LIHAVA NAINEN! Mistä olet löytänyt miehesi???
Alkaa pian epätoivo iskeä... Olin nuorempana hoikka ja nätti ja kaikki miehet olivat kimpussani, ihan oikeasti! Sitten sairastuin lievään masennukseen ja tulin raskaaksi. Ja lihoin 35kg! Nyt lapsi 3v. ja edelleen ylipainoa 20kg. Nyt olen YH. Mutta siis.... Kukaan mies ei ole pyöreästä naisesta kiinnostunut! Baarissa kukaan ei katso päin jne., ei tuu jutteleen tai tarjoa drinkkiä. Minulla on kauniit hyvinistuvat nuorekkaat merkkivaatteet, kauniit meikit ja laitetut hiukset, sirot kasvot. Laitoin jopa nettitreffipalstalle ilmoituksen, mutta 99% miehistä hakee hoikkaa tai urheilullista naista... Mistä siis voi lihava nainen löytää miehen??? Olen akateemisesti koulutettu yliopistolla töissä oleva 33v. nainen joka varmaan on kilojensa kanssa yksin ikuisesti :(
Kommentit (144)
ulkomuoto ei ratkaise ainakaa mun naisvalinnoissani vaan naisen sisin hoikat naiset on koko ajan kimpussani mutta ei niillä oo aivoi päässä ainakaan osalla eli sisin on kaikkein tärkein. tsemppiä sulle ja uskon että löydät ihanan prinssisi. t. sisin ratkaisee
Vähän ristiriitaista, sinulle sisin on tärkein mutta normaalipainoisilla ihmisillä ei ole aivoja? Ja jos he syövät itsensä 20-30 kiloa ylipainoisiksi, he muuttuvatkin älykkäiksi ja henkeviksi? :D
itse en ollut mieheni tavatessa lihava varsinaisesti.
Toinen lihava ystäväni tapasi vapaaehtoistyössä.
Kolmannesta lihavasta ystävästäni en itse asiassa tiedä missä tapasi.
kasvoistani olen nätti. Normaalipainoisena jopa kauniit kasvot.
Mutta en ole silti löytänyt hyvää miestä, olin sitten hoikka tai pyöreä.
Ehdokkaita toki on ollut ja on vieläkin (toki paljon vähemmän)
En halua rumaa tai lihavaa miestä. Haluan hyvännäköisen, hauskan, uskollisen, fiksun, luotettavan. Ilmeisesti liian kovat kriteerit.
kasvoistani olen nätti. Normaalipainoisena jopa kauniit kasvot.
Mutta en ole silti löytänyt hyvää miestä, olin sitten hoikka tai pyöreä.
Ehdokkaita toki on ollut ja on vieläkin (toki paljon vähemmän)
En halua rumaa tai lihavaa miestä. Haluan hyvännäköisen, hauskan, uskollisen, fiksun, luotettavan. Ilmeisesti liian kovat kriteerit.
hyvin harva mies on kaikkea tuota. Moni muu määre voi löytyä, mutta uskollisuutta sitten ei, koska kaikki muutkin naiset haluavat tuollaisen miehen. Ei se niinkään naisen ulkonäöstä ole kiinni, vaan kysynnän ja tarjonnan laista varmaan..
Erityisesti raivostuttavia ovat parikymppiset pissikset, jotka yrittävät kiehnätä lahjetta vasten.
Aiheuttaa ns yökköreaktion. Heidän henkinen kehityksensä on alkeistasolla. Sitä ei voi paikata millään tietomäärällä tai älyllä.
Henkinen kehitystaso on tärkein. Olen toki tavannut parikymppisiä joiden henkinen kehitystaso on nelikymppisen tasoa. On miellyttävä myhäillä sellaisen kanssa villasukissa ja narisuttaa lauseenjäseniä viinilasillisen äärellä.
Usein ulkonäöllä ja laittautumisella yritetään paikata sitä henkistä tyhjyyttä. Tämä on pitkän kokemukseni toteama ja väistämättä totta.
mutta joku jo tuosta sanoikin.
Jos on liikkeellä anteeksipyytävästi, että kuka minut huolisi, niin ei varmasti nappaa.
