Äiti myi antamani ristiäislahjan huutonetissä :(

Mitä jos lapsi sen kalliin teetetyn korun tahalleen rikkoisi tai hävittäisi?



Entä mikä on oikea tapa toimia, jos saa häälahjaksi Raili-tädin reumaisilla käsillään itse kutomansa 2m*3m-kokoisen hemmetin ruman uskonnolisaiheisen kuultokuvan, joka ei sovi oman eikä puolison makuun eikä kodin sisustukseen pätkääkään eikä ylimääräistä säilytystilaa ole?

koko vähän vaikuttaa sailytyksen helppouteen.

asia, jos lapsi rikkoo OMAN korunsa. tässä tapauksessa ymmärtääkseni ÄITI halusi päästä LAPSEN korusta eroon. Tuolla oli kans hirveä esimerkki, että toinen antaa kalliita merkkivaatteita ilmaiseksi käyttöön vähävaraiselle ja toinen myy ne saman tien kirpparilla! Olishan se omistajakin voinut ne myydä ja ottaa rahat itse, jos se olisi ollut hänen tarkoituksensa.

myyjä-äitylikös se siellä huutelee? AP paikalle, saadaan riita aikaseksi!

antaa omiansa pois, tottakai ne saa myydä! Ei niitä vaatteitakaan voi määräänsä enempää saada mahtumaan kaappeihin se saajakaan! Vai olisko sen myyjän pitäny antaa kirppisrahat tälle vaatteiden alkuperäiselle omistajalle?? Mitäs meni almujaan jakelemaan, eiks se ole hyvä, kun "vähävarainen" sai rahaa??

lahja on lapsen omaisuutta, äidillä ei ole siihen oikeutta! Äiti voi olla haltija, kunnes lapsi täyttää 18. Itse soittaisin poliisille, jos minun ostamaani lahjaa alkaisi kaupittelemaan joku muu, kuin tavaran omistaja.

Rohkaise mielesi, ap. Kerro, että olet nähnyt ilmoituksen ja korun. Sano, että otat sen takaisin, et halua että se myydään, koska olet sen teettänyt kaverisi lapselle. Jos kaveri alkaa nikotella, niin osta se häneltä. Muutaman vuoden kuluttua voit antaa sen hänen lapselleen (jolle se on tarkoitettu) synttärilahjaksi. Anna kaverin hävetä, ole itse asiallinen ja cool.

Olen ihan samaa mieltä. Tämä on viisas toimintalinja.

No teidän kannustuksen avulla rohkastuin =( ja kävin kertomassa oven takana, että tiedän että se koru on sama minkä olen antanut. Aluksi hän ihmetteli, mutta lopulta asenne kallistui siihen, että välimme menee aika varmaan poikki kohta. Ei suostunut vetämään myynti-ilmoitusta pois. Nyt kaduttaa.

koru pois ilman mitään selittelyjä. menet sisälle, sanot koru tänne ja lähdet. kaikenlaisia urpoja maa päällään kantaa, ei kannata vaivautua suurempiin kanssakäymisiin.

Eihän se ole hänen korunsa, vaan sen lapsen koru. Ap ei taida olla lapsen huoltaja vaan kummi. Ei hänellä silloin ole mitään päätäntävaltaa lapsen koruihin, ei vaikka olisi ne antanut.

Ja sanoisin, et voin säilyttää sitä *****:lle kun teille ei kerta mahdu säilöön.

Laki on myös kyllä aika yksiselitteinen näissä asioissa. Koru on lapsen ja äidillä ei ole oikeutta sitä myydä.

hakea antamaansa tavaraa takaisin. Ei vaikka kuinka tekis mieli. Koru on lapsen, ei antajan. Lapsen vanhemmat huolehtivat lapsen omaisuudesta, heitä taas valvoo maistraatti eikä lahjan antaja. Onhan se epistä, että vanhemmat voi myydä lapsen lahjan, mutta sellasta se vaan on. Voihan sitä toki tehdä ilmoituksen maistraattiin, mutta tuskin siellä asiasta kiinnostutaan, koska koru tuskin on niin mahdottoman arvokas että sen myymiseen tarvittaisiin maistraatin lupa.

Ja vielä huomauttaisin että jos taas hakee korun vaikka vaan säilytykseen voi itse joutua melkoiseen liemeen, sehän voidaan katsoa varkaudeksi. Ei toisten kodista haeta mitään noin vaan.

Teetetty uniikkikoru, korussa on värejä (ei siis pelkkää metallia), melko kallis, kuvallinen ilmoitus, samalla myyjällä myynnissä lastenvaatteita... Eikö kukaan sherlokki ole vielä löytänyt ja linkannut tätä ilmoitusta?

eikö sulla ole muuta tekemistä perjantai-iltana? Ja mitä luulet hyötyväsi, jos ilmoituksen löydät? :D

tässä. Tapasin tuon myyjä-äidin tänään yhteisen ystävämme juhlissa. Olin ajatellut ottaa asian esille, ja olin valmistellut puheenvuoroni huolella, jotta en saisi suurta konfliktia aikaan muiden läsnäollessa. Mutta kuinka ollakaan, tuo äiti otti minuun heti kontaktia, kun pääsin ovesta sisälle. Hän oli aivan hunajaa, ihan ylitsevuotavan ystävällinen ja kiva minua ja lapsiani kohtaan. Muut vieraat nyökkäilivät hyväksyvästi, kuinka avuliaasti hän hoiteli pienintäni kahvipöydässä, että sain juoda rauhassa.Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Enkä sitten yksinkertaisesti pystynyt avaamaan keskustelua korusta. Eikä olisi kyllä ollut tilaisuuttakaan, koska hän piti huolen, että emmem olleet kaksin kertaakaan. Inhoan nyt itseäni, kun olen niin lepsu. Soimatkaa, olkaa hyvä. Mutta en aio jättää asiaa tähän. Aion hankkia korun takaisin tai ainakin kertoa mitä mieltä olen hänen toiminnastaan.

