Lue keskustelun säännöt.
äiti hoitaa lapsensa missä tilassa tahansa -näin yhteiskunta olettaa
25.08.2011 |
Oon sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja uupumukseen, vauva 9kk. Tällä hetkellä lääkitys on sellainen, etten jaksa tehdä juuri muuta
kuin nukkua. Odottelen pääsyä terapiaan.
Onneksi mulla on ihmisiä ympärillä, jotka pystyvät auttamaan lqpsenhoidossa. Jos näin ei olisi, en edes uskalla ajatella mitä olisi sattunut. Ilman tukiverkkoa masentunut äiti jää todella yksin ja yhteiskunta olettaa, että sairas äiti pystyy huolehtimaan lapsistaan. :( Eikö tälle asialle olisi jo Aki tehdä jotakin? Mieskin voi olla töistä pois vain palkattomana, jos äiti sairastuu. Meillä ei ainakaan vara sellaiseen.
Kommentit (231)
Siinä työmatkalla vain viedään se lapsi ensin kouluun.
Mikähän tässäkin on noin suunnattoman ylivoimaista tajuta...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jaksat pitkiä ja monimutkaisia sepustuksia kirjoittaa.
Mielenkiintoista keskustelua. En olisi ikinä voinut kuvitella, että äitien keskuudessa on näin julmia ihmisiä. Näitä juttuja lukiessa tulee mieleen, ettei ihmisillä ole oikeutta heikkouteen. Päättäköön luonto, ken selviää. Vahvat elävät, heikot kuolevat.
Masentuneisuus on todettu sairaudeksi. Kun ihminen on masentunut, hänen aivonsa ei toimi niinkuin normaalin ihmsen aivot toimivat. Masentuneisuus ei siis voi olla huuhaata, koska sille on tieteellinen perusta. Masentuneen ihmisen aivoista on löytynyt eroavaisuus terveen ihmisen aivoihin verrattuna. Kysymys ei siis ole "mammojen laiskottelusta", vaan ihan oikeasta sairaudesta.
En oleta, että yhteiskunta hoitaa kaiken. Tässä minunkin tapauksessa yhteiskunta ei ole hoitanut kaikkea vaan niinkuni jo totesin, minun "tukiverkko" on ollut apuna. Syön lääkkeitä, jotta aivoni alkaisi toimia taas niinkuin normaalin ihmisen aivot toimivat. Lääkkeet taas aiheuttavat alkuun kovaa huimausta, väsymystä ja on todella riski olla vauvan kanssa kahdestaan.
Tällä aloituksella oli tarkoitus osoittaa myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat ehkä samanlaisessa tilanteessa tai vielä pahemmassa tilanteessa kuin minä itse, mutta joilta puuttuu "tukiverkko" kokonaan. Ihmiset, jotka joutuvat esimerkikis tälläisissä lääkehuuruissaan hoitamaan lapsen yksinään, ovat todellakin sisukkaita sissejä, mutta samalla kuitenkin altistavat lapsensa vaaroille. Nukkuva äiti ei voi todellakaan olla varteenotettava hoitaja taaperoikäiselle, joka pahimmillaan syö kaikki sähköjohdot ja tunkee suuhunsa kaikki pienet esineet. Nämä lääkkeet nimittäin aiheuttavat nukahtelua.
Joku piti huostaanottoa keinona.
Olen surullinen että joku edes ehdottaa, että minun pitäisi antaa pois kallein aarteeni vain sen takia, että satun olemaan kipeänä. Onko keinot näin vähissä? Kysymys on kuitenkin sairaudesta, joka ei kestä ikuisesti. Itse ilman tukiverkkoa olisin hoitopaua tarvinnut ehkä vain viikon, jotta ehdin kunnolla tottua näihin läkkeisiin. Silti ihmiset pitävät minua "laiskana mammana" ja "yhteiskunnan elättinä". Olen käynyt töissä ja maksanut veroja. Minkä takia minä niitä veroja maksoin sitten?
