Siis MÄ EN KESTÄ...
Olen niin poikki ja olen alkanut sekoilla yöllä unissani. Lääkäri määräsi unilääkkeitä, eikä ymmärrä, etten voi käyttää niitä tässä tilanteessa, kun lapsemme on kovin sairas. Meidän terveyskeskuksessa hoidetaan oiretta ei sen syytä.... En saisi valittaa, koska monella on paljon sairaampiakin lapsia, mutta tässä tarinamme. Mitä mieltä olette?
Kun poikamme syntyi, niin kuin monella vauvalla, hänen lonkkansa jouduttiin tutkia huolellisesti ja ultraamaan. Säästyimme lastalta, mutta samalla havaittiin voimakas, pitkittynyt keltaisuus, jota selvitettiin useiden eri lääkäreiden tahoilta. Lopetin sen takia imettämisen, mikä auttoi asiaan, mutta vauvallemme puhkesi useita eri allergioita (mm. maito, muna ja soija). Niiden takia olemme juosseet prick -testeissä, allergiasairaalassa, yksityisellä lääkärillä jne. Kun allergia-asiat saatiin jotenkin kuriin, puhkesivat ensimmäiset hampaat ja pojallamme todettiin paha sammas). Taas olimme lääkärissä...
Kun ensimmäisen sammaksen aiheuttamasta syöttö-itku-ravarijaksosta selvittiin, meni noin viikko tai kaksi ja poikamme sairastui pahaan influenssaan. Nokka tuhisi, yskä oli kova ja yöt niin risaisia kuin olla ja voi. Kahden viikon köhimisen jälkeen nousi viideksi päiväksi kova kuume (pahimillaan 41 astetta) ja lopulta päädyimme Jorviin. Jorvissa todettiin, että pojan molemmat välikorvat ovat tulehtuneet ja kurkku punoittava. Antibioottikuurin alkuvaiheessa todettiin, ettei se tehoa. Olemme käyneet tällä viikolla ainakin kolme kertaa lääkärissä. Viimeiset yksitoista päivää olen kantanut lastamme päivät ja suuren osan öistä. Illat ovat huutoa ja aamuisin neljän/viiden aikoihin se alkaa taas. Loppu yön lapsi nukkuu sylissäni.
Välillä tuntuu, ettei kukaan tajua, kuinka poikki alan olla. Mies kylläkin autttaa, mutta hänen on käytävä täissä päivisin. Muutama läheinen on käynyt parina päivänä auttelemassa, mutta lapsoseni on juuri eroahdistuvaiheessa, eikä hyväksy kuin hetkeksi muun kuin äidin sylin. Väsyneenä ja kivuissaan, ei edes hetkeä mitään muuta kuin minut.
Sairastelua, lääkärissä ravaamista ja tutkimuksia on jatkunut jo kohta kahdeksan kuukauden ajan. Lapsemme on siin jo melkein kahdeksan kuinen ja syö pääasiassa korviketta. Välillä saan menemään perunaa, maissia ja possua sekä mustikkaa, mutta siinä kaikki. Heh, jopa Panadolin oraaliliuos aiheutti iho-oireita, samoin kuin antibiootti, (mutta mikä nyt ei aiheuttaisi....)
Ihan kuin hoitaisin hyvin vakavastikin sairasta lasta, kun lääkitsen hänet vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa, öisinkin. Ja eilen kaikenkukkuraksi todettiin (ilmeisesti kovan kuumeen aikaansaama) sammas. Lapsemme on siis entistä kiukkuisempi.
Olen päättänyt, että jaksan huomiseen. Olen itsekin korvatulehduksessa, enkä jaksa enää päivääkään pidemmälle, jos emme saa asianmuikaista hoitoa vauvallemme tai jos hän ei jo pian tervehdy. Menee jo rääkkäyksen puolelle, kun lapsi itkee yksitoista päivää putkeen. Itse asiassa, jos lääkäri sanoo, että katsotaan vielä pari päivää, niin minä lähden suoraan Jorviin. Lapsemme pääsee sinne vielä samalla lähetteellä kuin viime sunnuntaina.
Maaliskuisten pinosta, jos joku lukee tämän viestini, niin varmasti ymmärtää, miksi meistä ole kuulunut vähään aikaan. Palaan kyllä, kun taas pystyn. Nyt pääsin koneelle, kun mies sai ensimmäistä kertaa moneen viikkoon poikamme nukkumaan.
Äsh, lopetan. Ehkä kaikki tuntuu vaan nyt niin raskaalta, kun olen niin väsynyt.
