En keksi yhtään sääntöä, jota en noudattaisi?

Enpä ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta säännöstä. ;)



Tiedän että kaikilla on oikeus tehdä asian suhteen oma ratkaisunsa, joka tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta. :)



Ja liikunta... no siinäkin asiassa jokainen saa tehdä itse omat valintansa, kuinka paljon liikkuu tai on liikkumatta. Mutta itsellä tulee onneksi pelkästään hyötyliikuntaa arkipäivisin sen 1,5h, eli työmatkaan menee kävellen se 45min suunta. Joskus kuljen pyörällä, jolloin aika tietenkin puolittuu. Ja viikonloppuisin liikun muutenkin.



ap

Itse asiassa läheiset ei onneksi ole suhtautuneet asiaan mitenkään negatiivisesti tai ikävästi hämmästellen. Tyyliin kommentit ovat huvittenita "mitenn sä viitsitkin olla aina noin tunnollinen, en mä vaan olis..." Mutta eihän sitä pahalla sanota.



Mieheni välillä tuhahtaa vaikka katua ylittäessä, kun lähtee ylittämään kävellen punaisia päin (kun autoja ei näy mailla halmeilla), ja minä jään kököttämään ja odottamaan vihreita. ;D Mutta myös ymmärtää, sillä täytyyhän meidän olla esimerkkinä lapsillemme.



ap

Pakko-oireisen häiriön erottaminen muista ahdistuneisuuden muodoista, kuten tavallisesta jännityksestä ja stressistä, on tärkeää.



Henkilöllä, joka vaikuttaa tiettyyn aiheeseen fiksoituneelta tai on täydellisyyttä tavoitteleva, ei välttämättä ole pakko-oireista häiriötä.



Pakko-oireiseksi potilas voidaan määritellä silloin, kun pakonomaiseen ajatuksiin tai toimintoihin menee aikaa yli kaksi tuntia päivässä tai oireista on muuten merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle.



Toihan on jo vähän kipeää. Onko teillä aina todella siistiä ja stressaat siitä saatko kaiken tehdyksi?

Tyypillistä toistuvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka kaavamaisina palaavat yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna (esimerkiksi jatkuva käsien pesu, asioiden tarkistelu).





Käytännössä pakko-ajatukset voivat muodostua mistä vain. Suurin osa oireista on ihmiselle normaaleja ominaisuuksia – pakkoajatuksen niistä tekeekin se, että ajatukset tai pelot haittaavat jokapäiväistä elämää, eli ovat kyseiseen tilanteeseen nähden liiallisia.

Ja kaupoissa olen saanut aina hämmästyneen mutta kiitollisen palautteen, kun olen kiiruhtanut maksamaan vaikka vaunujen alle jääneen vaippapaketin, taikka jokin huomaamaton teippirulla on jäänyt ostoskärryjen pohjalle. Kommentoivat yleensä; "Kunpa kaikki olisivat yhtä rehellisiä..."



Olen jopa soittanut kerran kotoa kauppaan, kun huomasin vasta kotona että vaippapaketti oli jäänyt vaunujen alle maksamatta, enkä ehtinyt lähteä takaisin maksamaan. Vaan soitin, selitin mitä oli käynyt ja kysyin, sopiiko että tulen seuraavana päiväna maksamaan. Ja sehän sopi. :)



(Ja näistä muista säännöistä; pesen astiat astianpesukoneessa, paitsi "puukot", puuvälineet ja teflonpintaiset astit käsin. Ja tietenkin käsin pesen myös hopeat, arvokkaammat astiat, kuten kristallin, vaasit yms.)



ap

ja löytää jotain kaunista?

Vai onko kuitenkin loppujen lopuksi niin, että sä itse valitset ne säännöt, joita pidät tärkeinä. Kuten sen säännön, ettei etiketin riikomista pidä pitää loukkaavana, vaikka se aiheuttaisikin pahaa mieltä? Kyllä mäkin sit noudatan kaikkia sääntöjä, jos saan ensin itse valita, mitä ne on.

Itse asiassa kerran siskoni hiukset olivat kampaajalta tullessa aivan järkyttävät, ja kyllä, kerroin sen hänelle.

