LIHAVA NAINEN! Mistä olet löytänyt miehesi???

olen aina pitänyt ISOISTA miehistä, siis pitkistä ja raamikkaista, mutta saa niitä kilojakin olla. Tikkulaihat miehet eivät sytytä yhtään.

puolisoksi ylipainoista miestä, siis sellaista jolla on se 20-30kg ylipainoa?

miettiä tarkkaan, mitä hakee. Jospa omat kriteerit on hiukka liian korkeat ja et anna niille kivoille, tavallisille miehille mahdollisuuksia? Tai jos miestutka on päällä väärissä paikoissa? Kun lähikaupassa käydessään hymyilee kiinnostavan oloiselle miehelle, sitä ei tiedä mihin se voi johtaa... Ystäväni näki nimittäin ruokakaupassa aina yhtä kivaa miestä ja hymyt johti siihen, että mies etsi hänet FB:ssä käsiinsä ja yksi asia johti toiseen. Äskettäin ystäväni meni naimisiin tämän miehen kanssa, he rakentavat taloa yhdessä ja ystäväni pienellä pojalla on taas isi :)

Eiköhän lapsen isä ole se joka lapsen on alulle pannut? Mutta av-palstalla nyt on kaikenlista prinsessatarinaa, että jopa läskit löytäisivät jonkun elättäjän.

Ensimmäisen poikaystävän taisin löytää jostain nettitreffijutusta joskus aaaikoja sitten. En kyllä muista mitä silloin painoin, varmaan jotain 80kg tjtn. Toinen löytyi samalla tavalla ja painoakin lie saman verran. Ne eivät kylläkään mitään järin pitkiä suhteita olleet.



Ensimmäinen avokki löytyi baarin edestä, silloin painoa taisi olla jotain yhdeksänkymmenen kieppeillä. Ja toinen avokki sitten aikanaan baarista, silloin taisin aika hyvin painaa yli 100kg ja suhteenkin aikana painavimmillani olin 125kg. Nyt tosin sitten se neljän vuoden suhde ohi, saas nähdä missä se seuraava sitten vastaan tulee. Painoa tosin hinattu jo parhaista lukemista hyvin alaspäin ja kohta pääsee jo kahdeksalla alkavaan lukuun, joten enpä usko että löytymisen kanssa niinkään on ongelmia. :)

Tosin, niin että olin itse siellä tiskin takana töissä. =)



Mulla on noin 30kg ylipainoa ja jos olen tyttöporukalla tai yksin (joo yleensä lähden yksin sinne baariin, tiedän että törmään aina tuttuihin) niin joku tulee iskemään.

Kai se on sitten siinä että kun en etsi ketään. Miehet haistaa epätoivon?



Omankin mieheni tapasin noin kuukausi sen jälkeen kun päätin etten etsi ketään. Ja ihan tosissani olin lopettanut etsimisen kun hän tuli eikä luovutanut. =)

Mä löysin deitti.netin kautta.



Tapaamishetkellä olin 105kg/169cm. Mies on erittäin hoikka 63kg/177cm.



Menimme naimisiin vuosi sitten, ensimmäinen lapsi tulossa, olen lihonut suhteen (yhteensä 6 vuotta) aikana 10-15kg ennen raskautta 8raskauden aikana 1.5kg, mut se ei liity tähän).



Kyllä säkin sen oman miehen löydät, mäkin jouduin aika monta käymään läpi ennen ku kolahti! :)



T: fatso

Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat aina olleet ns. lihavia. Toinen ystävistäni oli naimisissa mukavan miehen kanssa nuorena, tapasivat ravintolassa. Erosivat (ystäväni tahdosta), ja myöhemmin ystäväni löysi ravintolasta taas vakavan suhteen, väliin toki mahtui kevyempiäkin juttuja. Nyt heillä on kaksi lasta, ja elämä hymyilee. Mies ei ole mikään luuseri, vaan tosi mukava, mukavannäköinen hoikka mies. Ja vielä ystävääni neljä vuotta nuorempikin :)



Toinen ystäväni oli avoliitossa tosi komean miehen kanssa nuorempana (ja ylipainoa tällä kaverillani on varmaan 50 kiloa...). Erosivat, ja myöhemmin ystäväni löysi netin kautta miehen, jonka kanssa sitten rakastuivatkin ja ovat olleet naimisissa onnellisesti useita vuosia. Ja ovat jotenkin sen oloinen pari, että ovat varmaan ikuisesti yhdessä.



Nämä kaverini eivät ole mitään merkkivaatetyyppejä, mutta mukavia, ulospäinsuuntautuvia tavallisia ihmisiä. Jotka eivät yritä olla muuta kuin ovat. Ehkä silloin näkee helpommin ihmisen sisimpäänkin?



