En keksi yhtään sääntöä, jota en noudattaisi?

Ihmettelen, että mitä ihmeen "sääntöjä" te tässä vedätte kehiin. Onko jätteiden lajittelusta edes mitään sääntöä?

Mutta entäs mattojen puistelu parvekkeella/tuuletus kaiteen ylitse? Ne lienevät sääntöjä monessa taloyhtiössä, mutta harva näyttää noudattavan, välittämättä alakerran asukkaista. Entäs hiljaisuus?

Jos ap ei asu kerrostalossa, niin varmasti osaisi kuvitella tilanteen.

Koska minulla on aivan sama ongelma; en osaa olla noudattamatta sääntöjä. Ja oma lähipiirini suhtautuu siihen enemmän tai vähemmän huvittuneesti kun pysähdyn esim. kävellen punaisiin vaikka yhtään muuta liikkujaa ei näy mailla halmeilla tai ajan aina prikulleen nopeusrajoitusten mukaan.

Minä olen kans tällainen, joka noudattaa aina liikennesääntöjä (eli en myöskään kävele punaisia päin koskaan) ja mitä tahansa, mitä joku vähänkään virallinen taso keksii käskeä.

Kerron aina jos vaikka saan rahasta väärin takaisin ja mm. kaupassa löytämäni 5 euron setelin olen vienyt infoon, vaikka tiedän kyllä, että se ei sieltä tod. näk. omistajalleen palaudukaan. Minulla vaan on ihan liian hyvä mielikuvitus ja voin kuvitella miten joku pieni itkee kassajonossa, kun tajuaa hukanneensa rahansa ja ei voikaan ostaa jotain kivaa mitä on aikonut hankkia.

Mun suku ja kaveripiiri kans ihmettelee, miten jaksan aina noudattaa kaikkia sääntöjä, mutta hermostunut ei ole vielä kukaan. Vaikka veli ei kyllä kerran tiennyt itkeäkö vai nauraa kun en ylittänyt tietä ennen valon vaihtumista vaikka olimme liikkeellä keskiyöllä, eikä _missään_ näkynyt ristinsielua. Omatunto naputtaa liiaksi ja noudatan siksi myös erilaisten kylttien ohjeistusta parhaani mukaan (mm. "älä kävele nurmikolla" tai "ei läpikulkua" jne).

Ja kyllä: olen todella pedanttinen muutenkin monessa elämäni osa-alueessa ja minussa on myös perfektionistin vikaa. Haluaisin kyllä olla huolettomampi ja kyetä joskus rikkomaan jotain typerää sääntöä ajattelematta sitä (voin halutessani rikkoa "odota tässä" lattiateipin käskyä, mutta minun pitää tiedostaa se ja miettiä onko rike liian vakava ja tästä "hienoisesta" ylianalyyttisyydestä tahtoisin kyllä eroon!). Kuitenkaan en koskaan rikkoisi vaikkapa liikennesääntöjä tai mitään lakia, kuinka typerä hyvänsä.

Meillä on taloyhtiössä biojätekeräys, sekajäte, kartonki, metalli, lasi, ja lehden, ja nämä kaikki pyrin lajittelemaan oikein. Mutta en menetä yöunia, jos joskus ajatuksissani heitän esim. tyhjän lääkepaketin (tai siis sen "metalliosan" josta painellaan buranat) sekajätteisiin, vaikka se kuuluisi metallinkeräykseen. :) Mutta esim. jos mieheni on viskannut vaikka patterit sekajäteastiaan kotona, niin minä ne nähtyäni siirrän vain viereiseen astiaan, johon keräämme patterit, jotka kiikutetaan erikseen omaan kierrätyspisteeseen.



