät tiedä, mitä kielikuva tarkoittaa, tai ylipäätänsä muutakaan.
Jatkakaa. Tämä on viihdettä.
P.S. Jos joku nyt kommentoi, että nautin muiden sadistisista ja sairaista pahoinpitelyajatuksista - you make my day :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun, eivät tiedä, mitä kielikuva tarkoittaa, tai ylipäätänsä muutakaan
Hyvin konkreettisella tavalla ajattelevia tuntuu riittävän. Se antaa perspektiiviä myös siihen, miksi niin monessa ketjussa väitetään kivikovaan jotain mielipidettä tosiasiana, kun yksi ystävä tai naapurikin ajattelee tekee samoin.
Täällä palstalla pitäisi olla ammttilaisia mukana kommentoimassa
ajatella vaikka että nyt jätän teidät lapset ja lähden kylpylään hemmotteluun päiväksi. Tai jotain.
Mutta seinään heittäminen cmon! Siinä on jo peli menetetty, kontrolli hukassa. Pitää tehdä jotain aikaisemmin niille tuhoisille ajatuksille. Ne ovat merkki syvästä masennuksesta ja uupumuksesta. Hälytysmerkki!
Voivat myös olla muistoja omasta kurjasta lapsuudesta jotka nousevat väkisin pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että ensin vain yksi ajatus, sitten pakkomielle -> teko.
Mutta hänen mielestään poskille läpsiminen oli ihan tavallinen juttu. Hitto kun saisivat sen lukkojen taakse pian.
Eikä edes HALUA toteuttaa sitä? Ei se niin mene että ajatus=haluu toteuttaa se.
Väsymyksestä se varmaan on usein merkki, ja voi olla myös masennuksesta (ei kyllä aina!), tai jopa niistä lapsuuden kokemuksista (ei kyllä aina!).
ajatella vaikka että nyt jätän teidät lapset ja lähden kylpylään hemmotteluun päiväksi. Tai jotain.
Mutta seinään heittäminen cmon! Siinä on jo peli menetetty, kontrolli hukassa. Pitää tehdä jotain aikaisemmin niille tuhoisille ajatuksille. Ne ovat merkki syvästä masennuksesta ja uupumuksesta. Hälytysmerkki!
Voivat myös olla muistoja omasta kurjasta lapsuudesta jotka nousevat väkisin pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja samaa ollaan juteltu kavereiden kanssa ja kaikki myöntää samat tunteet. Tunne on hyvin eri asia kuin teko, siinä se ero sairaan ja normaalin välillä.
mutta monilla ne ajatukset jäivät yksittäisiksi ilman mitään toteutusta.
Minusta on normaalia saada esim. äärimmäisessä suuttumuksessa ja väsymyksessä väkivaltaisia ajatuksia, mutta en silti hyväksy väkivaltaa tai pidä poskille läpsimistä ihan tavallisena juttuna.
Voi olla että ensin vain yksi ajatus, sitten pakkomielle -> teko.
Mutta hänen mielestään poskille läpsiminen oli ihan tavallinen juttu. Hitto kun saisivat sen lukkojen taakse pian.
ja mietittiin, miksi negatiiviset tunteet on jotenkin ylpeilyn aihe. Me ollaan joukko "vanhoja äitejä" eikä yksikään ole edes ajatuksen tasolla halunnut vahingoittaa lapsiaan. Perhekerhossa äidit suorastaan kilpailivat tiistaina sillä, kuka on kamalampia ajatuksia ajatellut ja karmeimmin kuvitellut lastaan kiduttavansa.
Mitä hienoa on siinä, että toivoo lapselleen pahaa? Sillä kysehän on toiveesta, ei teosta.
nyt puhutaan lihamyllyistä ja täydellisestä sadismista, mutta koskaan en ole lyönyt, antanut luunappia tai edes tukistanut. Mulle penen psykologi (lapsella kehitysviiveitä) sanoi kerran, ettei luota kehenkään joka vastaa, että ei tietenkään. Silloin ihminen ei ole yhteydessä tunteisiinsa, eikä puhu ammattilaisille ihan totta vaan piilottaa jotain.
Mä olen aivan samaa mieltä ton psykologin kanssa!!!
Samoin minä. Eräs psykologi sanoi myös että varallisempaa on se, että ei myönnä tai pysty käsitelemään negatiivisia tunteita. Ne jotka ajattelevat, eivät yleensä tee. Ajatus ei ole teko. On eri asia ajatella kuin toteuttaa ajatuksensa.
Uskot siis siihen, että pedofiili ei ajattele naivansa lapsia vaan ryhtyy tuosta vain puuhiin, sen enempiä unelmoimatta?
kun kävelin kaksosten kanssa, silloin n. 8-9kk ulkona joen rannassa. toinen nukahtanut, toinen kitisi ja meinasi herättää sen toisenkin. olin totaalisen puhki ja koko ajan sai taistella unista ja syömisistä...siinä joen rannalla hetken kävi mielessä et tonne kun pudottaisi vauvan, loppuisi kitinä seinään. ajatus oli todella pelottava, mutta väsymyksen ja uupumuksen sinetti. hain apua masennukseen n. 6kk tapauksen jälkeen, mieli heitteli ilmaan kamalia ajatuksia...
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää?
Uskot siis siihen, että pedofiili ei ajattele naivansa lapsia vaan ryhtyy tuosta vain puuhiin, sen enempiä unelmoimatta?
siitä tuossa on kyse. Halutaan vaan saada hyväksyntää omille pahoille ajatuksille. No, täältä sitä ei ainakaan tule. Minä en näe tuossa mitään normaalia enkä puolusteltavaa. Jos niin pahoin lapsistasi ajattelet, hae apua, ei ole normaalia ajatella tuollaisia varsinkaan toistuvasti.