Voisitteko rohkaista omia lapsianne ottamaan luokan hiljaisimmatkin huomioon?

- AP:n lasta ON kannustettu menemään mukaan ja olemaan rohkea.

- Lapsi varmasti ponnistelee itsekin tehdäkseen juuri näin

- Ei ole vaadittu, että muut muuttavat leikkejään, kunhan vain joskus rohkaisisivat lasta tulemaan mukaan. Se pieni juttu voi olla ratkaiseva rohkaisu

- Opettaja ja lasten vanhemmat voivat saada muut lapset huomaamaan tämän jutun, lapset eivät välttämättä ole niin empaattisia, että oma-aloitteisesti tajuaisivat tilanteen.

- Ujous ei ole sairaus eikä vika, mutta jos se rajoittaa elämää ja kaverien saanti, sille kannattaa tehdä jotain. Ujokin voi olla sosiaalinen.

- Vilkkaalle taas voi tehdä ihan hyvää pysähtyä miettimään muiden tilannetta ja sitä, miten voi auttaa.

SINÄ et ole osannut lainata kertaakaan oikein... Ihan aktiivissa.

asia on ihan päin vastoin. Ujot on usein empaattisia ja hyviä ystäviä. Eikä nimenomaan halua olla huomion keskipisteenä.

Voisiko opettajalta kysyä onko muilla luokilla ujoja ja rauhallisia leikkejä leikkiviä, joiden joukkoon tyttösi voisi usuttautua? Eihän välkkärikavereiden ole pakko olla omalta luokalta, ja alakoululaisilla ainakin ennen oli yhtenevät välituntiajat. Ei sun tyttö varmaan nauti niistä raisuista leikeistä sen enempää kuin raisut tytöt hiljaisista leikeistä. Ja jos sitä hyppistä ryhtyy hyppelemään joidenkin muiden kanssa, niin ehkäpä ne oman luokankin tytöt siitä innostuvat. Kurja tilanne kyllä kaikkinensa. Mutta koittaka löytää kaltaisensa ystävä lapselle, jotta hän voi tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on.

He ovat murrosikäsiä/esimurrosikäisiä. Ei sen ikäsiä enää voi pakottaa vapaa-ajalla (välitunti) tekemään tiettyä juttua. Huono käytös ja kiusaaminen eivät tietenkään ole sallittua.

Usein välitunnilla kannustetaan liikkumaan, juoksemaan, hyppimään, jotta taas jaksetaan se seuraava oppitunti olemaan aloillaan ja tekemään sitä hiljaista työtä.

Uskoisin, että ap:n lapsellekin pieni riehuminen ja voimistelu välitunnilla voisi tulla tarpeen. Liikkuuko lapsesi ollenkaan? Normaalin lapsen/nuoren kuuluu liikkua omatoimisesti.

Juuri teki kolmasluokkalaiseni tehtävää, jossa joku Liisi tai Lassi seisoi yksin pihalla. Siinä kysyttiin, että miksi se seisoo siellä yksin, ei lapseni sitä tiennyt. Sitten kysyttiin, että miltä se mahtaa tuntua - yhtä kysymysmerkkiä oli lapsi edelleen. Hän sitten sanoi, että varmaan se haluaa ajatella siellä itsekseen jotain omaa juttua, kun kerran on yksin.



Varmaankin aika keskivertotenava - itse eskarissa hyvinkin ujo - tämä minun lapseni.



Eli aika hankalaksi menee, jos kuvitellaan, että normaali ekaluokkalainen kulkisi siellä koulussa antennit pystyssä etsimässä onnettomia, kun ihan siinä omassakin päivässä on hänelle tarpeeksi: Osaako kellon, tajuaako mennä sisään kun se soi, saako kengät itse jalkaan, ettei vaan jää vessan lukkojen taa, saako viitattua oikeassa kohdassa, onko kirjat mukana jne.



KUN SE MAAILMA EI VAIN PYÖRI niiden ujojen ympärillä. Ihan jokaisella on omatkin haasteensa.