- Ränkkä
Kommentit (29)
Koeta jaksaa, mutta vaadi myös oikeuksiasi - ja lapsen oikeuksia. Pitäähän jonkun voida jotain tehdä, ettei toista satu koko ajan!
Tsemppiä ja jaksamista!
Ihan kauhealtahan tuo kuulostaa! Voisitko mennä suoraan vaikka johonkin yksityiselle lääkärille? Ei minustakaan enää tarvi " odottaa ja katsoa" vielä muutamaa päivää. Tarpeeksi olette jo odottaneet. Kovasti voimia teille vanhemmille ja pienelle tuhisijalle, huomenna vaan vaikka sitten Jorviin jos ei muuta.
Kiitos viesteistä! Kävin äsken kävelyllä selvittelemässä päätäni. Vähän helpotti. Ainakin vei uupumukselta kärjen pois. (alakuloinen hymy).
Kävimme yksityslääkärillä tämän viimeisen sairauden alkupuolella, kun V:llä oli samaan aikaan voimakas allerginen reaktio soijasta. (Hyksissä sanoivat, että alkakaa vaan siirtyä Nutri Juniorista soijapohjaiseen korvikkeeseen, kun prick -testististä näyttäivät, että allergiat ovat väistymässä. Kuinkas ollakaan, päivän viiveellä V:n maha meni sekaisin ja kolmantena päivänä miehenalku oli ihan punainen korviaan myöten. Huutoahan siitä tuli ja menimme pikimmiten Mehiläiseen.) Eivät ne siellä osanneet auttaa sen enmpää, vaikka näkivät, että V on ihan flunssainen ja korvan sisäpintaa myöden punainen. Määräsivät vain Ataraxia, jota meillä oli jo ennestään.
No jos vaan pystyn, laitan huomenna viestiä siitä, mitä lääkärissä sanottiin (ainakin maalispinoon). Päätimme miehen kanssa jättää kipulääkkeet tästä illasta lähtien antamattta. Olemme nimittäin antaneey niitä sunnuntaista lähtien säännöllisesti. Katsomme nouseeko kuume enää ja yritämme arvioida, voiko olla mahdollista, että lääkkeet saavat pojan osaltaan niin kamalan ärtyisäksi. Nimittäin saattaa olla, että särkyläkkeetkin pistävät mahan sekaisin, koska mahan läysyys vaan jatkuu, vaikka antibiottti on jo loppu. Korkeintaan annamme supon, jos on ihan ihan pakko.
V nukkuu edelleen. Ihme. Voi toivottavasti olisi jo paranemisen merkki. Kävin äsken katsomassa. Oi voi. Olis pitänyt koputtaa puuta. Heräs.
Moikka
- Ränkkä
miten teillä hoidettiin korvatulehdusta? Meillä on 10kk tytöllä ollut neljä kertaa ja toissa viimeksi puhkaistiin ja imettii räät. Se auttoi heti ja tyttö parani...niin no kunnes taas tuli uusi alle 1kk sisään. Itkenyt ei neiti puhkaisuhetkellä. Puuduttivat ensin ja oli jo niin poikki.
V:llä ei ole sellainen pullottava korvatulehdus, joten sitä ei puhkaista. Lääkärin mukaan korvat ovat jo paranemaan päin, mutta eivät normaalit. Voi olla, että uudestaan alkanut nuha ja yskä yhdestettynä sammakseen pitää poikaa vielä kärttyisenä. Nytkin yskii ja kähii sängyssään. Jakso juoda 90 ml korviketta.
Nyt kun aloin purkautuu, niin huomasin, että tää onkin aika hyvä juttu. Mut tiedättekö, oon huomannu, ettei sitä apua aina saa, kun sitä eniten tarvii. Eilen kun olin tk:ssa purkashdin itkuun luukulla. Vastaanottohenkilä vaan totes, et " täs kyl menee aika kauan, kun täs on ainaski neljä ihmistä ennen teitä" . Nielin kyyneleeni ja pyysin vaan särkylääkettä omaan korvakipuuni. Ja mitä sukulaisiin ja ystäviin tulee.... Ne kyllä välittää, mutta tietävät yhtä hyyvin kuin minä, että V huutaa vaan entistä enemmän vieraan hoiteissa, kun on tosi kipeä.
