En keksi yhtään sääntöä, jota en noudattaisi?

töistä kyniä, papereita, vihkoja, tarralappuja ymv. kotiin.

Teen kuitenkin usein töitä kotikonttorilla, joten on niille oikeasti tarvettakin.

Saatan kyllä käyttää omiakin papereita ja kyniä jos ei muuta sopivaa satu olemaan ulottuvilla.



En jaksa kauheasti niuhottaa siitä mikä on oma paperi ja mikä työpaikan.

Keksin vaikka mitä, lataan musaa netistä joskus. Kuljen päin punaisia suojatiellä (jos ei tuu autoa). Ajan joskus ylinopeutta (en paljoa mutta joskus voi vähän lipsahtaa). Nämä tuli heti mieleen.

Otsikkosi perään ei kuuluisi kysymysmerkkiä vaan piste riittäisi. :D

kypärää, ja poljen pyörällä ainoastaan pyörätiellä, tai pyöräkaistalla (ja yhdistetyillä jalka-ja pyörätiellä). Eli jalkakäytävällä en aja. (En myöskään ajoväylällä, vaikka siinä ilm. on jotkin säännöt joiden mukaan kyllä saisi ajaa...)



Itse asiassa tarkoituksenani olisi tutustua tarkemmin tuohon pyörällä suojatien ylittämiseen.

Itse aina ylitän suojatien pyörän taluttaen. Mutta joku puhui jotain että joissakin tilanteissa sen saa ylittää pyörällä polkien jos suojatiessä on se jokin "väylä pyörälle". Mutta sitä en tiedä, että tuleeko minun pyöräilijänä ensin pysähtyä jalan suojatien eteen, jotta auto on velvollinen pysähtymään ylitystäni varten, vai saanko vain polkea suoraan yli... joten siksi hyppään aina pois satulasta, ja ylitän suojatien jalan, kun sen tiedän olevan varmasti oikea tapa. :)



ap

No tuo on totta, kielioppisääntäjä en osaa kovinkaan hyvin noudattaa!!! ;D



Mutta tarkoitin aloituksellani lähinnä lain noudattamista ja moraalisia sääntöjä. Miksi niitä nyt sitten oikein sanoisi? ;)



ap

esim. hiljaisessa paikassa jossa ei näy yhtään autoa tai ihmistä? Entä ylitätkö koskaan tietä muualta kuin suojatien kohdalta (niillä alueilla joilla suojateita siis ylipäänsä on)?



Onko kaikki etikettisäännöt hallussa :) Esim. kuka esitellään kenellekin ensin jne.

Ylitän myös kadun aina suojatien kohdalta, jos sellainen on.



Itse asiassa etikettisäännöt oli aikoinaan hyvinkin hallussa, kun jouduin aikoinaan tekemään opiskellessa niistä tutkielman... joten pääpiirteittäin ne hallitsen ulkoa, ja niitä joita en muista, tarkistan tarvittaessa.



Mutta etikettisääntöjen suhteen ajattelen asian siten, että ei niitä ns. tavallisen tallaajan tarvitse kaikkia hallita, kunhan käyttäytyy siten ettei tahallaan toista loukkaa. Oikein sivistynyt ihminen kyllä ymmärtää, eikä loukkaannut sellaisessa tilanteessa. :)

Uskon vanhaan sanontaan; "sivistynyt ihminen ei käytä sivistyssanoja, eikä myöskään korjaa toisen virheitä." Eikä myöskään ota itseensä, jos joku toinen ei hallitse kaikkia etikettisääntöjä, kunhan vain käyttäytyy ja toimii kauniisti ja tahtoo kuitenkin vain hyvää. :) ...vaikea selittää, mitä tarkoitan.



