**Keskenmenon jälkeen syyskuu**

Syyskuuta kaikille!



Neuvolan terkka soitti toissapäivänä ja kunnallinen ultra 7.9. jes, jes.



Muuten ei kuulu kummempia. Ällöttävä olo enemmän ja vähemmän koko ajan. Jos edellisestä suupalasta alkaa olla kaksi, kolme tuntia iskee kunnon kuvotus. Porsliinia en ole päässyt vielä halimaan, mutta kaukana ei ole ollut.



EnnaNin 6+6

Kiitos EnnaNin uudesta pinosta:)

Sain ultra-ajan ensi torstaille, taidan pyörtyä kyllä sinne tutkimuspöydälle ennenkuin mitään ehtii edes nähdä. Kaveri ihmetteli negatiivista ajattelutapaani kun hän oli sitä mieltä että kun eilen vahvat sydänäänet kuului, ei mitään hätää ole enää. Mutta minä ajattelin heti niin että nyt hengissä mutta onkohan enää ultrassa:/ Tuntuu että tahallani ylläpidän menetys-fiilistä, ihan siksi ettei sattuisi niin lujaa kun jotain tapahtuukin oikeasti. Jos ajattelee vain pahinta niin kaikki hyvä mitä kuulee, on pieni voitto. En tiedä sitten onko ihan normaalia ajatella näin:/ Alavatsalla ollut jonkinlaisia kipuja tänään(kin), en tiedä mitä ovat, itseasiassa ennen menkkojen ja oviksen aikaan sattui aina yhteen tiettyyn pisteeseen alavatsalla ja nyt se sama piste kipuilee taas. Sama oli kuopuksen odotuksen loppusuoralla sama piste oli niin kipeä että tuntui kuin jokin ratkeaisi siinä kohdin. Olen miettinyt kun kolmonen hätäsektioitiin aikoinaan niin olisko niin hätäisesti sitten kuroneet umpeenkin kohdun että siihen jäänyt jokin pahempi arpi tms.joka kipuilee. Ajatuksissa käynyt myös onkohan se aikoinaan tehty hätäsektio ja sen arvet kun on aiheuttaneet kaikki keskenmenotkin, koska keskenmenoputkeni alkoi täsmälleen tuon leikkauksen jälkeen. Kukapa näistä tietää, kaikkea taas vaan pohdiskellut:/



Helene 10+2/10+5

että mietin asioita vähä "pessimistin"lasien läpi. Itselläni kanssa päässyt monta monituista "turhautumis"itkua jos äkkiä olenkin ihan hyvävointinen ja unohdan odottavani vaikka puolituntia, kauhee itku sen jälkeen..olenkohan mää edes enää raskaana kun mitään ei tunnu :D



ja tosiaan nuo tunteet sit jos kuulee että on keskenmenny..se on mulle ollu joka kerta kun olis pilvenpiirtäjän katolta pudotettu alas. happi ei kulje ja sitä vaan manaa mielessään, että olis pitäny vaan uskoo, että ei onnistu.etc etc etc..



Mulla on nt taas jotenki jaksat loppu. tuntuu, että kuulostelen koko ajan vauvan liikkeitä liiankin tarkkaan.hvin hän liikkuu, mutta nuo vauvan unijaksot välillä ärsyttää. on hiljasta puolesta tunnista tuntiin ja sit kun alan vatsaa tökkiä ni harmittaa,että nt mie teen tästä tyyliin öeläjän jos tökin tälleen nukkumaan mennessä vatsaani :D hassu on äidin mieli.varsinkin kun noita keskareita on noin julmettu määrä.



eilen alottelin makkarin maalausta, mutta alotin sit liian rajulla tahdilla. vaikka sillä hetkellä ei koskenut ni illalla kyllä kipuili ja supisteli. tänään en siis tee kyllä mitään asian suhteen..makoilen vaan.



Mukavaa syyskuun alkua kaikille!



-camotar & tonttu rv 25+6-

Moikka!

Siirryin sitte tänne tuolta kuumeilijoiden puolelta kun plussa pärähti testiin n. vko sitten. Tänään piti vielä testata (kun oireita ei vielä oikeen oo) ja clearblue näytti "raskaana 2-3" eli aivan "oikein" näytti. Pitäis sitte varmaan alkaa uskomaan, että on raskaana. Kyttään kyllä kokoajan pieniäkin vihlaisuja ja vessassa käydessä kauhulla pyyhkäisen jos vuodankin verta... Kyllä sitä ihmisen pitää olla vainoharhainen. Jotenki en yhtään osaa ajatella positiivisesti ja odotan sitä viikkoa rv 11+jotain milloin viimeks meni kesken...



