Kylläpä tuli paha mieli lapseni puolesta.

...ja asiallisista vastauksista aika epäasiallisiinkin heittoihin.



Aika hukassa tuntuu olevan pointti, että palloa annettiin kaikille muille paitsi tälle yhdelle - edes hetkeksi. (Ja siinä oli aikuinen mukana, että aika pieni riski rikkimenoon.)



Monesti lapsilla tuntuu olevan tuollainen poissulkemisen "tarve", mikä on todella ikävää. Käytännössä siis se suurempi pointti on jättää joku ilman kuin jakaa jotain muille. (Tämä nyt epätieteellisenä huomiona pihan leikkejä seuranneena.) Hankala toki sanoa, kuinka tiedostettua se kolmevuotiaalle olisi. Käytöstapojen ja nyanssien oppiminen on kuitenkin pitkä tie ja vaatii vanhemmilta ohjaamista.



Olisin ehdottomasti oman lapseni kohdalla todennut että kun kaikki muutkin ovat saaneet pallolla leikkiä, niin ei suljeta ketään pois. Se ihan pieni hetki olisi opettanut sitä puolta, ettei tuollainen poissulkeminen ole hyväksyttävää, vaikkei se olisi vielä tiedostettuakaan. Eri juttu sitten se, ettei oteta suoraan toisen kädestä. Tuossa oli kuitenkin molemmilta vanhempi paikalla selittämässä pienille.



Ja pointtihan oli myös naapurien käytös tavaroiden lainaamisen suhteen vs. tämä tilanne. Huomioidaan kokonaisuus, ei vain takerruta tunteella yksittäisiin asioihin.



Ap ei mielestäni mitenkään tehnyt tästä elämää suurempaa kriisiä, vaan toi esiin arkisen harmillisen tilanteen, mistä on ihan oikeutettua pahoittaa mielensä lapsen puolesta. Varmasti on suhteellisuudentajua myöhempiä, isompia suruja kohti.



Tsemppiä ap, kasvatat ainakin omista lapsistasi huomioivia. Muista myös vahvistaa heitä, ettei maailma ole aina reilu.

...ja asiallisista vastauksista aika epäasiallisiinkin heittoihin. Aika hukassa tuntuu olevan pointti, että palloa annettiin kaikille muille paitsi tälle yhdelle - edes hetkeksi. (Ja siinä oli aikuinen mukana, että aika pieni riski rikkimenoon.) Monesti lapsilla tuntuu olevan tuollainen poissulkemisen "tarve", mikä on todella ikävää. Käytännössä siis se suurempi pointti on jättää joku ilman kuin jakaa jotain muille. (Tämä nyt epätieteellisenä huomiona pihan leikkejä seuranneena.) Hankala toki sanoa, kuinka tiedostettua se kolmevuotiaalle olisi. Käytöstapojen ja nyanssien oppiminen on kuitenkin pitkä tie ja vaatii vanhemmilta ohjaamista. Olisin ehdottomasti oman lapseni kohdalla todennut että kun kaikki muutkin ovat saaneet pallolla leikkiä, niin ei suljeta ketään pois. Se ihan pieni hetki olisi opettanut sitä puolta, ettei tuollainen poissulkeminen ole hyväksyttävää, vaikkei se olisi vielä tiedostettuakaan. Eri juttu sitten se, ettei oteta suoraan toisen kädestä. Tuossa oli kuitenkin molemmilta vanhempi paikalla selittämässä pienille. Ja pointtihan oli myös naapurien käytös tavaroiden lainaamisen suhteen vs. tämä tilanne. Huomioidaan kokonaisuus, ei vain takerruta tunteella yksittäisiin asioihin. Ap ei mielestäni mitenkään tehnyt tästä elämää suurempaa kriisiä, vaan toi esiin arkisen harmillisen tilanteen, mistä on ihan oikeutettua pahoittaa mielensä lapsen puolesta. Varmasti on suhteellisuudentajua myöhempiä, isompia suruja kohti. Tsemppiä ap, kasvatat ainakin omista lapsistasi huomioivia. Muista myös vahvistaa heitä, ettei maailma ole aina reilu.