Ja kaikki ne jätteet, mitä ei saa viedä taloyhtiön roskiskatokseen, niin ne kyllä toimitamme ihan itse kaatopaikalle. On nimittäin ikävää, että ihmiset saattaa hävittää vaikka huonekalujaan, kodinkoneitaan tms. sitä kautta, ja tällöinhän se lasku niistä tulee meille muilla maksettavaksi. Onneksi tosin meidän taloyhtiössä sitä ei tapahdu, kun roskiskatoksemme on lukollinen, ja taloyhtiömme kaikki asukkaat vaikuttaa hyvin tunnollisilta. :)



(Tässä juuri pohdimme, mitä pitäisi muuten tehdä, kun omistamme maata/metsää, ja näin syksyisin ihmiset käyvät yöaikaan kippaamassa ihan peräkärry tolkulla jätteitä maillemme. :( Missä on ihmisten moraali? Kaiken lisäksi kyseiset jätteet tulee lähellä olevalta omakotitaloalueelta, ainakin niin päättelemme, kun kyseessä on juuri sellaista puutarhasta tulevaa roskaa/jätettä; rikkinäisiä puutarhakalusteita, lasten leluja, autonrenkaita, ja sitten ihan jätesäkeittäin sekajätettä ja puutarhajätettä. Niin jos on varaa asua omakotitalossa, niin eikö olisi myös varaa kuljettaa ne ihan kaatopaikalla? Todella surullista. Mutta sille ei oikein mitään voi tehdä. Joudumme sitten itse ne keräämään siihen tienposkeen, ja kuljettamaan jossain vaiheessa omalla kustannuksella kaatopaikalle.)



Wc-pönttöön menee ainoastaan ihmisen omat tarpeet. Eli varmaan kysyjä tarkoitti, meneekö sinne esim. topsit/vanupuikot, ruokajätteet, pumpulit/kasvolaput, terveyssiteet tms. Niin ei mene, ne kuuluu hävittää aivan muulla tavalla. Tässä olen sen takia jo tarkka, sillä kerrostalossa saatan aiheuttaa vaikka vesivahingon alakerran naapurilleni tukkimalla vessanpöntön väärillä asioilla.



En kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä usko mihinkään. Olen siis ilm. ateisti. (En määrittele itseäni miksikään tässä suhteessa.)



Vienkö löytöesineet poliisiasemalle?

Riippuu löytöesineestä ja mistä löytää. Jos esine on vaikka lapanen, niin nosta sen vaikka puunokaslle näkyville. Jos kyseessä olisi vaikka rahallisesti arvokas esine, niin tällöin veisin kyllä, tai veisin esim. lähimpään kauppaan, jos löytyisi vaikka sen edustalta. Ja tietenkin jos löytää joitain kortteja (ajokortti, pankkikortti), asiakirjoja tms. niin ne täytyy toimittaa aina viranomaiselle.



Käsittääkseen alle 20e saa pitää, jos löytää maasta. Eli jos nyt sen 5e löytäisin tosiaan maasta, niin varmasti pitäisin. En tiedä, kun en ole koskaan löytänyt seteliä aikuisiällä. Mutta jos sen löytäisin esim. kaupan lattialta, niin kyllä jättäisin kassalle. Kerran nimittäin lapseni löysi kassan kohdalla maasta 2e, ja kysyi, saako pitää sen, niin sanoin että annetaan kassalle säilöön, sillä joku on sen tiputtanut, ja saattaa kaivata sitä... ehkä hassusti ajateltu, mutta toisinaan se 2e saattaa olla jollekin iso raha. Mutta jos lapset (ja itsekin) olemme kadulta löytäneet vaikka sen 10senttisen, niin olemme nostaneet sen taskuun.



Lapsena aikoinaan löysin 50 markkaa maasta, ja silloin äitini opetti että alle 50 markan löydön saisi pitää, mutta isompi raha pitää viedä poliisiasemalle. Ja me veimme. Muistan sen hyvin. :)



Matot tamppaan siihen aikaan kun ne on taloyhtiön järjestysmääräyksissä säädetty. Noudatan muutenkin kaikkia taloyhtiömme sääntöjä. Esim. mattoja ei saa tomuttaa ollenkaan parvekkeelta, eli sitä en tietenkään tee. :)



ap

tekisin listan kaikista säännöistä ja laeista mistä viis veisaan niin ette kuitenkaan uskoisi.

jätteiden lajittelun PITÄISI olla sääntö! Jokaisen ihmisen pitäisi ajatella maapalloa sen verran ja ihminen joka seisoo liikennevaloissa vaikka autoja ei näy missään, mutta ei kierrätä täydellisesti on pikkaisen latvasta laho! Kannattaisi se liikennevaloissa seisoskelu ja valkosten valheiden korjailu aika tuhlata siihen kierrättämiseen, niin siitä olisi enemmän maailmallekin hyötyä!!!



