"vauvalle tarkoitettu äidinrakkaus suuntautuukin epiduraaliin" siis mitä???

ymmärsin että blogisti koki että vanhimman lapsen sairaus johtui sairaalsta, hänetä kotisynnytys luo pohjan terveelle muksulle? Ei kai hän muuten suosittelisi kotisynnytystä. Ihmisen traumaattiset kohtalot (sairas lapsi) voi johtaa äärimielipiteisiin.



Yhtenä vuonna kuoli usempi lapsi kotisynnytyksessä. Kotisynnytyskätolön pitää olla tosi hyvä ja rohkea että ottaa vastuun kuolleista.

Tiesin, että tämä on niitä herkkiä asioita monien naisten mielessä, mutta aina jaksaa silti yllättää. Minähän se tosiaan olen se paras asiantuntija ja doula Elisan mielestä kotisynnytykset pelastavat maailman. Ihan uskomatonta sisälukutaidottomuutta!



Tsemppiä Elisalle doulan hommissa, taidan alkaa seurata blogia vaikka itselläni ei nyt olekaan perheenlisäystä suunnitelmissa :)



T: 28

Poikani syövällä ja hänen sairaalasynnytyksellään ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Edes minun päässäni. Asiakkaani valitsevat itse synnytyspaikkansa ja minä tuen heitä kritisoimatta siellä, missä he kokevat olonsa turvallisimmaksi.



Lehdissä julkaistut jutut kotisynnytyksissä kuolleista olivat kohtukuolema, joka ei liittynyt mitenkään synnytyspaikkaan sekä avustamattomia kotisynnytyksiä, siis ilman kätilöä. Näistä ei voi päätellä mitään suunnitellun kätilöavusteisen kotisynnytyksen turvallisuudesta.



Doula Elisa

Olen pahoillani jos on tullut sanottua asiatonta kotisynnytystä vastaan mikä loukkaa kotisynnytyksen kannatusta. Enkä halua sotkea mitenkään lasten sairauksia tähän.



Itse olen kokenut sairaalan ihanana paikkana, turvallisena ja luotettavana. Lapsi saa sieltä apua jos hätä. Normaalisynnytys varmaan sujuu kotona mutta ei tiedä etukäteen mitä käy.

etukäteen miten käy... Ihan pikkuvinkkinä... Tunnen aika monta, jotka ovat sairaalassa synnyttäneet ja kesken synnytyksen lapsi onkin kuollut. Jos joku haluaa lukea aiheesta, etsiköön kirjastosta kirjan "Liian lyhyt elämä".



Elisaa nyt mollaatte ihan turhan takia. Blogimerkinnän otsikko oli raflaava, epäonnistunutta huumoria, mutta itse teksti oli ihan asiaa. Ketään ei syyllistetty, jos joku siitä syyllistyi niin kyse on heikosta itsetunnosta.



Nimim. luomu-, spinaali-, epiduraali-, kiireellinen- ja hätäsektiosynnyttäjä, joka ei ikinä uskaltaisi synnyttää kotona, mutta ei tuomitse niitä, jotka niin haluavat tehdä.

saada lapsi synnytettyä terveenä ja säilyä itse hengissä ja mielellään ilman liian pahoja repeämiä.

Kaikki muu on sivuseikka.

Jos siitä sattuu nauttimaan tai se sujuu kivuttomasti ihan hyvä mutta ei sellaista edes pidä laittaa tavoitteeksi. Tavoite on terve vauva ja terve äiti.

Hyviä huomioita ja tokihan sen saattoi arvata, että meistä herkimmät lukivat tai ainakin olivat lukevinaan riveiltä ja rivien välistä sellaistakin, mitä siellä ei ollut...



Tuntuu jotenkin hassulta, että nykyään kun on tarjolla jos mitä kivunlievityskonstia ja "siviilit" tietävät lääketieteestä ja synnytyksistä enemmän kuin ikinä, samalla synnyttäjien itsetunto ja luottamus omaan selviytymiseen on reippaasti vähentynyt. Synnytys sattuu, totta, ainakin useimpia, mutta mistä sitä tietää, paljonko juuri minua ja miten hyvin kestän sen ilman, että uskaltaa edes kokeilla. Kyllä ne puudutukset sittenkin yleensä ehtii saamaan jos tilanne sellaiseksi menee, että niitä tarvitsee.

puudutus tilataan jo laitoksen ovelta? Minä pyysin puudutuksen kun sietokyky oli jo ylittynyt niin että koin irrationaalista kuolemanpelkoa pitkän aikaa synnytyksen jälkeen. En henkilökohtaisesti tunne yhtäkään äitiä joka olisi jotenkin etukäteen päättänyt että heti kun vaan pikkasen nappasee epiduraalia kehiin, tai ainakaan sellainen ei ole tullut kertaakaan keskusteluissa vastaan.

tyrkytettiin puudutetta koko ajan. Vaikka sanoin että pärjään ihan hyvin pelkän synnytyslaulun avulla, ja synnytys eteni. Kätilö vain päivitteli miten olen niin urhea ja tolkutti että ei se ole mikään häpeä jos ei pärjää. Mutta kun pärjäsin!! Sanoin kyllä että pyydän sitten jos siltä tuntuu! Enkä koe olevani mikään sankariäiti, olen minäkin joskus epiduraalin ottanut kun on tuntunut ettei enää jaksa eikä kestä kipua, mutta ärsyttää se että sitä vaan tyrkytetään ja tyrkytetään vaikka monesti on sanonut että osaan kyllä pyytää sitten jos koen sen tarvitsevani.