Onneksi etikettisääntöjen rikkominen ei kuitenkaan ole lain rikkomista, tai moraalisesti väärin toimimista. Mutta kyllä minä tuossa taannoin esim. tarkistin kirjasta, kun eräs mieheni lähisukulainen kuoli, että keille kaikille on hyvän tavan mukaista lähettää suruvalittelu/kukkia. :)



ap

sen tiedän kuka esitellään kenellekin ensin. :)



ap

Mä en noudata MITÄÄN sääntöjä jos en näe mitä haittaa/väärää sääntöjen rikkomisesta on, en siis noudata sääntöjä vain koska ne ovat sääntöjä. Täytyy kyllä samaan syssyyn sanoa, että varmaan 90 % tapauksista noidatan sääntöjä, mutta jos esim. olen liikkeellä vaikka klo 2 yöllä ja tule valoristeykseen, en näe yhtään autoa enkä ihmistä niin kävelen punaisia päin.



Mites ap valkoiset valheet? Kerrotko joskus valkoisia valheita vaikka välttääksesi loukkaamasta jonkun tunteita? Esim. kaveri tullut kampaajalta joka leikannut tukan joka on hirveä ja kaveri itkee sitä. Yritätkö sanoa että eihän se nyt NIIN kamala ole (vaikka oikeasti olisi sinusta ihan järkyttävä) vai sanotko suoraan että joo, tosi hirveä?



Tosin tuon esimerkin voi ajatella myös kahden säännön vastaisena ristiriitana: älä valehtele vs. älä loukkaa.

...niin ja kuka minä olen määrittelemään, mikä on kauheaa ja mikä ei. Jos näen toisen silmistä ettävhän pitää uusista hiuksistaan ja viihtyy niissä, niin silloinhan ne ovat hienot ja onnistuneet, vaikka en itselleni sellaisia haluaisikaan. :)



Missäköhän "herranpelossa" minut onkaan kasvatettu, sillä jos joskus päästän suustani vaikka valkoisen valheen, niin minulle tulee siitä niin huono omatunto, että minun on tarve korjata asia. Eli kertoa mikä se totuus on, sekä selittää syy siihen, miksi turvauduin valkoiseen valheeseen... ;D



Ja mitä tulee sosiaaliseen kanssakäymiseen, niin ikävä kyllä valehtelu on yksi hyvin tärkeä selviytymistaito elämässä. Ajatelkaas jos ihmiset laukoisivat aina kaiken suoraan, mitä ajattelevat. Eli tässä kohtaa kyllä vaikeneminen on ennemmin kultaa.



ap

jossa hiukset ovat myös sen KAVERIN mielestä kauheat ja itkee sitä että tukka on pilalla. Sanotko silloin että joo, tosi kauhea, vai valehteletko että ei se nyt niin paha ole (vaikka myös sinusta olisi rumat).

...niin ja kuka minä olen määrittelemään, mikä on kauheaa ja mikä ei. Jos näen toisen silmistä ettävhän pitää uusista hiuksistaan ja viihtyy niissä, niin silloinhan ne ovat hienot ja onnistuneet, vaikka en itselleni sellaisia haluaisikaan. :)

ap

ajan keltaisia päin joskus, aloitin tavallisen maidon 10kk ikäiselle, söin surutta maksalaatikkoa raskausaikana, en vie kauppaan takaisin, jos jotain on jäänyt vahingossa maksamatta jne...

jotakuta muuta kuin aviopuolisoasi?

langoitatko hammasvälisi joka päivä?

Itse asiassa kerran siskoni hiukset olivat kampaajalta tullessa aivan järkyttävät, ja kyllä, kerroin sen hänelle.



Tosin minun oli helppoa se kertoa, sillä siskoni itse itki niitä ja haukkui aivan järkyttäviksi. Niin tällöin myös minun oli helppo sanoa, mitä niistä ajattelen. Ne olivat karmeat!!!



Ei siinä lohduttelut auttanut, kun oli vielä pikkujouluilta edessä, jotan ei muuta kuin kaupasta hakemaan hiusväriä ja kovalla työllä muotoilemaan niistä suht siedettävän näköiset, jotta kehtasi ihmisten ilmoille lähteä. ;D



Jälkeen päin se juttu on vain naurattanut.



ap

mieluiten 12-vuotiaiksi asti.

eika paina omaatuntoa. Mutta toissa netissa surffaus kylla painaa vaikka sita tekeekin kaikki - nolottaako muita surffailu?

