Oikeastiko vanhempainilloissa kulutetaan aikaa esittäytymisiin?

minua kiinnostaa kenen seurassa lapseni koulupäivän viettää ja minua kiinnostaa tuntea lapseni kaverit ja heidän vanhempansa. Mutta minua ei kiinnosta vanhempainiltojen esittelykierrokset.

Ja minä koen tärkeäksi, että saan esitellä itseni lasteni luokkakavereiden vanhemmille, että he tietävät, että olen XXXXXX.n äiti. Miten he muuten voisivat tietää, että juuri XXXX on tyttöni.

Totta kai pitää esitellä ja etukäteen voi tosiaan ottaa selville luokan oppilaiden nimet ja vanhemmat niin on helpompi yhdistää siinä esittelykierroksella.

kuka muistaa esittelykierroksen jälkeen kuka oli kenenkin äiti kun kukaan ei muista edes toisten lasten nimiä...saati mammuleiden :D ....eikä sen tilaisuuden tarkoitus tosiaan ole mikään tutustumisiltama ollakaan!

kun todellisuudessa kukaan ei sen jälkeen muista niitä nimiä :D

olen Maija Piiperö, Anni Piiperön äiti. Se on teidän häpeänne jos ette muista, kuka minä olen.

Open tiesin entuudestaan ja käytännöt, koska samassa koulussa on isompiakin lapsia.

Juuri siksi, että nämä vanhempainillat kokemuksesta aina venyy jonkun innokkaan äidin takia, joka haluaa esittelyn ja kertoo sitten itse kaikkein pisimpään omasta lapsesta.



Vain kerran on ollut sellainen vanhempainilta, ettei sieltä löytynyt tällaista yli-innokasta äitiä. Meillä ei opettajat ole koskaan ehdottaneet näitä tutustumiskierroksia. Se on aina joku äiti, joka kiekaisee, että voitaisko kertoa nimet ja kenen äiti/isä on, että osaisi sitten yhdistää nimetä. Ja AINA juuri tämä mamma sitten alkaa kertoa piltistään, kuinka se on leikkisä ja erikoinen ja hieno ja parempi kuin muut.

Moni kirjoittaa, ettei tarvitse esittelykierroksia, koska tuntee kavereiden vanhemmat muutenkin? Saanko kysyä, että miten? Päiväkotiaikaan tämän ymmärrän, kun muihin vanhempiin törmäsi aamuin illoin lasta vietäessä ja haettaessa. Samoin ymmärrän, jos joku kavereista (kouluiässä) asuu sen verran kauempana, että vanhempien täytyy kuskata lapsi toisen luo kylään. Mutta entä ne uudet koulusta saadut kaverit, jotka asuvat sen verran lähellä että osaavat kulkea itsenäisesti? Miten te näissä tilanteissa opitte tuntemaan ko. lapsen vanhemmat? Juuri näitä uusia kaverisuhteita ajatellen esittelykierros vanhempainillassa on mielestäni tosi hyvä juttu, sillä saattaahan olla, että Mikko on ehtinyt käydä meillä jo muutaman kerran leikkimässä, joten on erittäin mukava saada tietää kuka on Mikon äiti/isä. Vai pitäisikö mieluummin tilaisuuden jälkeen käydä kättelemässä jokainen vanhempi erikseen läpi ja toivoa, että Mikon vanhemmat osuvat kohdalle?

Ja minä koen tärkeäksi, että saan esitellä itseni lasteni luokkakavereiden vanhemmille, että he tietävät, että olen XXXXXX.n äiti. Miten he muuten voisivat tietää, että juuri XXXX on tyttöni.

Totta kai pitää esitellä ja etukäteen voi tosiaan ottaa selville luokan oppilaiden nimet ja vanhemmat niin on helpompi yhdistää siinä esittelykierroksella.

kuka muistaa esittelykierroksen jälkeen kuka oli kenenkin äiti kun kukaan ei muista edes toisten lasten nimiä...saati mammuleiden :D ....eikä sen tilaisuuden tarkoitus tosiaan ole mikään tutustumisiltama ollakaan!

Aika mustavalkoinen ajattelumaailma....

Sekö, että se opettaja osaa yhdistää luokan kauhukakaran ja vanhemman? Kun katselee alemman sosiaaliluokan käytöstä (ei esittäydytä, ei tervehditä, ei saada edes lippistä päästä pois luokassa) niin ei ihme, että opettajat ovat vaikeuksissa yrittäessään kasvattaa lapsille hyviä käytöstapoja.