Ennen plussaa oli kroppa ihan sekasi (kierrot 40-41 päivää) ja nyt näyttäis, että kroppa oli palautunu kun hedelmöittyminen on tapahtunu aika lailla 28päivän kierron ovislaskujen mukaan.



Sitte en osaa oikeen päättää soitanko neuvolaan ja varaanko aikaa, että ultraisivat kun viime keskenmenossa mut ultrattiin ja sikiö nähtiin oikeassa paikassa ja sydänäänet kuului... Luulin jo, että kaikki oli hyvin... Nyt tuntuu, että uskallanko varata edes aikaa jos kuitenkin saan huonoja uutisia heti ultrauksessa tai sitte jos en saa niin ajattelen, että kuitenkin viimeistään vko 11 menee kesken. Arg! Hermot menee!



Mitähän tietoja mun piti tähän laittaa...

nyssykkä84, toinen toiveissa, km 5/11 nyt menossa rv 5+1, la 3.5.2012

NYSSYKKÄ tervetuloa ja ihanaa kun tulit!!!

Minähän tein peräti 7 raskaustestiä..viimeisimmän ihan pari viikkoa sitten kun ajattelin katsoa onko enää vahvaa viivaa kun todella oireetonta olo ollut.. Minullakin nyt keskiviikkona sai dopplerilla neuvolassa sydänäänet kuuluviin mutta silti odotan että jokin takapakki tässä vielä tulee, että en minä helpolla tule vauvaa saamaan taaskaan. Olen miettinyt sitä kotidopplerinkin ostoa..vaikka olen viimeiseen asti ollut sitä vastaan kun varmasti olisin hysteerisenä kuuntelemassa jatkuvasti. Ja jos ei kuuluisikaan välillä..sitten vasta hysteerinen olisinkin. Tuntuu kamalalta ajatus ensi torstain ultrasta. Mitä jos taas todetaan että kuollut sikiö, niinkuin viimeksi. En taida selvitä hengissä ensi torstaista. Tai mitä jos elävä sikiö ja jokin pahasti vialla kuitenkin. Jotain täytyy tapahtua, ei minulla hyvin tule menemään kuitenkaan. Olisi jo ensi viikko tähän aikaan. Tietäisi miten olisi ja jos huonoja uutisia saisi, olisin päivän jo kerennyt sulatella asiaa. PELOTTAA!!!!



Helene 10+3/10+6

Olen kirjoitellut tuonne kuumeilu-puolelle viimeksi vuosi sitten, viimeisimmän keskenmenoni jälkeen. Siispä "porukka" täällä ja kuumeilevissa keskenmenon kokeneissa on varmaan (ja toivottavasti! :) ) vaihtunut.



Lyhyesti raskaushistoriani: terve tyttö -05, neljä varhaista km -06, terve poika -07, viisi varhaista km -08--09, anenkefalia 03/10 (gen. syin keskeytys), kkm 09/10 11+6. Ikä kohta 36v.



Ja nyt "taas" raskaana. Vuosi sitten menin todella huonoon kuntoon henkisesti ja fyysisesti, kesti yli puoli vuotta kivuta takaisin normaaliin elämään. Myös kierto oli sekaisin. Tänään siis menin (pari viikkoa asiaa vitkuteltuani) ultraan, jonka saan automaattisesti taustani takia viikoille 7-8. Tänään piti olla rv 8+0. Olikin 11+0. Peruspessimistinä sanoin lääkärille samantien kun pääsin ovesta sisään: "voitko kertoa heti, mikäli siellä ei ole elävää sikiötä?" Oli elävä sikiö, jolla oli aivot, joka liikkui, mutta... Aina mun kohdalla tulee se kiusallinen tauko ultraavan lääkärin puheessa, josta heti tiedän että tälläkään kertaa kaikki ei ole "normaalisti".



Np-ultra olisi voitu tehdä samantien, mutta sikiö oli "kiinni" kalvoissa. Ja eikun ylilääkäriä soittamaan paikalle. Kalvoissa pitäisi ilmeisesti olla näillä viikoilla enemmän tilaa sikiön ympärillä. Mulle ei kyllä sanottu onko paljon toivoa, vähän toivoa vai ei ollenkaan toivoa. Nyyh. Uusi aika vaan kiiresti viikon päähän ja piina jatkumaan. Aikaa varaileva hoitsu yritti kuiskutella lääkärin kanssa tarvitaanko aikaa punktioon, lisäkokeisiin, ylilääkärille. Hirmu hyvät ennusmerkit.