Ja ei haluttu antaa taaperolle. Minusta ihan ok.

Meillä on neljä lasta, 3-12- vuotiaat ja kyllä ymmärrän sen että 12-vuotias ei lainaa lelujaan 3-vuotiaalle vaikka muille sisaruksille lainaakin.

ITse kumminkin jatkossakin annan teidän lasten lainata meidän lasten tavaroita. Myös kokeilla niitä leikissä olevia, jos kerran ne yhteisessä leikissä on. Täytynee tosiaan alkaa varautumaan tällaisiin harmeihin jatkossakin, kun on noin yleistä jakamattomuus ja itsekkyys. Jatkossakin otan vaikka lapseni kädestä lelun ja annan sen sinun lapsellesi, jos muutkin ovat sillä pihassa saaneet leikkiä. Vaikka revin sen lapseni kädestä ja vien oman itkupotkuraivarilapseni sisälle kainalossa kantaen. Koska minun mielestäni lapseni on tärkeämpää oppia jakamaan tavarat oikeudenmukaisesti kuin oppia, että hänen ei tarvitse välittää siitä jos jollekulle tulee paha mieli ja joku yksi jää ulkopuoliseksi. En halua lapseni luulevan, että hänen tahtonsa on se ainut tärkeä. Se on tärkeä, mutta muutkin ovat. ap, joka antaa nyt tämän keskustelun olla.

Itse olen toiminut kaikkien kolmen lapseni kanssa juuri näin! Nykyään lapset ovat jo kouluiässä ja ovat oppineet jakamaan elämässään niin materiaa ja ei-materiaa. Ja kyllä, ovat oppineet myös ymmärtämään, että kaikkia lapsia ei opeteta jakamaan ja siksi, joskus (useimmiten) käy myös niin, että itselle jää se pahin mieli. Edelleen kuitenkin uskotaan siihen, että se hyvä (toisten huomioiminen, empatia, sosiaalinen vastavuoroisuus) kantaa joskus myös hedelmää. Se ollaan sitten taas jo miehen kanssa opittu ja huomattu nyt aikuisina, kun molemmat olemme esim. työssämme edetty urillamme sekä saatu aina uusia mahdollisuuksia ja kiitoksia juuri siksi, että osataan olla sydämellisiä mutta jämäköitä ja luotettavia sekä empaattisia. Toivomme oman esimerkin kannustavan myös lapsiamme jatkossa!

Tsemppiä ap sinulle ja lapsellesi :)!

Ps. Ens kerralla en ehkä kysyisi täältä neuvoja tai vinkkejä... Syyn varmaan jo arvaatkin ;D!

Palloa annettiin kaikille muille, IKÄTOVEREILLE!!!

...ja asiallisista vastauksista aika epäasiallisiinkin heittoihin. Aika hukassa tuntuu olevan pointti, että palloa annettiin kaikille muille paitsi tälle yhdelle - edes hetkeksi. (Ja siinä oli aikuinen mukana, että aika pieni riski rikkimenoon.) Monesti lapsilla tuntuu olevan tuollainen poissulkemisen "tarve", mikä on todella ikävää. Käytännössä siis se suurempi pointti on jättää joku ilman kuin jakaa jotain muille. (Tämä nyt epätieteellisenä huomiona pihan leikkejä seuranneena.) Hankala toki sanoa, kuinka tiedostettua se kolmevuotiaalle olisi. Käytöstapojen ja nyanssien oppiminen on kuitenkin pitkä tie ja vaatii vanhemmilta ohjaamista. Olisin ehdottomasti oman lapseni kohdalla todennut että kun kaikki muutkin ovat saaneet pallolla leikkiä, niin ei suljeta ketään pois. Se ihan pieni hetki olisi opettanut sitä puolta, ettei tuollainen poissulkeminen ole hyväksyttävää, vaikkei se olisi vielä tiedostettuakaan. Eri juttu sitten se, ettei oteta suoraan toisen kädestä. Tuossa oli kuitenkin molemmilta vanhempi paikalla selittämässä pienille. Ja pointtihan oli myös naapurien käytös tavaroiden lainaamisen suhteen vs. tämä tilanne. Huomioidaan kokonaisuus, ei vain takerruta tunteella yksittäisiin asioihin. Ap ei mielestäni mitenkään tehnyt tästä elämää suurempaa kriisiä, vaan toi esiin arkisen harmillisen tilanteen, mistä on ihan oikeutettua pahoittaa mielensä lapsen puolesta. Varmasti on suhteellisuudentajua myöhempiä, isompia suruja kohti. Tsemppiä ap, kasvatat ainakin omista lapsistasi huomioivia. Muista myös vahvistaa heitä, ettei maailma ole aina reilu.

