Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saisi kouluaamut vähän sujuvammaksi tästä? :(
06.09.2011 |
Ekaluokkalaisen alku meni ihan hyvin, nyt ehkä 1,5 viikkoa ollut joka aamu ihan kamalaa... Herätän lapsen 6.15 valmiille aamupalalle ja lähden itse töihin 6.50 ja lapsi jää katsomaan lastenohjelmia. Ollaan sovittu, että soitan 7.30, jolloin sammuttaa telkkarin ja valot, pukee kengät ja takin ja lähtee kävelemään koulua kohti. Näin toimi alku oikein hyvin.
Nyt aamut menee niin, että kun soitan, niin vääntää puhelimessa itkua, kun kengät ei mene jalkaan, reppu ei mahdu takin kanssa, ei saa ovea auki... ihan mitä vaan, ja lähtö venyy. Siis aivan keksittyjä juttuja, mutta kun on vaan paha mieli ja jonkun syyksi se pitää laittaa. Koulussa viihtyy hyvin, sen tiedän, on kavereita ja on etevä lapsi. Liekö sitten ikävä ja se reilu puoli tuntia kotona yksin alkaa tuntua liian hurjalta? Toisaalta, kinuaa nykyään myös sitä, että eikö voisi klo 9 aamuihin mennä suoraan kouluun sen sijaan, että menisi klo 8:ksi kerhoon (viihtyy kyllä sielläkin sitten oikein hyvin).
Kun yritän reippaasti lopettaa puhelun, niin jatkaa jankuttamista "mutta äiti, mutta äiti", jolloin mun on pakko löydä kylmästi luuri korvaan, koska se nitinä ei lopu muuten koskaan. Sitten soittaa perään, kun ei saanut sanoa heippa. Sanon, että sano nyt sitten, ja sieltä tulee, "heippa, MUTTA ÄITI..." Eli ne puhelut ei yksinkertaisesti lopu ennen kuin lopetan, ja sitten on molemmilla paha mieli miten se päättyi. En voi kuitenkaan joka aamu roikkua pariakymmentä minuuttia puhelimessa työajalla (joo, tän kirjoitan kans työajalla, mut ei mennä siihen) kuuntelemassa tyhjänpäiväisyyksiä, kun mikään ei auta. Ei auta, kun yritän lähestyä hellyydellä "voi kun ikävää, katsotaan sitä sitten iltapäivällä", ei auta järkevä lähestyminen "ei äiti voi sille mitään täältä töistä, ymmärräthän", ei auta hermostuminen "mun on nyt PAKKO lopettaa, tässä menee mun työaikaa"... Lopulta on itselläkin pinna niin kireällä kun joka puhelun jälkeen soittaa takaisin, tekis mieli jo huutaa että ÄLÄ SOITTELE MULLE!
Ilmeisesti tämä soittosysteemi ei ainakaan toimi? Miten teidän aamunne, jos asutte lapsen kanssa ilman toista vanhempaa tai ketään tukihenkilöä tai lähinaapuria, kenen luo voisi aamulla mennä tai kenen kanssa kulkea kouluun?
Olisiko toimiva ratkaisu joku herätyskellosysteemi, tai hälytykset omaan puhelimeen, "pue takki ja lähde"? Ihan pelkän kellon varaan en uskalla luottaa, koska lastenohjelmat vievät kyllä tehokkaasti mukanaan...
Kommentit (122)
eli suomeksi lapsi, jonka pitää pärjätä, koska äiti ei veny, eikä isää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin omalle ekaluokkalaiselleni juuri (sillä on vasta 9:n aamu) sinun ekaluokkalaisesi joutuvan lähtemään yksin kouluun ja hän sanoi että hän kyllä tulisi hakemaan, jos tietäisi kaverin olevan yksin.
Eikö lähellä asu ketään toista lasta, joka voisi tulla hakemaan?
Tsemppiä teille molemmille!
Jotenkin sujuvampia aamut voisivat olla ilman lastenohjelmia. Jos nyt aivan ehdoton pakko on tv:n ääressä nököttää, niin eikö voisi olla tv-ohjelmien sijasta vaikka joku tietty sopivanmittainen ohjelma, jonka voisi katsoa ja sitten lähteä kun se loppuu?
Joo, tiedän ettei sinulla ole mitään mahdollisuutta käyttää hyväksesi lakisääteistä työajanlyhennystä, kun sinulla on niin pieni palkka ja suuret menot, joten mahdoton jo ajatuksenakin.