Sellaista. Yritän ajatella positiivisesti, mutta laihoin tuloksin. Ahdistuksesta, synkkyydestä ja paniikista lienee tässä ketjussa edes turha mainita, niin itsestäänselviä ne meille km:n kokeneille ovat. Ajattelen kaikkea typerää, kuten: jos jätän menemättä ultriin, keväällä synnytän ihan terveen vauvan. Haha. Ja kuinka mä taas kadehdin niitä onnellisia pareja äitiysplk:n odotushuoneessa! Ne vaan menee kurkkaamaan vauvaa ja niille toivotetaan hyvää loppuraskautta.



Hoh hoh, menipäs surkeaksi itsesäälissä kieriskelyksi. Syteen tai saveen,



Pyrrhyla 11+0



Paljon nostetta kaikille synkissä mietteissä kauhoville!

Ultrassa käyty ja 1,5 cm pikku tiitiäinen syke ja kaikki. Myös ruskuaispussin jämät oli näkyvissä. CRL-mitan mukaan 7+6, heittää omasta arviostani päivän.



Kysyin lääkäriltä vielä, että onko sillä nyt jotain merkitystä ettei niitä kuukautisia ollut keskenmenon jälkeen. Lääkäri myönsi, että suosituksen tarkoitus on vain helpottaa lasketun ajan määrittämistä. Helpotus.



Sain neuvola-ajan tiistaille. Tästä eteenpäin vähän keventyneimmin mielin.



Pyrrhyla: Voi peppu! Ei lääkäri sitten selittänyt tuota kalvoissa kiinni oloa? Se ei tarkoittanut, että vauva olisi ollut huonossa asennossa mittausta ajatellen tms? Itse arvostaisin myös tuota, että sanottaisiin suoraan missä mennään.

Onnea hyvistä ultranäkymistä, EnnaNin! Ja lisää vaan mielenkevennystä. :)



Ei selittänyt lääkäri eikä ylilääkäri kalvoja sen enempää. Toistelivat vaan, että pitäisi olla ja normaalisti olisi suuremmassa pussissa sikiö. Tästä tietysti onnettomana päättelen, ettei siellä ole lapsivettä. :( Mun taustalla olisivat varmaan sanoneet, jos mitään hätää ei ole. Nimittäin melko monta kertaa toistelin ultrauksen aikana, kuinka ahdistunut olen.



Olin täysin valmistautunut huonoihin uutisiin (tai niin kuvittelin). Ajattelin ultraa odotellessa, että saan vaan taas aloitusnapin kurkusta alas ja ajan kohduntyhjennykseen. Kaikista pahinta on ehdottomasti tämän piinan jatkuminen. Puuh. Voisinpa vaipua koomaan.

(en jaksa tavata tuota sun nikkiä)

OLEN NIIN PAHOILLANI :( kamalinta on,kun ei kerrota MITÄÄN.Edes vähän spekulaatioo asiasta,että tietäis itse mitä tapahtuu.

Voi kun kaikki kääntyis hyvinpäin kumminkin!



Niin menin minäkin aika hyvillä mielin np-ultraan mutta silmät punaisina ulos.

En tosiaan sitten mennyt punktioon vaikka suosittelivat,joten mä en tiedä yhtään kanssa mikä tilanne.Rakenneultra on sit seuraava,ja mietin vain huvittuneena,kuinka tarkkaan syynäävät merkkejä downista..ja tietty muista vammoista.

on tää kanssa.



Mulla on nyt 16+1 - 16+5 enkä tunne liikkeitä.Kyl hän liikkuu siellä kun doplerin alla aina kolisee,mutta en tunne viel mitään.Mikä on hassua ja vähän huolestuttavaakin.Neuvolassakin toissapv kysy tunnenko liikkeet ja katsoi vähän oudosti ku sanoin etten.



Onneks täällä on myös hyviä kuulumisia helenellä ja EnnaNin:llä :)

tarkoitan siis koko tätä Vauva-lehden keskustelua. Aiempina vuosina on ollut vilkkaampaa. No, minä nyt kuitenkin kirjoittelen, koska ei työnteostakaan tule mitään. Ei ole itseasiassa tullut moneen viikkoon mitään (tämän raskausjännityksen takia). Olen itsenäinen tutkija/jatko-opiskelija ja kökötän yksikseni työhuoneessa päivät. Kukaan ei tule patistamaan tai kurkkimaan olan yli. Isojen apurahojen hakuajat lähestyy taas ja pitäisi saada jotain valmista siihen mennessä. Siksikin haluaisin päästä tästä ahdistuksesta ja epätietoisuudesta eroon.