Edelleen peräisin teiltä niitä apuja, mikä on paras tapa puheliaan ja riehakkaankin lapsen lähestyä ujoa ja hiljaista. Jos toinen menee lähestymisyrityksistä aivan hepuliin?

Siskoni luokalla oli tällainen "hissukka" (vielä rumempi nimitys olisi vähis). Hänen äitinsä oli myös samaa tyyppiä, hiljainen, ehkä hieman mt-ongelmista kärsivä. Kannustimme kotona siskoani olemaan myös tämän tytön kaveri. Tyttö pääsi ekan kerran synttäreille, kun siskoni kutsui koko luokan tytöt. Tyttö oli "mukana" leikeissä eli roikkui mukana, ei varsinaisesti osallistunut. Mutta kun hänelle sanottiin "Liisa*, tule mukaan, voit olla hevosen taluttaja!", niin pyöri siinä ympärillä varsinaisesti ohjaamatta tai osallistumatta leikkiin. Yleisimmät leikit olivat mm. tallileikkiä mielikuvitushevosilla jne.

Yläasteella tyttö löysi isommassa koulussa hengenheimolaisiaan eli hiljaista ja vähän outoa porukkaa ja olivat välitunnit yhdessä. Varsinaista kiusaamista ei ollut, koska porukka oli sen verran iso. Outoina kyllä muut pitivät.

* nimi muutettu

Vika ei ole äidissä eikä lapsessa vaan niissä luokkakavereissa, joiden vanhemmat eivät ole ikinä opettaneet omaa lastaan ottamaan muita huomioon. Koulu on lapsen työpaikka, siellä tullaan kaikkien kanssa toimeen ja otetaan kaikki huomioon. Myös ne hiljaiset. Välitunti ei ole aikaa, jonka saa käyttää muiden eristämiseen, se pitäisi opettajankin tietää.

Sosiaaliset tilanteet ovat aina kaksi- tai monisuuntaisia! Kaikilla on vastuu, myös sinun lapsellasi. Miten lapsesi otti muita huomioon? Miten hän huomoi muita?

Ongelma on juurikin siinä, että sosiaalisesti aktiivisemmille ja taitavimmille lapsille laitetaan vastuu, paitsi omasta, myös muiden käytöksestä. Vastuu on kaikilla. Jos rohkeampi tulee vastaan ja kysyy mukaan, kyllä sen hiljaisemmankin pitää tulla hieman vastaan. Jos 10 kertaa toista kysyy ja ei saa mitään vastakaikua, niin kyllä silloin pieni lapsi (esim. 6-7-vuotias) saa jo lopettaa.

Rohkeiden lasten vanhemmilla on vastuu opettaa lapset huomioimaan toisensa ja ujojen lasten vanhemmilla on vastuu opettaa ja rohkaista lastaan toimimaan muiden kanssa. Ei vastuuta voi laittaa vain toisen ryhmän kontolle!

Onko lapsen isä ujo?

kysyä lapseltaan, jäikö koulussa/tarhassa joku yksin? Niin minäkin teen ja kannustan rohkeita lapsia ottamaan myös ujot huomioon. Lapsille pitää opettaa että vaikka jostain lapsesta ei pidäkään, niin ei sitä saa näyttää. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioitettavasti eikä kavereita tule laittaa mihinkään parhuusjärjestykseen.

kysyä lapseltaan, jäikö koulussa/tarhassa joku yksin? Niin minäkin teen ja kannustan rohkeita lapsia ottamaan myös ujot huomioon. Lapsille pitää opettaa että vaikka jostain lapsesta ei pidäkään, niin ei sitä saa näyttää. Jokainen ansaitsee tulla kohdelluksi kunnioitettavasti eikä kavereita tule laittaa mihinkään parhuusjärjestykseen.

Siirretäänpäs tilanne työpaikaille. Osaston naiset menevät aina yhdessä kahville ja syömään. Joka päivä samaan aikaan. Heille on muodostunut oma tiivis porukka. Näkevät myös työajan ulkopuolella. Mutta yksi (esim uudehko työntekijä) ei mahdu joukkoon. Häntä ei pyydetä mukaan syömään tai kahville.

Mitä tehdä? Mielipiteitä.

