Miten saisi kouluaamut vähän sujuvammaksi tästä? :(
Ekaluokkalaisen alku meni ihan hyvin, nyt ehkä 1,5 viikkoa ollut joka aamu ihan kamalaa... Herätän lapsen 6.15 valmiille aamupalalle ja lähden itse töihin 6.50 ja lapsi jää katsomaan lastenohjelmia. Ollaan sovittu, että soitan 7.30, jolloin sammuttaa telkkarin ja valot, pukee kengät ja takin ja lähtee kävelemään koulua kohti. Näin toimi alku oikein hyvin.
Nyt aamut menee niin, että kun soitan, niin vääntää puhelimessa itkua, kun kengät ei mene jalkaan, reppu ei mahdu takin kanssa, ei saa ovea auki... ihan mitä vaan, ja lähtö venyy. Siis aivan keksittyjä juttuja, mutta kun on vaan paha mieli ja jonkun syyksi se pitää laittaa. Koulussa viihtyy hyvin, sen tiedän, on kavereita ja on etevä lapsi. Liekö sitten ikävä ja se reilu puoli tuntia kotona yksin alkaa tuntua liian hurjalta? Toisaalta, kinuaa nykyään myös sitä, että eikö voisi klo 9 aamuihin mennä suoraan kouluun sen sijaan, että menisi klo 8:ksi kerhoon (viihtyy kyllä sielläkin sitten oikein hyvin).
Kun yritän reippaasti lopettaa puhelun, niin jatkaa jankuttamista "mutta äiti, mutta äiti", jolloin mun on pakko löydä kylmästi luuri korvaan, koska se nitinä ei lopu muuten koskaan. Sitten soittaa perään, kun ei saanut sanoa heippa. Sanon, että sano nyt sitten, ja sieltä tulee, "heippa, MUTTA ÄITI..." Eli ne puhelut ei yksinkertaisesti lopu ennen kuin lopetan, ja sitten on molemmilla paha mieli miten se päättyi. En voi kuitenkaan joka aamu roikkua pariakymmentä minuuttia puhelimessa työajalla (joo, tän kirjoitan kans työajalla, mut ei mennä siihen) kuuntelemassa tyhjänpäiväisyyksiä, kun mikään ei auta. Ei auta, kun yritän lähestyä hellyydellä "voi kun ikävää, katsotaan sitä sitten iltapäivällä", ei auta järkevä lähestyminen "ei äiti voi sille mitään täältä töistä, ymmärräthän", ei auta hermostuminen "mun on nyt PAKKO lopettaa, tässä menee mun työaikaa"... Lopulta on itselläkin pinna niin kireällä kun joka puhelun jälkeen soittaa takaisin, tekis mieli jo huutaa että ÄLÄ SOITTELE MULLE!
Ilmeisesti tämä soittosysteemi ei ainakaan toimi? Miten teidän aamunne, jos asutte lapsen kanssa ilman toista vanhempaa tai ketään tukihenkilöä tai lähinaapuria, kenen luo voisi aamulla mennä tai kenen kanssa kulkea kouluun?
Olisiko toimiva ratkaisu joku herätyskellosysteemi, tai hälytykset omaan puhelimeen, "pue takki ja lähde"? Ihan pelkän kellon varaan en uskalla luottaa, koska lastenohjelmat vievät kyllä tehokkaasti mukanaan...
Kommentit (122)
Nimenomaan se yrittäjyys mahdollistaa kaikki joustot.
Suurin osa tutuistani on korkeasti koulutettuja (iso osa väitelleitä). Vain harvalla on vakiduuni, suurin osa puurtaa pienipalkkaisissa pätkätöissä. Työtilanne omalla allani on myös ihan eri nyt kuin vaikkapa 5 v sitten.
niin, mutta nimenomaan ap:n tapauksessa kyse on muutamasta kympistä.
Ja labrahoitajan työpaikkakaan - tai palkka - nyt ei ole todellakaan mikään huippujobi!
Eikä se pään silittelykään mitään auta. Tyhmä ihmienn saa vai kannustusta jatkaa yhtä tyhmästi!
En nyt muista vastasiko AP siihen, miksei lapsi mene heti aamusta aamupäiväkerhoon. Vai oliko se just hänellä kun se kerho alkoi vasta kasilta? Minä veisin varmaan sinne.