Nyt todellakin suosittelisin muutamille ihmisille suun kiinni pitämistä. Tässä ollaan todella vakavien asioiden äärellä. Minulla on todellakin kaikki hyvin, koska olen saanut apua ja jo toipumaan päin. Kaikilla ei ole kuitenkaan näin. Joku yh-äiti saattaa jossain päin maailmaa miettiä, ettei ole enää mitään vaihtoehtoja. Olla vain äiti ja vauva joista kukaan ei välitä, ei edes yhteiskunta. Parempi mennä pois. ikuisiksi ajoiksi. Niinkin on käynyt :(
Ihmiset, yrittäkää ymmärtää. Yrittäkää!
kuten jo sanoin, olen toipumaan päin. Ja sängystä käsin kirjoittamiseen ei paljon vaadita. Harmi kun ihmiset osaa olla vaan tollasia julmia haukkoja :(
"Älä sairastu syöpään, varsinkaan jos olet nuori ja vieläpä äiti. Minä tein sen virheen, että sairastuin rintasyöpään 29-vuotiaana raskausviikolla 30 ja esikoinenkin oli vasta 1,5-vuotias. Mitkään tukitoimet eivät olleet varautuneet tällaiseen katastrofiin, ei Kelan eivätkä kunnan.
Vauvan synnyttyä ensimmäisten kuukausien ajan isovanhemmat asuivat meillä auttamassa. Nykyaikaiseen makuun ahdas asuminen alkoi kuitenkin ahdistaa, ja yritimme pärjätä omillamme. Vain sytostaattihoidon jälkeisinä pahimpina päivinä isovanhemmat kävivät apuna. Sytostaattihoitojen ja muiden sairaalakäyntien ajaksi sain kunnan ennaltaehkäisevästä perhetyöstä vauvalle hoitajan.
Joka kerta hoitajaa varatessani muistutettiin minua kuitenkin, että hoitajaa ei varmasti voida luvata. Kunnan yhdelle perhetyöntekijälle on paljon muitakin tarvitsijoita. Varmistus hoitajan tulosta saatiin vain muutamia päiviä ennen tarvetta. 200 kilometrin päässä asuvat isovanhemmat olivat koko ajan hälytysvalmiudessa, jos hoitajaa ei saataisikaan.
Kesän tullessa isompi poika muutti isovanhemmille, ja minä matkasin vauvan kanssa edestakaisin. Sairaalakäyntieni ajan vauvalla kävi hoitaja. Enempää apua en kehdannut pyytää. Loppukesästä, toistakymmentä sytostaattihoitoa myöhemmin, olin jo ihan lopussa. Taistelu syöpää vastaan oli välillä jopa epätoivoista.
Halusin pitää perheen yhdessä. Isovanhempien jatkuva läsnäolo alkoi ahdistaa, mutta muita apuja ei ollut tarpeeksi saatavilla. Välillä kehtasin pyytää kunnalta hoitajaa muutamaksi tunniksi, jotta saisin nukkua, mutta sekin apu meille nihkeästi suotiin.
Jouluun mennessä oli 22 sytostaattihoitoa takana, leikkaus tehty ja sädehoito aloitettu. Minä olin vakavasti masentunut. Tässä vaiheessa äitini soitti kunnalle ja vaati meille hoitajaa käymään useammin. Vastauksena oli, että lapset voidaan ottaa huostaan, jos emme millään pärjää. Olisiko se ollut oikea ratkaisu tilanteeseemme?
Hetken aikaa saimme hoitajan käymään melkein päivittäin muutamaksi tunniksi. Tämä apu oli kuitenkin liian vähäistä, joten järjestimme molemmat lapset hoitoon yksityiselle perhepäivähoitajalle, koska kunnalla ei ollut sopivaa hoitopaikkaa tarjota. Tässä vaiheessa kunnan perhetyöntekijä ilmoitti, että emme olleet enää oikeutettuja hoitajaan, koska lapset olivat päivähoidossa.
Meneillään oli pahin flunssakausi, ja pojat koko ajan kotona sairaina. Syöpähoitojen nurjertamana ja masentuneena hoidin sairaita lapsiani päivisin yksin. Ainoa sopiva vaihtoehto olisi kai ollut ottaa pankkilaina ja palkata yksityinen kodinhoitaja.
Eikö todellakaan yhteiskuntamme halua pitää huolta lapsista, joiden vanhempi sairastuu vakavasti? Eikö haluta pitää huolta nuorista ihmisistä, kun he sairastuvat? Eikö juuri heihin kannattaisi satsata, koska heistä moni selviää sairaudestaan ja palaa töihin? Miksi avunsaaminen on tehty niin hankalaksi?
Kaikesta on jäänyt suuri turvattomuuden tunne. Jos uudestaan sairastun, en voi luottaa ainakaan yhteiskunnan apuun siitä, että lapseni hoidettaisiin hyvin ja saisin riittävästi apua.