Tosin minun oli helppoa se kertoa, sillä siskoni itse itki niitä ja haukkui aivan järkyttäviksi. Niin tällöin myös minun oli helppo sanoa, mitä niistä ajattelen. Ne olivat karmeat!!!

Ei siinä lohduttelut auttanut, kun oli vielä pikkujouluilta edessä, jotan ei muuta kuin kaupasta hakemaan hiusväriä ja kovalla työllä muotoilemaan niistä suht siedettävän näköiset, jotta kehtasi ihmisten ilmoille lähteä. ;D

Jälkeen päin se juttu on vain naurattanut.

ap

Mutta en minä muita moralisoi tai tuomitse. :)

En todellakaan vaadi toisilta samanlaista käytöstä, kuin itseltäni. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa.

Tietenkin puutun asiaan, jos toista ihmistä (taikka vaikka eläintä) loukataan, satutetaan, vahingoitetaan tms. En tietenkään hyväksy toisten ihmisten väärinkohtelua. Sehän on selvää.

ap

Minusta on vain mukava että näinkin tarkkoja ihmisiä löytyy, kunhan vain tosissaan ollaan suvaitsevaisia eikä lähdetä toisia tuomitsemaan.

Itse rikon useitakin sääntöjä ihan tietoisesti, mutta en halua sillä ketään ihmisenä loukata, vaan ajattelen usein niin että tuo sääntö, esimerkkinä. pysähtyminen stop-merkin kohdalla, ei sovellu tähän tilanteeseen, kun yöllä ei ole muita autoja liikkeellä, joten säästän polttoainetta ja vain hidastan vauhtia.

M38

Päin vastoin. Meillä on hyvin tyypillinen lapsiperheen koti. Enkä ahdistu, jos jokin homma jää tekemättä/siivoamatta, vain siksi että se olisi "täytynyt" tehdä. Eli en halua kuluttaa itseäni sen vuoksi puhki. Tietenkin viihdyn täydellisessä siisteydessä ja puhtaudessa, mutta minusta ei löydy sellaista supernaista, joka siihen käytännössä kykenisi. Eli kotimme on usein hyrskyn-myrskyn. :)



Kunhan paikat pysyy puhtaana ja hygieenisenä, niin se saa luvan riittää.



Ihailen niiden koteja, jotka on aina tip-top järjestyksessä ja siistejä. Voi kumpa meilläkin olisi. Mutta minä en vain ole sellainen ihminen, joka kykenisi toteuttamaan sen ilman paineita ja stressiä.



ap

Mutta en minä muita moralisoi tai tuomitse. :)

En todellakaan vaadi toisilta samanlaista käytöstä, kuin itseltäni. Jokainen aikuinen ihminen tekee itse omat valintansa.

Tietenkin puutun asiaan, jos toista ihmistä (taikka vaikka eläintä) loukataan, satutetaan, vahingoitetaan tms. En tietenkään hyväksy toisten ihmisten väärinkohtelua. Sehän on selvää.

ap

Minusta on vain mukava että näinkin tarkkoja ihmisiä löytyy, kunhan vain tosissaan ollaan suvaitsevaisia eikä lähdetä toisia tuomitsemaan.

Itse rikon useitakin sääntöjä ihan tietoisesti, mutta en halua sillä ketään ihmisenä loukata, vaan ajattelen usein niin että tuo sääntö, esimerkkinä. pysähtyminen stop-merkin kohdalla, ei sovellu tähän tilanteeseen, kun yöllä ei ole muita autoja liikkeellä, joten säästän polttoainetta ja vain hidastan vauhtia.

M38

Olemme nimittäin jutelleet tästä. :) Kun itse ihmettelin, miksei voisi noudattaa liikennesääntöä, vaikkei ketään ole paikalla, niin ymmärsin kyllä perustelut, kun hän selitti sen taas tuolta taloudelliselta kannalta. Sain kunnon luennon mm. auton toiminnasta yms. (En siis ymmärrä autoista mitään, mutta uskon ja luotan häneen, että hän tietää.) :)

ap

Kun tuossa äsken pohdiskelin vielä tätä asiaa niin hoksasin, että olen kyllä ollut ihan lapsesta asti tälläinen!