Eilen illalla oli yllättävän hyvä fiilis. Ajatukset ehti jo harhailla äitiysvaatteisiin ja siihen, kuinka pitkän äitiysvapaan voisin pitää. Kiskaisin äkkiä pilvilinnan reunasta kiinni. Viime syksynä, ensimmäisen ultran jälkeen, kun kaikki näytti hyvältä, annoin itselleni luvan haaveilla tulevaisuuteen. Sitä kamalampi se np-ultran tuomio oli.



Malica, luin tuolta aiemmasta ketjusta, että sinulle on määrätty pistoshoitoa. Klexanea? Mulle nimittäin määrättiin myös. Ja voi hyvänen aika, mikä järkytys se hinta oli! Ostin aluksi vain kymmenen piikkiä, ens viikolla näkee sitten tarvitseeko enempää. Mulla todettiin viime syksyn km:n jälkeen trombosytopenia, joten ihmettelin ihan lääkärillekin miksi mulle määrätään lääkettä, joka vielä alentaa verihiutaleitten määrää. Tässä vaiheessa tietenkin panikoittaa kaikki mitä voi tehdä tai jättää tekemättä ja siten vaikuttaa sikiöön. *huokaus* Mä en kans tiedä, mitä teen, jos suositellaan punktiota. Iän perusteella varmaan mullekin kosahtaa huonot lukemat. Täällä tosin tehdään ensin ultra ja sitten vasta verikoe. En ole koskaan vielä päässyt katselemaan veriseulan tuloksia, koska esikoisen aikaan niitä ei ollut ja kuopuksen np-ultra tehtiin vahingossa liian myöhään, viikon 13 jälkeen.



Ylilääkäri (sama tyyppi, jolta olen aina saanut huonot uutiset) muuten sanoi, että eilen ei ainakaan näkynyt mitään massiivista turvotusta. Mutta samalla höpisi jostain 9 millistä. Oli kyllä hyvin neutraali kaikissa mitä se kertoi. Mitä sekin sitten tarkoittaa... Huomaatteko, yritän tutkijan tarmolla analysoida jokaisen tiedon rippusen mitä eilen sain. Sitten asettelen ne mielessäni vaakakuppeihin ja punnitsen, kummalle (kaikki-menee-hyvin vai tämä-ei-tule-päättymään-hyvin) puolelle tulee enemmän painoa. HAHAHHAA. Alkaa naurattaa nää jutut.



Meillä on miehen kanssa kukaan-ei-ole-raskaana -leikki. Emme siis ole puhuneet mitään raskauteen liittyvää koko aikana. Tottakai mies tietää, että olen raskaana, mutta jotenkin aihe (uuden km:n mahdollisuus siis) on liian kipeä käsiteltäväksi. Vuosi sitten tuntui niin järjettömän pahalta, että meinasi koko perhe hajota. :(



Tässä viimesten vuosien aikana on tullut monta kertaa mietittyä, onko tämä enää järkevää. Välillä ajattelen, ettei mulla ole oikeutta toivoa kolmatta lasta, kun niitä kaksi jo on. Ja jotkut eivät saa edes yhtä. Sitten taas raivo nostaa päätään ja mietin, miksen minä saisi haluta lisää lapsia. Kunhan tämä kortti on katsottu, en tiedä mitä teen. Mies ei ehkä enää suostu yrittämään.



Sekavaa juttua taas ja niin synkkää (nämä saa kyllä skipata :D)



Pyrrhyla 11+1



Tänään alkoi vatsaa jomottaa, mutta luulen, että se johtuu että jännittäessä pingotan vatsalihaksia. Ja minähän olen jännittänyt jo viikkoja. :D

PYRRIS, mahottoman rankkoja kokemuksia sinulla:( Voin vain toivoa parasta ja ettei tuo homma tällä kertaa olekaan niin vakavaa mitä annettu olettaa.

