LIHAVA NAINEN! Mistä olet löytänyt miehesi???

Baarista minäkin löysin. Mieheni ei tosiasiassa pidä minua lihavana vaan normaalivartaloisena. On joskus ostanut minulle 38:n vaatteita, kun on kuvaillut kroppaani myyjälle. Olen numeroa 46 :D

Mun täytyy kyllä sanoa, että ylipaino on ongelma, yksiselitteisesti. Avovaimoni on lihonut parissa vuodessa niin että hänellä ei enää ole vyötäröä ja täytyy sanoa että sinne meni naisellisuus ja haluttavuus. En ole häntä jättämässä, mutta lihavuus vaikuttaa vähän samalla tavalla kuin jokin näkyvä ruumiinvamma. Sen kanssa voi kyllä elää, mutta mitään positiivista siinä ei ole.

Lihavuudessa vaan tuntuu olevan aivan liikaa itseaiheutettua ongelmaa. Se vaikuttaa myös arvostukseeni puolisoani kohtaan. Hän syö ahmien ja lihoo - enkä oikein pysty ymmärtämään sellaista. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2011 klo 21:47"]

Alkaa pian epätoivo iskeä... Olin nuorempana hoikka ja nätti ja kaikki miehet olivat kimpussani, ihan oikeasti! Sitten sairastuin lievään masennukseen ja tulin raskaaksi. Ja lihoin 35kg! Nyt lapsi 3v. ja edelleen ylipainoa 20kg. Nyt olen YH. Mutta siis.... Kukaan mies ei ole pyöreästä naisesta kiinnostunut! Baarissa kukaan ei katso päin jne., ei tuu jutteleen tai tarjoa drinkkiä. Minulla on kauniit hyvinistuvat nuorekkaat merkkivaatteet, kauniit meikit ja laitetut hiukset, sirot kasvot. Laitoin jopa nettitreffipalstalle ilmoituksen, mutta 99% miehistä hakee hoikkaa tai urheilullista naista... Mistä siis voi lihava nainen löytää miehen??? Olen akateemisesti koulutettu yliopistolla töissä oleva 33v. nainen joka varmaan on kilojensa kanssa yksin ikuisesti :(

[/quote]

LAIHDUTA. Ei se muuten tule onnistumaan. Toinen handicappi on toi yksinhuoltajuus.

[/quote]

Näinhä se on. Ulkonäön on oltava kunnossa kato tosta ennen jälkee kuvat http://pleieri.blogspot.com/2013/04/ulkonako.html ja mieti kummalla lookilla saadaan mies?

Sehän niin hullua onkin, että http://pleieri.blogspot.com/2013/05/ruma-lihava-nainen.html ton tapanen nainen voi saada miestä Suomessa!

Keskity lapseesi!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2011 klo 21:51"]

Se on ihan luontaista, etteivät miehet halua lihavaa naista.

Mikset pudota painoasi? Tarvitseko miehen heti? Mikset laihduta, keskity itseesi ja sitten olet taas se kaunis nainen, saat itse valita, kenen haluat?

[/quote]

TERVEHDYS.Olen ehkä "outo lintu", mutta minun silmäni lepäävät pyöreämmät muodot omaavissa naisissa. Siis lihavissa naisissa.Niin on aina ollut.Jos haluan katsella luurankoja, niin menen johonkin eläintieteelliseen museoon.Nykyajan "virallinen" naisihanne on jopa minusta sairas.Koska pidetään jotain käveleviä luurankoja "kauneuden ruumiillistumina".Anorexia nervosa tapaukset.Tuosta syystä moni kasvuikäinenkin alkaa laihduttamaan.Eli EI luurangoille.

Minä pidän kaltaisistasi naisista. Valehtelisin jos muuta väittäisin.

Toivon, että otat minuun yhteyttä alla olevaan sähköpostiini



terosluoto@gmail.com

Kuulostaa enemmän että esteenä miehen saamiselle on se että et itse pidä omasta olemuksestasi.

itsetunto kasvaa ja mies loytyy

Olin naimisissa 12 vuotta, olin silloinkin ylipainoinen. Ero tuli miehen alkoholiongelman vuoksi. 2,5 vuotta olin yksin, jonka jälkeen seurustelin vuoden todella laihan miehen kanssa ja siinä kävi niin, että tämä mies piiritti mua monta viikkoa, ennenkuin sai mut syttymään. Hakeutui baarissa mun seuraan, soitteli, lähetteli viestejä. Mua ei vaan alkuun sytyttäny...



Noh, siitäkin suhteesta tuli ero. 1v4kk sitten olin yhtenä kauniin kesäisenä ke-iltana terassilla. Sieltä löysin tämän nykyisen mieheni. Tuolloin painoa mulla oli n. 95 kg. Heti rakastuttiin toisiimme. Nykyisin olemme kihloissa ja asumme yhdessä.



