Liikuntanumeroista. Onko oikein? 11v tyttöni

Minä aina yritän olla moittimatta opettajia, koska ovat alansa ammattilaisia, ja varsinki arvioinnissa vanhempien pitäisi pystyä luottamaan. Mutta jo ala-asteelta minuun on vakiintunut käsitys että liikunnanopet tekevät arviointinsa aivan omilla kriteereillään ja valitettavasti en ole päässyt siitä ajatuksesta yli. Esimerkiksi sekä koko ala- ja yläasteen ajan kiitettävän liikunnasta saivat vain ne jotka harrastivat aktiivisesti muulloin jotain liikuntaa (ei siis lenkkeilyä vaan esim voimistelua, yleisurheilua), asenne ja kunto ratkaisi sitten 4-8 välillä. Koin tuon jo silloin vääryydeksi, vaikka mitä teki niin ei riittänyt, kiitettävä tuli vain jos oli joku opelle mieluinen harrastus olemassa.

Minä aina yritän olla moittimatta opettajia, koska ovat alansa ammattilaisia, ja varsinki arvioinnissa vanhempien pitäisi pystyä luottamaan. Mutta jo ala-asteelta minuun on vakiintunut käsitys että liikunnanopet tekevät arviointinsa aivan omilla kriteereillään ja valitettavasti en ole päässyt siitä ajatuksesta yli. Esimerkiksi sekä koko ala- ja yläasteen ajan kiitettävän liikunnasta saivat vain ne jotka harrastivat aktiivisesti muulloin jotain liikuntaa (ei siis lenkkeilyä vaan esim voimistelua, yleisurheilua), asenne ja kunto ratkaisi sitten 4-8 välillä. Koin tuon jo silloin vääryydeksi, vaikka mitä teki niin ei riittänyt, kiitettävä tuli vain jos oli joku opelle mieluinen harrastus olemassa.

Tuo oli tosiaan 90-lukua kuumimmillaan, eli todellakin ole varakkuudesta kiinni pystyikö harrastamaan.

jos ei muuta niin tilastotiedettä (esim. gradua tehdessä).

Sen sijaan olin hyvä esim. voimistelussa (esim. käsilläseisonta ilman tukea ei tuottanut ongelmia, sain lukiossakin taivutettua itseäni taaksepäin niin että pystyin ottamaan käsillä nilkoista kiinni), hiihdossa ja uinnissa ja yritin aina parhaani. Liikuntanumero oli usein 7, ilmeisesti koska mulle sattuneet liikunnanopettajat rakastivat pallopelejä ja niitä oli n. 2/3 vuodesta :P Erityisesti pesäpalloa, koripalloa ja käsipalloa. Sählyssä olin hyvä, mutta sitä ei yläasteella ja lukiossa pelattu koska "se ei ole tyttöjen laji". Yläasteen ja lukion opettaja laski myös yhden tytön liikunnan numeron 10 kasiin kun tämä ei halunnut esiintyä joulujuhlan charleston-tanssiesityksessä.

mun poika on kilpauimari ja erittäin hyvässä kunnossa, mutta liikuntanumero on seiska. Hän ei ole erityisen hyvä jääkiekossa eikä jalkapallossa ja noita ne vaan liikuntatunnilla tekee.

Sitten niiden luokalla on muutama näitä lajeja aktiivisesti harrastava ja poika sanoo, että ope vaan koko ajan hehkuttaa niiden taitoja ja vertaa muita niihin.

ei ole ihan reilua.

On ihan ok kaikissa kuntolajeissakin, pärjää jaliksessa ja ei lätkässäkään ole huonoimpia. Mutta ei se liikuntanumero ole kuin 8. Ja uintiharjoituksia jo monta kertaa viikossa. 10 oppilaat on just näitä lätkänpelaajia ja heidät opettaja huomioi. Olen sanonut, että ei kannata välitää. Tekee hyvillä mielin ja innostuneena, kuntoilee ja urheilee, ei se niin vakavaa siellä koulussa ole. Sitten uintihommat on asia erikseen. Ja siinä ne lätkänpelaajat varmasti ottaisivat rökäletappion.