En siis tiedä vielä kierrättääkö AP, mutta jos ei, niin tulitinpahan jo etukäteen :)

Olet auktoriteettiuskoinen.

Sen sijaan että ajattelisit omilla aivoillasi otat esim. moraalisäädökset annettuina, huoahdat helpotuksesta kun olet hyvä ihminen niitä noudattaessasi

mutta tosiasiassa...niin, ajatustyön tekeminen voisi tosiasiassa tehdä sinusta aidosti jotain mitä nyt pelkäät ja haet turvaa säännöistä.

näytätkö kääntyessäsi käsimerkin?

etten noudtata oikeinkirjoitussääntöjä, sillä siinä hommassa olen kyllä melko heikkolahjainen. ;D

Mutta sillä en toivon mukaan ketään loukkaa tai vahingoita.



En myöskään pidä itseäni mitenkään hyveellisenä ihmisenä. Hassu ajatus, että tämä aihe liittyisi siihen jotenkin.



Ja kuten jo aiemmin kerroin, asun kerrostalossa ja haluan noudattaa yhteisiä sääntöjä kaikkien ausmisviihtyisuuden kannalta. Mutta en tosin tee kenestäkään mitään ns. turhia valituksia, vaikka nyt joskus viikonloppuisin saattaa jostain asunnosta kuulua musiikkia vielä hiljaisuuden jälkeen, tyyliin tekevät lähtöä baariin ja lähtö hieman venähtää. Niin ei se ole minusta mitenkään vakavaa. :) Ja kun ei lapsemme siihen ole koskaan herännyt, niin se ei minua häiritse. Ja yhtä lailla saattaa baarista saapuminen tapahtua kovemmalla metelillä, ja siihen itse herään, mutta enpä ole siitäkään koskaan valittanut, sillä olenhan itsekin ollut joskus samassa tilanteessa. ;) Olen minäkin ollut nuori opiskelija, ja elämä on. :) Enkä myöskään valita jos jollakin venähtää pesutupa aikaa huomiotta yli, niin ei hätää. Eli kaikin puolin kerrostaloasuminen vaatii minun mielestäni puolin ja toisin joustamista, ja elämisen ääni saa kuulua (lemmikkieläimet, lapset yms.). Sitten pitää muuttaa asumaan metsänkeskelle, jos ei kestä naapureita ja ääniä, ja joka asiasta pitää valittaa.



Mutta tosiaan, kuten jo aiemmin kirjoitin, niin niitä mattoja en todellakaan ravistele parvekkeella, sillä siitähän on oikeasti kiusaa alapuolella asuville. :( Sitä kyllä ei kukaan harrasta taloyhtiössämme.



ap

niin jos en vielä tarpeeksi selvästi asiaa ilmaissut, niin kyllä kierrätän. :)

Myös lapsemme kierrättää, ovat innostuneet siitä enemmänkin päiväkodin ja koulun ansioista, kuin minun esimerkistä. (Hienoa koulut ja päiväkodit!!!)



Mieheni taas ei kovinkaan aktiivisesti jaksa kierrättää, ehkä jokatoinen biojäte menee biojäteastiaan ja loput sekajätteeseen, ja paperinkeräys menee paperinkeräykseen. Mutta jos minä itse roska-astioita tyhjentäessä huomaan "virheet", niin lajittelen ne oikein huomauttelematta. En kuitenkaan koe että minun kuuluisi alkaa aikuista ihmistä kasvattamaan tässä asiassa, enkä voi toista siihen myöskään pakottaa. Itse kierrätän vain omantuntoni vuoksi.



Ja pyörästäni löytyy lamppu ja kello! :)



ap

jätteiden lajittelun PITÄISI olla sääntö! Jokaisen ihmisen pitäisi ajatella maapalloa sen verran ja ihminen joka seisoo liikennevaloissa vaikka autoja ei näy missään, mutta ei kierrätä täydellisesti on pikkaisen latvasta laho! Kannattaisi se liikennevaloissa seisoskelu ja valkosten valheiden korjailu aika tuhlata siihen kierrättämiseen, niin siitä olisi enemmän maailmallekin hyötyä!!!