Nyt, pitkän toipumisen jälkeen, olen palaamassa töihin. Tarvitsemme edelleen apua lasten kanssa ja omaa lompakkoamme saamme raottaa ja reilusti, jotta apua saisimme. Toivon sydämestäni, että kukaan pienen lapsen vanhempi ei sairastuisi vakavasti, koska yhteiskuntamme ei ole valmis heitä tukemaan."
Lähde: Turun Sanomat 9.8 2011 02:31:38
Mutta silti ihmettelen tätä yhteiskunnan huutamista apuun.
Isovanhemmat auttoivat koko ajan. Apua sai, perhehoitajaa ja lapsille hoitajaa ja hoitopaikkakin tuli.
Syöpään sai kalliita hoitoja.
Entä jos olisi asunut maassa, missä kaikki pitää maksaa itse oikean kustannuksen mukaan. Hoidot ja hoitajat yms.
Nyt hänellä oli isovanhemmat ja hoitopaikkaa ja vauvalle hoitajaa yms.
Oliko kirjoittaja yh? Jos oli niin ymmärrän varsin hyvin, että ehdotettiin sijoituskotia vähäksi aikaa. Lapsille olisi voinut olla hyvä asua sijaiskodissa vakaissa olosuhteissa ja sieltä käydä äidin luona säännölisesti niin kauan, että äiti olisi ehtinyt kunnolla toipua.
Tämä kirjoittaja ei voi väittää, ettei olisi saanut mitään.
Ihan siinä missä muutkin. Masentuneisuus ei aiheuta esim käsien toimimattomuutta. Miks masentunut ihminen ei voisi kirjottaa tota? Monet taiteilijat tekee parhaimmat teoksensa juuri masentuneina. Mutta mistäs sinä idiootti sen tietäsit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hieman eri asia puhua viitsimisestä ja onnettomista nykijöistä kuin sairastuneista (masennuskin on sairaus).
kykyä kirjoittaa pitkästi ja monipuolisesti ongelmistaan.
Kun itse olen masentunut, siis vain tavallisesti masentunut/alakuloinen en jaksa edes ryhtyä ongelmiani ja suruani selostamaan vaan täälläkin enimmäkseen vaan luen kirjoituksia enkä vastaile mitään.
Eli pakko sanoa mutta nämä masentuneet vaikuttavat kyllä turhankin pirteiltä, joten en ymmärrä eikö sillä samalla energialla ja voimalla sen vauvankin hoitaisi kuin tänne kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos äiti on sairas eikä isä viitsi (raha on aina hyvä tekosyy), voi lapsen antaa pois. Yhteiskunta kyllä auttaa, jos isä ei sitä tee.
kirjoittaa niin voisitko vastata kysymykseen joka sinulle aikaisemmin esitettiin. Millaista apua kirjaimellisesti odotat? Sanoit aikaisemmin että et jaksa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kykyä kirjoittaa pitkästi ja monipuolisesti ongelmistaan.
Kun itse olen masentunut, siis vain tavallisesti masentunut/alakuloinen en jaksa edes ryhtyä ongelmiani ja suruani selostamaan vaan täälläkin enimmäkseen vaan luen kirjoituksia enkä vastaile mitään.
Eli pakko sanoa mutta nämä masentuneet vaikuttavat kyllä turhankin pirteiltä, joten en ymmärrä eikö sillä samalla energialla ja voimalla sen vauvankin hoitaisi kuin tänne kirjoittaa.
"kun itse olin masentuneena niin..." Tää on just tätä, että jos mä käyttäydyn ja tunnen näin, niin automaattisesti kaikki muutkin ihmiset on samanlaisia. Ei voida nähdä omaa napaa pidemmälle!
enkä usko, että olisin saanutkaan kun mun mielestä ne on olleet vain sellaisia masiksia ja alakuloisuutta. En ole kyllä jaksanut edes missään av.lla roikkua silloin, saati kirjoittaa sivutolkulla oireita omasta olosta ja vaahdota kun ei jaksa mitään ja kukaan ei auta.
Mutta ehkä oikea masennus antaa ihmiselle virtaa, vaikka mitään muuta ei pystykään tekemään kuin makoilemaan sängyllä ja surffailemaan.
kykyä kirjoittaa pitkästi ja monipuolisesti ongelmistaan.