Olin kova yrittämään, en koskaan pistänyt vastaan ja kaikessa olin tosissani mukana. Enemmän kestävyysurheilija kuin sprintteri. Numero aina sama 7. Tyllerö ystäväni, joka yritti kuten minä, mutta oli huomattavasti heikompikuntoisempi ja -taitoisempi sai sitten numeron 9. Oli nääs rehtorin lapsi.



Liikunnanopettajan perustelut olivat, että yrittäminen ratkaisee. Tämä siis ystäväni kohdalla.



Minun kohdallani ratkaisi taas taito, näin opettajani kertomaa. Olin kuitenkin luokkani parhaita monissa kenttälajeissa, ensimmäisiä hiihdossa, pallopeleissä parempi kuin valtaosa. Ja intoa ja yritystä riitti.



Liikunnanopettajat latistavat kyllä monen yrittäjän innon. Jos ei motivoidu itse liikunnasta kuten minä, niin äkkiä into lopahtaa. Ja miten se arvostelutapa voi heitellä eri lapsilla, sitä en ymmärrä. Nykyään ymmärrän vielä paremmin opettajan arvioinnit. Vanhempien ammatin lisäksi ratkaisi myös puoluekanta, SDP:n kannattajien jälkeläisillä meni tehdaspaikkakunnalla hyvin.

mä sain "vaan" kasin liiksasgta koulussa kun olin hieman pyöreä.

Olin hyvä liikunnassa, monella saralla ja aina innokas ja valmis kokeilemaan. Olin ainoa joka pystyi telinevoimistelussa hyppäämään ison pukin yli jne.

Mut ope sano mulle suoraan, et liikailot vie pisteitä, jos olisin hoikka numero vois olla jopa kymppi. JA mulla oli n. 6-8kg ylipainoa hänen mielestään.

Tämä siis kuudennella luokalla.

No äitini sitten marssi koululle ja teki selväksi mitä mieltä asiasta on. Mulla oli sitten numero kymppi ja en osallistunut enää liikuntatunneille. Liikuin sitten (kuten ennenkin) seurojen piirissä, hiihdin mm kilpaa. Siitä seuralta paperi reksille ja numero oli sen 10

että sait tuolla perusteella 10! Ja opettaja teki sun tapauksessasi väärin, ei siinä mitään. Mutta ei sitä kymppiä noin kyllä tule antaa; jos et osallistu, olisit saanut minulta arvosanan 4.

t. LiTM

Paljon sun pätevyydestä liikunnanopettajana kertoo se, ettet kommentoinut mitenkään opettajan törkeää ylipainokommenttia. Normisettiä? Näin niitä lapsia innostetaan liikkumaan, ihmiset!

liikuntanumero 7 koko yläasteen ja lukion ajan. Kunnes opettaja näki minut joulun aikaan nuorisokuorossa esittämässä jouluoratoriota, sain viimeisen kurssin arvosanaksi 8.

Emme me opettajat anna hyviä numeroita esimerkiksi lapsille, jotka väheksyvät ylipainoisen luokkakaverin suoritusta. Näin taitaa olla ap:n muksun tilanne.



t. liikunnanope

Minä epäilen, että tyttösi asenne liikuntatunneilla ei ole oikea. Yleensä liikunnasta saa 8, jos edes hieman yrittää. Onko tytöllä se asenne, että hän ei osaa pallopelejä, eikä edes halua oppia? Kysy tytöltä osallistuuko hän peleihin! Jos hän seisoo kaikki tunnit sivussa, eikä suostu pelaamaan, on opettajan vaikea antaa hyvää numeroa, vaikka tyttö muutoin liikunnassa hyvä olisikin.



Muistan kouluajoista, että osalla luokkakavereista oli tapana seisoskella liikuntatunnit ja väistellä palloa minkä ehti, vaihtoon juostiin ensimmäisenä ym. Eli ei osallistuttu, ja asenne oli se, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi keksittiin mahdollisimman paljon tekosyitä, ettei tarvitsisi osallistua. Osalla porukasta oli aina jokin "krooninen sairaus".



Minusta huono liikuntanumero on suora merkki siitä, että tyttö ei osallistu. Siis numeroa 6 ei mielestäni saa muutoin kuin olemalla tunneilla todella liikuntavastainen. Toinen vaihtoehto on että tyttö on täysi häirikkö ja pistää tunnilla ranttaliksi (kiusaa muita, valittaa kokoajan, haukkuu opettajaa ym.). Kolmas vaihtoehto on, että hän lintsaa liikuntatunnit. Sinun kannattaisi varmasti ensiksi jututtaa tyttöä ja sitten kysyä opettajalta, osallistuuko tyttö tunneilla.



Yksi asia mikä varmasti myös vaikuttaa liikuntanumoroon on se, että tytöllä on liikuntavarusteet mukana. Open on varmasti vaikea antaa liikunnasta hyvää numeroa jos tunneille tullaan crocsit ja farkut jalassa, ja suihkuun ei suostuta menemään. Mutta mielestäni liikuntavarusteet yksinään eivät selitä numeroa 6.

mä sain "vaan" kasin liiksasgta koulussa kun olin hieman pyöreä.

Olin hyvä liikunnassa, monella saralla ja aina innokas ja valmis kokeilemaan. Olin ainoa joka pystyi telinevoimistelussa hyppäämään ison pukin yli jne.

Mut ope sano mulle suoraan, et liikailot vie pisteitä, jos olisin hoikka numero vois olla jopa kymppi. JA mulla oli n. 6-8kg ylipainoa hänen mielestään.

Tämä siis kuudennella luokalla.

No äitini sitten marssi koululle ja teki selväksi mitä mieltä asiasta on. Mulla oli sitten numero kymppi ja en osallistunut enää liikuntatunneille. Liikuin sitten (kuten ennenkin) seurojen piirissä, hiihdin mm kilpaa. Siitä seuralta paperi reksille ja numero oli sen 10

että sait tuolla perusteella 10! Ja opettaja teki sun tapauksessasi väärin, ei siinä mitään. Mutta ei sitä kymppiä noin kyllä tule antaa; jos et osallistu, olisit saanut minulta arvosanan 4.

t. LiTM

Paljon sun pätevyydestä liikunnanopettajana kertoo se, ettet kommentoinut mitenkään opettajan törkeää ylipainokommenttia. Normisettiä? Näin niitä lapsia innostetaan liikkumaan, ihmiset!

Minähän sanoin, että liikunnanopettaja teki väärin, ei siinä mitään, ELI ETTÄ SE OLI VÄÄRIN JA SITÄ EI VOI PUOLUSTELLA, ymmärrätkö? Sitähän tuo "ei siinä mitään" tarkoittaa!

Voi hyvä jösses, en enää yhtään ihmettele näitä joitakin mammoja, jos näin yksinkertaisia yksilöitä on joukossa.

t. LiTM

se ei liity liikunnanopettajan pätevyyteen mitenkään, miten kommentoi tai ei kommentoi muiden opettajien kommentteja! :D hoh, mitä porukkaa... :DDD

Oman havainto lasteni numeroista on se, että kyllä "asenteeksi" tulkitaan sekä paino, että innostus, joka taas käytännössä on opettajan ympärillä häärimistä.



Tavallisen keskinkertaisen hyvä suoritus on muuten 8, jos ei ole erityistä syytä nostaa tai laskea. Arvosteluperusteet pitäisi kyllä olla käytettävissä ja julkisesti luettavissa koululla. Eräänkin kerran olen sijaisopettajana joutunut niihin turvautumaan.



Omalla lapsellani on ollut todistus, jossa on kaksi liikunnannumeroa: pakollisesta 7 ja valinnaisesta 9.

Arvatkaa, kummassa on naisopettaja, kummassa mies.

Lapseni on todella voimalajien harrastaja, mutta pallopelitkin sujuvat. Kieltämättä pakollisessa liikunnassa asenteessa heijastuu kuin peilissä opettajan asenne: olet mitätön, jos et ole innokas ja osoita sitä hihkumalla ilosta, ehdottipa opettaja mitä tahansa.



Koulussa on ainakin lukiotasolla selkeästi lakiin kirjattu "muualla opitun tunnustaminen". Se merkitsee sitä, että esim. liikunnassa on hyväksyttävä kurssin suoritukseksi vapaaehtoinen liikunta jossakin seurassa tai vaikka kansalaisopiston zumbakurssilla.

kylmä totuus on, että liikunnassa saa seiskan, jos yrittää edes kohtuudella, vaikkei osaisi mitään ja suoritukset olisi surkean puoleisia. Jos saa hyvät suoritukset (edes jossain) JA yrittää, saa enemmän.

Koulussa on ainakin lukiotasolla selkeästi lakiin kirjattu "muualla opitun tunnustaminen". Se merkitsee sitä, että esim. liikunnassa on hyväksyttävä kurssin suoritukseksi vapaaehtoinen liikunta jossakin seurassa tai vaikka kansalaisopiston zumbakurssilla.

Ei todellakaan voi kurssia kuitata vapaa-ajan harrastuksella, vaikka harrastaisi sitä 7x vkossa!

t. toinen LiTM

itteään täynnä olevasta liikunnanopettajasta, joka oman ainaisen liikunnallisen lahjakkuutensa läpi ei kykene näkemään toimivansa väärin oppilaita kohtaan. Ja kyllä se kuule aika paljon kertoo siitä pätevyystä se opettajan asenne. Jos painosta huomauttelu on ok niin opesta JA liikuntatunneista jää oppilaalle paska maku suuhun = opettaja on epäonnistunut työssään. Liikunnassa liian hyvät ei sais opettaa ollenkaan.

se ei liity liikunnanopettajan pätevyyteen mitenkään, miten kommentoi tai ei kommentoi muiden opettajien kommentteja! :D hoh, mitä porukkaa... :DDD

Emme me opettajat anna hyviä numeroita esimerkiksi lapsille, jotka väheksyvät ylipainoisen luokkakaverin suoritusta. Näin taitaa olla ap:n muksun tilanne. t. liikunnanope

Yliopiston muissa tiedekunnissa kiinnitetään huomiota tähän, miten hyvin (ts. huonosti) opettajat todella pystyvät objektiivisuuteen arvioinneissaan.

Pärstäkerroin, ja opettajan vaikutelma oppilaasta - siis suomeksi sanoen ne kuuluisat henkilökemiat - ratkaisevat (tutkitustikin!!) todella paljon!

Vanhemmat! Kyseenalaistakaa opettajien arviointeja rohkeasti, jos koette, että arvostelussa on tapahtunut vääryys, ettekä tunnista omaa lastanne arvioista ollenkaan.

Tämä kannattaa kaikkien lukea:

https://www.opettajantietopalvelu.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedosto… Temperamentti ja koulumenestys (Liisa Keltikangas-Järvinen)

http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf (Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma)

Vanhemmat! Kyseenalaistakaa opettajien arviointeja rohkeasti, jos koette, että arvostelussa on tapahtunut vääryys, ettekä tunnista omaa lastanne arvioista ollenkaan.

Tämä kannattaa kaikkien lukea:

https://www.opettajantietopalvelu.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedosto… Temperamentti ja koulumenestys (Liisa Keltikangas-Järvinen)

http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf (Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma)

Joo noh, mä taas en kannustaisi: leima jää otsaan, se on varma.

Kyllä ne opet osaa, luottakaa siihen.

t. ope

itteään täynnä olevasta liikunnanopettajasta, joka oman ainaisen liikunnallisen lahjakkuutensa läpi ei kykene näkemään toimivansa väärin oppilaita kohtaan. Ja kyllä se kuule aika paljon kertoo siitä pätevyystä se opettajan asenne. Jos painosta huomauttelu on ok niin opesta JA liikuntatunneista jää oppilaalle paska maku suuhun = opettaja on epäonnistunut työssään. Liikunnassa liian hyvät ei sais opettaa ollenkaan.

se ei liity liikunnanopettajan pätevyyteen mitenkään, miten kommentoi tai ei kommentoi muiden opettajien kommentteja! :D hoh, mitä porukkaa... :DDD

Montako kertaa sulle pitää sanoa, että tuo LiTM nimenomaan tarkoitti, ettei se ollut oikein se painoon puuttuminen?!!! Etkö oikeasti ymmärrä lukemaasi???

Itse muistan kun sain ensimmäisen liikuntanumeroni, joka oli 8. Olin muuten sellainen ysin oppilas, ja keskimääräinen numero liikunnasta muilla lapsilla oli 9. Muistan kuinka ajattelin todistusta katsoessani kauhuissani, että MINÄ OLEN HUONO LIIKUNNASSA! Kurkkua kuristi ja ahdisti. Tuon jälkeen aina ajttelin, että minä tosiaan OLEN huono liikunnassa enkä alkanut koskaan harrastaa mitään liikuntaa.