Mies on aina ollut urheilullinen, mutta kiloja hänellekin kertyi viime syksyn ja kevään aikana. Kesä meni vielä grillatessa, mutta syksyn tullen ajatus laihduttamisesta kypsyi molempien päässä. Yhtenä aamuna mä vaan ilmoitin, että alan laihduttamaan. Tuosta aamusta on nyt 9 vk aikaa, kiloja on tippunut lähes 18. Tällä hetkellä painan 84 kg ja tästä on edelleen suunta alaspäin.



Mies rakastui luonteeseeni, ei kiloihini. Näin se onni voi potkia läskiäkin :)



Tsemppiä, kyllä se mies vielä löytyy

mutta tiedän miehiä, jotka nimenomaan etsivät pyöreää naista.

Mielestäni lihavuus ei ole se juttu. Voihan nainen olla kaunis vaikka onkin lihava.

Joskus ihmettelen miksi naiset eivät käy vaikka lätkämatseissa tai autotarvikemyymälöissä tms jossa niitä yksinäisiä miehiä vilisee. Yksi tuttu mies löysi vaimonsa työväenopiston neulekerhosta. Sanoin hänelle että se on paikka jossa 50% naisista on sinkkuja ja hän päätti kokeilla vinkkiäni.

Löysin ensimmäisen mieheni uskokaa tai älkää mtv3:n chatistä(s.899). Tutustuimme: en nyt muista koska. Tapasimme kasvotusten joulu-tammikuussa 2007-2008. Aloimme seurustelemaan 22.02.2008,menimme kihloihin 29.02.2008 ja muutimme yhteen 18.03.2008. Suunnittelimme häitä joita olisi ollut tarkoitus viettää 29.02.2012. Erosimme syyskuun alussa 2009. Syy oli toinen nainen/varasijalla oleminen. Minussa ei olut mitään vikaa,vaan miehessä.



1-vuoden sinkkuilun jälkeen löysin toisen miehen.



Toinen mies löytyi netistä(www.sinkkutreffit.fi:stä). Tutustuimme siellä lokakuussa 2010. Tapasimme kasvotusten 10.12.2010. Aloimme seurustelemaan 12.12.2010. Erosimme kesäkuussa 2011. Syy toinen nainen. Minussa ei ollut edelleenkään mitään vikaa.



1 viikon sinkkuilun jälkeen tapasin kolmannen miehen.



Kolmas mies löytyi myös netistä(sivustoa en kerro). Oikeastaan juttelin yhden miehen kanssa ja kysyin siltä,onko hänellä minulle ketään. Mies sanoi,että on. Juttelimme nykyisen miesystäväni kanssa messengerissä ja sain kuulla,että he olivat kavereita keskenään. Tutustuminen 15.06.2011 tapaaminen kasvotusten 30.06.2011 ja seurustelu 08.07.2011. Yhdessä olemme olleet kohta 5kk.



Lisäkysymyksiä tms.. saa esittää s-postilla: wwhiteangel4@gmail.com

vakuutelleet, että pullukat viedään ekana.

mulla ei ainakaan ole koskaan ollut miehensaanti kiloista kiinni. reilusti ylipainoa, mutta muuten hyvännäköinen, fiksu, hauska, persoonallinen, rehellinen, hyvinkoulutettu ja -toimeentuleva, joten voin vapaasti valita mieheni :D

Tapasimme kasvotusten joulu-tammikuussa 2007-2008. Aloimme seurustelemaan 22.02.2008,menimme kihloihin 29.02.2008 ja muutimme yhteen 18.03.2008. ... Toinen mies löytyi netistä... Tutustuimme siellä lokakuussa 2010. Tapasimme kasvotusten 10.12.2010. Aloimme seurustelemaan 12.12.2010. ... Kolmas mies löytyi myös netistä Tutustuminen 15.06.2011 tapaaminen kasvotusten 30.06.2011 ja seurustelu 08.07.2011.

Mikä ihmeen juttu tää on, "tapaaminen, tutustuminen, seurusteleminen"... Siis oletko jokaiselta kysynyt, että "alaksää olemaan mun kanssa", eikö suhde nyt luontevammin vain mene seurusteluun, jos niikseen tulee, ilman mitään tarkkoja päivämääriä?? Ei ainakaan omassa tuttavapiirissäni sitten yläasteen jälkeen...

mieheni on ulkomaalainen ja rakastaa lihavaa suomalaista naista.

Eihän niillä kiloilla pitänyt olla mitään merkitystä? ;)

minäkin kaipaan seuraa.

olen mies 50 v eli vasta vauva-iässä. kaikenlaista kasvuvaraa ehkä on.

y11@pp.inet.fi

En tosin ole koskaan mikään ihan mielettömän massiivinen ollut mutta lyhyellä naisella 70 kg, kun se vielä kertyy kaljamahaksi eikä reheviksi tisseiksi ja lanteiksi oli omasta mielestäni ruma näky. Silti baareissa miehiä riitti juttelemaan ja vonkaamaan.



Nyt olen hoikka ja miehet ei oikein lähesty minua enää. Luulen että näytin jotenkin rennommalta, vaarattomammalta ja vähemmän vaativalta ylipainoisena, ja sellaiselta jolta ehkä saa helpommin. Nyt saatan näyttää helposti kuulemma nirsolta ja vaativalta eikä mua uskalla lähestyä.