Kun mies ei jaksa uskoa
Olisikohan täällä tänään ketään muita vl-äitejä joiden mies ei jaksa uskoa...
Mentiin 3 vuotta sitten naimisiin, meillä on yksi 2 v lapsi ja toinen tulossa. Uskonasiat ei ole kohdallaan miehelläni... onko meitä muita? Tuntuu välillä ettei itekään jaksas uskoa... aika rankkaa! Miten te muut äidit tässä tilanteessa jaksatte? Arki meillä kyllä sujuu mut koo ajan takaraivossa huolettaa.
Kiitos jo etukäteen jos joku kehtaa vastata!
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="09.09.2011 klo 17:05"]
Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?
kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.
Mun mielestä on kamalaa jos toinen siinä vieressä uskoo satuihin ja hölynpölyyn.
En minäkään mikään uskovainen ole, mutta mielestäni ateisti joka tuputtaa jumalattomuutta kaikille on ihan samaa kastia kun ovien takana kiertelevät uskontoaan tuputtavat. Ei uskonto ole mikään syy väheksyä tai vihjailla että joku olisi tyhmempi. Kukaan meistä ei tiedä varmasti elämästö ja mahdollisesta jumalasta, anna toisten uskoa rauhassa, ja ole itse uskomatta rauhassa. Tässä ketjussa ei ole kukaan tuputtanut uskoaan, miksi käyttäydyt niinkuin sinua yritettäisiin saada uskoon?
No tuossahan tuo uskominen aiheuttaa ihan selvästi kärsimystä. Mutta ei, älä tajua sitä, pidä pää puskassa. Siihen olet tottunut, sieltä poistuleminen on niin vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2011 klo 13:05"]
se on hyvä että on tasapainossa itsensä ja elämänsä kanssa. Ei ole alkoholi sotkemassa elämää, ei ole ainaista pelkoa toisensa pettämisestä, on yhteiset arvot ja päämäärä. Mitä silloin tarvii.
[/quote]
Luuleeko tämäkin kirjoittaja, että heti jos ei ole usko massa, niin alkoholi sotkee elämää? Ei ihme, että ei ole kykyä irtaantua liikkeestä, kun ei edes normaalielämän asiat ole hallussa. Eli miten elää hyvää elämää ilman noita tyhmiä ehtoja.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2011 klo 22:58"]
Ettekö huomanneet että ap kaipaili muita vl:ä aloituksessaan jakamaan huoltaan. Käsittämätöntä että ahtaalla olevaa ihmistä sitten joku viitsii pilkata ja ilkeillä!! Sekö on sitä rakkautta, jota kovasti perään kuulutatte!? Siihenkö teidän rakastava Jumalanne neuvoo!? Törkeää, sanon minä!
Sitten vielä kehtaatte arvostella muita!
Onko sinulla ap ketään luotettavaa ystävää, jonka kanssa jutella? Ymmärrä vähän reunasta, miltä sinusta tuntuu sillä omakin mieheni on väliin sanonut että tuntuu ettei jaksa uskoa. Asiasta juteltuamme hän on kuitenkin ollut taas täysillä mukana. Jo nuissa tilanteissa kylmä koura on raapaissut sydäntäni. Olet rukouksissani.
Arvostelijoille vielä, miettikääpä tilanne toisinpäin. Jos teidän miehenne ilmoittaisikin olevansa vl. Miltä se teistä tuntuisi? Eikö vain uhkaavalta, pelottavalta, tuntemattomalta... Arvomaailmassa voi tulla tuossa tilanteessa niin suuriakin eroja ettei niistä selviä yhdessä. Hyvin usein uskonsa kieltävä puoliso lähtee lopulta omille teilleen. Tiedän suuren määrän tällaisia tapauksia, niin miehiä kuin naisia.
Vl:n keskuudessa avioliittoon suhtaudutaan varmaan vielä vakavammin kuin yleisesti, sillä avioliitto on solmittu Raamatun mukaisesti loppuelämäksi. Jos siis puoliso lähtee, elät lopun elämääsi yksin tai niin kauan että tuo lähtenyt puoliso kuolee. Näin Raamattu neuvoo.
[/quote]
Tässäkin halutaan repiä ap irti turhasta uskosta, joka ei tuota hänen elämäänsä sitä hyvää, mitä sen pitäisi. Hän olisi varmasti onnellisempi ilman huolia miehensä uskosta. Ei ole rakkaudellista ylläpitää hänen huoltaan vaan koittaa näyttää hänelle, että hän on eksynyt elämässä, eikä näe metsää puilta. Uskova voi olla, mutta sisältä päin, ei ulkoa annettujen käskyjen ja määräysten mukaisesti. Hänet on ehtoihin köytetty. Kaikki tekeminen on ehdollista, niin jumalankin rakkaus. Yököttää tuollainen ehtojen latelu kaikkeen.
Hei taa on ihan sika vanha ketju mut aihe toistuu näin 9 v jalkeenpainkin....... Täällä yks jokakay erittäin rankkaa suru-/traumaprosessia miehen uskon kieltaminen suhteen. Iha kamalaa ollu, ihan masennukseen vwrrattavia oireita, pari kertaa soittanu ambulanssin et en jaksa elaa. Paino laskenu, rytmihairioita, ton alipainon ja veriarvojem takia Kylma kokoajan vaikka nukun toppahousuilla uunin vieressä. Et paljon fyys&henk pahoincointia, en niinkaan sure Zita helvetti-aziaa ku aattelwn et armon aikaa koko elama jalella mut tää elämam konkr muutokset..... Toisen pill kaava suhtaurinen ja mun kamalat pelot yms, miten olla kayttamatta Hengellizta vaklivaltaa suuntaan taikka toiseen..... Ahistaa niin pLjon ku ei I tell mitään Tuntemuzt juomakulttuurizta Eik osaa suhatua ja mies Joj ilT orraa 4 kaljaa. Joka Kuulemma kohtyykayttoa mutta onjo tunteide. M pakenemista? Ja menee kaikki sir yhteinen. IKA ZIIHEN KU lapsen nukkuu. Ah en nää mitä kirjotan ku tää puhelin sekoo
Mut voisko aiheesta vielä tulla lisaa? Jollain jotain tuettavaa? Ihan kamalaa on.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2011 klo 16:27"]
kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.
Bäng bäng bäng *hakkaa päätä tiiliseinään* Päätit sitten uskoa satuun, jotta teidän molempien elämä voi olla jo elinaikanamme mahdollisimman hankalaa? Tajua nyt, että uskosi perustuu valheille!