Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa miestäni, kliseisesti en halua lasten vuoksi erotakaan, MUTTA mulla onkin suunnitelma!
21.09.2011 |
Erinäisistä syistä en tahdo enää jaksaa miestäni ollenkaan, en jaksa enää edes _yrittää_ (kun mikään ei koskaan muutu), yrittänyt olen jo viimeiset 9 vuotta.
Meillä menisi ok JOS en haluaisi miehestä keskusteluseuraa, ylipäätään mitään seuraa, en edes odottaisi että hän puhuisi mulle mitään, sanoisi edes huomenta, en odottaisi apua kotitöihin, en minkäänlaista henkistä tai muunkaanlaista tukea mihinkään, lasten kasvatukseen, huushollin pyöritykseen, juoksevien asioiden hoitoon, tai ylipäätään mihinkään JA olisin aina ja kaikesta samaa mieltä miehen kanssa, en kyselisi mihinkään hänen kantaansa minkäänlaisia perusteita vaan nielisin ihan kaiken mukisematta "kyllä herra". Ja muistaisin tietysti olla haarat levällään joka ilta.
En vaan kykene tähän, yrityksistäni huolimatta. Ainakaan kokoaikaisesti.
Siksipä olenkin katsellut tästä meiltä n. 20-30 km säteellä talviasuttavia pieniä kesämökkejä.
Ostan sellaisen, ja alan pikkuhiljaa oleskella siellä enemmän ja enemmän. Lasten kanssa ja ilman lapsia, mutta niin, että yhdessäoloaikaa mieheni kanssa on hyvin vähän.
Kesämökin aion pitää tv- ja tietokonevapaana alueena, jolla varmistan, ettei mies tule viihtymään siellä. (ja itse en näitä vempaimia todellakaan kaipaa, radio riittää, ja ihan pelkkä hiljaisuuskin). Siellä saan olla kuten haluan, tehdä asiat miten haluan, eikä tule kokoaikaa odotettua siltä toiselta jotakin, esim. seuraa, tai apua kotitöihin tai kinkkisiin tilanteisiin (jota väkisinkin automaattisesti tekee ja odottaa, jos tietää että toinen on siinä lähellä! Ja sitten aina pettyy, kun huomaa ettei apua/ymmärrystä/seuraa tulekaan, vaikka tähän olisi pitänyt jo kaiken järjen mukaan tottua vuosien saatossa..)
Eikö olekin loistava idea?!?
Ja miksikö en eroa, en jaksa puida syitä siihen, mutta syyni ovat perusteellisesti puntaroidut ja lasteni etua siinä kuitenkin enimmäkseen ajattelen. En kokonaan, myönnän, mutta enimmäkseen joka tapauksessa.
Ja onhan tässä sekin mahdollisuus, että kun tulen olemaan paljon poissa kotoa (mökillä siis) niin ehkäpä mies havahtuu, ja lakkaa pitämästä mua itsestäänselvyytenä. Ehkä. Tai sitten ei. Mutta ainakin mulla on sitten "pakopaikka", jossa saan olla rauhassa.
Kommentit (79)
Minulla on tällä hetkellä hyvä parisuhde. mutta silti mies ei ole minun "ainoa ihminen". Minulla on ystäviä, joiden kanssa jutellaan, harrastetaan, "hengaillaan", iäkäs sukulainen, jota käyn auttelemassa jne.. en siis koko ajan odota mieheltäni minun viihdyttämistä.
tähän täytyy vaan kommentoida, että mullakin on paljon kavereita, monta hyvää ystävääkin, harrastuksia yms. joten en odota mieheltäni minun _viihdyttämistäni_ mutta odottaisin parisuhteelta ja puolisolta ihan näitä tavallisia asioita; toisen huomioimista, toisen mielipiteiden huomioista, keskustelua. Edes joskus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne meilläkin, mutta miten tuon voi selittää lapsille? Kyselisivät kuitenkin koko ajan, että miksi me sinne mennään, miksei isä tule jne...
Siis miksi ihmiset nyt yleensäkin menee mökille? Ja isä ei tule, koska isä ei viihdy siellä.
Tosin itse mietin, ovatko lapset niin reippaita, että viihtyvät tv- ja tietokonevapaassa ympäristössä? Varsinkin, jos kavereitakaan ei ole lähellä.