Muista 5. luokan biologian kokeen kun vieruskaveriltani tippui koepaperi pulpettiemme väliin ja vahingossa vilkaisin sitä ja näin hänen isoilla kissankokoisilla kirjaimillaan kirjoitetun vastauksen (olisiko ollut Tammen lehden tunnistustehtävä).En ollut itse tehnyt vielä koetta niin pitkälle että olisin vielä tehnyt ko. tehtävää ja olisin tiennyt sen vastauksen muutenkin, mutta en voinut laittaa sitä, koska olin nähnyt sen ystäväni paperista. :) KYllähän tämä nyt naurattaa, mutta toisaalta siihen koetilanteen "vakavuuteen" suhteutettuna toimisin nytkin noin :)

Vai onko tämä tullut aikuistuttuasi?

"katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä kerran vasemmalle . ..."

Kyllä, olen aina ollut tällainen! :D



Minulla myös vastaavanlainen kokemus koetilanteesta. ;D Ihan alkoi naurattamaan ääneen, kuin olisi omasta lapsuudestaan lukenut.



Enkä kyllä ole missään vaiheessa kokenut tätä onneksi rasitteena.



Minut vain kasvatettiin tällaiseksi. Äitini oli aina todella kiltti, ymmärtäväinen ja oikeudenmukainen, ja opetti koko ajan lempeästi, mikä on oikein ja mikä väärin.



ap

eli aivan liian lähellä tien reunaa.

Kuinka tunnollinen olet niiden kanssa? Entä mitä kaikkea laitat vessanpönttöön?

niitähän on monia eikä niitä kaikkia voida noudattaa samanaikaisesti



entä vietkö poliisiasemalle löytöesineet? setelit? jopa 5 euron setelin



etkö tomuta mattojasi ulkona silloin kun ei saa?

minusta tuossa ei ole mitään outoa.



Mutta: jos huomaisit ajaneesi vaikka ratikalla tai metrolla vanhentuneella kuukausilipulla, niin menisitkö maksamaan jälkikäteen matkasi?

Olet lainannut kirjastosta tenttikirjan, jonka eräpäivä on tenttiä edeltävänä perjantaina (tentti on siis seuraavana maanantaina). Kirjassa on pitkä varausjono, etkä saa lainaa uusittua. Palautatko kirjan kiltisti perjantai-iltaan mennessä vaikka lukisitkin mielellään vielä viikonloppuna tenttiin? Vai ajatteletko kenties kanssaopiskelijoitasi niin paljon, että viet kirjan laina-ajan päättyessä muiden luettavaksi?



Myöhästymismaksuhan on yhdeltä viikonlopulta korkeintaan euron, joten rahallista menetystä et oikeastaan koe vaikka pitäisitkin kirjan itselläsi vielä tenttiä edeltävät päivät, mutta joku muu jää kokonaan ilman tenttikirjaa. Miten toimit?



Itselläni nimittäin sääntöjen noudattamisen raja alkaa mennä tälläisissä tapauksissa, koska koen "sovittavani" sääntöjen rikkomisen maksamalla myöhästymismaksun.

Itse yritän lajitella kaiken ja kierrättää muutenkin, mutta joskus laiskuus voittaa ja jos joku ruoka on unohtunut vaikka miehen työreppuun kertakäyttöisessä säilytysrasiassa tai pakkauksessaan, niin en rupea kaivamaan pilaantunutta ruokaa erikseen kompostiin vaan nakkaan kokonaisen pakkauksen menemään... Joskus koen kylläkin tunnon tuskia tästä!

Otsikkosi perään ei kuuluisi kysymysmerkkiä vaan piste riittäisi. :D

Otsikon perään ei tule mitään välimerkkiä ellei kyse ole kaksiosaisesta otsikosta (esim gradujen otsikot) ...

Aiheeseen: rikon sääntöjä silloin kun niiden noudattamisesta ei ole kenellekään hyötyä ja rikkominen on fiksumpaa. Vrt. pyörällä päin punaisia keskellä yötä kun ketään ei ole mailla halmeilla. Luonnollisesti en esim ikinä kävelisi päin punaisia jos näen että tienylitystä on odottamassa lapsia vanhempineen tai ilman, koska uskon esimerkin voimaan.