Meillä avokonttorissa nälkäisin nousee ylös ja sanoo "se olisi lounas" ja kaikki halukkaat lähtevät. Sama käy kahvin kanssa "se olisi lakisääteinen" ja sitten mennään kahville... Naisporukassa tämä ei toimi :(

Miten täällä on noin itsekkäitä AIKUISIA. Kyllä lapsia pitää opettaa huomioimaan muita.

.

.

.

Ja luonnollistahan se on, että vilkkaat ihmiset ottaa huomioon rauhallisemmat. Niillä vilkkailla on jo valmiiksi se sosiaalinen taito.

Itse olen ujo vieläkin ja rauhallinen.

Käsittämätöntä vastuun siirtämistä muille. Jos on nimetty ja nimeää itsensä ujoksi, niin ei tarvitse siis tehdä mitään?

voi luoja mietippä vähän. Siitä matikkanerosta voi tulla vaikka matikan ope ja sitten se opettaa muita jne. Hyödynnetään kaikki taitojamme. Jos ei ite osaa kasvattaa pottuja, voi ostaa jonkun kasvattajan potuja jne.

Mä uskon, että niille ujoille alkaa löytymään kavereita, jos ujojen lasten vanhemmat maksavat muille leikkiseurasta esim. 20e/tunti. Hoplopit, huvipuistot, leffat ja lahjat on ihan samaa juttua vähän verhoiltuna.

saa ihmiset näin raivoihinsa?



Minusta ap:n pyyntö on aivan asiallinen. Ei hän vaadi, että kaikkien on muututtava, vaan että lapsia voi kannustaa tutustumaan hiljaisiin ja ujoihinkin.



Mikä on minusta erittäin hyvä neuvo. Siitä hiljaisesta tytöstä saisi varmasti joku aivan ihanan ystävän, joka ei hylkää ystäväänsä aina, kun sattuu saamaan paremman kaverikutsun.



Kai sitä nyt nelosluokkalaiset jo leikkivät muutakin kuin remuleikkejä, joten jos kyse on ap:n lapsen kohdalla vain ujoudesta ja kömpelyydestä, on aika sydäntä särkevää lukea, että hänet dissataan leikeistä ulos, eikä kutsuta kavereille.



Ja kamalinta on, että sellaisesta puhuminen nostaa "aikuisten" naisten karvat noin pystyyn kuin tässä ketjussa on moni osoittanut.



Sympatiaa sinulle, ap. Itselläni on as-lapsi, joka on hiljainen ja omalaatuinen ja ikävä sanoa, että hänellä nyt ei ole varsinkaan mitään mahdollisuuksia... onneksi hän viihtyykin aika hyvin yksin, mutta sinun tyttärelläsi asioiden laita on varmaankin toisin.

ottamaan kaikki huomioon ja auttamaan muita. Eivät he silti väkisin ala sellaisen ihmisen ystäväksi jonka koko kehonkieli torjuu lähestymisyritykset. En itsekään ystävysty ylenpalttisen ujojen ihmisten kanssa vaikka otankin heidät huomioon ja aikani jaksan yrittää keskustelua (eli kysellä ja saada yhden sanan vastauksia...).



Pienestä asti olen jankuttanut muiden huomioimista ja tietyissä paikoissa vietetään aikaa niidenkin kanssa joiden kanssa ei viihdy. Mutta en pakota kenenkään ystäväksi, se ei ole aitoa. Ja loppujen lopuksi ap:n lapselle ei riitä leikkiseura parina välituntina viikossa. Hän haluaa ystäviä. Ja sen on aina tapahduttava itsestään, luontevasti.

asenne on jo lähtökohtaisesti torjuva ja luullaan, että ap:n tytär TORJUU lähestymisyritykset? Mistä tiedät?



En nyt ihan koko ketjua ole kahlannut läpi, mutta sain aloituksesta sen vaikutelman, että ap:n tytärt kyllä olisi muiden tyttöjen kanssa mielellään, ei vaan "ehdi" mukaan.