Mutta mitä menettäisit, jos et herättäisi lasta niin aikaisin vaan antaisit mennä suoraan kouluun, ilman aamupäiväkerhoa? Silloin vain varmistaisit, että on herännyt ja alkaa olla valmis lähtemään.
Oletko edes yrittänyt esimerkiksi sopia järjestelyjä kaveriperheiden kanssa? Oletko anonut osittaista hoitovapaata?
Joillakin on nyt vaikeuksia ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja elämää yleensä.
[iOletko edes yrittänyt esimerkiksi sopia järjestelyjä kaveriperheiden kanssa? Oletko anonut osittaista hoitovapaata?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli suomeksi lapsi, jonka pitää pärjätä, koska äiti ei veny, eikä isää ole.
Tuolla tarkoitin lähinnä millaiseksi hänet on todettu; eskarissa oli aina auttamassa muita, tajuaa oikean ja väärän ja toimii (enimmäkseen) sen mukaan yms. Se oli ihan vain luonnekuvaus niin kuin minä sen näen, ei hänen ole yksin tarvinnut pärjätä. :) Toki yksinoloa on harjoiteltu jo aiemmin: on jäänyt yksin kotiin kun olen käynyt kaupassa tai lenkillä, ettei se iske ihan uutena sitten. Kiitos kuitenkin varmasti vilpittömäst huolehtimisestasi. :)
Ja se äiti ei muuten tajua erilaisia elämäntilanteita, eikä elämää yleensäkään.
Lapsen pitää olla reipas ja omatoiminen ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alat nyt kirjoittaa asian vierestä.
Varmista kuitenkin ettei dementoitunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silloin pitäisi vanhemman joustaa, ettei lapsen tarvitsisi olla noin kovilla. Tuo soitteleminen ja jankkaaminen on merkki siitä, että lapsella on joku hätä, eikä se auta pätkääkän, että aikuinen väittää hädän olevan turha ja suuttuu liiasta soittelusta.
Ja hei, se kerho ON tosiaan vapaaehtoinen, ei sinne ole pakko mennä ollenkaan, eikä sieltä myöhästyminen haittaa. Ymmärrän hyvin, että poika ei halua mennä sinne aamuisin, koska siitä tulee vain lisästressiä, kaksi lähtöä kun pitää lähteä ensin kotoa ja sitten kerhosta, tunti lisää meteliä ja oman rauhan puutetta, ja jos teillä vielä suhtaudutaan sieltäkin "myöhästymiseen" noin tiukasti. Minusta sinä suhtaudut liian tiukasti ja vaadit lapselta liikaa, vaikka olisikin aina ollut reipas ja vastuullinen ja kypsä. Vaadit turhia.
Sitäpaitsi ne aamupäiväkerhot eivät ole aina kovin mukavia, vaikka lapsi sanoisikin viihtyvänsä siellä. Siellä on yleensä enemmän lapsia kuin koululuokassa, eikä kovin montaa aikuista. Meno on joskus melko sekavaa ja metelikin huumaavaa. En minäkään sillä tavalla haluaisi aloittaa päivääni. Lisäksi voi hyvin olla, että siellä ei ole niitä lapsen mieleisimpiä kavereita, vaan nämä tulevat esim suoraan kouluun ja leikkivät koulun pihalla ja sopivat pelaavansa keskenään koko päivän, silloin kun oma lapsesi on nalkissa aamupäiväkerhossa, eikä pääse mukaan sen enempää leikkiin kuin loppupäivää koskeviin sopimuksiinkaan.
Relaa vähän. Mieti, voisitko sittenkin venyttää omia aamujasi kouluhnmenon verran tai olisiko sittenkin ihan yhtä ok, että lapsi olisi yksin rauhassa kotona tuon aamun sen sijasta että menisi aamupäiväkerhoon. Ja reppu pakataan tietysti jo illalla valmiiksi, ettei sieltä unohdu asioita.
eli suomeksi lapsi, jonka pitää pärjätä, koska äiti ei veny, eikä isää ole.
Tuolla tarkoitin lähinnä millaiseksi hänet on todettu; eskarissa oli aina auttamassa muita, tajuaa oikean ja väärän ja toimii (enimmäkseen) sen mukaan yms. Se oli ihan vain luonnekuvaus niin kuin minä sen näen, ei hänen ole yksin tarvinnut pärjätä. :) Toki yksinoloa on harjoiteltu jo aiemmin: on jäänyt yksin kotiin kun olen käynyt kaupassa tai lenkillä, ettei se iske ihan uutena sitten. Kiitos kuitenkin varmasti vilpittömäst huolehtimisestasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sinne joutuu jo menemään yksin. Eri asia, jos äiti sitten edes sinne veisi.