Kun itse olen masentunut, siis vain tavallisesti masentunut/alakuloinen en jaksa edes ryhtyä ongelmiani ja suruani selostamaan vaan täälläkin enimmäkseen vaan luen kirjoituksia enkä vastaile mitään.
Eli pakko sanoa mutta nämä masentuneet vaikuttavat kyllä turhankin pirteiltä, joten en ymmärrä eikö sillä samalla energialla ja voimalla sen vauvankin hoitaisi kuin tänne kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kärsinyt synnytyksenjälkeisestä masennuksesta eli sairaudesta.. mutta silti hoitanut lapsen parhaan taitoni mukaan. Eikä siihen olisi voinut mitään pysyvää apua saadakaan, vaan tilanne korjasi itse itseään hitaasti.
MUTTA silloin kun iski äkillinen TAUTI, järkyttävä keuhkoputkentulehdus alle 3 kk vanhan vauvan äitinä, olin kyllä onnellinen että sain apua siihen arkeen sukulaisilta ja tuttavilta. Mieskin oli töistä muistaakseni pari päivää pois armeliaan työnantajan ohjeiden mukaisesti niin että tuntikirjanpitoon kirjattiin "lapsen olleen sairas" vaikka lapsi mitään sairas ollut vaan sen äiti.
Kyllä minua säälittää semmoinen perhe jossa hoitaja/huoltaja TILAPÄISESTI on niin kipeä ettei oikein pysty hoitamaan lastansa. Eniten kärsii vauvat ja lapset. Mutta siinä tilanteessa ei auta kuin pyytää.. pyytää naapuria, muinaista työkaveria, serkkua, kaimaa tai ketä vaan avuksi. Kukaan ei asu yhdessäkään Suomen kaupungeista yksin!
teidän vittuilut ja ottaa kaikki paska niskaan? Ja nyt kun jaksaakin vastata, ni ei voi olla sairas.
Ei hyvää päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suu supussa. Arvasin :)
Kaikki meni ihan hiljaseks, kun iskin faktat pöytään ton kodinhoitoavun suhteen.
Antaa olla. Mä oon huono äiti, kun en jaksa hoitaa lastani. Te kaikki muut ootte oikeessa. Onko nyt hyvä? Toivottavasti saitte tyydytyksen, koska loukkasitte mua todella.
Antaa olla. Mä oon huono äiti, kun en jaksa hoitaa lastani. Te kaikki muut ootte oikeessa. Onko nyt hyvä? Toivottavasti saitte tyydytyksen, koska loukkasitte mua todella.
apua sen yhteiskunnan olisi pitänyt maksamiesi verojen vastikkeeksi sinulle antaa.
Antaa olla. Mä oon huono äiti, kun en jaksa hoitaa lastani. Te kaikki muut ootte oikeessa. Onko nyt hyvä? Toivottavasti saitte tyydytyksen, koska loukkasitte mua todella.
apua sen yhteiskunnan olisi pitänyt maksamiesi verojen vastikkeeksi sinulle antaa.
nii.kuin jo sanoin, avauksella halusin osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan joilla ei sitä tukiverkkoa ole. En ole vaatinut itselleni apua, koska minulla on auttajat omasta takaa.
Miten se, että vaatii apua heikoille ihmisille, saa ihmisissä näin paljon aikaan vihaa ja katkeruutta ?
Ajatella, vastaamalla tähän viestiin kumosin masentuneisuuteni.
sinua kun olet masentunut.
Antaa olla. Mä oon huono äiti, kun en jaksa hoitaa lastani. Te kaikki muut ootte oikeessa. Onko nyt hyvä? Toivottavasti saitte tyydytyksen, koska loukkasitte mua todella.
apua sen yhteiskunnan olisi pitänyt maksamiesi verojen vastikkeeksi sinulle antaa.
nii.kuin jo sanoin, avauksella halusin osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan joilla ei sitä tukiverkkoa ole. En ole vaatinut itselleni apua, koska minulla on auttajat omasta takaa.
Miten se, että vaatii apua heikoille ihmisille, saa ihmisissä näin paljon aikaan vihaa ja katkeruutta ?
Ajatella, vastaamalla tähän viestiin kumosin masentuneisuuteni.
Kun se ei auta sen heikoimpia osapuolia. Ap
jaksat pitkiä ja monimutkaisia sepustuksia kirjoittaa.