Mieheni oli esitellyt tänään yh-naisystävänsä lapselleni
Meillä on harkinta-aika menossa. Lapseni ovat jo kerran tavanneet ohimennen sen akan(anoppini ja tämä yh-äiti ovat ystäviä, anoppihan tässä on ollut primus motorina...).
Tänään tyttäreni kertoi olleensa isänsä kanssa eräässä paikassa, ja kas kun siellä oli tämä "Sannakin" tyttönsä kanssa.
Vittu että vituttaa niin sairaasti! Kyllä se taitaa pitää paikkansa, että ei miehet osaa olla yksin yhtään, edellisestä suhteesta vaan suoraan seuraavaan. 15 v mekin oltiin yhdessä...
Mulla edelleen paljon tunteita, siksi olen mustasukkainen ja loukattu.
Kommentit (69)
Tuskimpa se hänen lapsensa onkaan?
Ei sitä uutta tarvi eksällä hyväksyttää, mutta pitäisi antaa lasten totutella. Jos ehdottomasti tahtoo tutustuttaa lapsen ja uuden, niin voisihan sen esitellä vain kaverina, joka silloin tällöin tulee ym. Ero on niin iso shokki, että kyllä sen läpikäymiseen lapsi(kin) tarvitsee aikaa. Ja uusi äiti/isäpuoli on myös niin iso juttu, ettei siihen yhdessä yössä totu. Mutta rakkaus on sokea...
sitä halutaan väen vängällä nähdä ex-vaimo mustasukkaisena. Vaikka olisi helpottunut suhteen päättymisestä eikä entinen mies kiinnostaisi yhtään, silti on mustasukkainen kun vain uskaltaakin huomauttaa, että lasten mielenterveyden takia hitaampi tahti olisi suotavampaa.
miehet ovat niin idiootteja, että eivät osaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Mutta sitä en ymmärrä, että jotkut naisetkin ovat yhtä idiootteja. Onkohan heissä tavallaista enemmän testosteronia vai mikä kromosomihäiriö heillä mahtaa olla?
saatteko tapailla muita miehiä kun lapset teillä? Tai saisi määrätä, saako uusi mies muuttaa teille? Kuulostaa vähän lähi-idän miesten kyttäysmeiningiltä, ne juuri noin rajoittaa eksiensä elämää.
saatteko tapailla muita miehiä kun lapset teillä? Tai saisi määrätä, saako uusi mies muuttaa teille? Kuulostaa vähän lähi-idän miesten kyttäysmeiningiltä, ne juuri noin rajoittaa eksiensä elämää.
Mulla ei tosiaan ole mitään tunteita exää kohtaan enää, erosta 4v, se petti mua moneen kertaan liiton aikana... Eron jälkeen sillä on ollut vaihtelevia suhteita, välillä kolmekin yhtä aikaa (joo, itse asiassa me ollaan ihan väleissä ja se on noista mulle kertonut). Olen esittänyt toivomuksen, ettei lasten elämää sotkisi vaihtuvilla naisilla; sitten kun joku vakavampi on kuvioissa, niin sit kyllä. Onneksi se on ilmesesti samaa mieltä..
vaan siitä, että antaa lapsille suruajan. Kai nyt jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärtää, että avioerossa lapsi menettää perheensä ja tutun ja turvallisen - ja menetykseen liittyy aina suruaika. Samalla lailla kuin kuoleman kohdalla.
saatteko tapailla muita miehiä kun lapset teillä? Tai saisi määrätä, saako uusi mies muuttaa teille? Kuulostaa vähän lähi-idän miesten kyttäysmeiningiltä, ne juuri noin rajoittaa eksiensä elämää.
lapselle kaverinaan, eikä lapsi koskaan ymmärtänyt, että se on isin uusi tyttöystävä. Minusta se oli hyvin hoidettu. Se suhde on nyt jo päättynyt, mutta käyvät lapsen kanssa joskus moikkaamassa.
Ap:n kertoman perusteella hänen exänsä (ei miehensä) on menetellyt samoin.
Ap, jos exäsi on ollut eron alulle panija, hän on sinua paljon edellä surutyössään ja ehkä siksi jo valmis uuteen suhteeseen ihan aidostikin. Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia. Olen käynyt tunteesi läpi ja niistä selvinnyt.
lapselle kaverinaan, eikä lapsi koskaan ymmärtänyt, että se on isin uusi tyttöystävä. Minusta se oli hyvin hoidettu. Se suhde on nyt jo päättynyt, mutta käyvät lapsen kanssa joskus moikkaamassa. Ap:n kertoman perusteella hänen exänsä (ei miehensä) on menetellyt samoin. Ap, jos exäsi on ollut eron alulle panija, hän on sinua paljon edellä surutyössään ja ehkä siksi jo valmis uuteen suhteeseen ihan aidostikin. Olen pahoillani puolestasi ja toivon sinulle voimia. Olen käynyt tunteesi läpi ja niistä selvinnyt.
Eihän tässä ketjussa ole kyse eksistä ja nyksistä, vaan LAPSISTA.