Kyllä se oikea löytyy, kun on löytyäkseen.

deittinetistä kun painoa oli 96kg.nyt olemme olleet jo 10v naimisissa ja olen ehtinyt laihtua ja lihoa eri kokoiseksi, mieheni normaalivartaloinen. meillä on onnellinen liitto:-)

mieheni oli tosi komea ja ah hrr seksikäs vaikka olikin isompi kun minä,mutta jopa ylipoainoinen miehenikin näyttää komeelta sen kasvot on niin kauniit jos nyt miehestä voi sanontaa käyttää, kun pukeutuu hyvin,itse lihoin raskauden aikana +18kg,ja koko ajan kuluttelen läskejäni tanssimalla,ja tavoite painaa saman verran ja vähemmänkin mitä 2v sitten jolloin mahtui kokoo 44/46,kun nyt joutuu käyttää yki 50koon vaatteita ja tosiaankaan läskiys ei ole normaalia,mä en halua olla läski ja rääkkään läskini pois että saan viel ola normi painonen :)

Eiköhän lapsen isä ole se joka lapsen on alulle pannut? Mutta av-palstalla nyt on kaikenlista prinsessatarinaa, että jopa läskit löytäisivät jonkun elättäjän.

Ja ne hoikathan ei sitä elättäjää etsi? Tunnen paljon enemmän hoikkia "miehen tulee olla rikas ja sellainen joka pystyy elättää mut ja maksaa mun hankinnat"-tyyppejä kuin lihavia.

Ja mulle tuli tuosta lainaamastasi tekstistä mieleen että se bio-isä on kuollut, tai sitä ei kiinnosta oma lapsi.

Silloinkin olin jo ylipainoinen, 93kiloa/167cm. Sittenmmin täåssä on tullut lapsi, sairaus jne. ja kiloja on vaan kertynyt tuo 20 lisää. Mies on hyvännäköinen lihaksikas ja normaalipainoinen.



En tiedä löytäisinkö enää miestä mistään, olen myös huomannut saman että jos baareissa käy niin ei kukaan kasele päin. Yhden kerran joku tarjosi drinksun.



Mies ei kiloistani valita, tykkää muhkummasta.

löytyi, nyt naimisissa 7v ja kaksi lasta.Mies normaalipainoinen, toki isokokoinen. Hyvin koulutettu ja varakaskin ,mutta hänet olisin ottanut vaikka olisi perusduunari.



Olin silloin lihava ja olen vieläkin.



Miehiä saisin jos haluaisin edelleen, eli väitän että sisäinen karisma, ilo ja energia vetävät...

Jos haluat laihduttaa järkevästi, käy katsomassa nämä sivut: www.fitfarm.fi.

löysin miehen, joka on kaikenlisäksi normaalipainoinen. Olin jo alussa sellainen 10 kg ylipainoinen, ja lapsen myötä oon nykyään 20 kg ylipainoinen. Ite haluaisin painoa pois, mutta taidan tehdä jotain väärin kun ei lähde... Mies kumminkin tykkää edelleen musta vaikka oonkin ylipainoinen (mutta kannustaa kyllä laihdutusyrityksissä) :)

niistä näyttää löytyvän tarjokkaita...itse naimisissa onnellisesti, ylipainoa 20 kg, ja jatkuvaa peliä varattujen miesten suunnalta...työn puolesta miesvaltaisella alalla. Tuollaisia 'vaimonvaihtajia' kyllä löytyy!

... mistä saa miehiä?

..siis työmatkalta, mutta kyllä omassa työpaikassakin yksi beyond-my-league -komistus teki tunnusteluja suuntaani kun erosin. En tosin tiedä olenko lihava - av-standardien mukaan toki olen, mutta omasta mielestäni en, ainakaan hyvinä päivinä.



Älykkäitä miehiä yleensä kiinnostaa muukin kuin mitat, kuten joku tuolla yllä kertoikin. Lisäksi moni mies saattaa tietoisestin etsiä hoikkaa naista, mutta tiedostamattaan tunteekin emotionaalista vetoa rehevämpiin naisiin.

Tapasimme kasvotusten joulu-tammikuussa 2007-2008. Aloimme seurustelemaan 22.02.2008,menimme kihloihin 29.02.2008 ja muutimme yhteen 18.03.2008. ... Toinen mies löytyi netistä... Tutustuimme siellä lokakuussa 2010. Tapasimme kasvotusten 10.12.2010. Aloimme seurustelemaan 12.12.2010. ... Kolmas mies löytyi myös netistä Tutustuminen 15.06.2011 tapaaminen kasvotusten 30.06.2011 ja seurustelu 08.07.2011.