Ja vielä, tuo kuvan koru ei ollut ihan sellainen, joka on kyseessä. :) Kiitos kaikille kommenteista, olen saanut niistä paljon vahvistusta itselleni. Ehken tästä lähin sulata ihan mitä vaan.

Olen jutellut sukulaisteni kanssa saatuani tästä ketjusta vahvistusta sille, että en ole vain ylireagoiva idiootti, joka ei ymmärrä, että tavaraa ei kannata haalia nurkkiin. Monet muutkin ovat huomanneet lahjaksi viemiensä tavaroiden hävinneen perheestä. Esimerkkeinä mainittakoon lasten polkupyörät, jotka mummo oli ostanut. Eniten ihmetytti isovaarin käsityönä tekemän lipaston totaalinen häviäminen. Siitä oli kysytty, ja äiti sanoi sen olevan "lainassa" hänen sisarellaan.



Siispä soitin ja kysyin suoraan, onko myynnissä oleva koru sama, minkä ostin. Äiti oli olevinaan ihan äimänä, eikä ollut tajuavinaan, mistä korusta puhun. Myynti-ilmoitus oli hävinnyt netistä jo aiemmin, ja ajattelin hänen ehkä lukeneen tätä palstaa ja tunteneen piston omassatunnossaan, vaikka ei ehkä tajunnut, että ketjussa kyse on juuri hänestä.



Äiti päivitteli, että muistan varmaan väärin, että olen juuri heidän lapselleen tuon korun ostanut, sukuun kun syntyi samoihin aikoihin useita vauvoja. No, itse tiedän kyllä, kenelle olen ostanut ja mitä. Puhelu päättyi, kun hänellä kiehui ruoka yli. Parin tunnin kuluttua tuli tekstari, kuinka minä olen vainoharhainen ja syytän häntä turhasta ja mustamaalaan koko suvulle, vaikka hän on aina auttamassa kaikkia sukulaisia kiireensä keskellä. Hän jopa vetosi siihen, että koska hänen oma perhetaustansa on rikkinäinen, niin meidän sukumme ei hyväksy häntä sen takia. Siksi haluaisin keksiä hänestä ikäviä asioita.



Huoh. Nyt harmittaa tosi paljon hänen miehensä takia. Hän varmaan häpeää meitä sukulaisiaan ihan hirveästi. Mutta olen tyytyväinen, että otin asian puheeksi, koska se pyöri koko ajan mielessäni. Eikä sen korun arvo enää minua hetkauta. Toivottavasti sai kunnolla rahaa ja voi hankkia lapsille jotain muuta kivaa.

kun hän on isompi. Sanot että ellet sinä myönnä sitä korujuttua niin sinä kerrot lapselle korusta.

tulokseen te sukulaisten kanssa tulitte tuosta lahja-asiasta. Minä ehdottaisin, että mitään arvokasta, ette enää vie ennen kuin lapset pystyvät pistämään hanttiin äidilleen ja pitämään huolen omista tavaroistaan.

emme ainakaan vie enää mitään yli 15 e maksavaa. Valitettavasti muut sukulaiset eivät halua uskoa miniästä mitään pahaa, vaan uskovat selitykset "lainatuista" huonekaluista ym. Muun muassa mummon ostama astiasto on kuulemma mennyt rikki, kun astiakaapin hylly romahti. Siksi kylässä käydessä meille tarjoillaan aina paperimukeista kahvia, jos sitä ylipäätään tarjotaan. Aika vaikea on minun uskoa tuollaista, mutta toivottavasti olen väärässä.

mitä touhua!

Ehti jo epäilemään tätä provoksi. Kunpa olisikin. En osannut edes kuvitella tällaista tilannetta tulevan kenellekään vastaan, joten provomielessä en olisi osannut keksiä. En tunne tuollaisia ihmisiä, joille lahjojejn myynti on arkipäivää, mutta hyvä huomata, että muitakin sellaisia on.

Ap.

myy, antaa ja rikkoo epämieluisia lahjoja. Eli kaikin konstein eroon hänen mielestään turhista tavaroista. Häidensä jälkeen jo seuraavana päivänä lähti lahjoja kiertoon jne.

kyllä oikea horrorminiä. Onneksi ei ole poikia, ettei tarvi pelätä tuollaista sukuun tulevan!

Oliks tää juttu nyt tässä, koru vedettiin pois myynnistä ja myyjä esittää tietämätöntä, ap nieli haukut ja nyt on välit katkolla? Vai onks mitää uutta?