En siis tiedä vielä kierrättääkö AP, mutta jos ei, niin tulitinpahan jo etukäteen :)

täällä yksi latvasta laho. Mä seison punaisissa keskellä yötä, mutta en kierrätä. Mulla on 7 kilometriä lähimpään keräyspisteeseen, ja nekin näyttävät usein olevan täynnä. Enkä tosiaan ala keräilemään jotain muutamaa purkkia tai paristoa viedäkseni ne kauppareissulla sinne.

Periaatteessa voisin kompostoida, paitsi että ne kompostorit ovat liian kalliita, ja avoläjässä ei saa kompostoida. Mutta, mulla ei tule kompostoitavaa.

Joskus olen funtsinut, että jos saisi pihalle tehtyä jonkun polttosysteemin, maitopurkeille, posteille, muoveille tms.

Kysyit pyöräilystä, joten:



Jos pyörätietä, -kaistaa tai yhdistettyä kevyen liikenteen väylää ei ole, pyöräilijän on sallittua ajaa ajoradalla. Terve järki on sallittua myös lain mukaan: jos pyörätietä on tarjolla vain lyhyt pätkä ajosuuntaan nähden vaarällä puolella tms, on sallittua jatkaa ajoradalla. Ees taas sekoilu on huomattavasti vaarallisempaa kuin ajoradalla jatkaminen, vaikka jossain kulkisikin sen 30 metriä myös samansuuntainen pyörätie. Motarilla taas ei saa pyöräillä muuten kuin poliisin erityisluvalla.



Suojatien saa ylittää pyöräillen, jos se on pyörätien jatke eli pyörätie johtaa suoraan suojatielle. Silloin kolmion tai stop-merkin takaa tuleva tai kääntyvä autoilija väistää, mutta suoraan ajavaa autoilijaa väistät sinä. Jos talutat pyörää, autoilija väistää aina, koska olet jalankulkija.



Suosittelen muuten maalaisjärjen käyttöä mieluummin kuin sääntöpelkoa, jos et ole varma, miten toimia. Ainakin täällä, missä minä pyöräilen, aiempi toimintasi (perusteeton suojateillä pysähtely) olisi liikenneturvallisuuden vaarantavaa. Jos ajat pyörätiellä, edessä on suojatie ja valo on vihreä, ymmärrät varmaan, että on takaa tulevalle sekä kiusallista että vaarallista, että vedät yllättäen liinat kiinni ja pysähdyt pyörätien tukkeeksi, varsinkin ruuhka-aikaan kun takana ajaa monta pyörää ja etenkin, jos jalankulkijoiden puolella on rottvalli niin, että siitä ei voi ajaa pyörällä vaan pyörätiellä on pullonkaula. Alkaa oikein suututtaa - kaksi kolmasosaa näkemistäni vaaratilanteista pyöräillessä littyy nimenomaan siihen, että joku sekoilee pylrätien jatkeella suojatiellä. Jos et ole varma säännöstä, aja mieluummin jouhevasti ja ennakoitavasti järki kädessä!



Pyörällä saa muuten ajaa myös kävelykadulla (se neliskanttinen merkki), jos ajaa hitaasti.



Täältä löytyy hyviä vastauksia: http://www.polkupyoraily.net/wiki/Liikennes%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t



Sääntöjen noudattamisesta:



Ostatko vai ostatko vain vahvan työlainsäädännön maissa valmistattuja tuotteita, vai käytkö esimerkiksi ketjuliikkeissä ostamassa vaatteita tai Etolassa tai Ikeassa ostamassa kodin tykötarpeita? (Orjatyön/riistotyön/lapsityövoiman käytön kielto on varmaan aika vahva moraalinen sääntö.)



Syötkö tehotuotettuja eläinperäisiä tuotteita kuten lihaa, munia ja maitotuotteita? Ostatko eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa?(Eläinrääkkäys on varmaan yleisesti aika monen moraalisäännöstöä vastaan. Tehotuotannon eläinystävällisyydestä saa hyvän kuvan pohtimalla, pitäisikö samoissa oloissa pidettyä kissaa, koiraa, hevosta, undulaattia tai muuta lemmikki/kotieläintä hyvin hoidettuna.)



