Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhä Suomessa naiset alistuvat ottamaan miehen sukunimen?
14.08.2011 |
Tiesittekö, että miehen sukunimen ottaminen symbolisoi sitä, että siirrytte miehen/hänen sukunsa omistukseen?
Lain mukaan pakko ottaa miehen sukunimi, koska naiset olivat huonommassa asemassa ja tarvitsi holhoajan.
Miksi Suomessa naiset ottavat miehen sukunimen, mutta kritisoivat lähi-idän naisten asemaa?
Itsepetostahan se on väittää, "minä otan miehen nimen koska miehen sukunimi on kauniimpi, asia ei ole minulle niin tärkeä, joustan tässä ja mies muissa asioissa..."
Kommentit (184)
vaan hankkii nuoremman ja ehomman, nauru vasta maistuukin. Käsittämätöntä että joku on nykyaikana NOIN TYHMÄ.
ja taatusti jollekin miehelle katkeroitunut nainen. Ei ole mitaan pahaa tai vanhanaikaista tai alistamista siina, etta mies elattaa perheen.
Me ollaan asuttu 11v ulkomailla. Olen lasten kanssa kotona, IHANAA!! eika ole pakko menna toihin, etta saan "omaa rahaa".
Kuika kieroissa liitoissa te oikein olette, jos on "sun ja mun rahat"? Ma kutsuisin tota aivan typeraksi ja lapselliseksi kaytokseksi.
Voi pyha yrjo kuinka yksinkertaisia ihmisia voi olla NYKYAIKANA olemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on kirjoittanut suurimman osan noista naisten alistamis -viesteistä. Anna jo olla, miksi olet niin katkera, että pitää koko ajan jankata samaa asiaa? Kyllä sinäkin löydät itsellesi jonakin päivänä unelmiesi miehen ja haluat perustaa perheen, silloin huomaat, miten naurettavaa tuo vouhkaamisesi olikaan :).
Itse mietin asiaa, koska miehelläni on tosiaan todella kaunis, ja minulla taas hyvin tavanomainen ja tylsä nimi. Pidin silti omani, lähinnä kannanottona tälle varsin ikävistä asioista kumpuavalle perinteelle. Nimenvaihto olisi tuntunut oudolta; sehän on MINUN NIMENI, ja olen kyllä näin naimisissa ollessanikin ihan sama itseni kuin ennenkin.
Paljon kivempi perinne olisi se, että naimisiin mennessä otettaisiin uusi, yhteinen nimi, joka siis ei olisi kummankaan entinen vaan nimenomaan perustettavan perheen oma nimi.
Isänsä sukunimi se on se kallis "oma" sukunimi, joten en mä nyt sillä lähtisi kauheasti leuhkimaan.
Se on ihan sama onko sitä miehensä nimellä vai isänsä nimellä, molemmissa tapauksissa on mukaan miehen alamainen, jos asian noin haluaa nähdä.
Eikä edes etunimi ole ihmisen oma vaan vanhemmat ovat sen valinneet.
jonka mm. minun isäni peri ihan äidiltään, eikä isältään...
Ja etunimeni ovat suvun nimiä, joita on annettu 500 vuotta. Eli ei ole vanhempieni keksintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt mies voi ottaa naisen nimeä
meillä ainakaan, ei se ollut mikään todellinen vaihtoehto missään vaiheessa, haha, olisi nauranut mut pihalle
Viestiketjua lukematta kommentoin omalta kohdaltani. Naimisiin mennessä en keksinyt mitään syytä, miksi yhtäkkiä muuttaisin omaa nimeäni. Nimeäni, joka oli ollut minulla 31 vuotta ja jolla kaikki minut tunsivat. Miestäni ei myöskään huvittanut vaihtaa omaansa, ja miksi olisi vaihtanutkaan. Jokaisella on OMA nimi. Lapsemme saavat joskus jomman kumman sukunimen, ja se on sitten heidän OMA nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on töissä yliopistolla tutkijana. Siellä suunnilleen siivoojiltakin vaaditaan väitöskirja eli koulutettua porukkaa vaan palkataan. Suurimmalla osalla naimisissa olevista naisista siellä ON miehen sukunimi, eikä esimerkiksi yhdistelmänimeä. Varmaan ovat joo tosi alistettuja...
naiset ovat liian lähellä asiaa ja eivät näe siinä mitään outoa, mutta sen kyseenalaistaminen nostaa niskakarvat ja vastustuksen pystyyn.
Miksi parit eivät yleisemmin ota naisen sukunimeä, jos asia on ihan sama ja parit voivat ihan ilman ympäristön paineita asian päättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettavaa olla omaa sukua jotakin, nyt sitten se ja se. Olkaa oma itsenne! Naimisiin menneiden ilmoituksia lukiessa naurattaa nää os.-morsiot. Aina tulee mieleen että ovat perinteen uhreja, eivät uskalla pitää edes omaa nimeään. Olivat syyt sitten mitä tahansa, mutta tuo on ensimmäinen ajatus.
itse valitsemani etunimi ja sukunimi, niin sitten en niistä luopuisi mutta kun olen nimeni lainaksi saanut niin kyllä niistä voi luopuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muissa olosuhteissa ottaisin varmaan mieheni sukunimen. Edellyttäisi sitä että oma sukunimi ei olisi niin harvinainen ja pitäisin miehen sukunimestä enemmän kuin omastani.