On ok esitellä uusi tyttöystävä kaverinaan. Mutta ei ne lapset tyhmiä ole. Jos se uusi kaveri ilmaantuu kuvioon heti samantien, kun äiti muutti pois, niin kyllä vähän isompi lapsi tajuaa mistä on kyse.
joiden mielestä eroon totutteleville lapsille saa heittää uutta järkytystä kehiin vaikka kuinka paljon.
Minulla itselläni ei ole kokemusta eroista. Olen ydinperheen lapsi ja minulla on nyt ydinperhe. Eroa ei ole tiedossa. Työskentelen kuitenkin lasten parissa, ja ero on lapsille suuri trauma. Aina.
En käsitä, minkälainen vanhempi vääntää lapsensa sellaisen myllyn läpi, että itse saa tavata rakastaan mielin määrin mutta lasten tai exän tunteista viis. En käsitä, millainen nainen suostuu tuollaista miestä rakastamaan, kunnioittamaan ja haluamaan. Onhan nyt itsestään selvää, että jo pelkkä ero on lapsille suuri muutos, johon he tarvitsevat vähintään sen puoli vuotta tottumisaikaa (sanoisin enemmänkin, mutta täällä nämä nyxät ja uusperheiden mammat hyppivät heti silmille). Sen jälkeen lasten pitäisi rauhassa tutustua uuteen puolisoehdokkaaseen ilman, että heti virallisen eron jälkeen isä asuu yhdessä äitipuolen kanssa ja lapsille jää vain vaihtoehdoksi tottua tai hävitä isän elämästä.
Olen myös sitä mieltä, että nykyajassa näkyy tämä "mulle heti kaikki" -ajatus. Ei voida edetä rauhassa, koska MINÄ rakastan ja MINÄ haluan parisuhteen ja MINÄ olen tähän valmis. Ja kun MINÄ olen valmis, ovat ne lapsetkin tietysti.
Katkerien liskojen sihinää täällä vain on joka naamioidaan lasten hyvinvointiin. Kyllä täällä monella paistaa tekstistä katkeruus toisen onnea kohtaan. Viha ja raivo kohdistetaan mieheen vaikka itse oltiin epäonnistujana aikaisemmassa suhteessa ja fiksumpaa olisi vain peiliin kattominen.
Itse olen ollut ihan samassa tilanteessa, lapsi oli alle 1 v. ja minä olin vielä rakastunut mieheeni kun hän vaihtoi minut lennosta.
Itse tein päätöksen, että vihaisena en puhu miehelle mitään (halusin olla parempi kuin hän). Silti olen onnistunut saamaan narsistin-tittelin (suutuin muutaman kerran oikein kunnolla).
Katkerien liskojen sihinää täällä vain on joka naamioidaan lasten hyvinvointiin. Kyllä täällä monella paistaa tekstistä katkeruus toisen onnea kohtaan. Viha ja raivo kohdistetaan mieheen vaikka itse oltiin epäonnistujana aikaisemmassa suhteessa ja fiksumpaa olisi vain peiliin kattominen.
että sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Erostani tulee kohta kolme ja puoli vuotta. Kaksi kuukautta sitten alkoin seurustella ensimmäisestä kertaa tosissani eron jälkeen. Ilmoitin naisystävälleni, että esittely lapsille on aikaisintaan ensi vuoden puolella.
Me miehet, me olemme (/%#€)=) heikkoja.
Katkerien liskojen sihinää täällä vain on joka naamioidaan lasten hyvinvointiin. Kyllä täällä monella paistaa tekstistä katkeruus toisen onnea kohtaan. Viha ja raivo kohdistetaan mieheen vaikka itse oltiin epäonnistujana aikaisemmassa suhteessa ja fiksumpaa olisi vain peiliin kattominen.
että sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Katottu on, mites ittelläs?
Katkerien liskojen sihinää täällä vain on joka naamioidaan lasten hyvinvointiin. Kyllä täällä monella paistaa tekstistä katkeruus toisen onnea kohtaan. Viha ja raivo kohdistetaan mieheen vaikka itse oltiin epäonnistujana aikaisemmassa suhteessa ja fiksumpaa olisi vain peiliin kattominen.
että sinulla on peiliin katsomisen paikka.
Katottu on, mites ittelläs?
Olen myös katsonut peiliin jo ajat sitten. En ole katkera, en vihainen, eikä minussa ole raivoa. En ottaisi sitä miestä takaisin tämän ajan jälkeen, vaikka hän ryömisi ovelle.
Mutta - silti olen sitä mieltä, että mies olisi voinut odottaa uuden naisystävänsä esittelemistä siihen asti, kunnes lapset olisivat sopeutuneet eroon.
Ja jos mies olisi miettinyt itseäänkin, olisi hänen kannattanut pitää uusi tyttöystävä seurustelukumppanina eikä avovaimona. Hän olisi saanut keskittyä tähän 26 viikkoavuodesta, eikä arki olisi lyönyt silmille, kuten se sittemmin löi.
...minun mieheni ex-rouva heitti hänet pihalle toisen miehen takia ja kuukauden kuluttua siitä tapasimme ja vaikka vastaan pyristelimme niin rakastuimme päätä pahkaa. Nyt on menossa 14. yhteinen vuosi ja 13. hääpäivä on tulossa. Lapset tapasin, 1kk ennen harkinta-ajan loppumista.
Niin se vain menee, että elämä menee menojaan ja jatkuu.
Mieheni ex oli hyvin katkera ensimmäiset 10 vuotta ja teki kaikin tavoin kiusaa meille- omasta suhteestaan huolimatta. Se oli kaikkein rankinta lapsille.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä, ettet katkeroidu ja jää roikkumaan tuohon asiaan. Jatka omaa elämääsi ja löydä oma polkusi.
Katkerien liskojen sihinää täällä vain on joka naamioidaan lasten hyvinvointiin. Kyllä täällä monella paistaa tekstistä katkeruus toisen onnea kohtaan. Viha ja raivo kohdistetaan mieheen vaikka itse oltiin epäonnistujana aikaisemmassa suhteessa ja fiksumpaa olisi vain peiliin kattominen.
En ole katkera, kun ei ole eroa, ei exiä eikä muitakaan elämän vaikeuttajia. Mutta tapaan päivittäin lapsia, joiden isät (ja äidit) ovat laittaneet itsensä ja oman onnensa ohi lastensa hyvinvoinnin ja joiden itsekeskeiset onnenonkijapuolisot eivät tajua, että LAPSET eivät ole syypäitä eroon eikä heidän tarpeitaan saisi unohtaa. Ero on AINA äärimmäisen stressaava ja vaikea tilanne lapsille, ja sitä vaikeuttaa moninkertaisesti välinpitämätön vanhempi uuden onnensa huumassa. Lapset - jopa aika pienetkin - miettivät, miksi isä (tai äiti) on valinnut uuden ihmisen heidän sijaansa ja viettää kaiken mahdollisen ajan tämän kanssa. He miettivät, mitä he ovat tehneet väärin ja yrittävät turhaan miellyttää itsekeskeistä vanhempaansa.
Kun tämänkin ketjun esimerkeissä mies on vaihtanut lennossa uuteen ja pettänyt vanhaa puolisoaan, en edes käsitä, miksi viha ja katkeruus ei saisi osua juuri mieheen. Eihän parisuhteessa voi olla epäonnistuja, jos mies ei ole edes yrittänyt korjata tilannetta vaan ensimmäisen vaikeuden tullen etsii uuden (ja taas uuden, vaikka onnenonkijat harvoin sitä tajuavat ennen kuin itse joutuvat samaan asemaan). En edelleenkään käsitä, mitä kaltaisesi ihmiset näkevät pettäjämiehessä, koska itse en koskaan voisi sellaiseen sotkeutua. Minusta miehellä pitää olla sen verran rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä jäljellä, että kykenee laittamaan pisteen yhdelle liitolle rehellisesti, ennen kuin aloittaa uuden lämmittelyn. Tunteiden viemät miehet ovat heikkoja ja itsekkäitä, eivätkä ansaitse lapsiaan eikä titteliä isä.
Parisuhteen epäonnistuja on aina se, joka luovuttaa, pettää, valehtelee eikä ajattele muiden kuin itsensä onnea. Jokaisen meistä on hyvä katsoa peiliin silloin tällöin, mutta vähiten se koskee näitä, joita on petetty ja jotka joutuvat kärsimään ex-miestensä heikkouksista. Heidän virheensä on tietysti se, että ovat valinneet aikanaan luuserimiehen, mutta sille ei tuossa tilanteessa voi tehdä enää mitään. Uusien hoitojen tiedossa ovat kaikki miehen luuserimerkit, joten heitä en sääli koskaan, vaikka usein samaan tilanteeseen joutuvatkin.
kiitos hyvästä keskustelusta!
Mieheni tosiaan haki eroa ja on todellakin valovuosien päässä jo minusta, meistä ja eron käsittelystä.
Tämä uusi nainen on esitelty lapsille kaverina, olen jo muutaman viikon saanut lapsilta kuulla hänestä, mutta olen siis tosiaan luullut hänen olevan vain anopin tuttava, ennen tätä päivää. Tapaaminen oli siis aivan eri kaupungissa, paikassa, joka ei voinut olla sattumaa.
Mieheni muutti pois vasta 5 vk sitten ja varsinkin tytölleni koko tämä aika on ollut tosi vaikeaa. Hän on itkuinen ja takertuva ja kaipaa syliä ja huomiota (8 v). Poikani (10 v) taas haluaa olla koko ajan isällään. Asumme aivan lähekkäin.
Minulla on tämä eron käsittely vielä aivan alkutekijöissään, ja tunteet vaihtelevat vihasta kaipuuseen ja ikävöintiin monta kertaa päivässä. Tämänpäiväinen oli kyllä ihan shokki. Tiesin, että tämä päivä joskus tulee mutta en arvannut, että näin pian.
Kiitos myötätunnosta, rakkaat kanssatallaajat!
Exä esitellyt vanhemmille lapsille, jotka jo aikuisia ties mitä lumppujaan, mutta nuoremmalle ei tule esittelemään koskaan ketään, siitä pidän huolen. En anna isän edes tavata nuorinta.