Olen ollut ihmeissäni. Kun soitan Jorviin, ne sanoo " Et täällä on tosi kova ruuhka, mutta tulkaa ihmeessä jos siltä tuntuu" . Tk:ssa sanovat, että " Katsotaa nyt ensin, mitä täällä voidaan asialle tehdä" . Kävin sitten neuvolassa, että mihin ihmeessä nyt sitten menen, niin lähettivät vaan kiireenvilkkaa pois. (Neuvolaan ei saa mennä kuin terveen lapsen kanssa). Mutta oikeesti, enemmänhän niitä neuvoja kaipaa, kun on tosi raskasta ja vaikeaa.
Tänään kuulin pikku riikkisen nauruäänen V:ltä. Sitä ei oo kuulunut yli kolmeen viikkoon. Mut nyt poika kutsuu taas. Pitää mennä.
- Ränkkä
Täällä kanssa maalismamma toivottelee voimia ja jaksamista pienen potilaan kanssa. Ei varmasti ole helppoa tällä hetkellä mutta toivottavasti asiat selkiytyy ja poika paranee pian! Toivottavasti saat itse levättyä edes jossain välissä niin jaksat paremmin. Ainakin kuullosti siltä että kävelylenkki hieman piristi : )
Pakkohan niiden on sairaalassa jotain tehdä ja auttaa teitä! Vaatikaa vaan kunnon hoitoa ja neuvoja. Sitä vartenhan ne siellä on.
Mutta tuuhan kertomaan kuulumisiasi maalisten pinoon heti kun jaksat!
Kalamami ja Henri
Pari sanaa täältäkin vaikka en tiedä auttaako, ehkä edes vähän. " Kuulostat" kyllä tosi väsyneeltä, eikä ihme kun luki tuota teidän tilannetta. Täytyy myöntää, etten voi tietää miltä sinusta tuntuu. Sen lisäksi että olet itse tosi väsynyt niin varmasti vielä rankempaa on katsoa omaa lasta kipeänä ja kun on tunne ettei mitään voi tehdä auttaakseen pientä rakastaan. Toivotan vaan kovasti jaksamisvoimia sinulle ja toivon sekä uskon että V voi pian paremmin!!! Sano minun sanoneen niin vielä joku päivä kirjoitat maalispinoon kuinka arki taas rullaa ja V voi hyvin, usko pois.
Omista oikeuksistaan on varmasti rankkaa pitää kiinni ja taistella kun on itse ihan uupunut. Voisiko teillä läheiset auttaa sinua vaikka kotihommissa, kaupassa käynneissä ja sellaisissa?? On liikaa vaatia sinulta kaikkea kun on kipeä lapsi ja tuo oma väsymys.
Muuta en osaa sanoa kun nuo allergiahommatkin ja korvakierteet on itselle ihan utopiaa. Koitahan jaksaa ja tule maalispinoon sitten kun jaksat, siellä kyllä odotetaan:)
Täältä Nti Näpsä lähettää V:lle kovasti jaksamisia myös ja paranehan pian pikku ikätoveri!!
-maaliskuiset miuqu ja nti näpsä 7kk-
Ränkkä:
Kävimme yksityslääkärillä tämän viimeisen sairauden alkupuolella, kun V:llä oli samaan aikaan voimakas allerginen reaktio soijasta.Kuinkas ollakaan, päivän viiveellä V:n maha meni sekaisin ja kolmantena päivänä miehenalku oli ihan punainen korviaan myöten. Huutoahan siitä tuli ja menimme pikimmiten Mehiläiseen.) Eivät ne siellä osanneet auttaa sen enmpää, vaikka näkivät, että V on ihan flunssainen ja korvan sisäpintaa myöden punainen. Määräsivät vain Ataraxia, jota meillä oli jo ennestään.
V nukkuu edelleen. Ihme. Voi toivottavasti olisi jo paranemisen merkki. Kävin äsken katsomassa. Oi voi. Olis pitänyt koputtaa puuta. Heräs.
Moikka
- Ränkkä
Kovasti jaksamista ja myötätuntoa teille. Allergisen vauvan äitinä tiedän kyllä tuon loppuunpalamisen, vaikkei tämän vakavammasta sairaudesta ole kyse. Kun unenpuutteeseen lisätään huoli lapsesta, soppa on valmis.
Olettehan siirtyneet takaisin NutriJunioriin, kun soijakorvike ei sopinut? Ja on enemmän kuin tavallista, että vaikeasti allergisille aiheuttaa ongelmia nestemäiset kuumelääkkeet, ne kun sisältävät hyvin monenlaisia apuaineita, joista osa voi herkille aiheuttaa allergiaa. Teidän tapauksessanne vauvan voi olla parempi olla ilman särkylääkettä, mutta senhän te näette nyt kun vältätte muuta kuin suppoja (joille myöskin voi muuten allergisoitua, valitettavasti).