Ei ne kauaa sun kanssa siellä mökillä kulje. Mutta toisaalta sitten, onnistuuko se että menet yksin ja miehesi huolehtii lapsista?
Ehdotan kiertoteiden ja vihjailujen sijaan suoraa puhetta ja tarvittaessa terapiaa.
joten nyt vuorossa tällainen järjestely.
ap
Ei ne kauaa sun kanssa siellä mökillä kulje. Mutta toisaalta sitten, onnistuuko se että menet yksin ja miehesi huolehtii lapsista?
vaikkei isä mikään supervanhempi olekaan. Ja uskon kyllä, että lapset tulevat vielä mökillekin ihan mielellään. Ja sitten kun eivät enää tulisi, niin ei olisi pakko.
En mä kuitenkaan missään maailman toisella laidalla olisi, äkkiä hurauttaisin takaisin kotiin, jos lapset mua kaipailisivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä on kaksikerroksinen talo, ja olen aloittanut jo samantyylisen strategian meidän yläkerran suhteen. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa, joten kun laitan lapset unille, vain jään sinne yläkertaan. Muutenkin hiivin sinne mahdollisimman usein ja mahdollisimman pitkiksi ajoiksi.
Tilannetta parantaa vielä se, että vierashuone on alakerrassa, joten joskus voidaan myös nukkua eri kerroksissa kun on joku syy (esim. toinen herää hyvin aikaisin tai on ollut baarissa ja haisee alkoholilta). Ei se nukkuminen niinkään olisi ongelma vaan herääminen, en haluaisi herätä samassa kerroksessa kun sitten tunnen aggressiota heti aamusta.
Sama tilanne meilläkin, mutta miten tuon voi selittää lapsille? Kyselisivät kuitenkin koko ajan, että miksi me sinne mennään, miksei isä tule jne...
Siis miksi ihmiset nyt yleensäkin menee mökille? Ja isä ei tule, koska isä ei viihdy siellä.Tosin itse mietin, ovatko lapset niin reippaita, että viihtyvät tv- ja tietokonevapaassa ympäristössä? Varsinkin, jos kavereitakaan ei ole lähellä.
kannettavia pelikonsoleita (mitälienevätkään) :) ja myös kaverin mukaan joskus, jos tahtovat.
Ja me mennään jo nyt paljon vaan kokoonpanolla minä ja lapset, kun ei miestä huvita lähteä meidän kanssa juuri mihinkään, tai hänellä on joku kymmenistä lempitelkkariohjelmistaan kesken, ettei "ehdi", niin tuttua kauraa mennä mökillekin ilman isää.
Ei poikkea siis normaalista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis on kotona? Kyllä lapset huomaa jos äiti on koko ajan jossain mökillä eivätkä vanhemmat voisi vähempää piitata toisistaan. Siis että ei se eroamattomuus ole aina lasten etu, ei lapset halua että vanhemmat eivät pidä toisistaan.
Sama tilanne meilläkin, mutta miten tuon voi selittää lapsille? Kyselisivät kuitenkin koko ajan, että miksi me sinne mennään, miksei isä tule jne...
Kyllä tuollaisen voi lapsille selittää ihan iloisesti, että kaikki ei ole niin mökki-ihmisiä, isä ei esim. ole, vaan tykkää muunlaisista jutuista ja minä taas olen tällainen mökki-ihminen. Kun sen sanoo silleen positiivisessa mielessä jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä korostaen, ei asiasta tule mikään "isi ei halua tulla kanssamme"-juttu, vaan hyväksyttävä asia, jossa ei ole mitään katkeruuksia, syytöksiä, marttyyriutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis on kotona? Kyllä lapset huomaa jos äiti on koko ajan jossain mökillä eivätkä vanhemmat voisi vähempää piitata toisistaan. Siis että ei se eroamattomuus ole aina lasten etu, ei lapset halua että vanhemmat eivät pidä toisistaan.
ensinnäkin siksi, että mieheni tuntien tämä aloittaisi eron jälkeen sellaisen sodan, että vetäisi siihen aivan surutta lapsetkin mukaan. Mieheni on tosi kypsymätön, ei takuulla olisi haukkumatta minua lasten kuullen, ja todennäköisesti raahaisi meille kotiin kaikenlaisia baarisutturoita joka viikonloppu, vaikka lapset olisivat kotona. En yhtään epäilisi vaikka alkaisi käyttäytymään aggressiivisesti ja uhkailevasti minua ja tavaroitani kohtaan.
yms.