Pelkkä "huomioi nyt kaikki" ei siten riitä. Voisi ihan miettiä, millainen se-ja-se tyttö on, onko hänessä kivoja piirteitä ja miten hänen kanssaan voisi leikkiä. Minä tiedän, että tuollainen vaatii vanhemmalta paneutumista lapsen koulukavereihin ja asioihin muutenkin. Mutta kun se minusta EI EDES OLE YKSISUUNTAINEN PALVELUS, vaan tosiaan saattaisi antaa omalle, reippaalle lapsellekin hyvän ystävyyden.



Eli mitä ajan takaa on, että pakosta ei ystävyys tietenkään synny, mutta monasti niitä potentiaalisia ystäviä dissataan ihan jonkin pinnallisen seikan takia pois mahdollisuuksien joukosta.



-129-

vaan ujoista lapsista joita tiedän, en tunne ap:n lasta. Minusta, jopa siis aikuisesta, on hieman vaivaannuttavaa puhua lapselle joka on aivan tuskastunut kun hänele puhuu. Lapselle sen luulisi olevan vielä hämmentävämpää.



Itse koen riittäväksi että kiellän lapsiani kiusaamasta ja rohkaisen leikkimään muiden kanssa. Ja huomioimaan muut.



Oletetaan että lapseni luokalla olisi ap:n lapsi. Sanon lapselleni että leiki sen ujon Sirpan kanssa edes yksi välitunti niin saat tikkarin tms. Ei, se olisi se yksi välitunti ja lapseni palaisi omien kavereiden pariin.



Minusta ihmisiä ei voi pakottaa toistensa kavereiksi. Kiusaamistakaan ei pystytä lopettamaan, ei mitenkään. Yrittäkäämme asioihin vaikuttaa kukin omalla kasvatuksellamme, mutta onhan se jo nähty etät kiusaamista ja yskinäisyyttä ei pysty lopettamaan. Se on mahdotonta. Minä yritän tällä tavalla, joku toinen toisella, mutta lopputulos on se, ettei ap saa luokkatovereistaan ystäviä.

olisi kiva, jos maan hiljaisetkin otettaisiin huomioon.



Kahden pojan isänä on tyytyväinen, jos koulusta ei tulisi lappuja aktiivista hölmöilyistä. Siinä ei enää kunnianhimo riitä, että lapset olisivat suorastaan malli-ihmisiä.



Jos ihminen on toiminta/liikuntasuuntautunut, niin hengenheimolaisuuden löytäminen ei-toiminnallisen kanssa on haasteellista.



Ja välillä tuntuu, että kun toimintapettereillä ei sitten ole muita avuja olekaan, niin sitä sitten korostetaan liiankin kanssa. Että ei silläkään kuka hyppää pisimmälle ja korkeimmalle ja kuka joukseen nopeiten petterillä niitä tosiystäviä sitten välttämättä jonoksi asti ole.



Elämä on.

Toistan kumminkin, että se ystävyys saattaa hyvinkin syntyä, mutta ei lahjomalla. Jos lasta lahjotaan melkeinpä mihin tahansa asiaan, se ei lisää sen asian houkuttelevuutta, vaan tekee siitä ikävää pakkopullaa, jota on siedettävä, että saa palkinnon.



Aina siis olisi parempi miettiä muunlaista motivointia. Hyvä vaihtoehto on tosiaan vedota vaikka siihen, että ujosta saattaisi saada tosi uskollisen ja kivan kaverin. Hänelle se yksi ystävä olisi tärkeä, eikä ohareita tehdä.



-129-

mutta siltikään ei hän päässyt eskarissa tyttöjen ns piiriin, jota kuusi tyttöä pyöritti



eli ongelmana on mielestäni äidit, jotka liittoutuvat keskenään

kaveeraavat vapaa-ajallaan, ja åporukka ei pääse muita, lapset pidetään keskenään ja uusia ei huolita järkyttämään kuvioita





ettei vaan joku heidän lapsistaan joudu syrjäytetyksi



äideillä on ihme tyyli kasvattaa tyttöjä, opetetaan olemaan kahdestaan pareittain,

eli opittua tuo



ja siinä ei ole sijaa uusille, valitettavasti näin on!!!