Kun mies ei jaksa uskoa

Uskovaisia on muuallakin



http://freepathways.wordpress.com/2011/12/01/painostava-ilmapiiri/#more…

Mikä siis on syy että ei jaksa?

Onko miehesi ateisti?



Uskovaisilla on uskonnonvapaus. Tämä ei ole mikään ateistivaltio joss auskon takia joutuisi kärsimään.



Kerro vähän enemmän.

hän kuulostaa järkevältä omilla aivoillaan ajattelevalta ihmiseltä joka viis veisaa jumalahömpötyksistä. Hyvä!

Olisikohan täällä tänään ketään muita vl-äitejä joiden mies ei jaksa uskoa... Mentiin 3 vuotta sitten naimisiin, meillä on yksi 2 v lapsi ja toinen tulossa. Uskonasiat ei ole kohdallaan miehelläni... onko meitä muita? Tuntuu välillä ettei itekään jaksas uskoa... aika rankkaa! Miten te muut äidit tässä tilanteessa jaksatte? Arki meillä kyllä sujuu mut koo ajan takaraivossa huolettaa. Kiitos jo etukäteen jos joku kehtaa vastata!

Oi voi, tunnen siis täysin tilanteesi..itekkki jo iha uupumassa. ei lu mieheni ei juuri kotona ees aikaa vietä... oon jo itkeny tilannetta vaik mihkä... ei tunnu helpolta itellkää uskomas säilyä.

Latenki kaa nyt on rankkaa... mut on se uskominen kuiteski vaa se ainut lohtu aina...mitä sit enää oiskaa...jos uupus ja uskon jättäs.....Voimia sule kans...täältä kaukaa-tunnen tilanteesi... terv,mamma koht 7lasta

Itse olen melkein samassa tilanteessa.



Mies suhtautuu uskoon erittäin negatiivisesti ja kriittisesti, mutta ei ole julkisesti vielä kieltänyt kuitenkaan.



Avioliittoa solmiessa toivoin tasapainoista elämää uskon suhteen, mutta tämä kieltämättä on tuonut paljon surua ja hämmennystä elämääni. Tuntuu, että pohja, jolle rakennamme, on luhistumassa.



On vaikeaa, kun mies ei halua osallistua mihinkään rauhanyhd.toimintaan enkä itse jaksaisi lähteä aina vain yksin lasten kanssa (meillä 2).



Ketään ei voi pakottaa uskomaan ja kunnioitan kyllä mieheni ajatuksia, mutta kyllä elämä olisi paljon helpompaa, jos molemmat uskoisivat samalla tavalla.



VOIMIA! t. yksi samanlaisessa asemassa

Olen samassa tilanteessa oleva kolmen lapsen äiti. Minä ja lapset olemme uskomassa, mies omalla tavallaan muttei kuitenkaan lestadiolainen ole.

Aikansa tuota asiaa olen vatvonu ja murehtinu. Kun etsii elämässä niitä asioita mitkä ovat hyvin ja panostaa siihen parisuhteeseen kaikesta huolimatta, voi elää tyydyttävää perhe-elämää vaikkei sama usko olisikaan puolisoilla.

Voimia sinulle. Pura tuntojasi jollekki luotettavalle ystävälle jotta et itse uupuisi.



Itse sain voimia uskoa kun hoksasin mitä hyvää usko minulle oikeasti merkitsee. Rukouksesa muistamme sinua...

Tähän on moni vl mies päätynyt

Olisiko pakko-lisääntymis oppi syynä?

http://freepathways.wordpress.com/2010/07/22/luin-paikkaria/

Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?

No on se lestadiolaiselle rankkaa nehän käy 2-3 kertraa viikossa Rauhanyhdistyksellä perhekunnittain. Jos nainen on vl mutta mies ei niin se on vaikea paikka. Ja lastenkasvatuksessa voi olla ristiriitoja...



(vl= vanhoillislestadiolainen)

seurakunnan parisuhde neuvonnasta. En ehdi nyt kirjoittamaan enempää ehkä jatkan joskus. Voimia kaikille hja suosittelen avun hakemista jos ristiriidat paisuu raskaiksi.

Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?

kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.

Ollaan puoltoista vuotta oltu naimisissa. Mies ollu nuorempana joskus epäuskoinen (siis ei vl), mut myöhemmin teki parannuksen. Oli siis vl ku seurusteltiin, mentiin naimisiin jne. Nyt sit joku aika sitten kielsi uskon ihan julkisesti..ensin oli sitä kriittisyyttä ja negatiivista suhtautumista, siitähän se yleensä lähtee. itellä ollu samaa, mut tuntuu, et mulla vaan usko vahvistunu ku mies kielsi..siis tullu selvemmäksi et ite haluaa uskoa. Mies sanoo, et on uskovainen, mut ei vl..et paljon uskoo samallain mut ei kaikkea..tai ei halua kuulua semmoseen "valhettelevaan" joukkoon. En nyt ala tässä erittelemään sen kummemmin. Käydään aika harvoin seuroissa..itellä halua olisi, mut ei tuu yksin lähdettyä. Meillä yksi lapsi...mietin paljo tulevaisuutta, lasten kasvatusta jne. Kun oltiin molemmat uskovaisia, niin ei mitenkään aktiivisia oltu ry:n toimminnassa, joten sen puoleen ei mitenkään tuo miehen uskon kieltäminen "haitannu". Ja mies lähtee mukaan kyllä seuroihin, jos haluan mennä..useimmiten ainakin. Ehkä en itekkään mitenkää aktiivi seuroissa kävijä yms oo, mut uskohan on paljon muuta ku ry:n toiminnassa olemista. Mut niiku joku tuossa sano, ni keskittyy siihen tavalliseen arkeen ja parisuhteen hoitamiseen niiku muuten, vaikka usko oliskin ollu niin turvalline ja hyvä perusta kaikelle. Kuitenki meillä ainaki samat arvot yms edelleen, mitä sillonki ku mies oli uskovainen. Ei se sinänsä miksikää oo muuttunu elintavoiltaan, arvoiltaan yms. Jos ois, ni ois paljo vaikeempaa. Mistäpäin te ootte?? ois kiva kirjotella enemmästikki

Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?

kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.

Mun mielestä on kamalaa jos toinen siinä vieressä uskoo satuihin ja hölynpölyyn.

Miehelle on helpompaa irrottautua vl-uskomuksista kuin naiselle. useimmissa avioliitoissa on niin että vaikka mies haluaisi ehkäistä, nainen ei siihen suostu. ei vaikka voisi huonostikin ja terveys olisi heikkenemässä...



Johtuu varmaan siitä että vl perheissä pojat kasvatetaan nomissa asioissa vapaamielisemmin kuin tytöt.

Myötätuntoni sinulle ja muille ketkä näitä murheita kantaa... Jumala saattaa sallia raskaitakin koettelemuksia. Ei kai se lohduta silloin kun on raksasta... Kyllä kristitty joutuu taistelemaan ja kilvoittelemaan, joskus on ihan ylitsepääsemättömän vaikeitakin hetkiä. Mutta juuri uskon pitäisi olla se voima, jonka avulla kestämme kaiken. "Minun rauhani minä annan sinulle" , sanoo Jeesus. "En anna niin kuin maailma antaa" ,jotenkin niin siellä taitaa olla... Voimia ja Jumalan siunausta...

Vanhoillislestadiolaisuuden opin mukaan vain heidän tavallaan uskovat pelastuvat. Kaikki muut ihmiset, vaikak olisivat uskossa, joutuvat helvettiin.

Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?

kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.

Mun mielestä on kamalaa jos toinen siinä vieressä uskoo satuihin ja hölynpölyyn.

En minäkään mikään uskovainen ole, mutta mielestäni ateisti joka tuputtaa jumalattomuutta kaikille on ihan samaa kastia kun ovien takana kiertelevät uskontoaan tuputtavat. Ei uskonto ole mikään syy väheksyä tai vihjailla että joku olisi tyhmempi. Kukaan meistä ei tiedä varmasti elämästö ja mahdollisesta jumalasta, anna toisten uskoa rauhassa, ja ole itse uskomatta rauhassa. Tässä ketjussa ei ole kukaan tuputtanut uskoaan, miksi käyttäydyt niinkuin sinua yritettäisiin saada uskoon?

En minäkään mikään uskovainen ole, mutta mielestäni ateisti joka tuputtaa jumalattomuutta kaikille on ihan samaa kastia kun ovien takana kiertelevät uskontoaan tuputtavat. Ei uskonto ole mikään syy väheksyä tai vihjailla että joku olisi tyhmempi. Kukaan meistä ei tiedä varmasti elämästö ja mahdollisesta jumalasta, anna toisten uskoa rauhassa, ja ole itse uskomatta rauhassa. Tässä ketjussa ei ole kukaan tuputtanut uskoaan, miksi käyttäydyt niinkuin sinua yritettäisiin saada uskoon?

Hyvä kommentti. Ei ateismia kannata tuputtaa. Asiaperustelut riittävät kyllä silloin kun haluaa arvostela toisen mielipidettä. se on OK kun sen tekee korrektisti.

Onko joillekkin jotenkin negatiivinen asia jos oma mies ei usko jumalaan?

kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen. Että ei kuoleman jälkeen kohdata yhdessä.

Mun mielestä on kamalaa jos toinen siinä vieressä uskoo satuihin ja hölynpölyyn.

En minäkään mikään uskovainen ole, mutta mielestäni ateisti joka tuputtaa jumalattomuutta kaikille on ihan samaa kastia kun ovien takana kiertelevät uskontoaan tuputtavat. Ei uskonto ole mikään syy väheksyä tai vihjailla että joku olisi tyhmempi. Kukaan meistä ei tiedä varmasti elämästö ja mahdollisesta jumalasta, anna toisten uskoa rauhassa, ja ole itse uskomatta rauhassa. Tässä ketjussa ei ole kukaan tuputtanut uskoaan, miksi käyttäydyt niinkuin sinua yritettäisiin saada uskoon?

Sinä itse kirjoitit "kauhea ajatella että oma puoliso joutuu kadotukseen." Miksi siis on ilkää

jos minusta on kamalaa ajatella että toinen uskoo satuihin?

Kun uskotaan ihan tosissaan että puoliso menee helvetin tuleen ja itse sinne paremmalle puolelle. Saattaa olla että vaatii siltä toiselta aika tavalla ymmärtämystä ja rakastamista että sietää moisen "luokituksen"...