Jospa vauvan olo nyt helpottaisi ja pääsisitte itsekin lepäämään!
Jos et ole muuten vielä liittynyt, suosittelen lämpimästi liittymistä Yahoon allergialistalle, sieltä saa ihan korvaamatonta vertaistukea ja käytännön neuvoja ja tietoutta allergia-asioissa :)
Pitkästä aikaa tämäkin maalismamma on lukemassa viestejä ja vielä vaivautuu kirjoittamaankin! Kovasti eläydyin kuvaukseesi Ränkkä.
Meidän pikku-Piipaamme oli ensimmäisinä viikkoinaan (vaikka oltiin päästy sairaalasta jo erinomaisin paperein kotiutumaan) tosi sairas, muutimme parin päivä kotonaolon jälkeen sairaalaan lähes kahdeksi viikoksi ja silloin tuntui et jos tää on tätä MITEN mä JAKSAN? Jus äsken, ennenkuin luin viestisi, muistelin miten silloin pohdin paniikissa onko elämässä ikinä enää rauhaa/aikaa/tilaa/ilmaa hengittää. Nyt kaikki on todella hyvin. P. nukkuu klo 20.30-6 ja päivät on helppoja.
Paljon voimia sulle äitiyden koettelemuksiin. Teet mielettömän tärkeää työtä lapsesi eteen. Ota vastaan kaikki apu mitä isältä, sukulaisilta ja ystäviltä voi saada. Tuo vaihe voi olla todella paha, eikä kukaan ympärillä tajua missä mennään ja kuinka väsynyt olet...
Laita vaikka omaisille linkki tähän keskusteluun jos et osaa/uskalla suoraan lähestyä avunpyynnöllä.
Kaikkea hyvää ja helpottuvaa arkea (joka IHAN VARMASTI on edessä) teidän perheelle!
Piipaapää
koko perheelle!!
Ihan kävin kyynelehtimään kirjoitustasi lukiessani!!!
Halausten kera toivottaa
Maalisäiti Tuulia ja Mimmi
yhden lapsen äiti, jonka lapsi jäi avioerossa isälle.Tyylinä teeskennellä nuorta tyttönaista.
Että miten joku kehtaa.. No, eipä siitä sen enenpää. Toivottavasti sinut ja typerät viestisi jätetään huomioimatta.
Ja koita jaksaa ränkkä! Voit olla ylpeä itsestäsi, kun olet jaksanut näin pitkään, vaikka olet tosi väsynyt! Kyllä teidän tilanne varmasti pian helpottaa! Älkää antako periksi!
osaa sinulle neuvoja antaa. Haluan vaan toivotella jaksamista ja V:lle paranemista!!! Tosi ikävä homma, että tuli noin rankat ajat. Onneksi ne joskus menee ohi ja jää muistoksi vain, vaikka nyt se ei taida paljoa lohduttaa.
Lupaa, ettet ota itseesi tuon seko xsxc:n kirjoitusta. Täytyy sanoa, että olet todella hehkee viisikymppiseksi :)
T.lappu & Santtu
uusi maalismamma toivottelee sinulle ja koko perheelle ihan hirveän paljon voimia ja jaksamista. Voi kun saisitte jonkun auttamaan / tilanteeseen löytyisi apua.
Äläkä missään nimessä välitä tuon xcsx:n kommentista. Herranen aika mitä kirjoittelee.
Isot haliterkut, Mini ja Mini-Aksu 25.3.
...hurjasti myötäelämistä ja voimasäteitä! Toivottavasti tänään kuuluu jo parempaa!!!
Ja jos ei muu auta, parkkeeraatte sinne Jorviin vaikka makuupussien kanssa ettekä lähde, ennen kuin apua tulee! On se p-le, että " hyvinvointivaltiossa" voidaan pallotella pientä vauvaa noin! Pistää kyllä vihaksi.
Ja lehtovi, hieno tuo viimeinen kommenttisi ;-)
Koettakaa jaksaa!
TEL&Saana maaliksista
Muiden tavoin, todella paljon sinulle ja perheelle jaksamista. Ajattelen teitä, kuten monet muut maalisäidit, jos vaikka saisimme pieniä energia-aaltoja liikkeeseen. Saimmehan aikoinaan Veetin syntymänkin maalisäiti seurassa alkamaan!!!!
Toivottavasti esikoisesi jaksaa urhoollisesti tämän sairausvaiheen, jää varmaan väkisin pienemmälle huomiolle. Ainakin siinä voit saada sukulaisilta ja läheisiltä apua.