Itse koen hankalaksi sen, että monia asioita, jotka ovat useimpien intuitiivista moraalisäännöstöä vastaan, ei ole kielletty juridisella säännöllä (esimerkiksi vastuuttomien alihankkijoiden käyttö tuottaessa tavaroita tai broilerituotanto), mutta on olemassa paljon sääntöjä, joiden noudattamatta jättäminen on yhdentekevää ainakin joissain tilanteissa (esimerkiksi tuo punaisia päin kävely, kun ketään ei näy missään - tosin meillä päin liikennevalot sammuvat yöksi). Kun juridista sääntöä ei ole, ihmiset jotenkin tuppaavat olettamaan, että asia ei ole heidän vastuullaan, vaikka pitäisivätkin lähtökohtaisesti punaisia päin kävelyä tai kypärättä ajoa pienempänä pahana kuin modernia maaorjuutta tai eläinrääkkäystä.



Sama ilmiö toistuu, kun ajattelee esimerkisi koulukiusaamista, väkivallantekoja julkisilla paikoilla tai toisia naisia/miehiä. Ihmiset seuraavat sivusta, koska periaatteessa asia ei koske heitä ja moraalinen vastuu on ensisijaisesti jollain muulla. Ei se niin tarkkaa, että oma toiminta mahdollistaa sen varsinainen säännön tai lain rikkomisen, kunhan ei ole itse se, joka rikkoo sitä juridista sääntöä tai pettää virallisen tai epävirallisen lupauksensa. Sitten voi kivasti möllöttää sivussa ja korjata hyödyt siitä, että ei ole lakia, joka kieltäsi moraalittomuuden/omien arvojen vastaisen toiminnan.



Johdonmukaiset ihmiset ovat asia erikseen, mutta yleensä moraalijutuissa pätee "poissa silmistä, poissa mielestä".



Itse olen tosin todennut, että moraalisääntöjen noudattaminen on ihan liian uuvuttavaa vaikka monta vuotta yritinkin olla puristi ja seurata arvojani. Syön siivekkäitä, käytän maitotuotteita huoletta ja ostan rintaliivini Lindexiltä, vaikka tiedän, että se on väärin. En nyt tiedä, tekeekö se minusta sen paremman ihmisen, että olen selvillä siitä, mistä asiat tulevat, mutta hyveellinen elämä on liian rankkaa. En jaksa.



Ps. Valehtelusta: Sinänsä on muuten aika jännää, että on olemassa hyvin vähän sellaisia moraalisia järjestelmiä, joiden mukaan valehtelu on aina väärin. Ne olemassaolevatkin ovat yleensä jotenkin arkijärjen vastaisia. Sille, että valehtelu on aina väärin on lopulta aika vähän perusteita. :)

Olet lainannut kirjastosta tenttikirjan, jonka eräpäivä on tenttiä edeltävänä perjantaina (tentti on siis seuraavana maanantaina). Kirjassa on pitkä varausjono, etkä saa lainaa uusittua. Palautatko kirjan kiltisti perjantai-iltaan mennessä vaikka lukisitkin mielellään vielä viikonloppuna tenttiin? Vai ajatteletko kenties kanssaopiskelijoitasi niin paljon, että viet kirjan laina-ajan päättyessä muiden luettavaksi?

Myöhästymismaksuhan on yhdeltä viikonlopulta korkeintaan euron, joten rahallista menetystä et oikeastaan koe vaikka pitäisitkin kirjan itselläsi vielä tenttiä edeltävät päivät, mutta joku muu jää kokonaan ilman tenttikirjaa. Miten toimit?

Itselläni nimittäin sääntöjen noudattamisen raja alkaa mennä tälläisissä tapauksissa, koska koen "sovittavani" sääntöjen rikkomisen maksamalla myöhästymismaksun.

Kun puhut itse rikkomuksesta, esität yksiselitteisesti, että aiheutat vahinkoa muille lukijoille. Korvaus taas menee kirjastolle, ei sille, joka kärsii vahingon sääntörikkomuksesta. Miten tämä olisi muka sovitus saavan osapuolen kannalta?

Sanot suoraan myös, että sovitus ei ole suhteessa vahinkoon myöskään rikkojan eli itsesi kannalta. Pidät euron myöhästymismaksua niin paljon pienempänä pahana kuin kirjoista luopumista, ettet valintatilanteessa koe sen olevan vanhigoksi lainkaan. JOs sovitus ei ole missään suhteessa rikkeeseen ja nin mitätön, ettei vahingontekijä edes huomaa sitä, miten se muka on sovitus? Eikö myöhästymismaksun pitäisi olla niin suuri, että sitä pitäisi yhtä pahana kuin kahden lukupäivän menettämistä, jotta voitaisiin puhua sovituksesta tekijän kannalta?