En ole koskaan kuullutkaan mistään tutustumisleikeistä vanhempainillassa.

Myöskin sosiaaliluokat ovat aika vieras ajatus, kun itse olen ollut ihan hyvässä sovussa kaikkien mahdollisten pienen kirkonkylän "sosiaaliluokkien" edustajien kanssa samassa luokassa. Kas kun sattui samaan niin kunnanjohtajan, varakkaimman kauppiaan ja sitten sellaisten "tavallisten" (lue= alempaan kastiin kuuluvien sosiaalitoimiston asiakkaiden) lapset.

Jos joskus koululuokassa kävisit, sinulle voisi yllätys tulla, kun "ylempään sosiaaliluokkaan" kuuluvien vanhempien lapset ovat olevinaan yhteiskunnan ulkopuolella eikä heidän tarvitse noudattaa tavallisen rahvaan tapaan sääntöjä, kuten (kalliin ulkomailta ostetun merkki-)lippiksen pois ottamista tunnilla.

Tämä voi olla aika lähellä, että opettajakin haluaa tutustua oppilaidensa vanhempiin sen verran, että osaisi yhdistää ulkonäön ja nimen (ja äänen). Eihän ainakaan yläasteen opettajat muuten tutustu vanhempiin sen tarkemmin ja vähemmän aikaa menee yleiseen esittelykierrokseen kuin jokaisen henk.koht. esittelyyn.

Jos sinua ei kiinnosta Veikon vanhemmat vaan sen Matin, jonka luo oma lapsi sanoo menevänsä koulun jälkeen, niin ei siinä voi valita ettei kaikki vanhemmat esittäydy vaan ne, jotka sinua kiinnostavat.

Ei siellä aleta erittelemään vanhempia sen mukaan, kenestä ei haluta tietää tai kuka olisi se, jonka "kaveriksi" kaikki haluaa.

Moni kirjoittaa, ettei tarvitse esittelykierroksia, koska tuntee kavereiden vanhemmat muutenkin? Saanko kysyä, että miten? Päiväkotiaikaan tämän ymmärrän, kun muihin vanhempiin törmäsi aamuin illoin lasta vietäessä ja haettaessa. Samoin ymmärrän, jos joku kavereista (kouluiässä) asuu sen verran kauempana, että vanhempien täytyy kuskata lapsi toisen luo kylään. Mutta entä ne uudet koulusta saadut kaverit, jotka asuvat sen verran lähellä että osaavat kulkea itsenäisesti? Miten te näissä tilanteissa opitte tuntemaan ko. lapsen vanhemmat? Juuri näitä uusia kaverisuhteita ajatellen esittelykierros vanhempainillassa on mielestäni tosi hyvä juttu, sillä saattaahan olla, että Mikko on ehtinyt käydä meillä jo muutaman kerran leikkimässä, joten on erittäin mukava saada tietää kuka on Mikon äiti/isä. Vai pitäisikö mieluummin tilaisuuden jälkeen käydä kättelemässä jokainen vanhempi erikseen läpi ja toivoa, että Mikon vanhemmat osuvat kohdalle?

leikkimässä ekaa kertaa niin, että me vanhemmat emme olisi olleet tekemisissä.

Asia on hoitunut niin, että jos on tullut joku uusi tuttu ekaluokalla, on lapset sopineet kyläilystä ja on vaihtaneet puhelinnumeroita. Sen jälkeen on voitu soittaa ja kysyä, sopiiko kyläily.

En todellakaan olisi ikinä päästänyt lastani "jonkun mikon" luo, ketä en tunne kylään. Yleensä olen ollut eka kertaa saattamassa ja tutustunut siinä samalla äitiin.

En ole kyllä koskaan kuullut ennen, että jossain kävisi lapsia kylässä ja omat lapset kävisi jossain niin, että heidän vanhempansa näkisi eka kertaa vanhempainillan esittelykierroksella.