Olette mielessä.
mie ja Leo7kk
ehdotan, että mies jäisi pariksi päiväksi saikulle ja voisi autta öisin. Sinä sitten niiski öiski eristykseen (ihan vain kotona, jos mahdollista). Kyllä miehen pitää saada sairaslomaa siinäkin vaiheessa, jos itse olet kipeänä ja lapselle ei ole hoitajaa ja varsinkin jos lapsikin on kipeä. Väsymystä ei saa yhtään vähätellä, vaikka sitä ei sairaudeksi aina kokemukseni perusteella luetellakaan. Itse olen kärsinyt unihäiriöstä esikoisen jälkeen ja todella pitää tällaisessä vaiheessa saada äidin kierre poikki ja rauha niiden nukahtamislääkkeiden käyttöön pariksi päiväksi, ettei elimistö mene ihan sekaisin.
Lähetän hirmukasan sinne voimia!
Itse en olisi selvinnyt ilman mieheni tukea, vaikka pahalta tuntuu katsoa tämän viikon kyselyn (vauvan etusivulla) tulosta, että miten vähän lastenhoito yöllä on miesten harteilla. Sitä tosin ei saa tällaisissa tilanteissa itse tuijottaa...
Ensinnäkin en minä pahastu XCX.. (mikä lie nyt olikaan viestistä). Harmittaa vaan, että puolustin hänen sekoilujaan eräässä pinossa. =) En tosiaan ole viisikyppinen, eronnut naisihminen, vaan energinen, nuori, pian avioon astuva, kasvatusalaa opiskeleva nuori nainen.
Vlle nousi taas viime yönä kova kuume, kun jätimme särkylääkkeen pois. Lisäksi hän oli laikukas kauttaaltaan. Oikein väsyneenä ehdin jo panikoida, että kyseessä on aivokalvon tulehdus. Niimpä yön pikkutunteina päätimme, että aamulla lähdemme Jorviin.
Aamulla " heräsimme" kuudelta, koska V oli aika poikki. Herääminen tuntui kamalalta, mutta miehen kanssa yhdessä tuumin siitäkin selvittiin. Esikoinen laitettiin kaverille naapuriin ja sovittiin, että mummu hakee hänet koulusta.
Jorvissa otettiin tilanteemme vakavasti. Saturaatiot otettiin usemapaan kertaan, V sai hengittää höyryä, joho oli lisätty hengittämistä helpottavaa lääkettä ja kävimme keuhkoröntgenissä sekä labrassa. Höyryhengityksessä V kamppaili melkein henkensä edestä, joten verikokeessa ja keuhkoröntgenissä hän oli jo melkein unessa.
LOPPUTULOS on, että Vllä on kaiken kukkuraksi VAUVAROKKO. Lääkäri sanoi, että sairauden pitäisi olla jo voitopuolella, joten pääsimme kotiin. Kun olimme perillä Vllä oli taas 39 kuumetta. Lääkäri sanoi, että pahin kuumeilu olisi jo ohitse, mutta minä epäilen, että vielä kaksi päivää on edessä. Ainakin esikoisella vauvarokko kesti kolme päivää. (lLääkäri epäili, että edellinen kuumejakso oli nimenomaan rokkoa, mutta kukkua kanssa. Se johtui korvatulehduksesta ja tämä kuume on nyt vauvarokkon aiheuttamaa).
Vinkkejä oli monia. On meillä käynyt yksi sukulainen ja eräs minun kaverini. Ei siitä vaan ole ollut apua. Miehen kanssa vuorotellaan nukkumisen kanssa ja esikoinen lähti mummulaan nukkumaan pariksi yöksi. Allergialistalle liityin jokin aika sitten, mutta empä ole ehtinyt listaa seuraamaan. Lisäksi sitä lukiessa tuli sellainen fiilis, että kaikkiallla vaanii allergeeneja.
Kiitos vielä kaikille. Veeti joutuu vielä sairastamaan ainakin pari päivää. Itse olen tullut entistä kipeämmäksi, mutta ei se haittaa, kunhan V saadaan kuntoon!
- Ränkkä
Jo on ollut rankkaa!!! Toivottavasti V saa pian apua ja kaikkien elämä helpottuu. Kuulosti kyllä iahn kamalalta tuo kertomasti, että pian kaksi viikkoa putkeen on itkenyt kipuitkua, eikä mikään auta. En osaa auttaa muutakuin toivomalla todella paljon jaksamista ja tervehtymistä sekä pojalle että äitille!!!