Ja ei haluttu antaa taaperolle. Minusta ihan ok.

Meillä on neljä lasta, 3-12- vuotiaat ja kyllä ymmärrän sen että 12-vuotias ei lainaa lelujaan 3-vuotiaalle vaikka muille sisaruksille lainaakin.

se pikkujätkä pallon kanssa oli 3-vuotias...

Pk.ssa jatkuvasti kärtytään ja himoitaan juuri sitä lelua,joka on jonkun kädessä. Jostain syystä aina se lelu on kiinnostavin millä toiset leikkii. Arvatkaa luovuttavatko lelin pois sitä haluvalle? Eivät. Siksiköhän tarhalapset menestyvät jatkossa?

leikkiä puistossa toisen, n. 3v:n lapsen mukaansa tuomalla nukella. Nukkea kiikutettiin keinussa ja sen annettiin laskea mäkeä, eli tosi kiinnostava lelu. Meidän poika vaelsi tytön perässä ja vaati nukkea koko ajan itselleen ja ulvoi harmista kun ei saanut. Tytön äiti kehotti tyttöään näyttämään nukkea pojalle, ja vähän matkan päästä tyttö näyttikin, mutta ei antanut koskea ja olikin huolissaan että "poika vie nuken". Kyllä mun mielestä mun velvollisuus vanhempana oli huolehtia siitä että toinen lapsi sai leikkiä omalla lelullaan eikä olisi tullut mieleenkään vaatia lapselleni toisen lapsen lelua!! Tein sitten kovasti hommia, että poikamme olisi kiinnostunut muista asioista puistossa jotta pystyimme siellä ulkoilemaan. Jotenkin hirmu erilainen katsantokanta ap:lla.. Olisiko minun pitänyt vaatia nukkea meidän pojan leikittäväksi myös? En kyllä tajua miksi - päinvastoin nolotti se kun hän jatkuvasti rääkyi sen toisen lelun perään.....

Että ap:n lapsi ja se poika ovat kavereita. Leikkivät yhdessä muutenkin.

Sinä toimit aivan oikein kun suuntasit lapsen huomion muualle ja opetit ettei toisten leluilla saa leikkiä.

Ja se tytön äiti toimi kivasti kun kehotti lastaan näyttämään nukkea. Se oli huomioon ottamista. Mutta ei "pakollista".

Siis eka ja ainoa lapsi vissiin ap:lla joo (en edes jaksa lukea kaikkia viestejä)...



mulla on myös 2v. tyttö, en edes muistaisi minuutin päästä moista episodia.



Oikeasti, miksi viet sitä lastasi häiritsemään isojen leikkejä? jos et kerran kestä, että se kullannuppu ei ole kaiken keskipisteenä tai ei kaikesta pääse osalliseksi...





siis ei ... en jaksa edes vastata, en kuvitella... toivottavasti en tunne tuota ap:tä enkä ikinä törmää, oikeasti, miten joku VOI kelata tuollaista asiaa??!! Pitäisikö kasvaa ihan aikuiseksi???

Minusta taas on kummallista, että joku viitsii lainailla tai edes pyytää lainaksi yhtään mitään.

JOkainen hommatkoon omat tavaransa, lainatkoon kirjastosta tai olkoon ilman.

Minä en lainaa muille enkä muilta - kaikille helpompi niin.

Älä sinäkään AP enää lainaa - kun ei ole mikään pakko.

Jokainen rällää sen verran kuin on omissa värkeissä varaa.