Meilläkin lapset heräävät samaan aikaan kuin ap:llä. Kotoa lähden 7.20 kuopuksen kanssa, esikoinen jää lähtemään kouluun. Esikoinen on nyt kolmannella ja lähtee reippaasti itse kouluun. Vielä viime vuonna meillä oli häläri päällä puhelimessa merkkinä siitä, kun pitää sulkea tv ja alkaa lähteä. Lapsi itse ei halunnut, että soitan hänelle. Tätä nykyä lähtee ihan itse.
Sellainen yksityiskohta vielä, että meillä oli vuosi sitten syksyllä kymmenen-aamuina kotona seuralainen, iäkkäämpi isotäti. Lapsi veti ihan älyttömiä kilareita (toka luokan alussa siis) tälle tädille, kun ei jaksanut häntä aamuisin. Toinen olisi halunnut istua rauhassa ja katsoa televisiota tai lukea tai leikkiä. Mutta täti vain kälätti. Lopetimme tätiaamut parin kuukauden jälkeen. Sen jälkeen tilanne rauhoittui.
Ekaluokkalainen ei joutunut siis meillä lähtemään yksin kouluun. Silloin asuin vielä lasten isän kanssa yhdessä ja hän oli "onnekasta kyllä" pitkällä sairaslomalla lähes koko ensimmäisen vuoden, ja minun on mahdollista kasin ja ysin aamuina katsoa lapsi koulutielle.
Sitten kun kuopus menee kouluun, onkin uudet ajat edessä. Onneksi ehdin tässä saada jonknilaisen käsityksen taloudellisesta tasapainostani. Haaveilen, että ensimmäistä kertaa elämässäni voisin tehdä lyhennettyä päivää (tähän asti se ei ole onnistunut, kun on pitänyt tienata, että on mistä tuhlata). Ainakin sen syyslukukauden.
AP:lle en osaa oikein käytännön toimia ehdottaa sen kummempia kuin että kokeilisivat puhelimen hälärillä. Ja että antaisi lapsen kitistä puhelimessa jonain aamuna vaikka siihen myöhästymiseen asti. Ehkä lapsi oppisi siitä jotain?
Siis jos herää jo kuuden pintaan! Tuon ikäinen lapsi voi tarvita lähemmäs 12 tuntiakin unta. Lapsesta riippuen. Väsymys tekee kaikesta hankalaa ja jos sen saa taklattua, on yks iiso ongelma vähemmän. Mi-kään ei suju väsyneenä.
eli suomeksi lapsi, jonka pitää pärjätä, koska äiti ei veny, eikä isää ole.
eli suomeksi lapsi, jonka pitää pärjätä, koska äiti ei veny, eikä isää ole.
Joku siis tuossa jo hyvin kommentoikin, että tämä nähtävästi 7-vanha lapsi on reipas, kypsä ja ja vastuullinen. Eihän lapsiparalla ole muuta vaihtoehtoa!!!
AP, teidän pitää pitää asiasta palaveri lapsen kanssa. Kerrot, että aamulla pitää toimia näin ja miksi näin. Puheaikaa on minuutti ja sen pitää riittää.
Olen kyllä kiitollinen, kun olen tehnyt töitä liiton säilymisen eteen ja saan olla kotona lähettämässä ja ottamassa lapset vastaan koulusta.
Olen kyllä kiitollinen, kun olen tehnyt töitä liiton säilymisen eteen ja saan olla kotona lähettämässä ja ottamassa lapset vastaan koulusta.
Enpä ois voinut olla kotona lasta lähettämässä tai vastaanottamassa vaikka olisin tehnyt mitä -keleen työtä liiton säilymiseksi. Se mitä tuli myös meni, yleensä vähän enemmän. Ja jotenkin siihen oravanpyörään kun joutuu, sokeutuu vaihtoehdoillekin. Eikä exälle talon myynti tai auton vaihto halvempaan ollut edes vaihtoehto. Eikä kyllä edes sekään, että minä olisin jäänyt kotiin/tehnyt lyhennettyä. Jos joku olisi, niin hän tiettenkin.
Herätys 6.15 ja puetaan ja aamupalalle. Mä lähden kuopuksen kanssa 7.20 ja vien eskariin. Poika lähtee omasta halustaan 7.30 niinä aamuina kun menee kahdeksaksi. On kokenut turhauttavaksi mennä hetkeksi apkerhoon. No näitä aamuja on neljä. Ysin aamuna tulee mukaan ja menee apkerhoon. Kotiin lähtee ilttiksestä välipalan jälkeen jos haluaa. Ja on halunnut. Haen kuopuksen samasta paikasta kahden jälkeen.
