En enää jaksa miestäni, kliseisesti en halua lasten vuoksi erotakaan, MUTTA mulla onkin suunnitelma!
Erinäisistä syistä en tahdo enää jaksaa miestäni ollenkaan, en jaksa enää edes _yrittää_ (kun mikään ei koskaan muutu), yrittänyt olen jo viimeiset 9 vuotta.
Meillä menisi ok JOS en haluaisi miehestä keskusteluseuraa, ylipäätään mitään seuraa, en edes odottaisi että hän puhuisi mulle mitään, sanoisi edes huomenta, en odottaisi apua kotitöihin, en minkäänlaista henkistä tai muunkaanlaista tukea mihinkään, lasten kasvatukseen, huushollin pyöritykseen, juoksevien asioiden hoitoon, tai ylipäätään mihinkään JA olisin aina ja kaikesta samaa mieltä miehen kanssa, en kyselisi mihinkään hänen kantaansa minkäänlaisia perusteita vaan nielisin ihan kaiken mukisematta "kyllä herra". Ja muistaisin tietysti olla haarat levällään joka ilta.
En vaan kykene tähän, yrityksistäni huolimatta. Ainakaan kokoaikaisesti.
Siksipä olenkin katsellut tästä meiltä n. 20-30 km säteellä talviasuttavia pieniä kesämökkejä.
Ostan sellaisen, ja alan pikkuhiljaa oleskella siellä enemmän ja enemmän. Lasten kanssa ja ilman lapsia, mutta niin, että yhdessäoloaikaa mieheni kanssa on hyvin vähän.
Kesämökin aion pitää tv- ja tietokonevapaana alueena, jolla varmistan, ettei mies tule viihtymään siellä. (ja itse en näitä vempaimia todellakaan kaipaa, radio riittää, ja ihan pelkkä hiljaisuuskin). Siellä saan olla kuten haluan, tehdä asiat miten haluan, eikä tule kokoaikaa odotettua siltä toiselta jotakin, esim. seuraa, tai apua kotitöihin tai kinkkisiin tilanteisiin (jota väkisinkin automaattisesti tekee ja odottaa, jos tietää että toinen on siinä lähellä! Ja sitten aina pettyy, kun huomaa ettei apua/ymmärrystä/seuraa tulekaan, vaikka tähän olisi pitänyt jo kaiken järjen mukaan tottua vuosien saatossa..)
Eikö olekin loistava idea?!?
Ja miksikö en eroa, en jaksa puida syitä siihen, mutta syyni ovat perusteellisesti puntaroidut ja lasteni etua siinä kuitenkin enimmäkseen ajattelen. En kokonaan, myönnän, mutta enimmäkseen joka tapauksessa.
Ja onhan tässä sekin mahdollisuus, että kun tulen olemaan paljon poissa kotoa (mökillä siis) niin ehkäpä mies havahtuu, ja lakkaa pitämästä mua itsestäänselvyytenä. Ehkä. Tai sitten ei. Mutta ainakin mulla on sitten "pakopaikka", jossa saan olla rauhassa.
Kommentit (79)
se ukkoskin innostuu mökkiideasta ja tunkee mukaan:DEhkä sit huomaa huomioida sutki kun ei oo nenä kii töllössä tai tietokoneessa.
Vähän lapsen vuoksi ja suurimmaks osaks koska haluat miehesi tulot käyttöösi.Muista vaatia miehesi ostama mökki omiin nimiisi et saat edes jotain kun erootte.
Ja tuskin miehelläkään on mitään sitä vastaan, jos ei sinun seurassasi kerran viihdy.
Vähän lapsen vuoksi ja suurimmaks osaks koska haluat miehesi tulot käyttöösi.Muista vaatia miehesi ostama mökki omiin nimiisi et saat edes jotain kun erootte.
Ihmettelen, että jopa useampi vastaajista olettaa syyn eroamattomuuteen olevan rahassa. (ehkäpä tämä kertookin enemmän teistä itsestänne...)
Mä kerron puolestani teille jotain; mulla on enemmän rahaa kuin miehelläni, ja meillä on avioehto, joten en edes "pelkää menettäväni" niitä. (ja saatte ihan vapaasti olla uskomatta ja pitäytyä jostain syystä teille turvallisemmassa ajatusmallissa (eli että syy siihen, miksi en halua erota, on rahassa) mua ei kiinnosta enkä tämän kommentin jälkeen kommentoi raha-epäilyjä enää mitenkään.)
ap
kun mies jättää sen?
sekin on vaihtoehto.