Pk.ssa jatkuvasti kärtytään ja himoitaan juuri sitä lelua,joka on jonkun kädessä. Jostain syystä aina se lelu on kiinnostavin millä toiset leikkii. Arvatkaa luovuttavatko lelin pois sitä haluvalle? Eivät. Siksiköhän tarhalapset menestyvät jatkossa?

Että vuorotellen...

Kun lapsella on sellaiset säännöt ja tavat ennen kuin menee päiväkotiin, on se huomattavasti mukavampaa...kaikille... Saati sitten kun lapsi menee kouluuun...

Olipas hyvä kirjoitus empatiasta ja huomioon ottamisesta tuossa ylempänä. Nostan hattua! Ja olen 100 % samaa mieltä.

Terkuin se, joka on koko ketjussa puolustanut ap:ta.

Meidän rivarialueella asuu toinen lapsiperhe, joiden kanssa ollaan vähän enemmän tutustuttu. Tänään taas törmäsin aamupäivällä tuohon perheeseen, heidän 3v lapsi tuli pihaan äitinsä kanssa kun mekin siinä leikimme. Minun 2v tyttöni leikkii mielellään tuon pojan kanssa,

mutta poika leikkii lähinnä jos nyt ei muuta seuraa löydy.

Heittelivät sitä toisilleen. Tyttöni katseli vierestä, ja sanoi kaihoisasti

"äiti minäkin haluaisin ilmapalloa"

johon sitten sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan.

Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua.

koululaiset lähti, ja tuo naapurinpoika jäi pihaan pallonsa kanssa. Pompotteli sitä

Tyttö sanoi pojalle, että

"minäkin palloa?",

poika vaan käänsi selän.

Tyttö sanoi minulle "äiti minä haluaisin palloa.."

pojan äiti alkoi maanittelemaan poikaa: "kuule etkö antaisi tytön kokeilla, kuule kaverit antaa toisten kokeilla, antaisit nyt vähän kokeilla" ja kaikkeen poika vastasi tiukasti EIKÄ.

Tyttö alkoi itkemään, voi kuinka harmitti.

kaikki muut pihassa sai kokeilla, mutta tuo poika ei antanut minun tytön kokeilla

eikä äitinsä puuttunut lainkaan. Itse olisin sanonut lapselle että kyllä kaikki saa koittaa,

ottanut vaan kädestä ja hetkeksi antanut.

tyttö siellä sitten sielunsa kyllyydestä ilmapallotella.

Tuosta se alkaa, kylmä kova maailma vastassa. Monia murheita vielä edessä. Äidin sydän itkee kun oma lapsi saa kylmää kyytiä. Mutta ihana kun olet lapsesi kanssa ja olet vielä tuollainen herkkä ja aistiva ihminen. Osaat varmasti näiden pienten vastoinkäymisen kautta opettaa lapsellesi elämässä selviämistä. Vähitellen lapsesi karaistuu, vaikka en ekat kerrat tuntuvat kovin vaikeilta. Siunausta!!

Minusta taas on kummallista, että joku viitsii lainailla tai edes pyytää lainaksi yhtään mitään.

JOkainen hommatkoon omat tavaransa, lainatkoon kirjastosta tai olkoon ilman.

Minä en lainaa muille enkä muilta - kaikille helpompi niin.

Älä sinäkään AP enää lainaa - kun ei ole mikään pakko.

Jokainen rällää sen verran kuin on omissa värkeissä varaa.

Ihmisiä sikiää??

Ei voi olla todellista...

Omissa värkeissä on ihan helvatasti varaa, mutta kysymys ei ole siitä.

Ja kun sinä et kertakaikkiaan sitä tajua, on aivan turha sinulle mitään sanoakaan. Rautalanka kun ei täällä voi käyttää...

Terkuin taas se sama joka puolustaa ap:ta.

sanoin että mene mukaan sitä pomputtamaan. Ei silti uskaltanut kovin paljon mennä, kun isot koululaiset olivat niin riehakkaita, katseli sivulta ja yritti vähän osallistua.

muttei saanut sitä itselleen yksin kannettavaksi/kokeiltavaksi leikin jälkeen.