Tuntuu pahalle nyt tähän hehkuttaa omaa np-ultraa tänään jossa oli kaikki loistavasti. Lasketuksi ajaksi täsmennettiin 25.3 joten ENNANIN vois muuttaa sen tuohon esittelylistaankin. Olen siis oikeassa ollut koko ajan oviksen ajankohdasta. Vauvan kävivät läpi ihan perusteellisesti, ultrasi puolisen tuntia ja näytti kaikki kuvakulmat ja sormetkin laskettiin. Pieni välietapin helpotuksen huokaisu vaikka en tästä voi reteenä alkaa odottamaan että kaikki hyvin jatkuisi. Sentäs oli pieni hengissä:)



Helene 11+5

sen pitoisuushan menee käyttäjän painon mukaan,eli kun mäkin olem maxi-mamma niin mun pitoisuus on 0,6 mg, ja mulla tuo 10 piikkiä maksaa kela-korvauksen jälkeen noin 43e! Pienemmillä pitousuuksilla sitä on kaiketi saatavana myös 25 piikin satsi,joka olis halvempi.

Minäkään en osata ku 10 piikkii kerralla...en uskalla...kerran viikossa,joskus toisenkin,kuuntelen sydänäänet doplerilla.Tai ukko kuuntelee.Että näin mennään.



Helenelle megaonnittelut ultan johdosta!!!



Mä ihailen meijän vaunuja,jotka nököttää olkkarissa (hullu mä!!!)

minä täällä taas... Häiriköin nyt oikein urakalla, mutta mua helpottaa tää kirjoittaminen todella paljon. Kun miehen kanssa ei pystytä aiheesta puhumaan, enkä neuvolassakaan ole vielä ollut (vasta seuraavan ultran jälkeen, jos kaikki on hyvin).



Helene: Hehkutat tietenkin, kun on mitä hehkuttaa! :) Onnea hyvin sujuneesta ultrasta. Keskenmenoja kokeneille ne hyvät uutiset on niin merkittäviä etappeja, että tottakai niistä pitää riemuita.



Malica: Mulla pitoisuus on 0,4ml, eli kymppisatsi maksoi päälle 30€. Hirvittää laskea kokonaishintaa, jos sinne rv 35 asti pääsen. Lisäksi vielä lääkärin määrämät foolihapot, kalsiumit ja vitamiinit, joista tulee monta kymppiä kuussa. Huh. Mutta seison kyllä vaikka päälläni, jos tällä kertaa raskaus onnistuu. Pistin tänään ekan piikin (terkkarin valvonnassa) ja mulla kipeytyi pistoskohta todella paljon.



Onko teillä muilla ollut erilaisia oireita onnistuneissa ja epäonnistuneissa raskauksissa? Mulla on ollut kaikissa muissa voimakas pahoinvointi, paitsi siinä, jossa sikiöllä oli kehityshäiriö. Se onkin ollut ainut kerta, jolloin olen tiennyt aivan varmaksi ettei raskaus tule päättymään hyvin (siis paljon ennen kun ultrassa nähtiin ettei sikiöllä ole aivoja). Kaikissa varhain keskenmenneissä yökkäily on alkanut ennen plussaa. Tällä kertaa pahoinvointi on ollu todella voimakasta, vieläkin joutuu halaamaan pönttöä pari kertaa päivässä. Väsyttää myöskin koko ajan.



Hyviä vointeja kaikille!



Pyrrhyla 11+2

PYRRHYLA, minulla ei ole tässä raskaudessa ollut juuri minkäänlaisia raskausoireita! Ei hetkenkään pahoinvointia, ei edes yökötystä. Keväällä keskenmenneessä raskaudessa oksensin kaiken aikaa rv.5-9 ja ei hyvin siinä raskaudessa siis käynyt. Olenkin oireettomuuttani tällä kertaa miettinyt mistähän johtuu, sillä jokaisessa raskaudessa oireitakin on ollut. Mutta omalla kohdallani pahoinvointi ei ole ollut ratkaiseva tekijä raskauden onnistumisen suhteen. Tai toivon ainakin ettei tälläkään kertaa:/



Helene 11+6

..täällä.

Tännepä onkin kertynyt toisaalta ihania mutta myös ikäviäkin kuulumisia. Onnitteluja ihanista ultra- yms. kuulumisista niitä saaneille ja iso tsemppihalaus "Pyrrikselle".

Olen kyllä aktiivisesti näitä palstoja lueskellut mutta kirjoittelen harvakseltaan ja vain tänne.