Mun mielestä tämä on nerokasta. Ap hankkii oman elämän eikä odota enää että mies tekisi hänet onnelliseksi. Niin pitääkin.
kun mies jättää sen?
sekin on vaihtoehto.
enhän voi täysin varmaksi sanoa, "miten naamani todellisuudessa menisi", mutta ainakin näin etukäteen asiaa mielessäni ajatellen olisin luullakseni helpottunut. Vastuu eropäätöksestä olisi sitten miehellä, ja tuskin mies alkaisi aivan törkeäksi minuakaan kohtaan, jos itse olisi se jättäjä eikä jätetty (ei saisi niin isoa kolausta "egoonsa").
ap
jos ei kerran raha ole syy olla eroamatta. Mitenkähän tässä toteutuu ns. lasten etu? Annetaan vain lapsille malli, että tällä tavalla mökille pakenemalla ongelmat ratkotaan. Parempi olisi ratkaista ongelmat ja sitten vaikka päätyä eroon kuin lakaista ongelmat maton alle ja pistää pää pensaaseen.
Ilmeisesti ap vain häpeäisi sitä, että on eronnut ja pelkää mitä muut ajattelevat ja siksi ei uskalla erota vaan päätyy tällaiseen.
Olen itse etäsuhteessa ja näin yhteiset hetket ovat juhlaa.
jos ei kerran raha ole syy olla eroamatta. Mitenkähän tässä toteutuu ns. lasten etu? Annetaan vain lapsille malli, että tällä tavalla mökille pakenemalla ongelmat ratkotaan. Parempi olisi ratkaista ongelmat ja sitten vaikka päätyä eroon kuin lakaista ongelmat maton alle ja pistää pää pensaaseen.
Ilmeisesti ap vain häpeäisi sitä, että on eronnut ja pelkää mitä muut ajattelevat ja siksi ei uskalla erota vaan päätyy tällaiseen.
aina hyväksytte helposti miehen poissaolon, mutta naisen poissaolo on yhtäkkiä huonoa esimerkkiä lapselle. Eikö miehen poissaolo ole ihan sama asia?
Tämä on oikeasti mielenkiintoista miten naiset on niin valmiita puukottamaan toista tällaisesta ratkaisusta, mutta miehiä jopa kannustetaan ottamaan etäisyyttä, jos se vaan estää eron.
aiotko toteuttaa tätä loppu elämän?minkä ikäinen olet?30v. vai lähempänä 50v.?odotatko jotain tapahtuvaksi,miehen suunnalta,että hän jotenkin herää,vai ihan sitä mitä kirjoitit?että saat olla rauhassa?ajattelin vaan, että kestätäkö itse ajatuksen lopun elämää olla ilman rakkautta,läheisyyttä,sitä toisen huomioo?vaikka sitä ei oo ollu ilm. tähänkään asti,niin etkö toivo että sitä voisi vielä joskus olla?jonkun toisen kanssa?onko tää luovouttamista sen osalta?tai enhän mä tiedä,jos et ole sellainen ihminen joka kaipaisi toista?
... te naiset olette kyllä kummia otuksia. Olen näköjään ollut väärässä kun olen lähtenyt siitä että ongelmat olisi puhumalla ratkaistavissa. No, eipä ole ollut enkä enää ihmettele miksi.
Taidanpa jatkossa hommata ns. vakihoidon ja säännöllisesti sitten hyppiä siellä vihreämmällä laitumella ja viis välittää ihmissuhteen rakentamisesta.
t. mies
Monella ongelmia. Sekä äideillä, että lapsilla.
Pelkään aina, että lapsi saa kaveriksi yh-äidin lapsen, sillä eivät nämä pikku perheet ole kovinkaan tasapainoisia.
En kyllä eroa suosittele.
mitä ap on kirjoittanut?? Hän on yrittänyt 9 vuotta parantaa suhdetta omalta osaltaan ja mies ei sano edes huomenta.
... te naiset olette kyllä kummia otuksia. Olen näköjään ollut väärässä kun olen lähtenyt siitä että ongelmat olisi puhumalla ratkaistavissa. No, eipä ole ollut enkä enää ihmettele miksi.
Taidanpa jatkossa hommata ns. vakihoidon ja säännöllisesti sitten hyppiä siellä vihreämmällä laitumella ja viis välittää ihmissuhteen rakentamisesta.
t. mies
minään ideaalitilanteena (joka olisi varmaan toisiaan rakastavat ja parisuhdettaan hoitavat äiti ja isä). Ehkäpä se on kuitenkin paras mahdollinen? Ap:han sanoi että muut tiet on käyty loppuun. Eikä ero ole välttämättä lapsille parempi kuin "epätäydellinen" liitto.