Meillä lapsi itse haluaa harjoitella asioita. Ja osittaisella hoitovapaalla olen.
Olen kyllä kiitollinen, kun olen tehnyt töitä liiton säilymisen eteen ja saan olla kotona lähettämässä ja ottamassa lapset vastaan koulusta.Enpä ois voinut olla kotona lasta lähettämässä tai vastaanottamassa vaikka olisin tehnyt mitä -keleen työtä liiton säilymiseksi. Se mitä tuli myös meni, yleensä vähän enemmän. Ja jotenkin siihen oravanpyörään kun joutuu, sokeutuu vaihtoehdoillekin. Eikä exälle talon myynti tai auton vaihto halvempaan ollut edes vaihtoehto. Eikä kyllä edes sekään, että minä olisin jäänyt kotiin/tehnyt lyhennettyä. Jos joku olisi, niin hän tiettenkin.
Ihmettelen kyllä kuinka heppoisin perustein mennään suhteeseen, tehdään lapsia. Sitten ne lapset saavat jotenkin pikkukoululaisina suoriutua parhaansa mukaan kouluun, kun ovat niin reippaita ja vastuullisia, kypsiä. Puhelimessa jutteluunkaan ei ole aikaa. Mihinkähän muuhun sitä vanhemman aikaa ei ole? Anteeksi, mutta musta tuntuu pahalta tämän lapsen puolesta. Ei hän ilkeyttään halua olla aikuisen kanssa puhelimessa. Tuon ikäisiä voi hyvinkin pelottaa olla yksin kotona, koulumatka, mikä tahansa. Mielikuvitus laukkaa.
-Herätyskello herättää lapsen.
-Lapsi nousee ja tekee ammutoimet itsenäisesti
vaatteet olen laittanut edellisenä iltana valmiiksi
-menee alakertaan aamiaiselle ja katsomaan koiran kanssa piirrettyjä
-kelloradioon (ostettu varta vasten tätätä käytttöä vartan)on laitettu herätys, joka soi kun on aika alkaa pukea ja lähteä kouluun.
Minun on oltava töissä klo 5.30,joten en todellakaan herätä lasta ennen töihin lähtöäni. Mies lähtee töihin viimeistään 7 jälestä.
Mies soittaa aamulla (jos muistaa/ehtii) onko lapsi herännyt. Samoin saattaa soittaa,että on aika lähteä kouluun.
Joskus lapsi soittaa minulle tai isälleen ,että on herännyt tai että saako jo lähteä kouluun.
Meillä lapsi on jo 2. luokalla,mutta sama systeemi oli käytössä ekallakin.
Kertaakaan ei lapsi myöhästynyt kolulusta.
Emme herätä lasta koskaan esim.klo 7 jos koulu alkaa klo 9.
Herätyskello soi n. tunti ennen koulupäivän alkua.
Miksi turhaan pitkittää aamua.
Iltapäivällä olenkin sitten jo kotona lapsen tullessa koulusta kotiin.
Nimenomaan se yrittäjyys mahdollistaa kaikki joustot.
Jep, mutta kaikilla ei niin ole. Riippuu katsos alastakin. Meillä näin. Jos en saavu työpaikalle klo7 niin ottavat jonkun muun. Raaka peli.:/
T.109
ja teen osittaista työaikaa, vaikka minulla ei ole vakituista työpaikkaa, tuskin sellaista tästä syystä vielä saankaan, mutta kuitenkin.
Minustakin on paljon vaadittu ekaluokkalaiselta yksin selviytyä.
Itselläni on samanikäinen ekaluokkalainen ja oikein sydämestä puristaa ajatella, että omani joutuisi lähtemään yksin kouluun...:(
Kysyn uudestaan minusta tärkeää asiaa: Nukutaanko tarpeeksi??
Siis jos herää jo kuuden pintaan! Tuon ikäinen lapsi voi tarvita lähemmäs 12 tuntiakin unta. Lapsesta riippuen. Väsymys tekee kaikesta hankalaa ja jos sen saa taklattua, on yks iiso ongelma vähemmän. Mi-kään ei suju väsyneenä.
ohis
Kysyn uudestaan minusta tärkeää asiaa: Nukutaanko tarpeeksi??