Luulin aluksi kuuluvani maaliskuisiin, mutta nt-ultrassa la siirtyi melkein viikolla (!), ja olenkin nyt helmikuinen. Viikkoja kasassa jo 15+5; uskomatonta! Alkuraskaus meni keskenmenoa mietiskellen ja melko vähäoireisesti, ja nyt koen olevani elämäni kunnossa, paitsi kaikenlaisen (turhan?) murehtimisen suhteen. Olin ikäni takia ihan varma, että seulonnoissa käy käry, mutta niiden perusteella kaikki oli ok. Meillä nt-ultra oli 10min pikavisiitti, jossa todellakin mitattiin vain sikiön pituus ja niskaturvotus. Minua jäi kovasti vaivaamaan, miten la saattoi siirtyä melkein viikolla kun alkio kuitenkin varhaisultrassa oli vastannut täysin viimeisistä kuukautisista laskettuja viikkoja. Uuden la:n mukaan vauvan olisi pitänyt saada alkunsa ajankohtana, jolloin emme olleet miehen kanssa edes samalla paikkakunnalla! :) Pikainen ultraaja ei oikein osannut sanoa mitään, kun asiaa ihmettelin. Oman mielenrauhani takia kävimme vielä miehen kanssa seuraavalla viikolla yksityisellä 3D-ultrassa. Olimme vo:lla yli puoli tuntia, ihana lääkäri tutki pikkuista pitkään ja totesi vauvan kasvaneen nt-ultran jälkeisenä viikkona juuri sen verran kuin uuden la:n mukaan olisi pitänytkin, eli uusi la jätettiin voimaan. Saimme 3D-kuvan pikkuisesta, mutta siinä hän näyttää isopäiseltä avaruusoliolta joten päätimme olla pelästyttämättä sukulaisia kyseisillä kuvilla! :) Pakko siis kai uskoa, että olen Neitsyt Maria, koska lapsi on saanut alkunsa silloin kun olen ollut yksin kotona! (Anteeksi jo vitsini loukkaa jonkun uskonnollista vakaumusta.)



Maha alkaa toden teolla pungertaa esiin, ja omasta mielestäni olen jo parina iltana tuntenut liikkeitä. Tänään ajattelin juhlistaa hyvin mennyttä neuvolakäyntiä ostamalla pikkuiselle ensimmäisen vaatteen, ja itselleni mammahousut! Jospa silläkin saisi vähän tsempattua itseensä sellaista hyvää uskoa raskauden etenemiseen.



Aurinkoista viikonloppua, kanssasisaret!

Helene: Korjasin lasketun ajan.



Laitoin omalle kohdalleni ultrassa lääkärin mittojen mukaan laskeman 19.4. Heitti omasta arviostani päivän. Nt-ultrassahan tuo tarkentuu ja loppuviimeinhän se on mikä on +-2 vkoa.



Agartha: Ovulaation ajankohtahan voi heittää jopa useita viikkoja. Oliko sinulla kovaa stressiä tai oliko elämäntavoissa muuten jotain poikkeavaa esim. kovaa juhlintaa tms. oletetun oviksen tienoilla? Ne voivat siirtää ovulaatiota. Tai sitten pikku kaveri on vain ottanut kasvuspurtin. Yksilöitähän hekin ovat.



ON: Olo on nyt ollut ihan hyvä. Joko kuvotus on helpottanut, olen oppinut syömään tarpeeksi välipaloja tai ne vitamiinit alkoivat viimein tepsiä.



Mielessä tietysti myös kummittelee se ilkeä "mitä jos..." vaihtoehto. Unohdan sen mitenkä vain taidan ja yritän nauttia.

kamalasti voimia pyyrikselle. ikävää tuon siun taustan huomioon ottaen. kertakaikkiaan en osaa sano mitään järkevää..*huoh* tuntuu niin hölmöltä hehkuttaa tosiaan kun on tätä aihetta hehkuttaa..



Mulle siis annettiin se liikkumis lupa kolmisen viikkoa sitten ja sen jälkeen liikettä on kyllä riittänyt. tiistaina taas ultraan meno ja toivon koko ajan että ei tartteis petiin palautua enää. Hirveesti ne neuvolassa tällä viikolla lohdutti että on ainakin iso kokoinen neiti ja nyt hengissä kestää vaikka syntyisikin.



Joka tapuaksessa olen nyt päättänyt, että mikään ei miun loppuraskauden olotilaa lannista. mullahan siis puhkesi se raskausajan dibeteskin joka kylläkin on osoittautumassa aiheettomaksi hälytykseksi. mittaillu kotona sokereita neljä -kuusi kertaa päivässä ja kaikki arvot viitteissään. söin mitä tahansa.