"hei minä olen minna, mun mikko on kai teillä kulkenut kylässä jo puoli vuotta, oletkos sinä siis oton äiti"

Moni kirjoittaa, ettei tarvitse esittelykierroksia, koska tuntee kavereiden vanhemmat muutenkin? Saanko kysyä, että miten? Päiväkotiaikaan tämän ymmärrän, kun muihin vanhempiin törmäsi aamuin illoin lasta vietäessä ja haettaessa. Samoin ymmärrän, jos joku kavereista (kouluiässä) asuu sen verran kauempana, että vanhempien täytyy kuskata lapsi toisen luo kylään. Mutta entä ne uudet koulusta saadut kaverit, jotka asuvat sen verran lähellä että osaavat kulkea itsenäisesti? Miten te näissä tilanteissa opitte tuntemaan ko. lapsen vanhemmat? Juuri näitä uusia kaverisuhteita ajatellen esittelykierros vanhempainillassa on mielestäni tosi hyvä juttu, sillä saattaahan olla, että Mikko on ehtinyt käydä meillä jo muutaman kerran leikkimässä, joten on erittäin mukava saada tietää kuka on Mikon äiti/isä. Vai pitäisikö mieluummin tilaisuuden jälkeen käydä kättelemässä jokainen vanhempi erikseen läpi ja toivoa, että Mikon vanhemmat osuvat kohdalle?

helpotuksesta, että lapsi on pienessä kyläkoulussa. Luokalla kahdeksan oppilasta ja kaikki oppilaat tiedetään ja vanhemmatkin vähintään ulkonäöltä.



En edes muista ollaanko esittäydytty vanhempainillassa, luultavasti ollaan. Tuskin kotonakaan olisi ollut juuri silloin jotain niin tärkeää etteikö esittelykierrosta olisi voinut käydä läpi.



Toisilla on vaan niin vaikeaa kaikki. Kaikesta pitää vähän purnata, jopa siitä että joutuu paljastamaan kenen huonosti kasvatetun riiviön vanhempi on.

että näkee 'kuka kukin on'. Mutta ei ole järkeä esittäytyä joka ikinen kerta. Itseäni ärsyttää se, että vanhemmat jaetaan ryhmiin, joiden pitää keskustella siitä, mikä on päivähoidon/eskarin/koulun tehtävä ja mitä he niiltä odottavat. Sitten posket punaisena ollaan kuin koulun ryhmätyössä ja haetaan toistensa ja opettajien hyväksyntää.

Mun käymissä ei koskaan ja hyvä niin. Täysin turhaa ajan hukkaa sellainen. Useimmat tulevat sinne väsyneinä töiden jälkeen eikä tosiaan kiinnosta kuunnella mitään esittelyitä tai pahimmassa tapauksessa leikkiö jotain typeriä tutustumisleikkejä OKS! Onneks mun kokemissa vanhempainilloissa on keskitytty ihan vaan olennaiseen asiaan.

muuta autiolle saarelle ei alkeellisimpiakaan käytöstapoja,asut varmaan siellä kehäkolmosen sisäpuolella.

vie aikaa kun jokainen nousee eriksene pulpetista ja pulpetit pitää meteliä ja tuolit raapivat lattiaa. Monenkaan nimeä ei edes kuule kun se kuiskataan pikaisesti.

Minä en ainakaan omaa niin hyvää nimimuistia, että pystyisin kolmenkymmenen oudon ihmisen nimet painamaan mieleeni. Varsinkin kun suurin osa sen kuiskaa hiljaa tai hermostuksissaan livauttaa niin nopeaa, ettei saa selvää. Samaan aikaan edellisen sanoja tuli jyrää lattiaa pitkin. Kierros kestää ja kestää ja kestää.

Mitä siitä jää käteen? En ainakaan itse ole saanut mitään näistä esittelykierroksista, vaikka olen ollut varmaan parissakymmenessä vanhempainillalla elämäni aikana.

helpotuksesta, että lapsi on pienessä kyläkoulussa. Luokalla kahdeksan oppilasta ja kaikki oppilaat tiedetään ja vanhemmatkin vähintään ulkonäöltä. En edes muista ollaanko esittäydytty vanhempainillassa, luultavasti ollaan. Tuskin kotonakaan olisi ollut juuri silloin jotain niin tärkeää etteikö esittelykierrosta olisi voinut käydä läpi. Toisilla on vaan niin vaikeaa kaikki. Kaikesta pitää vähän purnata, jopa siitä että joutuu paljastamaan kenen huonosti kasvatetun riiviön vanhempi on.

yritti meille tosiaan tulla lapsia, joita en tuntenut. He vain sanoivat, että kyllä äiti antoi luvan ja saan tulla ja syödä teillä ja saan olla iltaan asti. Ei harmainta aavistusta, kuka heidän äitinsä oli.

Eli se olit sinä. Et välitä opetella tuntemaan vanhempia vaan päästät lapsesi heidän luokseen kylään, vaikka et tiedä, missä lapsesi on.