Viestiketjua lukematta kommentoin omalta kohdaltani. Naimisiin mennessä en keksinyt mitään syytä, miksi yhtäkkiä muuttaisin omaa nimeäni. Nimeäni, joka oli ollut minulla 31 vuotta ja jolla kaikki minut tunsivat. Miestäni ei myöskään huvittanut vaihtaa omaansa, ja miksi olisi vaihtanutkaan. Jokaisella on OMA nimi. Lapsemme saavat joskus jomman kumman sukunimen, ja se on sitten heidän OMA nimensä.
Ei se sama sukunimi perhettä onnellisemmaksi tee, ei tosin avioliittokaan välttämättä:)
Nykyään aika normaalia. Lapset meillä minun nimellä, kun sukumme nimi on ikään kuin kuolemassa sukupuuttoon. Ihan yhteinen valinta ja vaihtakoot lapset aikanaan, jos haluavat.
Me tiedämme olevamme toisillemme rakkaita ja sitoutuneita ja rakastamme lapsiamme, nimistä (nämä nimiasiat tuntuvat olevan täällä AV:lla muutenkin aikas hermoilla...huolimatta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan naurettavaa olla omaa sukua jotakin, nyt sitten se ja se. Olkaa oma itsenne! Naimisiin menneiden ilmoituksia lukiessa naurattaa nää os.-morsiot. Aina tulee mieleen että ovat perinteen uhreja, eivät uskalla pitää edes omaa nimeään. Olivat syyt sitten mitä tahansa, mutta tuo on ensimmäinen ajatus.
ole lähinnä missejä jotka julistavat naistenlehdissä etää sitten kun on kaikilla visusti sama nimi niin ollaan vasta perhe .D.
nyt sitten mies alistetussa asemassa kun hän on ottanut mun sukunimeni? Miehellä oli perus tavallinen sukunimi, mulla harvinainen, siksi päädyimme tähän.
mutta siihen aikaan oli vaihtoehdot vielä vähissä.
vaimolla on eri sukunimi, niin mulle tulee mieleen, että tämä on esim siitä syystä, että vaimo on ollut useita kertoja naimisissa, eikä voi ottaa miehensä sukunimiä, koska liitot ei kestä, ja joutuisi vaihtamaan sitä nimeä usein.
Tuntemani oman nimensä pitäjät ovat juuri näitä, joiden liitot kestävät max 5v ja sitten taas uusi mies kiertoon.
Mulla on oma sukunimi ja mies otti mun nimen. Eikä ollut kyse alistumisesta mitenkään päin. Hirmu monillahan on yhdysnimiä jne.
Vai onko tässä nyt ajatuksena se että jokainen haluaisi että perhe ottaa juuri hänen nimen ja sitten mis ja nainen vääntäisivät ennen naimisiin menoa että kumpi nyt otetaan ja se joka otetaan on voittaja ja se toinen alistuu? Sitäkö ap ajaa takaa? Aika lapsellista. Voihan molemmat pitää omansakin.
Tietysti sitten tulee se että kenen nimelle tehdään lapset. No Suomessa laki takaa että riitatapauksissa äiti päättää lapsen nimen, niin etu- kuin sukunimen osalta (tietysti pitää olla aviossa tai tunnustettu isyys että voi isän nimen ottaa). Että jos nuo nimiasiat riitalinjan kautta tahtoo vetää, niin äitihän ne päättää ihan lain suomin oikeuksin, ei siinä ole mistään naisen alistumisesta kyse millään muotoa.
koska en niin välitä omastani. Ei se miehenkään nimi parempi ole, ehkäpä jopa rumempi, mutta haluan perheelle yhteisen nimen ja lapsille on jo sukunimi isän mukaan annettu.
Minun äitini on mennyt uudelleen naimisiin enkä ole hirveästi isäni puolen suvun kanssa tekemisissä, joten nimi on vain nimi. Samapa tuo vaihtaa. Mieskin varmaan voisi vaihtaa minun nimeeni jos haluaisin. Ei hänelle itselleen ole niin väliksi. Laitetaan nyt miehen nimi vaikka perinteen mukaan, nimi ei meidän suhdetta määrittele, eikä sukupuolten arvoa.
Paljon isompi kysymys oli 10 vuotta sitten kun soskusta exän kanssa jouduttiin rahaa hakemaan. Hakemus piti tehdä miehen nimellä ja maksaa miehen tilille. Kiitosta vaan. Enhän minä naisena tietenkään olisi voinut hakea... Toivottavasti tällaisesta typerästä käytännöstä olisi jo luovuttu.