Vauva potkuilee kovasti. meillä ensi viikolla alkaa olla makuuhuone remontti valmis tulokasta varten ja sit voinkin keskittyä odottamaan synnytystä. Lääkräi uhkaili, että vauvan suurikokoisuuden vuoksi käynnistetään jo marraskuun alkupuolella :O *o ouuuuu* ei enää siis kun puoltoista kuukautta hyvässä kaksi..



mitä noihin laskettuihin tulee ni meillä tämä tyttö mennyt koko ajan puoltoista-kaksi viikkoa edellä eikä ne edelleenkään halua laskettua muuttaa, että näin täällä. Toisilla taas muuttaavat jo ihan parinpäivän heiton vuoksi. minusta outoa että nin suuria paikkakunta kohtaisia eroja on..



Hauskaa sunnuntaita kaikille..



-camotar & tonttuneiti rv 27+2-

...vaikka onkin TAAS maanantai. Kuljen yleensä tänne työhuoneelle pyörällä ja tänään kastuin sadeviitasta huolimatta aivan likomäräksi. Vain muistitikut ja kännykkä säilyivät kuivina (no, ne nyt olikin tärkeimmät). Täytyi hälyttää mies ennen töihin lähtöänsä tuomaan mulle kuiva vaatekerros kotoa.



Viime viestissä kerkesin päivitellä, kuinka mulla on ollut kovasti pahoinvointia tässä raskaudessa. No, tietenkin se sitten väheni viikonloppuna... Ultran mukaan olisi jo melkein 12 viikkoa täynnä, joten "normaalistikin" oksutus voisi hellittää. Mutta tällä taustalla sitä pelkää kaikkia ennusmerkkejä. Mulle on kaikki lääkärit ja neuvolantädit sanoneet, ettei oireista tai oireettomuudesta voi päätellä, onnistuuko vai epäonnistuuko raskaus. Muuten on kyllä ollut taas hyvä fiilis. Äitiysvaatteita meinasi tarttua perjantaina kaupasta mukaan, mutta jänistin viime hetkellä. :D Mulla on ihan kammottavat viritykset housuissa nappien kohdalla, jotta ne mahtuis vyötäröstä ja pysyisi ylhäällä. Hieman jälkeenpäin hävetti, kun jouduin viime viikolla riisumaan ultrassa (ja ne lääkärit, harjoittelijat ja kätilöt näki mun viritykset :D). Muu vaatetus on mahdollisimman telttamaista, ettei vaan kukaan huomais mahaa. Tänään tosin jouduin piipahtamaan anopin luona aamutuimaan ja hän vähän katseli epäilevän näköisenä. No, mulla on liuta selityksiä varattuna, jos suoraan aletaan tivaamaan olenko raskaana. :D Aamulla mun vatsa muuten erottuu paljon selvemmin kuin illalla, jolloin ilmeisesti olen kokonaisvaltaisemmin turvonnut (hahhah). Olen pitkä, joten molemmissa onnistuneissa raskauksissa olen pystynyt salaamaan asia melkein viikolle 20.



agartha: Täällä toinen neitseellisesti hedelmöitetty. :D Ultran mukaan siis kolme viikkoa pidemmällä raskaus kuin perinteisesti laskettuna. Ja sillon vauvan olisi pitänyt saada alkunsa aikana, jolloin oltiin mun äidin luona kesälomamatkalla. Housut pysyi molemmilla jalassa koko viikon. :D Mulla on ultrassa aina siirtynyt la, ilmeisesti ovuloin aika pian menkkojen jälkeen. Tosin niissä kierroissa, joissa olen testannut ovulaatiota, se on tullut kierron puolivälissä.



camotar: Sulla ilmeisesti ollut ennenaikaisen synnytyksen vaara? En ole lukenut teidän juttujanne kovin pitkälle taaksepäin, niinpä saatan kysellä tyhmiä. Paljon voimia loppuodotukseen, onneksi Suomessa osataan hoitaa hyvin aikaisin ulkomaailmaan pyrkineitä vauvoja. :) Täällä (omaan kokemukseen perustuen) riippuu ultraajasta vaihdetaanko la:ta ekan ultran jälkeen. Esikoisesta la heitti 10 päivää, siirrettiin neljällä päivällä, kuopuksesta heitti 11 päivää, siirrettiin suoraan ultralla saatuun päivämäärään (ja hän muuten myös syntyi juuri sinä päivänä). Näissä viimeisimmissä raskauksissa ultran on tehnyt lääkäri ja ne näyttäis aina siirtävän la:n ultran päivämäärään.