Siis jos herää jo kuuden pintaan! Tuon ikäinen lapsi voi tarvita lähemmäs 12 tuntiakin unta. Lapsesta riippuen. Väsymys tekee kaikesta hankalaa ja jos sen saa taklattua, on yks iiso ongelma vähemmän. Mi-kään ei suju väsyneenä.
ohis
"Ap kirjoitti jo aiemmin, että lapsi menee nukkumaan 19.30 aikoihin"
Ei se silti tarkoita, että saisi välttämättä riittävästi unta. Osaan kuvitella, että tuollaista rutinaa ja kitkaa olisi aamuisin, jos lapsi olisi väsynyt. Ja jos ap kirjoittaa, että menee nukkumaan noihin aikoihin, onko oikeasti jo unten mailla tuohon aikaan vai vasta aloittelemassa iltatoimia? (mistä voi mennä puoli tuntia, tuntikin nukahtamiseen). Eikä silti kaikille tuon ikäisille lapsille riitä tuokaan tuntimäärä mitä tulee 19.30 - 6.15.
Tämä on vähän ohis joo, mutta kun kaikki muut neuvot ovat turhia, ellei vanhempi huolehdi siitä, että lapsi saa riittävästi unta. Tosi moni ei vain nykyään tajua, miten paljon lapsi voi tarvita unta ollakseen rauhallinen ja jaksaakseen koko pitkän päivän, oppia koko ajan uutta jne.
Kyllä ap:kin varmaan aamuisin näkee, miten helppoa tai vaikeaa se herääminen ja sängystä nouseminen on. Siitä voi jo jotain päätellä, onko tuo 19.30 - 6.15 riittävästi unta lapselle. Väitän, että monellekaan lapselle tuo ei olisi riittävä.
Ekaluokkalainen on vielä tosi pieni ja ehkä lapsesi pelkää vastuuta, jonka on joutunut ottamaan kouluunlähdöstä?
Voisittekohan harjoitella muita vastuullisia ja itsetuntoa kohottavia juttuja, esim. leipominen tai muu kiva yhdessätekeminen, joissa lapsi pystyy sun läsnäollessa näyttämään pärjäävänsä?
ekaluokkalaista lähtemään yksin!
ekaluokkalaista lähtemään yksin!
terv. toka vastaaja
Niin, onhan se aikamoinen muutos jäädä yhtäkkiä yksin kotiin. Mutta on kyllä ollut aina reipas, kypsä ja vastuullinen lapsi, ja vaikka tietysti ymmärrän että kyse voi olla nimenomaan tuosta, että vaan jännittää, niin jotenkin uskon että ihan puhdasta kiukuttelua se on... Kun ei ole sellainen jännittäjätyyppi. Mutta tietysti se voi näkyä vasta nyt, en mä sitä.
Taas soitti, oli unohtanut jotain kotiin ja oli joutunut hakemaan sen ja "reppu painaa ja pitkä matka ja mää myöhästyn", no nyt myöhästyi kerhosta sen 20 min ekaa kertaa, ja inttää puhelimessa että "eihän se haittaa vaikka sieltä myöhästyy kun ei se oo koulu", ja mä yritän selittää että kun on sovittu että menet 8:ksi niin silloin ei voi mennä myöhässä.
Voi että tätä!! :(
Ei tuli mieleenkään jättää ekaluokkalaista lähtemään yksin!
jos pystyt järjestämään asiasi niin, että ei tarvitse. Ei tämä munkaan unelmani ole, mutta näillä mennään ja yritän mielelläni saada tämän mahdollisimman kivuttomaksi.
ap
En jaksanut lukea koko viestiketjua läpi, eli varmaan tää on jo ehdotettu...
Meillä siis aamut toimii niin, että ensin on herätys puhelimessa (joudun itse lähtemään 6.15 töihin). Tyttö herää 7.30 jos menee klo9 kouluun. Siinä sitten syö aamupalan, pesee hampaat pukee päälle. Saattaa ehkä soittaa jos muistaa. Katselee piirettyjä ja sitten seuraava hälytys on "pue päälle ja lähde kouluun"-hälytys. :) Hyvin on tähän asti sujunut noin. Alkuun me kans soiteltiin ja koin sen huonoksi, sillä sitten se ikävä ja pahamieli tuli.
Juu ja kaikilla ei ihan oikeasti ole mahdollisuuksia yrittää joustaa työajoista tai jäädä vuorotteluvapaalle. Itse olen yrittäjä, ja varmaan jokainen tietää että jos ilmotan etten vuoteen tee töitä, niin töitä ei varmaan enää olisi....