Itse olisin varmaankin sanonut että saithan sitä hieman pelata ja että puhalletaampa sinulle kotona kaapista oma pallo jolla saat leikkiä. Meillä on jatkuvasti ilmapallopusseja kotona, sillä lapset tykkäävät niilla pelailla ja niin tuntui ap:ltäkin vastaavaa löytyvät synttäreitä varten. Yhden pallon sieltä olisi varmaan voinut helposti ottaa ennen synttäreitä.

Jakamista lapset oppivat parhaiten kun niitä sisaruksia syntyy. Silloin on jaettava ja opetettava jakamaan. Käsistä repiminen on mielestäni huono juttu, silloin opettaa lapselle että on ihan ok ottaa kädestä.

Palloa annettiin kaikille muille, IKÄTOVEREILLE!!! Ja ei haluttu antaa taaperolle.

Ootkohan säkään lukenut tätä ketjua tai ap:n aloitusta ollenkaan? Kyse oli kyllä kolmivuotiaasta joka ei halunnut antaa kaksivuotiaan koittaa ilmapalloa.

Muutenkin ihmisten tällä palstalla tuntuu olevan mahdotonta käsittää, milloin keskustellaan periaatteesta konkreettisen esimerkin avulla ja milloin puhtaasti konkreettisista asioista.

Ap, hienosti olet pitänyt kärsivällisyytesi.

vaikka te perheinä olettekin tuttuja, ei välttämättä tarkoita, että lapsenne ovat kavereita.



niinkuin itsekkin kirjoitit; että poika leikkii tyttösi kanssa vain jos muita ei ole!

joten tyttösi ei selvästikkään kuulu tuon pojan ystäviin! tytölläsi ei ilmeisesti ole muita "kavereita"

sanoit itse tytöllesi mene mukaan leikkimään, tyttösi oma vika ettei uskaltanut mennä!

varmasti koululaiset oikeen innoissaan leikkivät jonkun tuntemattoman 2vuotiaan kanssa, 3vuotias poika saattoi olla koululaisten tuttava, veli tai serkku...yms...

miksi tytöllesi pitää antaa pallo, kun muut menivät? siksi ettei lapsesi uskaltanut silloin?

ilmapalloko olisi pitänyt repiä pojan käsistä vaikka pallo oli pojan? toden näköisesti hajonnut jo repimisestä! TAI AINAKIN 2VUOTIAAN KÄSITTELYSSÄ!

itku olisi vähintään tullut taas tyttärellesi kun palo olisi pitänyt muutaman minuutin kulutta antaa takaisin!

vai olisiko tyttösi kuulunut saada pallo kokonaan omakseen?

olet herkkänahkainen, ja sinulla on selvästi äitiys hukassa

entäs kunmenette kylään ja jollain tuttavan lapsella on joku aivan ihastuttava posliininuke, siis koristeena, tyttösi haluaa juuri tämän nuken, se pitää tietenkin antaa tytöllesi

opeta kakarallesi, että aina ei voi saada mitä haluaa

tuo jäätelö juttu oli sinäänsä kurja, mutta entän jos muut lapset oli kutsuttu kylään tai ne muut lapset olivat hoidossa sen jäätelöä antavan luonna!



kavereita voi tulla pihalla yllättäen lisääkin, joten jäätelöt ei välttämättä riitä kaikille, äiti ei ehkä tiennyt teidän lapsia tai tienyt edes että ne olivat myös leikkimässä

Näin haluan omat lapseni opettaa. Minun mielestäni kun ollaan leikkimässä yhdessä (sitä se poika tuli pihaan tekemään, leikkimään lapseni kanssa) se tulisi tehdä ystävällisesti. En moiti lasta ettei halunnut lainata -sellaisia lapset ovat. Mutta itse jos olisin ollut äitinsä asemassa olisin ilman muuta antanut hänen poikansa lainata lapseni leluja, VAIKKA lapseni ei niin sillä hetkellä olisikaan halunnut tehdä.

Minusta on tärkeää oppia jakamaan ja ottamaan toiset huomioon. Se on tärkeämpää kuin lapseni mielipaha.

Ilmeisesti olen tässä asiassa kuitenkin kohtalaisen yksin. ISossa perheessä kasvaminen on tainnut tehdä minusta jakavamman kuin teistä, vai mistä lienee kyse.