Kyllä meillä nyt pysyy ihan jopa ystävälliset välit, aina silloin jos tiedän/tietäisin, että mun ei tarvi kauaa kestää, vaan pääsen pakopaikkaani tietyn ajan päästä.
Lasten ei myöskään tarvitsisi yrittää sopeutua uuteen äitipuoleen ja kellontarkasti olla tiettyjä aikoja äidillä ja tiettyjä isillä, ja kaikki juhlapyhät ja joulut kuitenkin vietettäisiin koko perhe yhdessä, eikä missään "iskän uuden naisystävän kotona"...
ap
millainen mies sitten oli kun aloitte olla yhdessä? Milloin miehestä tuli tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eroisit reilusti vaan, todella lapsellinen idea
ja 19, raha on viimeisena listallani, mutta saat toki luulla itseksesi ihan mitä haluat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä alkaa tuollaiseen pelleilyyn - miksi ei voi sitten reilusti erota, jos ei kerran toisen kanssa halua olla. Se se vasta lapsia vahingoittaakin kun on tuommoinen epämääräinen tilanne.
Ehdotan kiertoteiden ja vihjailujen sijaan suoraa puhetta ja tarvittaessa terapiaa.
joten nyt vuorossa tällainen järjestely.
ap
miten miehen kanssa välillä tuntuu siltä, kuin hän ei oikeasti ymmärrä kuulemaansa.
On merkillistä, että miehelle suora puhe tai pariterapia ei toimi. Itse asiassa mikään järjellinen tapa toimia parisuhteen pattitilanteessa tuntuu miehille olevan vain pään hakkaamista seinään. On näköjään miehiä, jotka eivät herää ennen kuin on liian myöhäistä jos sittenkään. Ei siihen oikein osaa itse löytää muuta selitystä kuin sen, että mies on jo luovuttanut. Häntä ei oikeasti kiinnosta enää pätkääkään. Itse asiassa elämä voi olla jo muualla ja miehen poissaolo suurta sen vuoksi, että hän ajattelee juuri niin, kuten sinä olet nyt ajatellut. Parempi pysyä poissa, koska yhdessä ei ole hyvä olla. Miehet toimii juuri noin. Ne karkaa töihin, baariin kaverille tai toisen naisen luokse. Valitettavasti monet miehet päätyy tähän ratkaisuun ennen kuin oikeasti ovat edes yrittäneet ymmärtää omaa naistaan.
Miehillä ei vaan kerta kaikkiaan ole voimia, viitseliäisyyttä, kekseliäisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja halua korjata vanhaa. Tosiaan parasta varmaan olisi, että naiset ei lataisi mitään odotuksia miehiään kohtaan parisuhteissa, koska parempi saada yllätyksenä jotain kuin pettyä jatkuvasti pienien odotusten toteutumattomuuteen.
Mutta välillä voi käydä hyvä tuuri ja mies ymmärtääkin naisen erilaisen ajatusmaailman ja hyvät tarkoitukset. Tämä kyllä mielestäni vaatii aikamoista tuuria ja miesmäistä ajattelua naiselta ainakin jos kyseessä on perinteinen mies.
Minulla on ollut samanlainen haave jo vuosia...en vain haaveile mökistä, vaan pienestä, omasta yksiöstä, jossa saisin nukkua rauhassa ilman pakollista iltapainia.
mutta se vaaan todistaa, että miehet on yleensä lapsellisia, koska he tuppaavat pakenemaan ja olemaan poissa, kun eivät kestä perhe-elämää tai parisuhdetta.
sais haluamansa lapsen
ihan yhtä hyväksyttävää
Että ovat naimisissa(ko?), mutta asuvat eri osoitteissa. Parisuhde toimii loistavasti! Täähän olisi ihan sikahienoa, kun ei noiden miesten kanssa voi oikeasti elää saman katon alla. Niin elettäis kaikki yksin ihan niin kuin haluttais ja käytäis välillä treffeillä, mökillä, matkoilla, lasten kanssa harrastuksissa jne. Voitais kyläillä vaikka joka toinen viikonloppu ja olla niin rakastuneita :D