Mikä ihmeen juttu tää on, "tapaaminen, tutustuminen, seurusteleminen"... Siis oletko jokaiselta kysynyt, että "alaksää olemaan mun kanssa", eikö suhde nyt luontevammin vain mene seurusteluun, jos niikseen tulee, ilman mitään tarkkoja päivämääriä?? Ei ainakaan omassa tuttavapiirissäni sitten yläasteen jälkeen...

No EN kuule ole kysellyt! Minulla kun vain sattuu olemaan sellainen TAPA,että MERKITSEN kaiken YLÖS! Ja se EI tietääkseni ole missään KIELLETTYÄ? Kyllä minun KAVERIT tms.. MERKITSEE myös MUISTIIN seurustelut,kihlat,yhteenmuutot,avioliitot tms..!

Itse olen ollut aina laiha, pieni ja siro suorastaan mutten kasvoiltani mitenkään nätti, päinvastoin, eikä kroppakaan kovin kummonen, tissit on ok. Lihoin täytettyäni 35v. 10kg joiden kanssa olen itse tuskaillut, kilot eivät kuulosta paljolta mutta olen pienikokoinen (150cm) joten ne näkyvät kyllä ja istuvat vyötäröllä kaikki. No, en ole yrittänytkään laihduttaa vaan olen silti ihan sinut itseni kanssa ja ostan vaatteita mitkä sopivat kroppaani. Olen asiakaspalvelutyössä, hymyilen paljon ja olen luonteeltani kohtelias. Mutta viehättäväksi, kauniiksi tai nätiksi ei ole koskaan sanottu. Silti nyt kun olen liki 40v. ja ylipainoinen ja 2 lapsen eronnut äiti, olen saanut huomiota ja kehuja enemmän kuin koskaan ennen. Ja ainoa asia mistä luulen sen johtuvan että ensimmäistä kertaa elämässäni olen sinut itseni kanssa. En yritä olla mitään muuta mitä olen. Olen tyytyväinen elämääni yh:nakin ja kaikki sujuu. Vakituista kumppania ei ole mutten sitä hirveästi nyt just kaipaa. Baarissa seuraani tungetaan, vaikken ole siis mitenkään kaunis, olen lyhyt ja lihava.En keksi muuta syytä kuin sen että olen ihan onnellinen ja se kai näkyy minusta. Nuevoisin sinua unohtamaan kilosi ja nauttimaan elämästä miettimättä ns.ulkoisia seikkoja. Hymyile itse paljon ja ota kontaktia ihmisiin, juttele ja ole hyväntuulinen. Älä käytä liikaa alkoholia sillä itse olen huomannut että miehet karttavat kännisiä naisia, mutta sellaiset vähän hiprakassa olevat mutta järkeviä puhuvat ovat in :)) Tsemppiä!

Hohhoijaa. Minusta muulla kuin olemassaolevalla suhteella ei ole merkitystä. Ja kyllä luulis ne päivät muistavan ilman merkintöjäkin. Ja miten voi sanoa jonkun eksaktin päivän, milloin alkaa seurustelemaan? Silloin kun suutelee? Vai sovitaanko siitä, että nyt me seurustellaan ja sitten laitetaan kalenteriin :D

tähän vaikuttavaksi tekijäksi. tietenkin erilaisilla miehillä on erilaiset mieltymykset, mutta jos on epävarmalla fiiliksellä varustettu nainen, ei ehkä vetoa kokonaisuutena niihinkään miehiin, jotka aivan erityisesti tykkäävät juuri paksuista, pitkistä, lyhyistä, punapäistä, sporttipimuista tai hipeistä..



mulla kävi sairaan huono flaksi vuosia, vaikka olin hauskannäköinen (ja läski siis totta kai), koska olin aavistuksen masentunut koko ajan. kun masennus hälveni, alkoi flaksikin käydä. miehiä sai joskus baarissa hätistellä loitommalle, kun ei meinannut päästä tanssilattalta narikkaan ilman päällekäyviä gentlemanneja..



hyvin pian tapasin myös mieheni, kaverin kautta. olin kuulemma jännittävää ja riehakasta seuraa, älykäs ja kaunis. nykyään tietenkin vain nalkutan ja haisen pahalle, mutta mieheni pitää minusta silti.



150-kiloinen serkkunikin löysi baarista miehen. mies oli kuulemma tuijotellut häntä koko illan ja tullut sitten pyytämään joraamaan. joraavat yhä vieläkin, yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen.