Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhä Suomessa naiset alistuvat ottamaan miehen sukunimen?
14.08.2011 |
Tiesittekö, että miehen sukunimen ottaminen symbolisoi sitä, että siirrytte miehen/hänen sukunsa omistukseen?
Lain mukaan pakko ottaa miehen sukunimi, koska naiset olivat huonommassa asemassa ja tarvitsi holhoajan.
Miksi Suomessa naiset ottavat miehen sukunimen, mutta kritisoivat lähi-idän naisten asemaa?
Itsepetostahan se on väittää, "minä otan miehen nimen koska miehen sukunimi on kauniimpi, asia ei ole minulle niin tärkeä, joustan tässä ja mies muissa asioissa..."
Kommentit (184)
Naimisiin mennessäni pidin oman nimeni eikä kellään tuntunut olevan mitään sitä vastaan. itseasiassa se oli minulle niin suuri itsestäänselvyys, että välillä ihan hämmästyn kun joku kysyy syytä siihen (periaatteessa "unohdan" että miehen nimenkin ottaminen on mahdollista)
Suurin syy oman nimen pitämiseen oli identiteettikysymys. Olen tietyn nimiseksi syntynyt ja sen nimisenä elänyt. Sukunimeni on täysin tavallinen Virtanen-osastoa mutta itse olen siitä hyvin ylpeä. Lisäksi kunnioitan suuresti isääni ja rakastan sukuani. Ilman jotain täysin itse keksimääni sukunimeä minut liitetään aina johonkin mieheen ja mieluummin sitten valitsen isäni kuin aviomieheni määrittäjäksi, koska isäni nyt mielestäni on nähnyt hieman enemmän vaivaa eteeni elämäni aikana kuin siippani.
Monet minut aimmin tunteneet usein luulevat että en ole naimisissa tyttönimeni takia mutta se ei oikeastaan jaksa kiinnostaa minua pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emansipaatio tarkoittaa vapautumista vierasmääräisyydestä, tulemista riippumattomaksi jostakin.[1] Alun perin latinankielinen sana emancipatio tarkoitti pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta. Nykyisin käytetyimmässä merkityksessä emansipaatiolla tarkoitetaan naisten vapautumista patriarkaatin ylivallasta ja tulemista tasa-arvoisiksi miesten kanssa.
nimim. onnellinen virtanen ja tasa-arvoinen miehensä kanssa taloudellisesti ja määräysvallaltaan!
niin miksi otetaan se perinteinen miehen sukunimi?
Miksi miehenne ei halua naisen sukunimeä? Koska se olisi nössöä, miestä alentavaa ja miehen suku ei jatkuisi.
tai että en olisi selvinnyt siitä? Onko sulla ehkä liikaakin tuota mielikuvitusta, kun keksit omiasi?
Olennaista onkin, että on paljon helpompaa, kun kaikilla perheenjäsenillä on sama nimi.
ettei keksitä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ei ole suuri vaiva tallentaa kännykkään ihmisten nimet eikä vaadi surta kekseliäisyyttä koodata lasten vanhempien nimet sinne allekkain, vaikka olisikin eri sukunimet. Ihan naurettava ajatus, että ihmisten pitäisi omaa sukunimeä valitessaan ottaa huomioon mahdollisten tulevien lasten kavereiden vanhempien tottumukset puhelinnumeroiden tallentamisessa. Yhtä lailla kai sitten pitäisi välttää pitkiä nimiä lapsilla, ettei kavereiden vanhempien peukalot väsy siinä näpyttelyssä.
sekä oma tyttönimeni että miehen sukunumi. Samoin on äidilläni ja sisarellani. Lasten sukunimi - eli perheen yhteinen sukunimi - on sitten miehen sukunimi.
Ystävä- ja tuttavapiirissäni on useita naisia, jotka ovat pitäneet oman sukunimensä naimisiin mennessään. Mielestäni tämä ei siis ole ollenkaan harvinaista nykyään, päinvastoin.
Sen sijaan harvinaisempaa on, että mies ottaisi naisen sukunimen. Tosin tiedän sellaisenkin tapauksen! Lisäksi on aika harvinaista, että lasten sukunimi olisi äidin sukunimi, eikä lasten isän. Ellei sitten kyseessä ole yksinhuoltajaäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro miten sinä teet sen ilman ylimääräistä näpyttelyä
ole koskaan kokenut suureksi voimanponnisteluksi kännykän näpyttelyä. Mutta jos se on sinulle niin raskasta, niin sen sijaan että kirjoittaisit vaikka Maija-Liisa Virtanen ja Juhani Virtanen, voit kirjoittaa Annen Äiti ja Annen Isä. (oletuksena siis, etä Anne on lapsesi kaveri.) Näin ei peukalosi rasitu ylimääräisestä näppäilystä.
(nimi on osa ihmisen identiteettiä) kun menee naimisiin.
Haluaa sitoutua mieheen ja miehelle (nimi on puoliksi sama kuin miehellä).
Haluaa osoittaa että on naimisissa (nimi muuttui sen merkkinä).
Lapsille alutaan isän sukunimi, olemme perhe. Ei naisen nimeä, koska se ei kerro kenen lapsia olisivat (siittäjä).
Vaikka nainen väittää että nimen vaihdolla ei merkitystä niin jostakin syystähän suurin osa vaihtaa nimensä, osa ilmeisesti ei edes tiedosta syitä ja kovasti puolustelee, että ihan vapaaehtoisesti vaihdettiin nimi. Niinpä, mutta miksi nimi haluttiinkaan vaihtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen sijaan harvinaisempaa on, että mies ottaisi naisen sukunimen. Tosin tiedän sellaisenkin tapauksen! Lisäksi on aika harvinaista, että lasten sukunimi olisi äidin sukunimi, eikä lasten isän. Ellei sitten kyseessä ole yksinhuoltajaäiti."
on samaa, kuin mies sanoisi pidä huivia, ja nainenhan tottelee. Sitten vähättelee, tämä on meidän perheen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietynlainen siirtymäriitti ja perinteet auttavat itseä ja ulkopuolisia ymmärtämään, mistä todella on kyse.
koska naisraukat eivät tajua, että muitakin tapoja ja vaihtoehtoa on olemassa.
tää on just tätä kaavoihin kangistumista,
jota ei jaksa sulattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sen sijaan harvinaisempaa on, että mies ottaisi naisen sukunimen. Tosin tiedän sellaisenkin tapauksen! Lisäksi on aika harvinaista, että lasten sukunimi olisi äidin sukunimi, eikä lasten isän. Ellei sitten kyseessä ole yksinhuoltajaäiti."
toivottavasti ainakin yleistymässä,
sellaisia naisia lisää joilla sanavaltaa ukkojen edessä.
Mun lapset on mun nimellä, ei miehen, oli itsestäänselvyys. Taustoja en lähde erittelemään.
Ei ole suku kummaltakkan puolelta asiaa ihmetellyt eikä kyseenalaistanut.
koska naisraukat eivät tajua, että muitakin tapoja ja vaihtoehtoa on olemassa.
tää on just tätä kaavoihin kangistumista,
jota ei jaksa sulattaa
Mitä se hyödyttäisi sen enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin sen voinut vaihtaa muutenkin mutta naimisiinmeno tarjosi normaalin ja hyväksyttävän keinon.
sukunimeni valinta ei ollut alistumista vaan vapaaehtoinen valinta. Silloin kun minä 30 vuotta sitten menin naimisiin, minulla oli vapaus valita haluanko mieheni sukunimen vai otanko kaksiosaisen nimen (minun tyttönimeni ja mieheni sukunimen yhdistelmä). Tätä jälkimmäistä kaksiosaista nimihirvitystä en olisi halunnut missään tapauksessa.Koulussa aikoinaan sukunimestäni minua kiusattiin. Että ihan ilosta päätin ottaa mieheni sukunimen.Kummallista, että täällä pitää aina yleistää asioita ja puhua puuta heinää jostakin ihme alistumisista tässä sukunimiasiassa.Minusta taas tuntuu, että nykyaikana miesraukat on alistettu naisten hallitsemaan kotileikkiin, eivätkä miehet saa enää olla miehiä (isoilla kirjaimilla).
tietoisen päätöksen. Keskustelimme myös minun nimeni ottamisesta yhteiseksi nimeksi.
ei huivi alista, tietoinen päätös...en koe alistuvani...mutta silti ei toimi toisin..
Lapsen äiti lienee varmasti tiedossa, mutta kun pettäminen ja sängystä sänkyyn hyppääminen on valitettavan yleistä, Isä ei niinkään. Kun lapselle annetaan isän sukunimi+avioliitossa oletetaan automaattisesti että isyys on julkisesti tunnustettu, on homma selvä, ja tiedetään lapsesta että "kenenkäs tyttöjä/poikia sitä ollaan"!
Jos haluutte antaa muiden ymmärtää että ootta samaa sakkia, niin ottakaa vaikka joku uus sukunimi! - Eipähän tartte ahdistua "alistavasta" nimestä! :P
t.Reiska
Miten oman sukunimen pitäminen sitten olisi parempi?koska naisraukat eivät tajua, että muitakin tapoja ja vaihtoehtoa on olemassa.
tää on just tätä kaavoihin kangistumista,
jota ei jaksa sulattaa
Mitä se hyödyttäisi sen enemmän?
Koska sen niminen on ollut jo vuosia tai vuosikymmeniä, miksi helvatassa pitää yhtäkkiä opetella olemaan jonkun muun niminen?????
Älytön rumba vaihtaa nimi, tajuutko? Paljon helpommalla pääsee (ei siis aiheuta toimenpiteitäkään) kun ei lähde säätämään.
TAI
eihän tuo ollut se AINUT toinen vaihtoehto.
Mutta sinulla ei kapasiteetti riittänytkään sitä hoksaamaan.
Jos vaihtaa pitää, niin ottaa sitten yhteisen nimen ihan jonkun muun, vaikka paras nimi mikä suvuista löytyy.
Tai mikä parasta:
Keksii itse.
...jotta heidät voidaan erottaa toisistaan. Asia on näin yksinkertainen. Minulla oli mahdollisuus ottaa mieheni sukunimi, kun menin naimisiin kaksi vuotta sitten. En tehnyt niin, koska 1. Ottamalla mieheni sukunimen olisin täysi kaima ystäväni kanssa (joka ei ole mitään sukua mieheni kanssa) 2. Omaa sukunimeäni on Suomessa 1 hlö suhteessa 100 mieheni sukunimistä kohden. 3. Kosiessaan mieheni sanoi, että pitää sukunimestäni ja haluaa mahdollisten lasten sukunimeksi minun nimeni. Näistä järkisyistä huolimatta jotkut ihmiset ovat ihmetelleet valintaani. Heidän argumentti on 1. On tapana ottaa miehen sukunimi. 2. Perheellä pitää olla yksi nimi. Kukaan heistä ei ole ottanut huomioon, että mieskin voi ottaa minun sukunimen, niin si on perheellä yksi nimi. Mahtavinta on, että hän on niin jo ehdottanut tekevänsä, kun lapsi syntyy! Olen niin ylpeä miehestäni.