Minä olen pyöräyttänyt nämä Mikot kotiin ja antanut puhelinnumeroni lapulle ja käskenyt soittaa, että sovitaan yhdessä, koska meille voi tulla. Yleensä te ette soita, koska ette halua tutustua meihin vanhempiin, ettekä välitä tietää, missä lapsenne on. Siinä ei paljon vanhempainiltojen esittelykierrokset auta jos et ole yhtään kiinnostunut, missä Mikkosi on kulkenut viimeiset kuukaudet kylässä.

Moni kirjoittaa, ettei tarvitse esittelykierroksia, koska tuntee kavereiden vanhemmat muutenkin? Saanko kysyä, että miten? Päiväkotiaikaan tämän ymmärrän, kun muihin vanhempiin törmäsi aamuin illoin lasta vietäessä ja haettaessa. Samoin ymmärrän, jos joku kavereista (kouluiässä) asuu sen verran kauempana, että vanhempien täytyy kuskata lapsi toisen luo kylään. Mutta entä ne uudet koulusta saadut kaverit, jotka asuvat sen verran lähellä että osaavat kulkea itsenäisesti? Miten te näissä tilanteissa opitte tuntemaan ko. lapsen vanhemmat? Juuri näitä uusia kaverisuhteita ajatellen esittelykierros vanhempainillassa on mielestäni tosi hyvä juttu, sillä saattaahan olla, että Mikko on ehtinyt käydä meillä jo muutaman kerran leikkimässä, joten on erittäin mukava saada tietää kuka on Mikon äiti/isä. Vai pitäisikö mieluummin tilaisuuden jälkeen käydä kättelemässä jokainen vanhempi erikseen läpi ja toivoa, että Mikon vanhemmat osuvat kohdalle?

Koulun illat vielä menee, mutta tarhassa pitää leikkiä jotain leikkejäkin..fuck fuck. Inhoan hääleikkejä, tutustumisleikkejä, opi luottamaan leikkejä..arghh..otsasuoni pullistuu

Haa, viimevuonna koulun vanhempainillassa piti osallistua johonkin scheisse intialaiseen silmäjumppaan, "ja voi että meillä oli nii-in hauskkaa"

Just shoot me!!

tätä ketjua. Eli näin järkyttävään asiaan omankin luokkani vanhempainillassa on jouduttu törmäämään. Esittelykierros kestää pisimmillään 5 minuuttia (siis oma nimi ja kenen vanhempi on, mikäli joku alkaa kertoa ummet ja lammet, opettaja voi puuttua siihen). Mukava kuulla, että joidenkin luokkien vanhempainilloissa on väkeä yli 30 henkeä. Omissa vanhempainilloissa porukkaa on ollut max. 20. Vaikea kuvitella, että jollekin tuo 5 min. on niin kallisarvoista, ettei sitä aikaa ehdi kuunnella. Mitä tulee siihen, että kierroksen jälkeen ei muista kuitenkaan kaikkien nimiä. Ei varmaankaan, mutta en usko, ettei yhtään nimeä jäisi mieleen.

Jos kyseessä on luentotyyppinen tilaisuus, jossa ei ole tarkoitus sen kummemmin neuvotella mistään tai etsiä ratkaisua johonkin ongelmaan, ei esittäytymistä tarvita. Jos taas on kyse selkeästi keskustelevasta ja vuorovaikutteisesta vaheimpainillasta, jossa vanhemmilta odotetaan oman mielipiteen ilmaisemista, omia ehdotuksia ja keskinäistä kommunikaatiota, on fiksua ja tarkoituksenmukaista esittäytyä LYHYESTI (= nimi ja lapsen nimi). Minä ainakin haluan vuorovaikutustilanteessa tietää, minkä nimiselle henkilölle sanani osoitan tai kuka minulle puhuu.

se mamma esiin, joka haluaa esitellä, että on Maija Menninkäisen äiti, voitaisko me kaikki esitellä itsemme nyt samalla kun olis niiiiiiiiin kiva saada tietää, kuka on kenenkin vanhempi.

Opettaja katsoo kelloaan ja huokaa ja vanhemmat alkaa vuorotellen nousta mutisemaan nimeään.

Kun on tarkoitus vain luennoida säännöt ja selittää käytännöt yms. Myöhemmin sitten on näitä vanhempainvartteja ja tapaamisia ja vanhempien yhteisjuttuja.