Vielä varmempi karkotin on, että jos joku mies olisi kiinnostunut niin muistaa sanoa mahdollisimman useasti, että olen muuten lihava ja mitä oikein minussa näet.
naisen tarvitse tyytyä lihavaan mieheen, jos ei sellaista halua. Jokaiselle makunsa mukaan. Kyllä niitäkin sporttisia, pitkiä, hoikkia, hauskoja ja sivistyneitä miehiä löytyy, jotka itse iskevät silmänsä lihaviin sussuihin. Ei tarvitse ottaa kaljamahaista verkkariäijää perävantaalta.
Olin silloin noin 168cm/85kg. Menimme naimisiin ja teimme kolme lasta ja olimme todella onnellisia, vaikka lasten myötä annoinkin lihoa itseni 20kg.
Mieheni kuoli 10 ihanan vuoden jälkeen.
Nyt olen ollut leski 2v10 kk, ja tapasin kuukausi sitten oikein mukavan miehen, baarista. Olen siis nyt noin 105kg. En tiedä tuleeko tästä mitään, mutta nyt olen valmis ja yllätyin kuinka helposti tämä tulikaan eteen. Toisaalta, en ole katsellutkaan miehiä yleensäkkään, mutta annan tälle mahdollisuuden.
Ulkonäöltäni olen hyvinkin tavallinen, ja ylipainoa on noin 35 kg, mutta joku se herätti minussa tämänkin miehen kiinnostuksen:)1
olin silloin nuori yh-äiti, ja noin -15 kg nykyolemuksestani, mutta silloinkin hieman ylipainoinen.
Mies ihastui muhun ensinäkemältä, ja mitä tutummaksi tulimme, sen vakuuttuneemmiksi tulimme, että olemme kuin luodut toisillemme.
Vaikka olenkin pyöreä-lihava, olen monen miehen mielestä kauniskasvoinen, sympaattinen, mukava ja huumorintajuinen.
Koskaan ei ole ollut ongelma löytää seuraa, jopa hoikemmat/laihat ystävät ovat olleet yllättyneitä kuinka komeita uroita ympärilläni on pyörinyt.
Pitkä onnellinen suhde tämän nykyisen miehen kanssa, liuta yhteisiä lapsia, eikä kiloni ole koskaan olleet onnen esteenä mitenkään.
Mieheni on normaalivartaloinen (lihaksikas, kun harrastaa liikuntaa), komea, korkeasti koulutettu ja ihana.
t. onni ei ole kiloista kiinni
teille itsellenne lihava/tavallisen näköinen/lihakseton mies?
vaikka omani alussa sellainen olikin. Olin kuitenkin suvaitsevainen. Kukkakepistä kasvoi kuitenkin roteva atleetti. Myös pönäkät miehet ovat mielestäni ihania.
näyttävät löytävän elämänsä rakkauksia. Ovat ulospäinsuuntautuneita, iloisia ja seurallisia. Siinä se.
Kumppanin kaipuussa taas on aliravitun näköinen itsensätarkkailija, pynttäytynyt perfektionisti.
Nopeammin ne mun lihavat kaverit ovat perheen perustaneet ja onnen löytäneet kuin minä, vaikka olinkin nuorempana missityypiksi haukuttu...
Yksi löysi onnensa netistä, kolme muuta perinteisesti baarista.
Vähän ristiriitaista, sinulle sisin on tärkein mutta normaalipainoisilla ihmisillä ei ole aivoja? Ja jos he syövät itsensä 20-30 kiloa ylipainoisiksi, he muuttuvatkin älykkäiksi ja henkeviksi? :D
aivot on rasvaa
Eli vaihtoehdot on olla sotanorsu tai bimbopissis?
Lähtökohtaisesti se älykkyys merkitsee naisessa enemmän, kuin bimbomainen ulkokuori Erityisesti raivostuttavia ovat parikymppiset pissikset, jotka yrittävät kiehnätä lahjetta vasten. Aiheuttaa ns yökköreaktion. Heidän henkinen kehityksensä on alkeistasolla. Sitä ei voi paikata millään tietomäärällä tai älyllä. Henkinen kehitystaso on tärkein. Olen toki tavannut parikymppisiä joiden henkinen kehitystaso on nelikymppisen tasoa. On miellyttävä myhäillä sellaisen kanssa villasukissa ja narisuttaa lauseenjäseniä viinilasillisen äärellä. Usein ulkonäöllä ja laittautumisella yritetään paikata sitä henkistä tyhjyyttä. Tämä on pitkän kokemukseni toteama ja väistämättä totta.