Kyllä olen katsonut himoiten toista miestä, ja jopa ihastunut. Olen myös kertonut tämän aviomiehelleni, jolloin asia itse asiassa ratkeaa. Tällöin himo ja ihastus katoaa, ja ymmärtää miten "turhasta" asiasta onkaan ollut kyse, ja asiasta on päässyt saman tien yli. :)



Mielestäni tämä ei ole mikään sääntö tms. vaan luonnollinen ihmisen sisällä tapahtuva asia, joka kuuluu myös parisuhteessa elävälle, vaikka suhde olisi kuinka vahva ja onnellinen. Se on vain elämää.



Silloin omatuntoni soimaisia minua, jos en pystyisi puhumaan kyseisistä asioista avoimesti mieheni kanssa.



Sitten... hammaslankaa käytän vähintään 2x viikossa. Hammaslääkärin suosittelema määrä, ei ole ainakaan minulle koskaan sanonut, että pitäisi joka päivä. Ja nämä terveyssuositukset on aina vähän kaksipiippuisia juttuja. Toinen sanoo toista, ja toinen toista, ja suositukset muuttuu.



Sama homma koskee neuvolasuosituksia raskas- ja vauva-asioissa. :)

En esim. tietenkään pystynyt tupakoimaan tai käyttämään alkoholia raskausaikoina, mutta kyllä minä söin moniakin asioita, joita jotkut välttää kokonaan. Esim. maksaruokaa söin vähäsen joskus (maksalaatikkoa ja maksamakkaraa), sillä sitähän jonkun suosituksen mukaan saa syödä vähän. jne

. jne. :)



Ja mitä tapahtuu, jos en noudata sääntöjä?

No, minulle tulee vain todella huono omatunto, enkä pysty "elämään itseni kanssa". Koen olevani paljon onnellisempi vain toimimalla oikein. :)



Mutta en minä muita moralisoi tai tuomitse. :)

En todellakaan vaadi toisilta samanlaista käytöstä, kuin itseltäni. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa.

Tietenkin puutun asiaan, jos toista ihmistä (taikka vaikka eläintä) loukataan, satutetaan, vahingoitetaan tms. En tietenkään hyväksy toisten ihmisten väärinkohtelua. Sehän on selvää.



ap

Uskon ettei AP tarkoittanut noudattavansa kaikkia SUOSITUKSIA (kuten hammaslangan käyttäminen joka päivä, lasten kotihoito kolmevuotiaaksi asti), sillä eiväthän ne ole mitään sääntöjä. Eikä mielestäni etikettikään sinällään ole "sääntö", ajattelen siitä lähinnä niin kuin ap:kin tuolla selitti. Että kunhan yrittää elää ja toimia loukkaamatta ketään ja parhaansa mukaan, niin se ei ole rike jos joskus esittelee ihmiset väärin päin.:)



Sitten ihan mielenkiinnosta kysyn AP, miten ihmiset suhtautuvat sinun "nipottamiseen" pienimpienkin sääntöjen suhteen? Koska minulla on aivan sama ongelma; en osaa olla noudattamatta sääntöjä. Ja oma lähipiirini suhtautuu siihen enemmän tai vähemmän huvittuneesti kun pysähdyn esim. kävellen punaisiin vaikka yhtään muuta liikkujaa ei näy mailla halmeilla tai ajan aina prikulleen nopeusrajoitusten mukaan. Menen itse maksamaan juna-asemalla lipun jos konduktööri ei ehtinytkään kiertää koko vaunua pysäkinvälillä jne. Välillä mieheni suorastaan ärsyyntyy tunnollisuudestani.



t. toinen tunnollinen

Ensin aterimet, sitten juomalasit, lautaset , kattilat.