Itse olen yhden lapsen äiti, ja vaikka synnytys ei euforinen ollutkaan niin kivuton ja voimaannuttava kuitenkin, ilman puudutuksia. Kyllä se on mahdollista, ja miksi siihen ei pyrkisi?

osalla naisista synnytys ei vaan juuri satu. Helppo siinä on sitten viisastella.

mutta toiset kärsivät sitten heidänkin puolesta pari vuorokautta järkyttävissä kivuissa ja ponnistavat päälle vielä pari tuntiä, kun vauva ei meinaa mahtua tulemaan ulos.

Kyllä minäkin pyrin kivuttomaan synnytykseen, mutta se kun ei ihan ole omista toiveistani kiinni.

Minä puolestani väitän, että tärkeintä synnytyksen etenemisessä ja siitä selviämisessä on rentoutuminen, se kuinka hyvin pystyy rentoutumaan kivustakin huolimatta. Mulla esim. on ollut todella kivuliaita synnytyksiä, mutta täydellisellä rentoutumisella pääsee "kivun yli". Se on ihan oikeasti mahdollista, toki vaatii rentoutusharjoituksia etukäteen, ja luottamusta siihen, että siihen kipuun ei kuole ;)



On minulla kokemusta epiduraalistakin - ja vaikka se vie kyllä kivasti kivut mennessään, niin ainakin minulla se vei myös oman kropan tuntemukset, en tuntenut missään vaiheessa esim. ponnistustarvetta. Kun taas täysin rentoutuneena sain kokea senkin, mitä moni pitää ihan huuhaana - vauvan "hengittämisen" ulos. Lopulta ihan perinteistä ponnistamista tarvittiin vain pari kertaa.



Synnyttäessä ei kannata taistella vastaan, ei kipua eikä pelkoa, vaan uskaltautua rentoutumaan!

rentoutumisen taito on tosi tärkeä ja se auttaa tosi hyvin.

ja toivoisin jokaisen naien saavan samanlaisen synnytyskokemuksen.

En silti ole lääkkeitä vastaan. Olen synnyttänyt yhden epiduraalilla. Ja tämän synnytyksen jälkeen ei tullut sitä euforiaryöppyä, mikä tuli luomujen jälkeen.

Mutta tämä on vain minun kokemus. Ei kannata kenenkään vetää hernettä tästä nenäänsä.

ja hyvät muistot jokaisesta. Yksi synnytys oli samanlainen, jota joku aiemmin kuvaili hienoksi kokemukseksi eli luonto ohjasi toimimaan oikein. Se oli jotain mahtavaa hengityksineen ja jos osaan oikein kuvailla, niin vauva tuli jotenkin liukumalla ulos. Vaikea kuvailla.

Luin doulan blogia ja mielestäni ymmärsin tekstin hyvin. Hän ei sano että yksi tapa on se ainoa oikea, vaan ymmärtää että synnytyksiä on erilaisia. Ymmärtääkö ap tämän? Olen itse kokenut luomusynnytyksen ja olen siitä ylpeä. Jos doula haluaa kertoa että on olemassa myös puudutteettomia, pienikipuisia, euforisia luomusynnytyksiä, niin miksei sitä asiaa voi hyväksyä että joillain se voi mennä niin?

Ekassa synnytyksessäni sain epiduraalin ihan pelon takia, vaikka en olisi sitä tarvinnut. En kokenut sitä minään taivaana, enkä ymmärrä miksi joku hehkuttaa sitä niin. Miksi äidit tuntevat että epiduraali on taivas? Se ajatus ärsyttää.

koitahan synnyttää yli nelikiloista ja olla siinä euforioissa. Oliskohan lapsen koolla jotain tekemista asian kanssa?? Vielä enemmän kuin sillä luomusynnytyksellä?

Menin synnyttämään avoimin mielin ja sillä toiveella että kaikki sujuisi itsestään mukavasti, ja niin sitten kävikin. En lue tätä mitenkään omaksi ansiokseni, taidan olla onnekas, lisäksi lapsi oli suht pieni (alle 3kg). Olin kuitenkin lukenut eri operaatioista joilla synnytyksen kulkuun puututaan, että tietäisin mitä tapahtuu jos olis tarvinnut jotain tehdä. Ymmärrän doulan just siinä että ei tarviis itse selvittää kaikkea niin tarkkaan.

Jotenkin vaan ärsyttää nää jotka väittää kivenkovaan että synnytys on tuskaa ja helvettiä ja HE kyllä tietää että muut vaan valehtelee. Uskon kyllä että synnytyseuforia on mahdollinen, kyllä minäkin lähellä sitä olin. Missään nimessä synnytys ei ollut hiukkaskaan epämiellyttävä kokemus minulle.

T: 28

Hän kertoi oman todellisen kokemuksensa. Itse olen epduraalin omassa ainoassa synnytyksessäni saanut mutta ymmärrän hyvin tuon kokemuksen. Minä voisin hyvinkin haluta tuollaisen doulan jos synnyttäisin toisen kerran vallankin jos saisin etukäteisvalmennusta häneltä ja niin kai yleensä saa. Mutta tietyissä tilanteissa hyväksyisin edelleen kätilöiden kehotuksen ottaa epiduraali. Epiduraalin ja muiden lääkitysten haitoista saa ja pitää kuitenkin puhua myös itselläni siitä ainakin oli mitä ilmeisimmin myös haittoja.