Minusta ainakin todella hyvä idea, ap! Ihailtavaa että otat oman elämäsi ohjat käsiisi etkä jää voivottelemaan. Ja ehkäpä kun sinulla on tuo pakopaikka niin onnistut jonkin ajan päästä kotonakin elämään ns. omaa elämääsi ilman että miehen käytös vaikuttaa sinuun.
Ja kritisoijat haloo: mies ei tee mitään kotitöitä eikä sano ap:lle huomenta!
jos ei kerran raha ole syy olla eroamatta. Mitenkähän tässä toteutuu ns. lasten etu? Annetaan vain lapsille malli, että tällä tavalla mökille pakenemalla ongelmat ratkotaan. Parempi olisi ratkaista ongelmat ja sitten vaikka päätyä eroon kuin lakaista ongelmat maton alle ja pistää pää pensaaseen.
Ilmeisesti ap vain häpeäisi sitä, että on eronnut ja pelkää mitä muut ajattelevat ja siksi ei uskalla erota vaan päätyy tällaiseen.
kun mies jättää sen?
sekin on vaihtoehto.
mutta voi käydä niinkin että mies saa tarpeekseen ja lähtee. Sitten ne lapsiparat istuu joulupäivällisillä niitten inhottavien äitipuolien pöydässä elleivät lapset ole niin isoja että voivat päättää asian itse menevätkö vai ei.
Täytyypä muistaa tämä sitten vanhempana jos tulee vastaavia ongelmia omaan parisuhteeseen. Itse erolapsena olisin toivonut jotain tälläistä järjestestelyä vanhemmiltani ennemmin kuin eroa.
"Hän on yrittänyt 9 vuotta parantaa suhdetta omalta osaltaan ja mies ei sano edes huomenta."
Niin mitä hän on tehnyt? "Yrittänyt"?
Mielestäni tuo ekan postin vuodatus pitäisi sanoa sille miehelle, suoraan. Jos ei mene jakeluun niin sitten sanoa sille miehelle, että nyt menet vaihtoon. Sanoa suoraan.
Mitä hemmettiä tämmöinen kiertely, hyssyttely ja hiljainen vittuilu on mitä ensimmäisessä viestissä suunnitellaan? Tyypillistä naisellisuutta?
Minulla on paljon naispuolisia ystäviä (EI mitään panoja vaan ihan oikeita ystäviä) ja he suunnittelevat juuri tuommoista kostoa ja kiusantekoa jos hommat ei suju.
Mutta mikäs se siinä, kuten totesin niin enää en rakenna ihmissuhdetta. Säkki päähän ja viagraa naamaan, kyllä lähtee.
t. mies.
"Hän on yrittänyt 9 vuotta parantaa suhdetta omalta osaltaan ja mies ei sano edes huomenta."
Niin mitä hän on tehnyt? "Yrittänyt"?
Mielestäni tuo ekan postin vuodatus pitäisi sanoa sille miehelle, suoraan. Jos ei mene jakeluun niin sitten sanoa sille miehelle, että nyt menet vaihtoon. Sanoa suoraan.
Mitä hemmettiä tämmöinen kiertely, hyssyttely ja hiljainen vittuilu on mitä ensimmäisessä viestissä suunnitellaan? Tyypillistä naisellisuutta?
Minulla on paljon naispuolisia ystäviä (EI mitään panoja vaan ihan oikeita ystäviä) ja he suunnittelevat juuri tuommoista kostoa ja kiusantekoa jos hommat ei suju.
Mutta mikäs se siinä, kuten totesin niin enää en rakenna ihmissuhdetta. Säkki päähän ja viagraa naamaan, kyllä lähtee.
t. mies.
numerot 8, 11, 14 ja 60.
Mä olen todella puhunut suoraan. Vääntänyt, ei enää rautalangasta, vaan ratakiskosta. Ei mitään vaikutusta, ja jos luet kommenttini (ja olet jonkinlaisella tunneälyllä varustettu?), tajuat, miksi en halua kuitenkaan erota (ainakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona. Tosin ei siihen enää ole montaa vuotta, kun muuttavat pois)
Siinä vaiheessa, kun kaikki keinot on jo kokeiltu, ja kuitenkin tietää, ettei ero ole meille hyvä ratkaisu (lapsille), on pakko keksiä jokin muu vaihtoehto, jotta jaksaa ja pystyy siihen "normaaliin perhe-elämään". Jokin henkireikä.
Mitäs sä sijassani tekisit? Hakkaisit vaan päätä seinään? ai niin, mutta sähän olit sitä mieltä että hakisit vaan kylmästi vakipanon jostain. (Ja sä kehtaat vielä haukkua naisia...)
ap
itse olen haaveillut siirtolapuutarhamökistä, jota varten rupean ensi vuoden alusta salaa säästämään. Se on lapsi ja mies vapaa alue minulle :)