Ihan oikeasti, minä olen kuunnellut ne 30 nimeä ja yhtään ei jäänyt mieleen. Ja olen tuntenut myötähäpeää sitä mammaa kohtaan, koska kaikki mulkaisivat häntä todella tympääntyneinä. Eniten harmitti opettajan puolesta, joka oli valmistellut vanhempainillan ja kyseessä oli siis vain lyhyt tuokio, missä käytiin käytännön seikat lävitse ja muuttuneet luokat remontoidussa rakennuksessa yms.

Ja sielä kiekaisee mamma, että voitaisko me vähän tutustua toisiimme.

Me olisimme ehtineet tutustua ihan hyvin myöhemmin kun olisi ollut erilaisen vanhempainillan aika.

viiden äiti, joka on käynyt lukemattomia vanhempainiltoja

Jos kyseessä on luentotyyppinen tilaisuus, jossa ei ole tarkoitus sen kummemmin neuvotella mistään tai etsiä ratkaisua johonkin ongelmaan, ei esittäytymistä tarvita. Jos taas on kyse selkeästi keskustelevasta ja vuorovaikutteisesta vaheimpainillasta, jossa vanhemmilta odotetaan oman mielipiteen ilmaisemista, omia ehdotuksia ja keskinäistä kommunikaatiota, on fiksua ja tarkoituksenmukaista esittäytyä LYHYESTI (= nimi ja lapsen nimi). Minä ainakin haluan vuorovaikutustilanteessa tietää, minkä nimiselle henkilölle sanani osoitan tai kuka minulle puhuu.

vanhempainillassa esittäydyttiin ja järjestettiin luokan lapsille ja heidän perheilleen yhteinen ilta tutustumista varten. Tarjottavat nyyttikestiperiaatteella.



Perustelu tälle tutustumiselle oli erinomainen. On lasten etu että he tuntevat myös vanhempia ja päinvastoin. Viimeistään siinä iässä kun alkavat viettää aikaa enemmän "ostareilla" yms. on hyvä että on paljon aikuisia jotka tuntee lapset. Estää tyhmää käyttäytymistä. Siis ennaltaehkäisevä merkitys ja kylä kasvattaa periaate.



Tulee aika jolloin lapset vierailee toistensa luona ja jopa yökyläilee. Vierailut on helpompi järjestää tuttujen kesken ja sopia asioista.



Tukee sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyteen kasvamista. Toki ne erakkotyypit on oma lukunsa ja heitähän ei niissä vanhempainilloissa näy eikä niitäkään joiden lapset ovat pahimpia häiriköitä.

pidettiin jo kutosen keväällä. Tytön luokkaan tuli vanhoja tuttuja vain 4. 23 muuta lasta oli ihan outoja.

Ala-asteella ekaluokan vanhempainilta oli aiemmin kuin kuvat oli otettu ja olin ehtnyt udella lapselta, kuka on kukakin.

Usko tai älä, mutta aina kun uusi ekaluokkalaiseni aloitti koulun, keskityin ihan muihin asioihin kuin ensimäisenä kyselemällä, ketä muita sinun luokallasi on. Sitten pikkuhiljaa kaverisuhteet syveni ja oli aika tutustua kavereiden vanhempiin eri tavalla.

kenen kanssa kukakin päivänsä viettää... Kyllä minä olen heti ekaluokan aluksi kysellyt lapselta, keitä luokalla on (sekä tyttöjen että poikien nimet, riippumatta oman lapseni sukupuolesta). Viimeistään luokkakuvasta katsotaan yhdessä, kuka on kukakin, jos lapsi ei heti alkusyksystä vielä ole muistanut kaikkien nimiä. Ja kun lapsi haluaa mennä Matiaksen luokse leikkimään tai Aliisa haluaa tulla meille, on kiva kun tietää edes suunnilleen, minkänäköisen ihmisen kanssa tuosta vierailusta sovitaan tai minkänimiseen äitiin/isään otetaan yhteyttä.

Mutta ainahan noita outoja vanhempiakin joukkoon mahtuu, joita ei kiinnosta mitä ja kenen kanssa lapsi puuhaa. Kyllä se sinun lapsesi kuitenkin sen Maijunkin kanssa istuu samassa luokassa monta tuntia päivässä... Onneksi omien lasteni koulu- ja päiväkotikavereilla ei ole noin välinpitämättömiä vanhempia, vaan reippaasti tervehditään ja mutinoitta esittäydytään, kun se on tarpeen.

jos en tiedä kuka on Maiju hirveesti kiinostaa kuka on Maijun äiti