No voi helev... Vain laihatko ovat mielestäsi kauniita! Ja luuletko että se painonpudotus on niin helppoa, varsinkaan jos on sairaus, johon joutuu syömään lääkkeitä. Miehet saa kyllä olla vaikka millaisia möllyköitä, heiltä ei vaadita hoikkuutta eikä paljon muutakaan. Onko naisen elämän tarkoitus siis vain miellyttää miestä ja saada tällä keinoin paras satimeen... Voi pyhä yksinkertaisuus, millaisia naisia tästä mailmasta vielä löytyy! Onkohan katsottu liikaa kauniita ja rohkeita vaiko luettu höpö-naistenlehtiä...
Kuka teitä löllöjä vanhoja valaita haluaa nussia? Ettehän tekään katsele kaljamahaisten äijien perään?
Mitäpä jos tunkisit ne tekosyyt perseeseen ja laihduttaisit sen 20 kg pois, heti. Takaan, että kiinnostun.
olin silloin nuori yh-äiti, ja noin -15 kg nykyolemuksestani, mutta silloinkin hieman ylipainoinen. Mies ihastui muhun ensinäkemältä, ja mitä tutummaksi tulimme, sen vakuuttuneemmiksi tulimme, että olemme kuin luodut toisillemme. Vaikka olenkin pyöreä-lihava, olen monen miehen mielestä kauniskasvoinen, sympaattinen, mukava ja huumorintajuinen. Koskaan ei ole ollut ongelma löytää seuraa, jopa hoikemmat/laihat ystävät ovat olleet yllättyneitä kuinka komeita uroita ympärilläni on pyörinyt. Pitkä onnellinen suhde tämän nykyisen miehen kanssa, liuta yhteisiä lapsia, eikä kiloni ole koskaan olleet onnen esteenä mitenkään. Mieheni on normaalivartaloinen (lihaksikas, kun harrastaa liikuntaa), komea, korkeasti koulutettu ja ihana. t. onni ei ole kiloista kiinni
Ja sitten kun se jättää sut ja läskisi, niin siinähän olet. Termi "Fat First Wife" ei ole tuulesta temmattu.
Kuulehan, ei kaikki ole lihavia siksi että "syövät itsensä ylipainoisiksi". On olemassa monia sairauksia lääkityksineen, jotka aiheuttavat turvotusta sekä ylipainoa. Me ihmiset olemme erilaisia jo syntyessämme, tosilla on taipumus lihoa herkästi, toiset saavat syödä mitä vaan ja pysyvät hoikkina. Sitäpaitsi ihmisen sisin on eri asia kuin aivot, hyvin älykäskin ihminen voi olla sisimmältään kuin tyhjä kuori. Usein juuri nämä ihmiset, joilla itsellään ei ole minkäänlaisia paino-ongelmia, ovat neuvomassa pyöreämpiä ja tietävät parhaiten, miten pitäisi laihtua. Lisäksi he suhtautuvat "pyöreisiin" ihmisiin kuin nämä olisivat vajaaälyisiä. Ihmisen mitta ei kuitenkaan ole kiloissa tai muutenkaan ulkonäössä, vaan ihmisen arvo mitataan ihan eri asioiden perusteella. Muun muassa sen, miten hän suhtautuu toiseen ihmiseen ja kunnioittaa toisen elämää ja erilaisuutta.
Älä ota miestä joka haluaa sinut kiloistasi huolimatta. Ota mies joka haluaa sinut kilojesi takia!
mutta minulla on ystävä joka on 120kg ainakin ja 155 pitkä, mutta painosta huolimatta todella kaunis ja uskokaa tai älkää niin kun olemme baarissa niin miehet ovat hänen kimpussaan eikä minun, vaikka olen hoikka, urheilullinen ja ihan ok näköinen, että en usko painolla olevan paljokaan merkitystä parin valinnassa.