Olen alkanut nähdä kummia unia. :o Mulla on yleensä niissä liuta rakastajia. :D Ja vauvan isyys epäselvä. :D Jostain syystä olen myös usein huoltoasemalla, ynnä muuta outoa. Tänä aamuna meinasin nauraa ääneen herättyäni.



Ilosta mieltä kaikille!



Pyrrhyla, 11+5?



Pistäminen tuntuu edelleen keljulta ja alan panikoida kovasti ultraa. Iik. Mitenköhän sekaisin olen torstaihin mennessä?

PYRRHYLA, mulla sama juttu housujen kanssa..en saa hyvällä tahdollakaan normifarkkujani kiinni vyötäröltä. Ostin yhdet 2 kokoa suuremmat farkut jotka sitten on ihan hehtaarit vyötäröstä, nyt vaan kuristan vyötäröä vyöllä niin että pysyvät päällä, tuskin tuota viritelmää pitää kauaa käyttää kun tätä tahtia tuntuu vyötärö leviävän. Minullakin aikaisemmissa raskauksissa on mennyt jopa rv.28 asti että kukaan on edes huomannut raskautta!! Kuopusta odottaessani puolitutut kysyivät tasan kuukausi ennen laskettua aikaa että ootko sinä raskaana:) Tosin silloin oli jo talvitakkikausi joka peitti hyvin ulkona mahan. Mutta en ole ikinä kasvattanut tällaista masua jo tähän mennessä raskautta. Jospa se tasaantuu sitten kun alkaa ylöspäinkin kasvaa enempi, nyt tuntuu että kasvaa vain eteenpäin.

Minä oon huomannut että ihan ultraajakohtaista siirretäänkö ultrassa saatu L.A äitiyskorttiin. Esikoisesta ei vielä mitään np-ultria ollutkaan mutta kakkosen odotusaikana ultran L.A heitti 14vrk eikä siirretty(!!), kolmosella heitti 5vrk ja siirrettiin, nelosella 3vrk ja siirrettiin. Ja niin myös nyt. Olisko niin, että keskenmenon jälkeen ilman varsinaisia normaalikiertoja raskaaksi tulleille laitetaan se ultran mukaan oleva aika? Minulla tosin ehti yhdet menkat tietääkseni olla km:n jälkeen nyt kesällä. Lienee ihan vain ultraajakohtaista:/

Minulle on käynyt outo juttu, minähän oon ihmetellyt täydellistä raskausoireiden puuttumista..Ultran jälkeen on rinnat kipeytyneet erittäin kipeiksi ja oksensinkin kerran pahan hajun takia. Hajut alkaneet ottaa hirveän pahasti nenään. Että psykosomaattistako se "oireettomuus" onkin ollut, nyt kun sain tietää että elävä pieni matkassa, niin annan oireiden kuulua ja näkyä? Ultraajahan tätä epäili jo kun kerroin huolistani oireettomuutta kohtaan, etten ole vain päästänyt oireilua ajatuksiini kokemusten takia. No, niin tai näin, aina sitä pohdiskelee jotakin:)



Helene 12+3



ps.Hulluista unista sen verran että minä synnyttelen harva se yö pupun- tai kissanpoikasia enkä ole edes yllättynyt kun saan jonkin eläimen syliini. Kertaakaan en ole ihmisvauvaa synnyttänyt unessa:/

Ajattelin tulla tännekin mukaan vaikka jo toukokuisiinkin kirjoittelin. Mulla taustalla 6 keskenmenoa ja kaksi onnistunutta raskautta. Eli kauhunsekaisin tuntein nyt edetään, kun ei oikein tiedä meneekö hyvin loppuun saakka vai ei...



Testin tein vasta sunnuntaina ja nyt olis 4+1 eli optimistina täällä. Mulla on 4 varhaista keskenmenoa viikoilla 5-6, yks viikolla 8 ja yks viikolla 10. Tätä kolmatta on nyt yritetty 2,5 vuotta ja aikaan on saatu 4 keskenmenoa (2 muuta oli ennen ekaa).



Enpäs olekaan kysellyt saisinko minä varhaisultran taustani takia. Saako sen nauvolasta tietoon? Koskas pitikään eka neuvola varata. Ihan jo unohtunut nämä asiat kun edellisistä äitiysneuvoloista onkin jo aikaa.