Jotenkin sujuvampia aamut voisivat olla ilman lastenohjelmia. Jos nyt aivan ehdoton pakko on tv:n ääressä nököttää, niin eikö voisi olla tv-ohjelmien sijasta vaikka joku tietty sopivanmittainen ohjelma, jonka voisi katsoa ja sitten lähteä kun se loppuu? Joo, tiedän ettei sinulla ole mitään mahdollisuutta käyttää hyväksesi lakisääteistä työajanlyhennystä, kun sinulla on niin pieni palkka ja suuret menot, joten mahdoton jo ajatuksenakin. Mutta mitä menettäisit, jos et herättäisi lasta niin aikaisin vaan antaisit mennä suoraan kouluun, ilman aamupäiväkerhoa? Silloin vain varmistaisit, että on herännyt ja alkaa olla valmis lähtemään.
Kuten sanoin, vasta tässä aletaan ratkaisua miettiä kun ongelmakin on ihan tuore. Mikään pakko ei ole TV:n ääressä nököttää, en vaan ole ajatellut että siitä harmiakaan olisi. Ihan hyvä voisi olla tuo, että tietyn ohjelman jälkeen lähtisi kävelemään. Myös tuo aamupäiväkehon skippaaminen voisi tulla kyseeseen, lähinnä varasin sen varalta, jos nämä kotiaamut yksin tuntuvat liian pitkiltä ja mieluiten menisi sinne kuin olisi yksin, mutta voihan siitä paikasta aina luopua, jos siltä alkaa näyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisko sen jättää pois? Jos lapsi vaikka lukis aku ankkaa tai jotain muuta aamuisin. Tai vaan leikkis. Niin olisko sitte helpompi lähteä?
Ja tosiaan voisko sen kerhon jättää aamuista pois? vaikka pari kertaa kokeeksi ensin. Kyllähän se siellä kotona pärjää ja sais venyä ja vanua kotona rauhassa ja lähteä suoraan kouluun.
että ekaluokkalainen ei joudu lähtemään yksin.
Oletko kysellyt kaveriperheitä yhteistyöhön? Oletko hakenut osittaista hoitovapaata?
Nuo kaksi ovat ne tavallisimmat ratkaisut tähän asiaan.
Ei mitkään ihme säädöt siitä, mitä lastenohjelmia katsoo milloinkin. Koko lastenohjelmien katsominen on ihan typerää kouluaamuna!
Ja se äiti ei muuten tajua erilaisia elämäntilanteita, eikä elämää yleensäkään. Lapsen pitää olla reipas ja omatoiminen ja sillä selvä.
mutta pidä toki tuo linja, jos en sitä selittelemällä muuksi saa muutettua. En varsinaisesti katso, että se on multa poiskaan.
Ja kuten aiemmin vastasin, tulin ihan avoimin mielin kysymään muiden samassa tilanteessa olevien ratkaisuja ja muutenkin vastauksia, miten muut tämän asian hoitaisivat (osittainen hoitovapaa ei valitettavasti taloudellisesti mitenkään tule kyseeseen, olen tietysti sen huomioon ottanut jo ajat sitten!), ulkopuolisen kun on aina helppo nähdä uusia lähestymiskulmia asiaan - ja toki haukkua siinä sivussa, mutta sen tiesin jo tänne kirjoittaessani. :)
ap
Ja se äiti ei muuten tajua erilaisia elämäntilanteita, eikä elämää yleensäkään.
Lapsen pitää olla reipas ja omatoiminen ja sillä selvä.
Edelleen olen sitä mieltä että sinä et ymmärrä erilaisia elämäntilanteita. Ole saakelin onnellinen siitä ettei sinun lapsesi tarvitse lähteä aamuisin yksin kouluun, minä olisin.
Työpaikalla soittavat miljoona puhelua lapselle ja lapsi soittaa miljoona kertaa takaisin.
Niin että lapset menisivät esimerkiksi ristiin toistensa luo?
Alue: Aihe vapaa
Oletko edes yrittänyt esimerkiksi sopia järjestelyjä kaveriperheiden kanssa? Oletko anonut osittaista hoitovapaata?