Miten perustelet itsellesi sen, että sovitus on riittävä, kun se on vahingon tuottajan mielestä mitätön eikä vahingon kärsijä pääse hyötymään siitä lainkaan?

Ihan näin uteliaisuudesta.

- ajan ylinopeutta

- joskus ajan punaisia päin, kun ketään ei tule mistään

- ylitän tien siitä, mistä sattuu (en siis käytä suojatietä)

- palautan kirjaston kirjat myöhässä

- olen vehdannut varattujen miesten kanssa

- joskus kaupassa on jäänyt jotain maksamatta (viimeksi meikkivoide oli jäänyt kärryjen pohjalle)

- puhun kännykkään ajaessani

- en käytä pyöräilykypärää

- ajan fillarilla siitä mistä sattuu olemaan helpoin reitti

- maksan laskut myöhässä

Enkä ole väittänytkään noudattavani kaikkia sääntöjä.

Tässäkin tenttikirja-esimerkissä (joka muuten on ihan todellisesta elämästäkin joskus) oma itsekäs haluni saada mahdollisimman hyvä numero tentissä ajaa minut rikkomaan kirjaston sääntöjä, juuri sen takia, että sakkomaksu on niin pieni.

Olet lainannut kirjastosta tenttikirjan, jonka eräpäivä on tenttiä edeltävänä perjantaina (tentti on siis seuraavana maanantaina). Kirjassa on pitkä varausjono, etkä saa lainaa uusittua. Palautatko kirjan kiltisti perjantai-iltaan mennessä vaikka lukisitkin mielellään vielä viikonloppuna tenttiin? Vai ajatteletko kenties kanssaopiskelijoitasi niin paljon, että viet kirjan laina-ajan päättyessä muiden luettavaksi? Myöhästymismaksuhan on yhdeltä viikonlopulta korkeintaan euron, joten rahallista menetystä et oikeastaan koe vaikka pitäisitkin kirjan itselläsi vielä tenttiä edeltävät päivät, mutta joku muu jää kokonaan ilman tenttikirjaa. Miten toimit? Itselläni nimittäin sääntöjen noudattamisen raja alkaa mennä tälläisissä tapauksissa, koska koen "sovittavani" sääntöjen rikkomisen maksamalla myöhästymismaksun.

Kun puhut itse rikkomuksesta, esität yksiselitteisesti, että aiheutat vahinkoa muille lukijoille. Korvaus taas menee kirjastolle, ei sille, joka kärsii vahingon sääntörikkomuksesta. Miten tämä olisi muka sovitus saavan osapuolen kannalta? Sanot suoraan myös, että sovitus ei ole suhteessa vahinkoon myöskään rikkojan eli itsesi kannalta. Pidät euron myöhästymismaksua niin paljon pienempänä pahana kuin kirjoista luopumista, ettet valintatilanteessa koe sen olevan vanhigoksi lainkaan. JOs sovitus ei ole missään suhteessa rikkeeseen ja nin mitätön, ettei vahingontekijä edes huomaa sitä, miten se muka on sovitus? Eikö myöhästymismaksun pitäisi olla niin suuri, että sitä pitäisi yhtä pahana kuin kahden lukupäivän menettämistä, jotta voitaisiin puhua sovituksesta tekijän kannalta? Miten perustelet itsellesi sen, että sovitus on riittävä, kun se on vahingon tuottajan mielestä mitätön eikä vahingon kärsijä pääse hyötymään siitä lainkaan? Ihan näin uteliaisuudesta.

-- joskus kaupassa on jäänyt jotain maksamatta (viimeksi meikkivoide oli jäänyt kärryjen pohjalle) -

Vai teitkö sinä todella niin, että huomasit kassan jälkeen, ostoksia kassiin pakatessasi meikkivoiteen (olit siis edelleen kassan välittömässä läheisyydessä) ja laitoit sen kaikessa hiljaisuudessa laukkuusi ostoskärristä muiden, maksettujen, ostosten kanssa?