Ei lapsen jotain tärkeitä tiettyjä esineitä tarvitse jakaa, kuten unilelua tai lempipehmoa. (niitäkin voi antaa katsoa vähän) Mutta jos antaa kaikkien muiden pihassa kokeilla lelua jättäen yhden ilman, se on ilkeää.

Tuleehan näitä lasten ja aikuisten elämässä tietenkin. Pieni asia aikuiselle mutta suuri kaksivuotiaalle.

ap

Älä luoja paratkoon opeta lastasi lainaamaan! Siintä ne murheet sitten vasta lähtee..

Siis eri asia joku hiekkavauvalelu yleisessä puistossa, mutta sitten kun lapsella on jotain oikeasti tärkeetä ja harvinaista ja semmosta mitä lapsi rakastaa yli kaiken! Sanotaan vaikkapa ihan aidon oloinen haukkuva pieni leikkihauva jota tyttösi haluaa mennä pihalle "ulkoiluttamaan" ja annat siihen luvan. Kaikkien kokeilla- no ei tod! Sitten, kun joku rähmäkäpälä sen hajottaa, niin voi vitsit mitkä vihanpidot siitä lähtee...

ps. en minäkään anna kaikkien kokeilla mun uusia aurinkolaseja, käsilaukkua, kännykkää jne. Ne on MUN!

Ja tosiaan lapsille opetan, et toisten tavarat on toisten tavaroita. Niihin ei ilman lupaa kosketa.

Palloa annettiin kaikille muille, IKÄTOVEREILLE!!! Ja ei haluttu antaa taaperolle.

Ootkohan säkään lukenut tätä ketjua tai ap:n aloitusta ollenkaan? Kyse oli kyllä kolmivuotiaasta joka ei halunnut antaa kaksivuotiaan koittaa ilmapalloa.

Muutenkin ihmisten tällä palstalla tuntuu olevan mahdotonta käsittää, milloin keskustellaan periaatteesta konkreettisen esimerkin avulla ja milloin puhtaasti konkreettisista asioista.

Ap, hienosti olet pitänyt kärsivällisyytesi.

Palloa annettiin kaikille muille, IKÄTOVEREILLE!!! Ja ei haluttu antaa taaperolle.

Ootkohan säkään lukenut tätä ketjua tai ap:n aloitusta ollenkaan? Kyse oli kyllä kolmivuotiaasta joka ei halunnut antaa kaksivuotiaan koittaa ilmapalloa.

Muutenkin ihmisten tällä palstalla tuntuu olevan mahdotonta käsittää, milloin keskustellaan periaatteesta konkreettisen esimerkin avulla ja milloin puhtaasti konkreettisista asioista.

Ap, hienosti olet pitänyt kärsivällisyytesi.

Etkö näe eroa jos poika itse hajottaa oman pallonsa

tai

2- vuotias taapero hajottaa pallon mikä on väkisin otettu pojalta ja annettu sellaisen käsiin joka sen hajottaa.

Poika halusi pompotella palloa isompien kanssa koska tiesi että he eivät sitä hajota mutta ei halunnut antaa sitä 2- vuotiaalle jonka tiesi sen luultavasti hajottavan jos saa käsiinsä.

Ei meidän 4-v tyttö anna 2-vpikkusisarelleen leluja juuri tämän takia koska sisko ei osaa niitä vielä käsitellä. Mä ymmärrän tämän ja musta ei ole normaalia etä ap ei ymmärrä!

tyttösi oma vika, kun ei uskaltanut mennä leikkimään koululaisten kanssa!

sano tytöllesi, että itse et uskaltanut mennä! Arkajalka!

kai poika itse pallon omistaja saa päättää kuka hänen pallollaan leikkii!!



kyllä minunkin lapset saavat itse leikkiä omilla leluillaan, jos eivät halua antaa 2vuotiaan käsiin niin voi voi!





saanko minäkin lainata sinun rahojasi, kun minulla ei itselläni ole! täytyyhän sinun ap lainata rahat minulle! jos tuhlaan ne ja minulla ei ole maksaakkaan takaisin, niin voi voi!!!

ainakaan vapaaehtoisesti.